Kontu Se on hyvä paikka elää ja olla!

Suuria (ja ei niin suuria) surunaiheita

Keskustelu huoneessa 'Pöytä', aloittanut Vehka, 30.09.2006.

  1. Hanna Kullanväärtti

    Hanna Kullanväärtti Kontulainen

    Äh, en nyt tiedä onko tämä varsinainen surunaihe vai enemmän ärsytyksen puolelle menevä. Kokonaistilanne kyllä aiheuttaa epävarmuutta ja surua, joten laitan tämän tänne. Sain kohteliaan ilmoituksen, etten tällä(kään) kertaa ole tullut valituksi hakemaani työpaikkaan. Positiivista sinänsä, että asiasta edes ilmoitettiin. Useimmista paikoista ei koskaan kuulu yhtään mitään.

    Minulla on siis se tilanne, että irtisanouduin vastikään erittäin stressaavasta työpaikasta, jossa olin kaiken lisäksi nollatuntisopparilla. Yksinkertaisesti en kestänyt enää niitä paineita ja lopulta mieheni suorastaan pakotti minut irtisanoutumaan. Uuden työn löytäminen ei kuitenkaan ole ihan yksinkertaista, kuten useimmat varmasti tietävät :(
     
  2. Isilmírë

    Isilmírë Kontulainen Suomen Tolkien-seura

    Tsemppiä @Hanna Kullanväärtti ! Työn saaminen - tai edes työhaastatteluun pääseminen - ei totisesti ole helppoa nykyään, mutta päätöksesi irtisanoutua edellisestä duunista kuulostaa silti erinomaisen järkevältä. Peukut pystyssä, että pian tärppää paremman työn suhteen!
     
    Hanna Kullanväärtti tykkää tästä.
  3. En tiedä, onko tämä oikeastaan surunaihe, koska itkettyäni tunnin en varsinaisesti tunne enää mitään.

    Tulin tänään näytöksestä ja menin suoraan suihkuun vaatteet päällä ja kengät jalassa, koska koko näytöksen ajan satoi kaatamalla. Olin aivan litimärkä, suihkuun meno ei tehnyt vaatteiteni märkyydelle minkäänlaista muutosta, ja roolivaatteisiini kuuluu urheiluhousut ja toppi. Minulla ei ole ikinä elämässäni ollut niin kylmä kuin tänään, enkä voinut pitää farkkutakkia päällä, koska yritin suojella pantamikkini lähetintä pitämällä sitä lantiolla sen päällä ja ilmeisesti epäonnistuin siinäkin. Hyvällä tuurilla kaikki mikkimme hajosivat tänään. Oli niin järkyttävä sade, ettei ollut oikein mitään tehtävissä. En tiedä, mitä ihmettä me oikein teemme, jos enemmän kuin yksi oikeasti hajosi. Neljää mikkiä vähemmällä emme voi tätä näytöstä vetää. Kaikki tuntuu menevän pieleen. Kaikki tekniset ongelmat iskevät, kamalat säät osuvat juuri näille näytöspäiville ja vaikuttaa siltä, että koko näytelmä tulee floppaamaan ja pahasti rahallisesti. Olen saanut kuulla koko kevään, kuinka kuulemma floppaamme ja halusin niin kovasti todistaa nämä puheet vääriksi. En tiedä mikä on ollut tämän vuoden yleisöennätys tähän mennessä, mutta veikkaampa että alle kolmasosa viime vuoden ennätyksestä. Olen yrittänyt kaikkeni. Olen antanut tälle produktiolle kaikkeni. Ja näyttää siltä, etten saa mitään takaisin.

    Joo, minulle maksettiin tästä, mutta en minä tätä rahan takia tehnyt. Ammattilaiselle pitäisi maksaa samanmoisesta työstä 18 kertaa enemmän.

    Tänään vasta tulin ajatelleeksi, että ehkä se onkin lopun kaiken minun syyni, että me nyt floppaamme. Meidän olisi pitänyt pitäytyä siinä hyväksi todetussa ja turvallisessa kaavassa, jossa näytelmissä käytetään klassikkobiisejä. Ympäriinsä tehdään musikaaleja tunnetuista artisteista heidän musiikillaan höystettynä, ja nämä vaikuttavat menestyvän hyvin. Niinkuin mekin viime vuonna kun teimme samoin. Ja nyt kun mietin tätä, moni muukin on varmasti tullut ajatelleeksi samoin. Varmaan koko johtokunta ajattelee näin. Samoin kuin minä aluksi, että kuka täysijärkinen päätti antaa minun säveltää ja sanoittaa musikaali. Ei ketään kiinnosta jonkun typerän kouluttamattoman teinin tekemä musiikki. Miksi kiinnostaisi? Ei ole hyvää mainosta sanoa, että minä olen sen tehnyt. Olisi pitänyt keksiä joku taiteilijanimi, joka saa minut kuulostamaan vanhalta mieheltä. Elän edelleenkin siinä uskossa, että musiikkia ei voi tästä syyttää. Minun musiikkini ei ole huonoa. Ihmiset, jotka tulevat katsomaan eivät vain ikinä usko, että se on minun tekemääni.

    Nyt en voi lopettaa tämän ajattelua. Kuinka tämä on minun syytäni. Kuinka vaikka tekisin mitä, antaisin kaikkeni, myisin sieluni, jotenkin kaikki menee aina pieleen. Elämäni jatkaa kierrostaan tässä samassa pikku ympyrässä, jossa se on ollut jo ainakin neljä vuotta. Uhraan koko elämäni, aikani, voimavarani ja ajatukseni jollekin asialle, joka ei ikinä toteudu. Odotan jotain, mikä ei koskaan tule tapahtumaan. Yritän niin kovasti todistaa itselleni, että minusta on milloin mihinkin, että voisin joskus olla tarpeeksi.

    Ja ihmiset eivät ikinä tunnu käsittävän, minkä takia nämä "typerät harrastajateatteriprokkikset" ovat minulle niin tärkeitä. Ehkä siksi, että olen elossa, koska minulla on musiikki ja teatteri. Olen tehnyt aikanaan tietoisen päätöksen olla tappamatta itseäni, koska minulla on tämä yksi typerä, typerä asia, mitä haluan elämältäni. Minulla ei ole mitään muuta. Minulla on jo pitkään ollut yksi syy elää, yksi asia, jonka ajattelen olevan sen arvoista. Ja teen nykyään yleensä noin yhden prokkiksen vuodessa ja lataan siihen aika paljon painoarvoa. Se että elämästäni on tullut tällainen joka vuosi toistuva farssi, vaikuttaa vain tosi tosi huonolta vitsiltä.

    Onnistuakseni joskus jossain minun pitäisi ilmeisesti vain olla joku toinen. Tiedän, että toimintatapani ja syyni toimia ja vähän kaikki elämässäni on päin melkorin pyllyä, mutta elämäni palikkatorni on rakennettu niin, etten oikein pysty rakentamaan sitä alhaalta päin uudestaan hajottamatta koko tornia. Minä en yksinkertaisesti selviä arjestani ja merkityksettömän tuntuisesta jokapäiväisestä elämästäni ilman jotain tarkoitusta. Olen valinnut tämän tarkoituksen, koska rakastan musiikkia ja teatteria enemmän kuin ketään tai mitään muuta. Sitä minä en kadu. Mutta haluaisin vain joskus saada edes yhden syyn uskoa tähän. Haluaisin onnistua jossain. Haluaisin yllättää itseni.

    Masentavin asia tässä kaikessa on varmaan se, että minusta tuntuu että the world is already done with me. Everyone is done with me and my expiration date came and went. Välillä minusta tuntuu, etten vain jaksa enää. Vuodesta toiseen kierrän samaa ympyrää, samoja tunteita ja aina uskottelen itselleni, että nyt se muuttuu, eikä se oikeasti koskaan muutu. Tätä se tulee varmaan aina olemaan. Minulle ei tule sellaista stoppia, mikä pakottaisi minut pysähtymään ja hakemaan apua tai jotain. Sellaista ei vain tule. Minusta on tullut niin hyvä itseni käsittelijä, että pystyn puhumaan itseni tekemään mitä vain. Jatkamaan ikuisesti tässä pienessä ympyrässä.

    Minusta ei ikinä tunnu siltä, että kannattaisi luovuttaa. Paitsi tänään. Mutta minulle se ei ole vaihtoehto. Minulle ei ole enää elämää ilman tätä typerää unelmaa. Maailmassa ei ole mitään muuta mitä haluan. Olen tehnyt tämän itselleni ja olen itse täysin syypää tämänhetkiseen tilanteeseeni. Alle parin viikon päästä tämäkin elämäni tarkoitus on ohi ja voin vain todeta, ettei tämäkään muuttanut mitään tai auttanut minua senttiäkään lähemmäksi päämäärääni. Tai voi kun edes tietäisin, mikä on päämääräni. Olen hukassa. Olen kuin sivustaseuraaja omassa elämässäni. Mikään mitä teen tai yritän ei saavuta mitään, eikä tuota minulle minkäänlaista tyydytystä. Kuinka kauan vielä, maailma?
     
  4. Gulnar

    Gulnar Kontulainen

    Tuota lukiessa minulle tulee vaikutelma, että et todellakaan ole sivustakatsoja elämässäsi. Nimenomaan teet sitä, mistä haaveilet ja teet sitä tosissasi ja peräänantamattomasti. Se, että joskus epäonnistuu (omasta mielestään), väsyy ja lannistuu hetkellisesti on aika luonnollista mutta on hienoa, että et ole luovuttanut! Ajattelen niin, että matka kohti omia haaveita ei ole koskaan typerää tai turhaa vaan ehkäpä se on mielekkään elämän elämistä. Se on sitten eri asia, miten pitkä matka kullakin on kohti haaveidensa toteutumista tai ehtiikö sinne perille asti. Sinun kohdallasi tulee kuitenkin mieleen, että menet haaveitasi kohti niin määrätietoisin askelin, että haaveiden saavuttaminen voi hyvinkin olla jo näköpiirissä! Vaikka hetken aikaa voi tuntua siltä, ettei ole yhtään edennyt ja elämä on itseään toistavaa farssia niin ehkä siihen fiilikseen voisikin suhtautua kuten huonoon vitsiin; hymähtää ja jatkaa eteenpäin odottaen seuraava mahdollisuutta näyttää itselle ja maailmalle pystyvänsä tekemään merkityksellisiä asioita. Joten katse takaisin tielle ja eteenpäin!

    PS. Menestymisessä lienee jossain määrin kyse myös sattumasta. Ulos katsomalla voi todeta, että nyt sattuma on ollut sinua / teitä vastaan ainakin ilmojen puolesta.
     
    douv, Hanna Kullanväärtti, Isilmírë ja 8 muuta tykkäävät tästä.
  5. Jaamar

    Jaamar Hyykäärme Vastuuhenkilö Kummi

    Tulee mieleen Jim carrey joka joutui käsittääkseni käymään aikamoisen tien ennen kuin saavutti oman unelmansa.
     
  6. Kointähti

    Kointähti Parannuksen tehnyt trolli

    Melankolinen iltapäivä ja alkuilta. Vaikka nykyään harvoin menneitä murehdinkaan, niin välillä muisto toiveiden tuhosta nostaa päätään. Vanha elämäni kuoli pääsiäisenä 2009 ja ruumis tuhkattiin kevään 2014 ja 2015 välillä. Tämä on uusi elämä, mutta vailla nuoruutta.
     
    Jaamar tykkää tästä.
  7. Isilmírë

    Isilmírë Kontulainen Suomen Tolkien-seura

    Kuulin tänään, että alle kolmekymppinen sukulaiseni on vakavasti masentunut. Masennus on kuulemma ollut päällä jo pari vuotta, mutta vasta nyt hän on kyenneyt puhumaan siitä, kun tilanne on päässyt niin pahaksi, ettei hän tahdo kyetä enää poistumaan kotoaan, välillä edes sängystään. Huoli on suuri niin hänen kuin hänen vanhempiensakin puolesta, joiden kautta tästä kuulin. En vain keksi, mitä voisin itse tehdä auttaakseni.
     
    Henane, Lindëalda ja Jaamar tykkäävät tästä.
  8. Jaamar

    Jaamar Hyykäärme Vastuuhenkilö Kummi

    Lähetä kortti. Kaunis kuvakortti ilman turhia tsemppiviestejä. Kerro vaikka lyhyesti omista kuulumisistasi tai muistele jotain yhdessä koettua hauskaa. Tai vaikka ihan ilmankin tekstiä. Se on pieni osoitus siitä että ajattelet häntä ja toivot hänelle hyvää ilman vaatimuksia reipastumisesta. Luulen että olisin itse saattanut kovasti ilahtua moisesta aikanaan. Eihän se suuri apu ole eikä vaikutus varmasti mitenkään häikäisevä, mutta EHKÄ se antaa vähän voimia tai toivoa. Tuskin siitä ainakaan haittaa on.
     
    Henane, Lindëalda, Sidhiel ja 4 muuta tykkäävät tästä.
  9. Centaurea

    Centaurea Montana

    Meidän Toffee-kissa söi ja joi hyvin vähän viimeisen pari viikon ajan ja tämän viikon puolella se ei syönyt ja juonut oikeastaan ollenkaan. Veimme sen tänään nuorimmaisen kanssa eläinlääkäriin. Lääkäri tutki kissan ja totesi, että sillä on isohko, kasvain (syöpä?) vatsassa, ja kun kissan hengitysäänikään ei ole terveelle kissalle tyypillinen, niin kasvain on levinnyt myös keuhkoihin. Päädyimme nuorimmaisen kanssa ratkaisuun, että Toffee saatetaan kissojen taivaaseen, ja viheriäisemmille hiirestysniityille se rauhallisesti eläinlääkärin avustuksella lähti.

    Nyt on sitten aika surullinen olo: Kissa oli ilonamme (toki ajoittain eläinrakkaus oli myös koetuksella) aika tarkalleen 12 vuotta, ja siitä oli tullut tavallaan perheenjäsen. Tai niinhän me luulemme. Välillä tuntui siltä, että Toffee piti meitä jonkinlaisina palkollisina, joiden ainoa olemassaolon tarkoitus oli huolehtia "hänen mahtavuutensa" ravitsemis- viihdytys- ja majoituspalveluista.
     
  10. Lindëalda

    Lindëalda Hobiittinen

    Otan osaa suruunne, koin saman kahdesti viimeisen puolen vuoden aikana. On musertavaa, että joku, joka on ollut niin pitkään omassa elämässä, ei enää yhtäkkiä olekaan. Olen 22-vuotias, ja kun kissat tulivat meille, olin 11. Kissat tuovat valtavasti positiivisuutta elämään, ja toisaalta kissan huomionhakuisuuskin on ihmisille ihana juttu: kun kaikki mättää, niin mikä olisi suloisempaa, kuin syliin hyppäävä, lämmin ja kehräävä kissa? Mutta eipä Toffeella hätää ole, sillähän on Riepu ja Tiikeri leikkikavereina ja paljon hiiriä! <3
     
  11. Hanna Kullanväärtti

    Hanna Kullanväärtti Kontulainen

    @Centaurea otan osaa. Meillä oli sama päätös tehtävänä kolmisen vuotta sitten. Uutta kissaa meille ei ole sen jälkeen tullut.
     
  12. Lindëalda

    Lindëalda Hobiittinen

    Aretha Franklin on kuollut. Hän oli niitä harvoja ihmisiä koko äänitetyn musiikin aikakauden aikana, joka todellakin pystyi studiossa petraamaan jokaisella otolla. Kukaan ei ikinä tule riistämään hänen valtikkaansa. Hän on kiistaton soul-musiikin kuningatar, ja hänen kaltaistaan artistia ja teknistä taitajaa ei enää koskaan synny tähän maailmaan. Lepää rauhassa Aretha.
     
    Henane, douv, Arwen Undomiel Iltatähti ja joku muu tykkäävät tästä.
  13. Vimes

    Vimes Kiltti kallo Konnavahti

    Oon sairastellu enemmän tai vähemmän masennusta tässä kolmen vuoden ajan. Mennyt parempaan suuntaan koko ajan, ja oon nykyään ihan toimintakykyinen ja hyväksynyt uuden minäni (ei oo pakko olla sosiaalinen jos ei halua). Viime syksynä isä alkoi sairastaa jotain nimeämätöntä lihasrappeumasairautta. Sitten huhtikuussa äidilläni todettiin rintasyöpä. Tässäpä sitä on testailtu uusia opittuja keinoja esimerkiksi ikävien tunteiden kohtaamiseen... On yllättävän rankkaa kun molemmat vanhemmat sairastuvat vakavasti yhtäaikaa. Ovat eronneet reilu kolkyt vuotta sitten, eivätkä juuri tekemisissä muuten kuin meidän lasten jutuissa. Miten osasivatkaan tän kuitenkin koordinoida, mokomat... Erityisesti isän kohtalo huolettaa, diagnoosia ei vieläkään ole mutta vahvoja epäilyksiä kyllä. Ja kuntonsa on huonontunut niin nopeasti, ettei hyvältä näytä. Isän kuolema on ollut koko elämäni sellainen asia, jota en ole osannut ajatella hätääntymättä. Jotenkin en osaa vieläkään, vaikka se on todennäköisesti lähempänä kuin arvasimmekaan. Äidillä on onneksi hyvä hoitoennuste.
     
    Henane, Lindëalda, Isilmírë ja 2 muuta tykkäävät tästä.
  14. Pagba

    Pagba Hyvienkin vitsien kertoja

    Sosiaalipsykologian emeritusprofessori Antti Eskola on kuollut :(

    Hukkasin muutaman vuoden Tampereen yliopistossa 90-luvun alussa, mutta perusopintoihin kuulunut sosiaalipsykologian peruskurssi Antti Eskolan luennoilla ei tuntunut hukkaan heitetyltä ajalta. Professori tuntui ystävälliseltä ja paljon tietävältä tyypiltä. Jo se, että hän vaivautui luennoimaan meille aloittelijoille sen sijaan että olisi antanut homman jollekin alaiselleen, teki vaikutuksen. Hän pyrki selvästi vaikuttamaan meihin ja piti sitä vaivan arvoisena. Muistaakseni hän joka luennon lopuksi pisti meidät keksimään päivän aiheesta kaksi kysymystä ja tenttiin hän sitten arpoi kaikista esitetyistä kysymyksistä otoksen. Ei mikään hassumpi metodi.

    Kunnioitin Eskolaa ja nyt häntä ei enää ole. Kunnioitukseni säilyy silti yhä.
     
    Henane, Lindëalda, douv ja 3 muuta tykkäävät tästä.
  15. Lehtokuusama

    Lehtokuusama Lonicera xylosteum

    Ärsytys on liian lievä ilmaus, kun tuntuu, että olen vaipumassa ahdistukseen tietokoneen ihan vuoksi. Sain joku aika sitten korjattua netin kautta jumitus-ongelman, mutta nyt läppäri näyttää pahan kerran jämähtäneen, eikä nettiohjeista ole enää mitään apua. Eikä minulla ole lähipiirissä ketään, jolta pyytää apua. Oliko se sitten tässä. Entä tiedostot, valtaosa on sentään muistitikuilla. On niin totaalisen avuton olo.
     
  16. Lindëalda

    Lindëalda Hobiittinen

    Sydän pomppii miten sattuu. Selkä on niin jumissa että päätä särkee lähes jatkuvasti. Kymmentuntisetkaan yöunet eivät enää riitä. Lähden aamuisin aikaisin kouluun, ja tulen iltamyöhällä aktiviteeteista takaisin. En usko, että voisin sanoa enää "ei" mihinkään tulevien viikkojen kuudesta keikasta, en niiden harjoituksista, en loppukokeista. Jotenkin on vaan selvittävä. Kahden konsertin ohjelmisto pitäisi vielä opetella kokonaan/osittain ulkoa, kolmannesta lauluyhtyeosuudet ulkoa. Pitäisi harjoituttaa yksi kappale luokkatovereille ehkä tunnissa ja sitten on konsertti. Sitten pitäisi kirjoittaa paljon nuotteja paperille, ja ensimmäiset jo ylihuomiseksi. Ylihuomenna on keikka, jossa soitan Finlandian, Porilaisten marssin ja Savolaisten laulun rummuilla, itse tehdyillä nuoteilla... "Ainiin ja hei mä unohdin mainita sulle mutta tietysti lauletaan myös Maamme-laulu," oli kapellimestarin terveiset tänään treenien päätteeksi, kun kaikki kamat olivat jo laukussa. Onpas todella kevyt setti. En hanskaa mitään noista ensiksimainituista kunnolla, ja siihen päälle vielä Maamme joka pitää ottaa haltuun kahdessa päivässä. Tämä opetteluprosessi kaiken muun päälle. Kapu vakuutti että kyllä minä pärjään ja minä haluaisin uskoa samoin. En haluaisi lannistua ja luovuttaa vaikka olenkin ihan kypsä luovuttamaan. Voi kunpa voisin vain nukkua, antaa maailman pyöriä ja pysähtyä vaan itse.
     
    Lehtokuusama tykkää tästä.
  17. Jaamar

    Jaamar Hyykäärme Vastuuhenkilö Kummi

    Voi Linde :( Mieti mikä on pahinta mitä voisi tapahtua jos et ehdi opetella noita kunnolla. Tuskin kukaan siihen kuolee tai mitään muutakaan niin peruuttamatonta. Ei kaiken tarvitse mennä ihan täydellisesti vaan se menee niin kuin menee. Ihan varmasti teit parhaasi näissä olosuhteissa. Voimia ja yritä edes vaikka 10 min päivässä saada hengähdettyä ja rauhoituttua ja suljettua kiire ja stressi pois mielestä.
     
    Lindëalda ja Lehtokuusama tykkäävät tästä.
  18. Pagba

    Pagba Hyvienkin vitsien kertoja

    Kohdasta 38.00 alkaa näyte epäonnistumisesta ja siitä, miten siitä (niistä) pääsee ylitse. Yleisön rennosta asenteesta toki on apua.

     
  19. Lindëalda

    Lindëalda Hobiittinen

    Voi kunpa tilanne olisi tuo, monessakin mielessä. "Valitettavasti" kyseessä on erään Helsingin yliopiston osakunnan itsenäisyyspäiväjuhla, jossa on paikalla kaikki isot pamput. Se ei paljon naurata, kun ei osaa lähteä Finlandian "allegroon" mukaan.
     
  20. Pagba

    Pagba Hyvienkin vitsien kertoja

    Huolestuttaa kyllä puolestasi. Tunnut ottavan harteillesi niin paljon töitä, että ennen pitkää romahdat. Tekisi mieli kehottaa ottamaan rennommin, mutta ehkä musa-alalla vain on niin kovaa kilpailua, että rennommin ottavat eivät pärjää.
     
    Henane, douv, Arwen Undomiel Iltatähti ja 2 muuta tykkäävät tästä.

Jaa somessa