Suuria (ja ei niin suuria) surunaiheita

Jaamar

Hyykäärme
Vastuuhenkilö
Kummi
Lapsituli kaverisynttäreiltä kertoan että leikki vaan J:n (synttärisankari) isin kanssa, koska J ei tahtoi leikkiä vaan omien kavereidensa (kultuilla oli Mushun lisäksi sankarin päiväkotikavereita eri päiväkodista) kanssa. Ja että ehkä kun Muhsu kutsuu J:n omille synttäreilleen ja siellä ei ole J:n omia kavereita hän leikkisikin Mushun kanssa :(
Miten hirveästi minä inhoankaan lasten synttärikulttuuria. Olen inhonnut todella pitkään. Sitä miten synttärikutsuja käytetään kaupan ja kiristyksen välineenä ja miten myös kutsuun vastaamista voidaan käyttää samoin. Sitä miten synttäreillä on aina se joku joka jää ulkopuolelle ja urheasti yrittää pitää hauskaa ja sulkea pois sen tosiasian että on ulkopuolinen. Ja miten minä olen halunnut varjella lapsiani tältä ulkopuolisuudelta ja nyt se iskee vasten minun pientäni jo näin varhain. Tuota lasta joka halusi tehdä päiväkotiryhmän häntä kiusaavalle lapselle ystävänpäiväkortin jotta se lapsi tulisi iloiseksi eikä enää haluaisi kiusata muita. Lapsi joka tarjoili leikkimukista ilomaitoa kun joku oli surullinen. Tuota ulkopuolisuuden tunnetta ja sitä miten se pikkuhiljaa muodostuu normaaliksi olotilaksi niin ettei sitä edes huomaa, mutta joka hiljaa ja salaa syö itsetuntoa, sitä että elämä on jatkuvaa kilpailua siitä onko kavereita vai jääkö yksin ja jatkuvaa teatteria että mikään ei satuta ja roolia jota esittää niin hyvin että sen uskoo melkein itsekin ei voi tajuta jos sitä ei ole kokenut. Ja nyt minä kuulin ja näin sen lapseni sanojen takaa.
 

Telimektar

Fundamentalisti
Miten hirveästi minä inhoankaan lasten synttärikulttuuria.
On tosiaan jotenkin surullista ajatella kilttiä, muille hyvää tarkoittavaa pientä lasta, joka joutuu selviytyäkseen oppimaan, että normaali sosiaalinen elämä toimii juuri näin. Toisaalta, jos kaikki onnistuisivat tässä kivuttomasti, niin fantasiaharrastajia olisi ehkä vähemmän.

Jossain näkemäni, muistinvarainen sitaatti joltain kirjailijalta:
Tietäkää, ettette ole yksin. Koko maailma jakaa surunne: joku yhtenä yönä tai kahtena, joku kaikkina vuosina.
 

Lehtokuusama

Lonicera xylosteum
Ilo määräaikaisesta työstä jäi lyhyeksi, viikko. Peruivatkin sen tänään. Huonosti hoidettu juttu. Työtoveritkin ihmettelevät. Olisi ollut parempi, etteivät olisi tarjonneet lainkaan. Olisin säästynyt tämänpäiväiseltä järkytykseltä. Nyt on sitten pakko aktiivisesti hakea uutta. Onneksi mulle järjestyi heti huomiseksi haastattelu.
 

Dracaena

Raseena
Voi ei. Todellakin huonosti hoidettu, varmasti kamala ja epäreilu pudotus taas työttömyyteen. Toivotaan, että haastattelusta tai jostain muualta putkahtaa uusia mahdollisuuksia!
 

Pagba

Hyvienkin vitsien kertoja
FinnCon Jyväskylässä missaantuu Kersti Juva -ohjelmineen, koska olen koiravahtina. Lohdutukseksi voin todeta, että olen aiemminkin kuullut Kerstiä STs:n tilaisuudessa Itäkeskuksessa vuonna nakki ja kirves.
 
Veljeni oli liikenneonnettomuudessa mönkijällään.

Sain kuulla siitä tänään aiemmin, ja oli hirveän vaikea uskoa, että se olisi mennyt törppöilemään. Ensimmäisenä päivänä mönkijän saamisen jälkeen veljeni kaatui sen kanssa ojaan kun yritti upareita liian lujaa ja sitä niin paljon sen jälkeen se ärsytti (siis se että mönkijään tuli naarmuja, ei häntä itseään sattunut), että on ajanut tosi varovasti sen jälkeen.

Tämä ei sitten ollutkaan veljeni vika. Niinkuin jotenkin ensin ajattelin.
Kevari, joka meni yli 100km/h yritti ohittaa risteysalueella veljeni mönkijän, kun veljeni oli kääntymässä vasemmalle ja pum. En tiedä tarkasti, mitä kävi veljelleni, mutta tänään sen kanssa viestittelin sairaalasta, joten se on suhteellisen kunnossa verrattuna siihen, että kuljettajan puolelle iski kevari. Kyydissä ollut kaverikin on kunnossa. Mutta kevarikuski, 16v kuoli.

Joo, tää ei ollut veljeni syy, mutta miten 15-vuotias poika sen ottaa, että hän oli kuskina liikenneonnettomuudessa, jossa joku kuoli? Miten veljeni pystyy olemaan syyttämättä itseään, miten hän pystyy olla miettimättä, että jos en olisi kääntynyt, niin kaikki olisi hyvin. Eikä 16-vuotias ansaitse kuolemaa siitä, että on tyhmä liikenteessä.
Olen muutenkin ollut huolissani veljestäni viime aikoina, nyt en tiedä mitä tapahtuu. Miltä hänestä nyt tuntuu. Hänkään ei ansainnut tätä. Kukaan ei ansainnut tätä. Veljeni on niitä ihmisiä, jotka tuntevat kyllä syvästi ja paljon asioita, mutta eivät osaa näyttää sitä. Ei, ei, ei, ei, ei. Miten näin voi käydä? Tuntuu epätodelliselta. Olen niin pahoillani tämän menehtyneen nuoren puolesta ja omaisten puolesta. Ei tällaisen uutisen kuultuaan oikein tiedä, mitä sanoa. Elämä on hauras.
 

douv

Kontulainen
Vastuuhenkilö
Äidinäiti on tilanteessa, jossa nesteytys ja lääkkeet on katsottu parhaaksi lopettaa ja loppuaika hoidetaan vain kipuja. Hyvä, että kipuja lääkitään ja olen iloinen että ehdin käydä pitelemässä kädestä. Omaa ikävääni tässä vain itkeskelen.

/muok. 30.7. Kiitos ajatuksistanne. Viime yönä mummi lopetti hengittämisen. Viikko sitten hän oli palaamassa (toki apua ja järjestelyitä vaatineelta) mökkireissulta. Varmaan hyvä näin.
 
Last edited:
Ylös