Suuria (ja ei niin suuria) surunaiheita

Edelmannin nerokas, tolkienilaista "pohjoisuutta" mieleenpainuvan usein henkinyt musiikkityyli ei ole vielä tullut mieleen kovin monen toisen muusikon tuotoksia kuunnellessa. Olen kenties viettänyt liian vähän aikaa Jens Gadin kaltaisten artistien parissa.

Vaan onkohan edesmenneen säveltäjämestarin vuonna 1975 Gilgamesh-näytelmään tekemästä musiikista jäänyt jälkimaailmalle muistoksi äänityksiä tai nuotteja.. :-o
 
Last edited:
Jouduin juuri äsken nostamaan auton yliajaman kissan tutulta kotitieltä. Ajoin hiljaa ja katsoin ensin että onko pölykapseli irronnut jostakin autosta. Sitten näin kaksi vihreää kiilusilmää ja tiesin heti mitä on käynyt. Suloinen, muhkeaturkkinen kissa. Paksut viikset ja pehmeä karva. Selästä oli lähtenyt iso pala karvaa pois ja selkäranka oli katkennut. Yritin ensin katsoa, josko autosta löytyisi mitään millä voisi kunnioittavasti siirtää kissan pientareelle, mutta kun ei ollut, nostin kissan syliini. Se vasta hirveää olikin ja rääyin aika eläimellisesti loppumatkan. Kotiin tultuani oli pakko ensin juosta äidin syliin ja sitten tarkistaa, onko omat kissat (jotka ovat olleet meillä 11 vuotta) kunnossa. Ja nyt pitäisi saada unta.
 
Last edited:
Kyseessä ei ole varsinainen surun aihe, mutta erittäin ikävä uutinen kuitenkin. Kuluvan viikon maanantaina tuli työpaikan Intraan tieto, että YT-neuvottelukierros on sittenkin tulossa ja nopealla aikataululla, vaikka aikaisemmin oli toisin tiedotettu ja tilanne näytti tosi hyvältä työtilanteen ja toiminnan rahoituksen suhteen.

Nyt onkin yllättäen käynyt ilmi, että etenkin ensi vuoden alkupuolen / kevättalven tilanne ei ole ollenkaan niin hyvä kuin on ennustettu (luultu? toivottu?) olevan. Työnantajan neuvotteluesityksessä mahdolliset henkilöstövaikutukset koskevat lähes 40 työntekijää, mutta ei kuitenkaan koko henkilöstöä. Toimintaa pitää suunnitella uudelleen (= supistaa) epävarman ja viivästyvän rahoituksen takia. Siksi työntekijöitä lomautetaan määräajaksi. Toinen vaihtoehto on työsuhteiden osa-aikaistaminen. Irtisanomisia ei kuitenkaan pitäisi olla tulossa.

No - minua ja lähimpiä oman alani työkavereita lomautus tai muut toimenpiteet eivät tällä kertaa koske, mutta siitä huolimatta on aika murheellinen olo lomautus- / osa-aikaistamisuhan alla olevien puolesta. Hetken aika valoisalta näyttänyt tulevaisuus pimeni huomattavasti.
 
Isotätini kuoli lauantaina. Pitkän puolen vuoden jälkeen, tämä oli oikeastaan helpotus, mutta suru kummittelee koko ajan, enkä ole vielä uskaltanut antaa sille valtaa, sillä mumminkin kuolema pyörii mielessä. Tämä vuosi on mennyt ihan penkin alle ja olen surullinen myös siitä, että monta luvattua tapaamista olen joutunut perumaan ja siirtämään ensi vuodelle. Ei vain aika ja rahkeet riitä. Olen jutellut ihmisten kanssa ja haluaisin jutella vielä enemmän, sekin surettaa. Monet ovat minut hylänneet ja minut on jopa poistettu kahdesta kaveriporukasta, koska en ole pitänyt heihin yhteyttä, eivätpä ole itsekään minuun eikä he varmaankaan edes ole ymmärtäneet, että 2,5vuoden aikana minut on leikattu 3 kertaa ja olen henkisesti rikki. Olen auttanut monia ja monia ihmisiä tänä vuonna, mutten ole saanut paljoa aikaa itselleni. Tiedän, että ensi vuosi tulee olemaan todella paljon parempi kuin nämä 2vuotta.
 
Toivon että Henane saisi tosiaan aikaa itselleen ja saisi olla jonkun aikaa niiden kaikista läheisimpiensä kanssa rauhassa ilman että tarvitsisi murehtia mitä kukaan muu tarvitsee, haluaa tai ajattelee. Saisi aikaa ja tukea käsitellä nuo kaksi surua sekä kaiken sen huolen, stressin ja surun mitä oman kropan vaivat ovat kasanneet. Kukaan ei voi jaksaa loputtomasti.
Toisaalla kiitin Henanea siitä että voin luottaa siihen että vaikka kuinka pitkä aika kuluisi ettei olla yhteydessä tai vaikka en tahtoisi kaataa kasaa oman lohikäärmeeni sontaa Henanen niskaan, sillä tiedän että hänellä on jo nyt ihan tarpeeksi omia ja muiden murheita niin tieto siitä että hän kuitenkin on olemassa minulle jos todella tarvitsen on ollut ihan mahdottoman iso tuki monessa aallonpohjassa. Monesti paljon isompi kuin jonkun toisen sanallinen tuki ja keskustelut.
Minä olen surkea lohduttaja, mikä varmasti aiheuttaa liian usein sen että tuntuu etten osaa antaa tukea muille. Kuuntelijana olen hyvä jos asiaan ei tarvitse vastata mitään. Sen uskallan kuitenkin omasta puolestani luvata että minäkin olen olemassa sinulle eikä minulle tarvitse soittaa tai ei tarvitse ottaa stressiä siitä ehditkö kyläilemään. Minä odotan sen minkä tarvitsee.
 
Osanottoni Henane ja virtuaalirutistus (liverutistukset eivät olekaan vahvin puoleni). Olkoon alkava vuotesi totisesti valoisampi ja iloisempi.
 
Opiskeluaikainen luokkakaverini.
http://www.radiosuomipop.fi/#!/post/5a393d6bf1ab450400dfbe22

Edit. Koska inhoan sitä kun läväytetään vaan linkki ilman suurempia selityksiä (jonka itse tein, mutta palaan nyt korjaamaan tilanteen) niin tässä lainaus sivulla olevasta tekstistä. Tuolla on sitten vielä video katsottavaksi jos jotakuta kiinnostaa tämä tarina enemmänkin.

Radio Suomipop sanoi:
Kyl täst viel hyvä tulee! Juuso ja Tinni ryhtyivät taas tuumasta toimeen Brother Christmasin kanssa, kun Jonna oli ottanut yhteyttä Veli Jouluun ystävänsä Lianan vaikean elämäntilanteen vuoksi – Liana sairastaa parantumatonta syöpää, ja arki puolivuotisen pojan äitinä ei rajujen hoitojen aikaan ole varsinaisesti ruusuilla tanssimista. Liana löysi epäilyttävän patin rinnastaan jo raskausaikana, ja hän eli voimakkaiden kipujen kanssa aina siihen asti, että imetysajan jälkeen ärhäkkä syöpäsairaus lopulta diagnosoitiin ja leikattiin. Vakavasta sairaudesta huolimatta Liana on säilyttänyt elämänilonsa, ja jaksaa huomioida läheisensä ja uskoa huomiseen. Jonna toivoi Brother Christmasilta apua Lianan ilahduttamiseksi, ja mukaan lähti kitaransa kanssa Juha Tapio, yksi Lianan suosikkiartisteista. Eivätkä Tinni ja Brother Christmas suinkaan tyhjin käsin Lianan olohuoneeseen astelleet, vaan he toivat kotiin jouluterveiset ruokalahjakortin ja Roslundin joulukinkun muodossa.
Click to expand...

Hurjan surullista että noin pienen lapsen äiti ja sitämyötä koko perhe joutuu kokemaan tällaista.
 
Last edited:
Etenkin kainaloon mahtuvien lyhytturkkisten seuraeläinten tapaaminen hytisemästä kaupan ulkopuolella subseiskan pakkasessa, seinässä kiinni, vailla minkäänlaisia suojavarusteita.

. . .

Mitäpä tuollaisesta seuraa?

En nyt kirjoita tähän mitään novellia; mutta esimerkiksi tietynlaista peruseristeviritelmää saattaa hyvinkin mahdollisesti ilmaantua seuraavan suomikelin myötä ainakin paikkaan A — vaikka se olisi omalla vierailuhetkellä vielä tyhjillään.
 
Toiset tuulet kuljettavat nyt kirjailijaa. Itselleni oli teini-ikäisenä yllätys ja vieläkin vaikea asia muistettavaksi, että Le Guin oli kai oikeastaan ensisijaisesti tunnettu scifikirjailijana, vaikka hänen fantasiakirjansa ovat aivan loistavia. Jossain haastattelussaan hän totesi, että se, minkä lukee lapsena, tulee osaksi ihmisen "luita" eli sitä mitä hän on ihan eri tavalla kuin aikuisena luetut asiat. Minun luissani on aimo annos Maamerta.
 
Nyt on tosiaankin aika viimeistään itse kunkin sivistyä myös tällaisten lausujan dramaturgisista hengentuotteista.

DUVEKPQXkAEv7dJ.jpg


(... ja sivistystalojen avautumista odotellessa vilkaista vaikkapa tänne !)
 
Last edited:
Isilmírë sanoi:
Toiset tuulet kuljettavat nyt kirjailijaa. Itselleni oli teini-ikäisenä yllätys ja vieläkin vaikea asia muistettavaksi, että Le Guin oli kai oikeastaan ensisijaisesti tunnettu scifikirjailijana, vaikka hänen fantasiakirjansa ovat aivan loistavia. Jossain haastattelussaan hän totesi, että se, minkä lukee lapsena, tulee osaksi ihmisen "luita" eli sitä mitä hän on ihan eri tavalla kuin aikuisena luetut asiat. Minun luissani on aimo annos Maamerta.
Click to expand...
Maameren tarinat ovat kyllä jollain tavalla syvälle muhun iskostetut, vaikka en ole lukenut niitä varmaan 30 vuoteen, enkä ole tutustunut "jatko-osiin" lainkaan. Näen mielessäni ne satamat ja temppelit ja luolat ja Gedin keskustelut, vaikken enää edes muista mitä ne keskustelut pitivät sisällään.

Sama koskee muuten myös Susan Cooperin Pimeä nousee -sarjaa. En ole lukenut sitä sitten teinivuosien, mutta yllättävän usein mieleen tulevat Ikivanhat ja se fiilis jonka koin kun 13-vuotiaana sarjaa luin ja jännitin.

Le Guinin Scifi-tarinoista paras oli mun makuuni varmaan Taivaan työkalu. Siinä oli ihan helkkarin hieno se idea siitä, miten joku näkee unta joka muuttuu ainoaksi todellisuudeksi jonka muut tuntevat, ja kuinka sitä yritetään ohjailla.
 
Husky sanoi:
... se fiilis jonka koin kun 13-vuotiaana sarjaa luin ja jännitin
Click to expand...
Husky, juurikin näin! Fiilis, lukupaikat, hajut, jopa maut tulevat mieleen joistain kirjoista. Muistan kirjan, jota lukiessani join ensimmäistä kertaa elämässäni bergamotilla maustettua earl greyta. Hyvät kirjat (ja kirjailijat) jäävät lähtemättömästi mieleen...

Mutta kyllä mielen vetää matalaksi, kun loistavia kirjailijoita poistuu joukostamme :(
 
Minä olen pitänyt Le Guinin scifikirjoista yleensä enemmän kuin Maameren tarinoista. Etenkin Pimeyden vasen käsi ja Osattomien planeetta tekivät ison vaikutuksen joskus 90-luvun alussa. Eri sarjoihin kuulumattomista teoksista suosikkini on varmaankin tuo Huskyn mainitsema Taivaan työkalu.

Luin lapsena ihan mitä sattuu nuortenkirjoja, mutta oikea intohimo spelulatiivisen fiktion lukemiseen alkoi vasta teininä scifi- & kauhukirjojen kautta, joten fantasiakin tuli kunnolla mukaan kuvioihin vasta yläasteen jälkeen.. Mielipide saattaisi olla toisenlainen, jos olisin lukenut Maameri-kirjat ja muutenkin painottunut fantasiaan jo ihan lapsena kaikista vaikutuksille altteimmassa iässä. :p
 
eowynofmay sanoi:
Fiilis, lukupaikat, hajut, jopa maut tulevat mieleen joistain kirjoista. Muistan kirjan, jota lukiessani join ensimmäistä kertaa elämässäni bergamotilla maustettua earl greyta. Hyvät kirjat (ja kirjailijat) jäävät lähtemättömästi mieleen...
Click to expand...
Kummallisia asioita jää mieleen. Muistan aina kun joskus 15-vuotiaana luin Michael Enden Tarinaa vailla loppua jouluaattona, kummitäti ja sen mies olivat meillä viettämässä joulua, luin omassa huoneessani ja aikuiset juttelivat keittiössä. Oli cocista, oli suklaata, ja stereoissa soivat vuorotellen joululahjaksi saamani Sigin Purppuraa -lp, Madonnan Holiday -ep ja Pave Maijasen Maijanen-lp. Ja ne vuoroin punaisella, vuoroin vihreällä kirjoitetut pätkät siinä kirjassa, ne veivät mukanaan. Pääsin nukkumaan joskus aamuyöllä. Aikuisista en muista milloin menivät nukkumaan tai kuinka pitkään itse valvoin. Mutta nuo ylläkerrotut asiat muistan.

Tietty tähän liittyy myös Limahlin (josta en tykännyt) biisi The Neverending Story. Vähän on aika kullannut tuonkin biisin näköjään, kun sitä äsken kattelin :)


Meni kyllä jo aika kauas tästä RIP-aiheesta, sori.
 
Keväät ovat raskaita ja menevät aina märehtimiseksi ja masentumiseksi. Se alkaa nytkin nostaa päätään, enkä vain jaksaisi. En vain tiedä, mitä tehdä.
 
Meidän Riepu-kissallemme annetaan juuri nyt viimeistä piikkiä. Seuraan koko juttua whatsapp-puhelun välityksellä ja kohta oma kollinjunttimme on siirtynyt parempaan paikkaan. Lepää rauhassa, rakas ystävä, kiitos että olit elämässäni 10 pitkää ja aurinkoista vuotta.
 
You must log in or register to reply here.
Ylös