Gulnar
Kontulainen
Tuota lukiessa minulle tulee vaikutelma, että et todellakaan ole sivustakatsoja elämässäsi. Nimenomaan teet sitä, mistä haaveilet ja teet sitä tosissasi ja peräänantamattomasti. Se, että joskus epäonnistuu (omasta mielestään), väsyy ja lannistuu hetkellisesti on aika luonnollista mutta on hienoa, että et ole luovuttanut! Ajattelen niin, että matka kohti omia haaveita ei ole koskaan typerää tai turhaa vaan ehkäpä se on mielekkään elämän elämistä. Se on sitten eri asia, miten pitkä matka kullakin on kohti haaveidensa toteutumista tai ehtiikö sinne perille asti. Sinun kohdallasi tulee kuitenkin mieleen, että menet haaveitasi kohti niin määrätietoisin askelin, että haaveiden saavuttaminen voi hyvinkin olla jo näköpiirissä! Vaikka hetken aikaa voi tuntua siltä, ettei ole yhtään edennyt ja elämä on itseään toistavaa farssia niin ehkä siihen fiilikseen voisikin suhtautua kuten huonoon vitsiin; hymähtää ja jatkaa eteenpäin odottaen seuraava mahdollisuutta näyttää itselle ja maailmalle pystyvänsä tekemään merkityksellisiä asioita. Joten katse takaisin tielle ja eteenpäin!
PS. Menestymisessä lienee jossain määrin kyse myös sattumasta. Ulos katsomalla voi todeta, että nyt sattuma on ollut sinua / teitä vastaan ainakin ilmojen puolesta.
PS. Menestymisessä lienee jossain määrin kyse myös sattumasta. Ulos katsomalla voi todeta, että nyt sattuma on ollut sinua / teitä vastaan ainakin ilmojen puolesta.