Olen hyvin ahdistunut ja suruissani, koska en ole nyt kunnossa. Anoppi on tehnyt jotain minun ja M:n uudessa talossa, mikä saa oloni tahrituksi. Suorastaan kuin joku olisi murtautunut asuntoosi ja sen jälkeen jäisi sellainen ahdistunut hyvin paha olo.
Eilen anoppi oli sitten kertonut lapsenlapselleen , että olen lapsellinen, että häntä suorastaan ketuttaa, kun onhan hotellihuoneissakin ja hänen kattonsa alla tehty tätä, mutta hän ei muista, että edellinenkin talo oli M:n omistama ja hänellä pikemminkin oli asumisoikeus siellä eikä toisinpäin. Kaiken lisäksi sitä on tapahtunut silloisessa talossa tasan 5krtaa, joista 2 niin, että siellä on ollut anoppi ja edesmennyt appiukko paikalla nukkumassa.
Anoppi ei ymmärrä, että hänen miesystävänsä on minulle täysin vieras ihminen. En ole ikinä häntä tavannut ja olen puolustanut siitä huolimatta heitä M:lle ja toisinpäin. Anoppi on nyt aiheuttanut sen, että minulle täysin vieras on hengaillut asunnossani kuin mudasta vastakuorittu örkki, u know. Kävellyt ympäri kämppää ja jättänyt vieläpä sellaisia roskia, mihin kukaan ei halua törmätä omassa kodissaan varsinkin "hyvin ansaitun ja rentouttavan loman jälkeen". Ainoa sääntö oli, ettei meidän taloon tule ketään vieraita sisälle, kun olemme poissa. Hän vain ilmoitti puolessa välissä Lappiin ajaessa synttärilahjanani, että hän vie sinne miehen. Ilmoitti, ei kysynyt! Kerroimme suoraan, ettemme hyväksy, mutta hän kertoi, että sillä ei ole väliä, koska hän on jo sopinut tämän.
Periaatteessa mie voisin tehdä asiasta rikosilmoituksen, mutta koska kyseessä on M:n äiti, niin en haluaisi hänen pienestä suvusta tehdä vielä pienempää. Eilen M sanoi, että helppohan se on teidän täydellisen ja ison suvun kanssa olla. Siis Täh?! Helppo olla? Kaikkea muuta kuin helppoa.. Olen karjalaista sukuverta, joten koen välillä itsekin jääväni ulkopuolelle, kun oikein porukalla innostutaan höpöttämään. Olen surullinen, että M tuntee näin.
Oloni on häväistu, oloni on ahdistunut, oloni on tahrittu, oloni on... hyvin paha. En halua muuta kuin vain itkeä. Olen nyt töissäkin hyvin ahdistunut, itkuinen ja huonovointinen. En vaan enää.. koe oloani pesukarhuksi. Koen olevani jokin vanha tiskirätti jossain kaatopaikalla, jolla ei ole enää tarkoitusta eikä sijaa. En tiedä mitä tehdä. Olen vain... surullinen, koska minulla on niin paha olla.