Mielestäni Unicefin määritelmä lapsisotilaista tukee Kointähden näkemystä: "Lapsisotilaita ovat kaikki alle 18-vuotiaat, jotka ovat liittyneet armeijaan tai osallistuvat aseelliseen konfliktiin joko pakotettuina tai vapaaehtoisesti. Kaikki lapsisotilaat eivät kanna asetta. Monia käytetään esimerkiksi vakoojina, viestinviejinä, huolto- ja vartiointitehtävissä, kantajina, palvelijoina tai seksiorjina."
Olen kuitenkin myös sitä mieltä, ettei tällaisten asioiden tulkitseminen moraalisesta näkökannasta ole lainkaan niin yksinkertaista kuin lainopillisesti. Siitähän on keskusteltu myös tämän kulkutaudin torjumisessa ja muutenkin, että mihin perusoikeudet ja lait taipuvat. Laillisesta näkökulmasta voi olla myös kyseenalaista, onko siviileillä oikeus puolustautua aseellisesti. En tosin tiedä.
Kodin puolustaminen kuulostaa oikeutetulta perusteelta, mutta asia ei mielestäni ole niin yksinkertainen. Olennaista on, kuinka voimakkaasti vihollinen pyrkii hyökkäämään eli onko puolustajilla todellisia mahdollisuuksia. Yleisen kokemuksen mukaan pikakoulutetut, heikosti aseistetut siviilit ovat ymmärtääkseni hyvin tehottomia. Jos sellaisiin joudutaan turvautumaan, on sodankäynnin mielekkyys jo hyvin kyseenalainen. Sodan käynnin oikeutuksesta ylipäätään voidaan väitellä, mutta erityisen kyseenalainen lähtökohta on vain tuottaa mahdollisimman paljon tappioita viholliselle häviön näyttäessä väistämättömältä. Tällöinhän kyseessä on enää kosto, ei pyrkimys estää jotain suurempaa pahaa tapahtumasta tai puolustaa muiden oikeutta vahvemman edessä. Siksi näkisin tällaisen siviilipuolustuksen mielekkääksi korkeintaan sivustoissa liikkuvia pieniä vihollisryhmiä vastaan silloin, kun varsinaiset taistelut eivät vielä ole ratkenneet.