Suuria (ja ei niin suuria) surunaiheita

Vehka

Unenkutoja
Vastuuhenkilö
Kummi
Joku joskus kaipaili tätä topiccia, johon voisi hoitaa masentavien asioiden vuodatusta, joten teen sellaisen. Muoks Aikojen kuluessa topicci on vakiintunut niiden suurempien surunaiheiden jakamista varten, ja pienemmät ärsytyksen tai harmin aiheet voinee vuodattaa Ärsyttääkö? -topikkiin. Jokainen toki käyttäköön omaa harkintakykyään siinä, mikä koetaan suureksi tai vähän pienemmäksi surunaiheeksi, mutta esimerkiksi kutonen matematiikan kokeesta tuskin sellainen on.

Jatketaan siis toistemme tukemista myös varjoisina hetkinä kuten Konnussa on ollut tapana. Ehkä se aurinko paistaa vielä risukasaankin.
 
Kuulin tänään, että opiskelukaverini on niin masentunut, että on joutunut etsiytymään akuuttiosastolle. Vielä keväällä iloitsi siitä, että olo on ollut paranemaan päin. Tämä ei kuitenkaan minua henkilökohtaisesti sureta, mikä onkin oikeastaan varsinainen pienen suruni aihe. Minusta on todella surullista, että kykenen tuntemaan syvää ja osallistuvaa empatiaa vain fiktiivisiä henkilöitä kohtaan. Oikeiden ihmisten ongelmat herättävät minussa vain lievää ärtymystä.
 
Sarjassa "ei niin suuria":
Eilen olin kaupassa. Eikä auttanut vaikka olin kaljuna, musta nahkarotsi päällä ja mulkoilin vihaisena ympärilleni. Silti joku mummo tuli (hymyillen) kysymään apua, kun oli eksynyt kauppaan. Yhyy. Pitää varmaan ottaa naamaan joku tatuointi.
 
Pieni surunaihe.

Eilisiltana en saanut unta. Tänään ja huomennakaan en tule saamaan unta, ja kammoan jo nyt ajatusta siitä parin tunnin pyörimisestä.

En tykkää nukkua yksin.
 
Pyöräni varastettiin. En ole lukenut ylihuomiseen tenttiin juuri lainkaan. Olen sitoutumiskammoinen. Tästä kaikesta ja vähän muusta ovat seurausta vähäiset yöunet ja infernaalinen päänsärky.
 
AnlaShok sanoi:
Sarjassa "ei niin suuria":
Eilen olin kaupassa. Eikä auttanut vaikka olin kaljuna, musta nahkarotsi päällä ja mulkoilin vihaisena ympärilleni. Silti joku mummo tuli (hymyillen) kysymään apua, kun oli eksynyt kauppaan. Yhyy. Pitää varmaan ottaa naamaan joku tatuointi.

Lol :D Ihanaa ko muillekin käy näin ^___^

Tuosta tuli kyllä ilonaihe. Suruissani olen siitä, että inssi meni läpi ja mun tulee hurjan kova ikävä autokouluopskaa. (Pitää siis ajaa ens kesänä mopokortti kun Sami on ainoa joka tekee moottoripyörätutkintoja)

Peeäs Anla, ei ne tatskat auta. Mullon pinkki tukka ja mä meikkaan voimakkaasti.
 
Menin tänään kauppaan tarkoituksena ostaa jotain hyvää valmiiksi saadun lopputyön kunniaksi. Ja kassalla huomasin, että rahapussi oli jäänyt töihin...
 
Minea sanoi:
Peeäs Anla, ei ne tatskat auta. Mullon pinkki tukka ja mä meikkaan voimakkaasti.
Riippunee kyllä vähän tatskasta. Esim tämmönen, etenkin tehostettuna noilla kalloon porattavilla sarvilla, voisi jo tepsiä. Tai sit ei.

Ja eikös mummot lähinnä arvosta pinkkiä? :?
 
Eikaineheikato ko tukanhan pitäs justihin olla normaalin tukan värinen. Niin ja nuista tatskoista, tuo saattaisi jo lähestulkoon toimia.

Joo ei mene tämä offiksi siis o__O
 
Lähdin pitkästä aikaan käymään ulkona. Minulta pöllittiin rahat ja kaikki kaverini katosivat, haahuilin siellä sitten ihan yksikseni. Lopulta lähdin polkemaan kotiin rankkasateessa ja löysin itseni aamuyöstä seisomasta vessani peilin edessä läpimärkänä, naama valkoisena, silmät mustina ja olo pohjattoman tyhjänä ja yksinäisenä.
 
Mua ahdistaa. Luen yliopistossa alaa, joka kiinnostaa, mutta tulevaisuus pelottaa. Oman alan töitä tulee olemaan vaikea saada. Alotin nyt tokan vuoden ja haluaisin kovasti oman alan kesätöitä, mutta kun olen niin käsittämättömän ihmisarka nykyään en uskalla soitella minnekään. Tästä johtuen olen alkanut epäilemään, että en oikeasti tule koskaan pärjäämään missään oikeissa töissä, koska olen lisäksi niin älyttömän TYHMÄ. Taidan olla pahinta laatua akateemisista arkkityypeistä: älyä kyllä on kun pitää oppia teoreettisia asioita, mutta käytännön elämässä ja töissä olen älyttömän tumpelo. Ja kun vielä mietin laitoksen vaihtoa että saisi paremmat työmahdollisuudet, mutta kun fakta on niin että se ei yksinkertaisesti kiinnosta yhtä paljon kuin nykyinen laitokseni.
 
hypnoosi, jos teoreettiset asiat naksahtavat päässäsi paikoilleen, tulee sinusta varmaan tutkija. Ei se mikään pöhkömpi vaihtoehto ole. Tietysti se vaatii töitä, kunnianhimoa (liittyen omaan alaan tietty) sekä tuuriakin.
 
Hämmentävää, hypnoosin viesti olisi voinut olla sanatarkkaan minun kirjoittamani. Painiskelen aivan samojen asioiden ja pelkojen kanssa. Välillä ahdistaa aika paljon, mutta silti yritän vain keskittyä hankkimaan opintosuorituksia ja lykkään päätöksiä hämärään tulevaisuuteen. Tutkijaksi minusta ei ole.
 
Hypnoosille sanoisin, että minä luen nyt neljättä vuotta yliopistolla, enkä ole vielä päivääkään tehnyt oman alani töitä. Kesäisin olen tehnyt alipalkattuja hanttihommia. Minun aineessani on tosin sen verran hyvä työllisyys, että melko varmasti saan työpaikan nopeasti valmistuttuani. Ei mullakaan ole helppoa soitella vieraille ihmisille, ja kyllä minäkin tunnen välillä itseni tosi kömpelöksi ja tyhmäksi.

Ei kai nyt pääainetta tarvitse huonon työllisyyden takia vaihtaa? Tietysti tällaisessa tapauksessa on kyllä järkevää miettiä omia sivuainevalintojaan, niillähän työllistymismahdollisuuksiaan voi parantaa merkittävästi.
 
Ikävää huomata, ettei ole millän lailla merkittävä tai erikoinen, vaikka luuli olevansa ainakin ihan hyvä.
 
Voi pallo. NaNoWriMoni katosi! Kraah! Säilytin sitä muistitikulla, ja eräs kaunistelematta, mmh, mätämunasikavaras luokkalaiseni varasti sen ja polkaisi jalallaan kerran päälle, ja tikku hajosi. KRAAH. Joo, tiedän, tämä voi olla pienoista ylireagointia mutta koko kirja (paitsi ensimmäinen luku, joka on netissä, mutta...) on poissa. Se on poissa. :( Mitä ihmettä minä nyt teen?

Edit: Ja joo, tiedän, jos vain olisin tallentanut sen jonnekin muuallekin niin... Mutta ei juuri nyt hirveästi lohduta, olen typerä.

Ja douville: Sinä olet ihan hyvä. Kaikki ovat. Merriä siteeratakseni:

"Jokainen ihminen on täydellinen, koska on ainutlaatuinen. Kukaan ei osaisi olla paremmin juuri sinä."
 
:o :o :o
Sulla ei oikeasti ole varmuuskopiota siitä?! Jossain Wordin välivarastossa edes? 50 000 sanaa...
(Jäikö se talloja henkiin, vai lynkkasitko sen heti?)
 
No kun ei ole, minulla on tapana kantaa muistitikkua kaulassani ja ajattelin, että se säilyy siellä. Kannettavallani teksti oli myös, mutta se tyhjennettiin tässä pari päivää sitten. Ja koska olen kirjoittanut tekstiä varmaan kaikilla koulun koneilla erikseen niin sitä tuskin löytyy edes pieninä pätkinä juurikaan, ja se vasta harmittaa. *ärrinmurrin*

Se talloja sai kuulla kunniansa. Mutta en voinut oikein hirveästi muuta tehdä, kun ei ketään ollut todistamassa tätä tapausta. Tommottet ihmiset ei ole kivoja.
 
Ylös