Syntymäpäivät...

Minea

Hobitti
Marraskuu lähestyy ja sen mukana synttärini. Kiinnostaa kuin kilo pas....

Niinpä ajattelinkin kysyä teiltä, mitä syntymäpäivänne merkitsevät teille? Ovatko ne joskus merkinneet teille enemmän? Ja missä vaiheessa ne kenties menettivät merkityksensä? Miksi?

Omat synttärini eivät ole oikeastaan koskaan (paitsi tietenkin pienenä^^) merkinneet paljoa. En ole koskaan jaksanut pitää suurempaa ääntä niistä (siis kertoa kyseisenä päivänä kenellekään erityisesti), mutta jos joku joskus sattuu muistamaan, arvostan sitä todella paljon.

Pari vuotta takaperin sattui pieni..noh..tapaus, jonka jälkeen en ole välittänyt synttäreistäni sitäkään vertaa. Päivässä kiinnostaa vain se, että silloin näen kummejani, jotka asuvat kaukana Tampereella. Nytkin lähinnä ahdistaa ajatus siitä, että päivä lähestyy...

Niin. En osaa muuta sanoa, haluaisin vain kuulla, onko muilla vastaavia tunteita.. x)


~Himfy
 
Synttäreissä mukavinta on se että ne taitavat olla ainoat juhlat joissa juhlitaan ihmistä ihan vaan muuten vaan. Tai siis ilman mitään "saavutuksia". Yleensähän kaikki muut juhlat joissa ihmistä juhlitaan ovat saavutusjuhlia (rippi, yläasteenloppu, ylioppilas, valmistujaiset, naimisiin meno).

Eli ihminen ei ole juhlimisen arvoinen ilman jotain saavutusta. Mutta synttärit ovat tähän mukava vaihtelu. Okei, onhan jokainen uusi vuosi jonka pysyy hengissä "saavutus", mutta synttäreitään voi juhlia siinä pummi kuin toimitusjohtaja.

Minä pidän synttäreistä periaatteessa, mutten käytännössä. Sitä paitsi kukaan ei koskaan anna minulle synttärilahjoja :(. Tai no, äiti ja siippa.
 
Toki synttäreillä oli aivan erilainen merkitys lapsena, mutta on minusta vieläkin ihan kiva juhlistaa synttäreitä. Ei tosin joka vuosi, mutta etenkin näin vanhempana 18- ja tämän vuoden alussa 20-vuotissynttärit olivat suurempia synttäripäiviä minulle. En tosin silloinkaan kahvitellut ketään vaan lähdimme pienellä porukalla risteilylle. Samanlaiset "tärkeämmät" synttärit tulee minulle olemaan varmaan 25- 30- jne. vuotispäivät. Silloin tulee varmasti keksittyä jotain ei-jokapäiväistä puuhaa.

Toisaalta pidän paljon enemmän esim. joulusta kuin omista synttäreistäni, koska silloin voin myös antaa lahjoja, enkä vaan saa niitä. Vaikka eipä noita lahjoja muutenkaan runsaasti nykyään synttärinä tipu. :D
 
Minulle synttärit ei ole koskaan olleetkaan mikään mukava kokemus, paitsi pienenä, jolloin odotin niitä. En vain jaksa niitä enää. Se on pelkkää teeskentelyä, kamalaa rahanhaaskausta, eikä siitä jää jäljelle kuin sotku ja ikäviä muistoja. Pitää kestää tunkeilevia sukulaisia, jolloin ne tulevat samlla rutiinilla joka vuosi: halaus. "oletpa kasvanut". poistuminen. sitten tulee toinen: halaus. "oletpa kasvanut". poistuminen... ja sitä rataa... Synttärit muistuttavat siitä, että on taas kulunut yksi vuosi ilman mitään merkittävämpää tapausta. Toisin kuin joulu, joka on kaikkien juhla. Joulussa on oma tunnelmansa, mutta synttäreissä ei.
 
No ei ne synttärit oo mullekaan mitenkään erikoisia ollu moneen vuoten.. Porukoilta aina joku seteli ja siskon kans vaihdetaan lahjoja ku kerran samana päivänä ollaan synnytty mut ei siinä ikinä sen kummempaa ja en mä yleensä ees kellekään mainihe millon mull on synttärit... Tietysti sillon ku joku "tietty ikä" tulee täyteen niin tarkotuksena on juhlia vähän rankemmin.. 8) Mutt mitä sitä pienistä.. Ei joulukaan sen kummempi oo ja miks pitäs takertua yhteen tiettyn päivään kun elämän pitäis olla yhtä ainoaa juhlaa?? :?
 
Minä vihaan juhlien järjestämistä ja siksi vihaan synttäreitä. Yleensä pakenenkin johonkin vieraalle paikkakunnalle ;). Mutta kyllä minä synttäreitä odotan, lähinnä tosin sen rahan vuoksi. Mitä vanhemmaksi tulet, sitä huonompia lahjoja saat. Ja niitä lahjoja tulee myös vähemmän. Yleensäkin rikastut vähemmän synttäreinäsi mitä vanhempi olet. Ennen sukulaiset ostivat sinulle kalliita lahjoja, mutta nytkun eivät tiedä mitä ostaisivat, he antavat sinulle rahaa; vähemmän mitä todellisuudessa tuhlaisivat lahjoihin. Kivaa.
 
tulikukka sanoi:
Mitä vanhemmaksi tulet, sitä huonompia lahjoja saat.

Minulla on taas käynyt ihan toisinpäin. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän arvostaa käytännöllisiä lahjoja: vaatteita, kirjoja, keittiöön jotain kivaa tai muuta vastaavaa. Nuorempana sitä sai ties mitä hömppää, posliinielämistä lähtien. Mitä sellaisilla tekee, ei ole koskaan minulle auennut.

Muutenkin vanhempana synttäreistä on tullut kaikinpuolin mukavampia. Rauhallisia. Ei haittaa, vaikka läheiseltä mutta kaukana asuvalta ystävältä tulisi vain tekstiviesti tai postikortti, ajatus on se tärkein. Olihan se ylenmääräinen bilettäminen ihan hauskaa joskus teini-ikäisenä, mutta ei sitä nyt enää jaksa. Synttärioluen voi kaverin kanssa käydä nappaamassa, mutta se riittää. Viime syntymäpäivänäni sain onnitteluviestien ja -soittojen lisäksi ainoastaan yhden lahjan, ruusukimpun mieheltäni (varsinainen lahja kun oli vasta postissa tulossa), ja se taisi olla mieleenpainuvin synttäri pitkään aikaan. Sukulaiset eivät ole koskaan meillä synttäreitä erityisemmin muistaneet, kummit ja mummo korkeintaan. Ja parempi niin.

Eivät synttärit ole merkitystään kadottaneet, mutta ne ovat vain muuttuneet. Nuoruuden "pakollisista" synttäribileistä oman näköiseksi juhlistamiseksi. Tosin pieni osa minusta taitaa kapinoida ikääntymistä vastaan, pari kertaa olen ilmoittanut iäkseni muutaman vuoden liian vähän, ihan vahingossa ja tahattomasti. Mieli ei suostu millään uskomaan, että tässä ollaan kohta kolmenkympin rajapyykiä lähestymässä, joten se pitelee kynsin hampain kiinni nuoruudesta. ;)
 
Syntymäpäivä on yleensä minulle päivä muiden joukossa. En ole juhlinut syntymäpäiviäni mitenkään erikoisemmin sitten ala-asteen jälkeen. Onhan tässä vuosia tullut täyteen jo 20. Kun täytin 18, olin perheeni kanssa Kreikassa, mutta silloin oltiin lähinnä paossa ihmisiä, jotka halusivat juhlistaa isän täyttäessä 50. Kuukausi sitten tuli nuo pyöreät täyteen. En juhlinut oikeastaan mitenkään. 17. tätä kuuta olimme juhlimassa kaverini syntymäpäivää baarissa ja tarkoitus oli juhlia hieman minuakin, koska aikaisemmin ei ehditty. Kieltämättä syntymäpäiväni ei ollut kauheasti esillä, mutta eipä se nyt niin kuolettavan tärkeää ollutkaan. Pienenä oli kiva kutsua ystäviä syntymäpäivää juhlimaan. Syötiin herkkuja, pelattiin ja leikittiin. Nykyään se nyt ei kuitenkaan kuulu enää tähän ikäluokkaan. :D
 
Minulla on vain positiivisiä kokemuksia synttäreistäni; mammani, äitini, kummitätini (äitini sisko) ja äitini siskopuoli ovat muodostaneet ihanan tiimin, jotka aina keksivät jotain erikoista synttäreilleni... :D Voi kuullostaa hullulta ikäiselleni, mutta vietän synttärini mieluummin näiden rakkaiden ihmisten kanssa, kuin jossain bileissä!

Niin, ja kyllähän "tässä iässä" vielä niitä synttäreitä odottaa, on kiva tulla vanhemmaksi! :wink:
 
Minusta ei ole todellakaan kiva vanhentua. Sellaiseksi 25 kun saisi jäädä. En kuvittele sanovani vanhainkodissa enää 80 vuoden iässä "On kiva tulla vanhemmaksi" (toinen jalka kun on haudassa jne.). No mielipiteensä kullakin. Näin nuorena on vielä hyvä olla. Täytyy nauttia siitä täysin siemauksin. :lol:
 
...

Vanhentuminen on kivaa vaan tiettyyn pisteeseen asti....tai ainaki luulen niin....mä oon vasta 13,mut aina välillä tuntuu et haluis olla ihan pieni lapsi vailla mitään murheita ja stressiä....(ja nyt te tietty ihmettelette,et mitä 13-vuotias stressistä tietää...mut mä tiiän ....tai ainaki luulen niin :) )
Ja mummi&kummi-bileet on AINA pahat...ku aina saa kuulla jotain tän suuntasta miljoonasta eri suusta:"voi sentään,oletpas sinä likka kasvanut!kohta sinulla on jo poikia iso kasa perässä...voi voi,niin ne vuodet vierii...kun minä olin nuori,silloin nuoriso...."jne jne jne....mut kamujen kanssa juhliminen on yleensä ihan kivaa :D
 
Re: ...

Rohanin Eowyn sanoi:
"voi sentään,oletpas sinä likka kasvanut!kohta sinulla on jo poikia iso kasa perässä...voi voi,niin ne vuodet vierii...kun minä olin nuori,silloin nuoriso...."

Odotas vain, saat kuulla tuota vielä monen monta vuotta. Minäkin vielä saan kuulla, vaikka olen jo saanut toiset kymmenet kasaan. Sitten kun on poikaystävä, sukulaiset kyselee kihloihin menosta. Seuraava aste on varmasti häät ja sitten lapset. Huh hui.. :roll:
 
hmm....

No tota mä vähän pelkäsinki :D ....mitäs sit ku on menny naimisiin ja on lapsia?!sit se ehkä loppuu....pitää selvittää... :lol: ...mut kavereiden kanssa ku juhlii,on hauska keksii joka vuos jotain uutta hulluu...hehee....ihme kyllä,"hulluus" lähentää ihmisiä :lol:
 
Omia juhliani en juhli. siitä on syntynyt tapa vähän pakosti. koska kukaan ei tule minun synttäreille, vaikka kutsuisin... ei kukaan. En tiiä johtuuko se siitä, että kukaan ei jaksa lähtee synttäreilleni jotka ovat ennen koulun alkua ja kaikki haluavat viettää silloin viimeiset lomat eikä sitä kehtaa tuhlata minun synttäreille aikaa...
Yleensä sukulaiset muistavat minua sitten myöhässä. minä olen tottunut siihen... liian hyvinkin...
 
Juuri nyt omiani vietän ja pirun iloinen. Parasta synntäreissä kevyesti se kun parhaat frendit jaksaa muistaa ja jotku muutkin on muistaneet. Lahja hässäkkien ohi olen mennyt, mutta niitäkin on kaverit antaneet.. Lähinnä läppä tasolla :)

Synttärien aikaa sitä ihminen muistaa kuinka mahtavien ihmisten kanssa on saanut elää ja niiden takia jaksaa tätä, vaikka välillä meneekin asiat päin perkuletta.

Rakkautta kaikille kavereille ja friends for live :!:
 
Vihaan syntymäpäiviäni, ainakin näin "isona" ne eivät vain ole enää mukavia. Kaikki olettavat, että olet lähdössä jonnekkin juomaan (kunhan ensin olet jonkun täysi-ikäisen saanut hakemaan juomat) Tietenkin on mukavaa nähdä sukulaisia, mutta nekin asuvat niin lähellä, että niitä näkee muutenkin tarpeeksi usein :p

Pienenä nautin synttäreistäni suunnattomasti. Oli aivan ihanaa kun sai olla päivän valokeilassa (okei, okei, onhan samana päivänä syntynyt veljenikin joten ihan yksin en sentäs saanut olla juhlakaluna) Kun olin pienempi, niin vanhemmillani oli myös tapana synttäri aamuna tuoda mehua ja leipää ja jotain hyvää sänkyyn. Se oli mukavaa :)

Voi tuskaa kun nuo synttärit nyt ensi viikolla ovat.. Ei huvita ollenkaan, silloin on vielä koulupäiväkin.. Toivottavasti koulussa kukaan ei muista. Toissa vuonna matikan tunnille opettaja pyysi minut tuomaan vion tarkistukseen ja kas, sitten hän päättikin että minulle lauletaan. Se oli varmasti yksi elämäni kamalimmista kokemuksista. No jaa, taidan synttäri päivänäni maastoutua peiton alla ja pysyä siellä koko päivän.
 
Ei niillä ole minulle mitään kovin suurta merkitystä, ja olen samaa mieltä myös aika monista yleisistäkin juhlista.. En ole viettänyt omaa syntymäpäivääni enää vuosikausiin, ja yleensä kerronkin siitä kaikille tutuille vasta jälkikäteen, että välttäisin kaikki lahjat ja onnittelut. Jos satun käymään niihin aikoihin kotona, niin äiti tekee tietysti jonkun kakun, mutta se merkitsee aina paljon enemmän hänelle kuin minulle.

En ole vaan sen tyyppinen ihminen joka tykkäisi juhlia tai saada lahjoja jostakin tietystä syystä. Niitä voi antaa vaikka ihan muutenkin pelkästään ilahduttamisen takia, eikä siihen tarvita jotain joulun tai syntymäpäivän tyyppistä tekosyytä.
 
Minä tykkään juhlia syntymäpäiviä, lähinnä sen vuoksi, että näen sukulaisiani (joita on paljon!), joiden kanssa olen viettänyt noin kolmasosan elämästäni (noh, ei nyt ihan). Synttäreilleni tulee aina vähintään n. 20 vierasta, eikä ketään yleensä kutsuta, kaikki kun tietävät kaikkien syntymä- , nimi- ja hääpäivät. Suuremmissa juhlissa, kuten minua odottavissa rippijuhlissa, on luultavasti hieman yli 120 vierasta, ja tähän sisältyy vain lähisuku ja muutama naapuri. :)
Lahjoille en anna niin suurta merkitystä, en ole koskaan antanut (paitsi ehkä ihan pienenä), mutta onhan se ihan kiva saada joka vuosi kolmeen kertaan (joulu, nimi- ja syntymäpäivä) kahdelta mummolta ne lämpöiset villasukat :D
 
Synttärit...

Syntymäpäiväjuhlat ovat minulle:

1. Hyvä syy kutsua kaverit kokoon ja pitää hauskaa! :D
2. Oivallinen tilaisuus nähdä kaukaisiakin sukulaisia :)
3. Hyvä tapa hankkia rahaa
4. Hyvä tapa hankkia jotain, johon itsellä ei ole varaa :wink:

12-, 13-, 14- ja tulevat 14-vuotissynttärini aion viettää kolmen bestikseni kanssa rannalla löhöillen ja muutenkin ihan rennosti hauskaa pitäen. Eli ei mitään erikoista. Mahdollisesti huvipuistokäynti yms....

Joskus pienempänä tietekin sitä aina odotti innolla, mutta nykyään... no, enpä oikein tiedä. Ei synttärit niin kauheasti minulle merkitse. Tähän ikään tultaessa tuollaiset perinteiset "syödään-kakkua-ja-jutellaan-synttärit" on ihan OK.
 
Ylös