Tjoop, olisi kai pitänyt suorilta jaksaa innostua lämmittämisasiasta ja ottaa ohjat, eikä vaan tovin aikaa ensin kuulla siitä juttua saunan puolella ja sitten seurata toinen pitkä tovi sivusta pesuhuoneen puolella. On vain puulämmittämiset taas niin harvoin tapahtuva asia elämässä, että sitä ei pää usko että sen homman jopa oikeasti osaa nykyään tehdä. Kosteat puut on tosin aina vähän kenkumpi juttu. Tässä nyt tulee vähän höpötystä ja aatoksia, vaikkei sitä välttämättä kaivata. Etenkin kun sytyttämisessä on kaikilla ne omat tavat.Dracaena sanoi:
Oma veikkaukseni aiempien sytyttämisyritysten epäonnistumisesta on se, että oikea laita oli tukittu liian täyteen puuta, jolloin ilma ei päässyt kiertämään sieltä ollenkaan puiden läpi, joten lähinnä vasempaan laitaan jäi vain parille puulle pieni mahdollisuus syttyä. Toinen juttu on se, että sytyttämisen jälkeen luukkua ei kannata jättää auki tai käyttää auki ennen kuin on selvää, että puut eivät syttyneet. Se heikentää ilman kiertoa puiden läpi + savua saattaa tulla väärään suuntaan. Sytytyksessä olen huomannut hyväksi, että sytykkeiden palaminen pysyy tasaisen tehokkaana.
Käytin sytytystaktiikkana poikittain asetettuja kalikoita (kun ihan pieniä ei ollut), pohjalle yksi, sanomalehtipaperia siivu (ei rutattu), toisin päin poikittain siihen päälle kaksi, taas siivu sanomalehteä ja vielä yksi tai kaksi päälle kun enempää ei mahtunut ja päällekin hieman sanomalehteä. Puiden väliin jäi joku 1 – 2 cm tilaa. Minä en toisaalta edes sytyttänyt lopputulosta vaan sen hoiti meppin, enkä tiedä tekikö jotain siinä välissä kun aloin väsätä varasuunnitelmaani tehdä kirveen kanssa helpommin sytytettäviä pienempiä kalikoita – vieläpä erittäin turvallisesti ovien kohdalla. Pääasia kuitenkin että jo tuo ensimmäinen kokeiluni toimi (ilmeisesti) sellaisenaan, eli sanomalehdet paloivat riittävän pitkään riittävän kuumana sytyttääkseen puuta palamaan.
Miittipaikka oli oikein hyvä, sänkyjen patjatkaan ei olleet ihan sitä kaikkein huonointa sorttia, joten ei tarvinnut ihan kauheasti kärsiä kolottavista paikoista. Äänieristystähän tuossa rakennuksessa ei ollut, joten ison rakennuksen rauhoittaminen yökukkumiselta oli erittäin hyvä juttu. Nukkumaan mennessä oli vaikeuksia nukahtaa kun puheen sorina kuului läpi, vaikka ovet olivat kiinni. Sitten jos ovi jäi joltakulta auki, niin oli pakko nousta sulkemaan se. Pidempään nukkuville iso rakennus taas on huono paikka kun heräämisen jälkeen ihmiset jäivätkin makkareihin miittaamaan.
Minulla miitti jäi aika lepäilymiitiksi, ei ollut kauheasti energiaa mihinkään puuhailuun tai yleiseen höpöttelyyn.
en minäkään enää nykyään ymmärrä miten pärjätään viiden tunnin yöunilla, vaikka jaksankin valvoa myöhään. Mutta ruoka oli hyvää ja omaa ruokaa oli kerrankin sopivasti ja pelit ja kasat ja jutut oli kivoja. Nih.
), sain ruokaa, olin onnellinen. Sain myös hierontaa, jalka-analyysin (Lathron, oliko niissä jalkojen kooissa nyt eroa, et kertonut?), sain setviä kaulakorumytyn, saunoakin ja kaikkea. 
