Tänään opin, että...

...William Shatner ei tulekaan käymään Suomessa ensi maaliskuussa. Eipä sinänsä yllättävää. Enkä olisi muutenkaan mennyt katsomaan. Joten samapa tuo, parempikin niin, ettei vanhaa miestä turhaan rasiteta (ja altisteta).
 
.. Että minulla on viisi avattua ja vajaata pakettia puurohiutaleita, joista yksi on mieluista eli neljän viljan. Muut neljä ovat kauraa. Eniten ihmetyttää miten nuo kaikki ovat avattuja ja mistä ne ylipäätään ilmestyivät. Alan kallistua sen puoleen, että kotitonttu pyytää anteeksi yöllisiä kolistelujaan, ei muuta vaihtoehtoa..
Edit. Löysin myös purkillisen tonnikalaa. Olen vegaani. Jotain hämärää tässä nyt on. :?
 
...että Venäläinen aatelissuku Putyatin asusteli ennen Neuvostokumousta seudulla jolta tietyn presidentin isoisä oli kotoisin. Asioilla ei ole todistettavaa yhteyttä.
 
Oli aika surullista, kun aikoinaan vartioin Helsingin Vuittonilla, ja sinne tuli teinityttöporukka kuolaamaan tuotteita puheistaan päätellen lähinnä siksi, että olisi niin ihanaa saada kaikki kaverit koulussa kateellisiksi jos voisi mennä sinne vaikkapa LV-monogrammeilla koristetulla vyöllä varustettuna. Tai kun eräs ihan aikuinen nainen ei ostanut sitä laukkua, josta oikeasti piti, koska se ei kirkunut metrien päähän olevansa aito Vuitton, vaan valitsi sen sijaan kokonaan LV-monogrammien peittämän yksilön, että varmasti tulisi kaikille selväksi, miten kallis laukku hänellä on.
 
Herää kysymys kuinka moni ihan tavallisista kuluttajista, joilla ei kauheasti sitä ylimääräistä rahaa ole, ovat edes tietoisia näistä merkeistä. Aika paljon sitä saa ottaa selvää, surffailla netissä ja seurailla mikä asia ja merkki on milloin sitä kaikkein arvostetuinta. Jos minä näkisin LV-monogrammien täyttämän laukun, ajattelisin varmaan että mikäs kammotus tuollakin on, käsittämättä lainkaan että kyseessä on kallis ja arvostettu merkki. Monet merkkituotteiden nimet eivät kerro minulle yhtään mitään. Riippuu varmasti paljon siitä kontekstista, jossa itse elää. Minulle kalliit ulkoilutuotteiden ja ulkoiluvaatteiden merkit kertovat paljon enemmän.

Olen huomannut, että täytyy hengailla tietyillä nettisivuilla, jotta tietäisi mistä puhutaan, eikä kaikessa voi millään pysyä perässä. Olen vasta oppinut tietämään joitakin kalliita lastenvaatemerkkejä ja käsittänyt että nekin ovat joillekin järkyttävän tärkeä asia. Sitten on niitä, jotka ovat oppineet että ne eivät ole niin kauhean tärkeitä. Sama joissakin merkkimeikeissä jne.
 
Last edited:
Rouva B on pienestä palkastaan säästämillään rahoilla hankkinut LV-laukkuja, joiden määrän laskemiseen ei enää yhden käden sormet riitä. (No, olen minäkin hänelle yhden kustantanut.) Onhan se omalla tavallaan investointi, ei niiden arvo juuri laske jos kunnossa säilyvät ja varsinkin jos mallin valmistus lopetetaan.

Hieman kyllä tökkii tuo Hesarin kommenttiketjussa paistava asenne, että jos joku tekee toisenlaisia valintoja kuin itse tekisi, se on väärin. Parin minuutin uutisenluvun perusteella tuomitaan ääneen asia, joka on ollut osa toisen elämää vuosia ja joka ei vahingoita ketään, päinvastoin kannustaa yrittämään ja tekemään työtä. Tai vielä ikävämpää, yhdistetään asia parin kuukauden takaiseen uutisankkaan Helsinkiä piinaavista ryöstelijöistä, ulkomaalaistaustaista tottakai.
 
...Ku Klux Klanilla oli (ja ilmeisesti on edelleenkin) myös naisjaosto. Eikä se ollut silloin aikoinaan mikään pieni tukisiipi vaan ihan oma suuri ja vaikutusvaltainen järjestönsä, joka äärimmäisen vanhoillisia sukupuolirooleja kannattavasta emojärjestöstään poiketen ajoi aktiivsesti mm. naisten äänioikeutta - mutta vain valkoisten naisten ja ainakin alkujaan lähinnä vain siksi, että he voisivat äänillään "kumota" mustien, verrattain äskettäin äänioikeuden saaneiden miesten äänet.
 
... Turun Balettiin liittyvä saattaa todellakin nähdä tutuja ja tossuja, mutta miiminen elekieli koostuu oudoista murteista.
 
... ranteessa on puolikuuluu. Tästäköhän tulee se vanha vitsi "Mitä kuuluu kuuluu?"? Tosin vitsikirjan kuvituksena olivat astronautti ja luuranko kuussa.
 
Hahaa, tiedän katsomatta, että puolikuuluun toinen nimi on os lunatum. Sen tarkkaa sijaintia taas en muista. Os scaphoideum eli ranteen veneluu on radiologisesti tärkeämpi, koska os radiukseen nivelöityvänä se on ranteen pikkuluista helpointen murtuva. Omasta ranteestaan sen löytää nuuskakuopasta, painaumasta peukalon jatkeena olevan metakarpaaliluun alta kun sormet pistää haralleen. Sen murtuma on vaikeasti havaittavissa scaphoideum-projektiostakin (lääkärit tietävät pyytää sitä tavallisten rannekuvien lisäksi, jos nuuskakuopassa tuntuu aristusta) muutaman päivän kuluessa traumasta ja sen luutuminen kestää pari kuukautta. Ranteen veneluun nimi oli aiemmin sama kuin jalkateränkin eli os naviculare, mutta sittemmin jälkimmäistä nimeä on alettu käyttää pelkästään jalkaterän veneluusta. Muiden pikkuluiden nimet vastaavat toisiaan ranteessa ja jalkaterässä.
 
Olen oppinut kahden päivän aikana ihan hirveästi. Todella intensiiviset koulutuspäivät takana. Opi myös sen että voin yhtäaikaa olla todella innoissani jostakin ja todella stressaantunut jostakin. Ja sen (minkä ehkä jo tiesin, mutta mikä korostuu nyt) että olen ihminen jonka pitäisi heti (siis ihan heti) päästä soveltamaan asioita käytäntöön että ne painuvat mieleen. Pitäisi päästä työpaikalle toteuttamaan, koska alkaa jo eilisen päivän teoriaopit hiipumaan mielestä. Onneksi tein sentään muistiinpanoja. ja huomenna on uimakoulupäivä ja koko aamupäivä menee siellä, joten en millään ehdi edes työpaikkaohjaajan kanssa juttusille tästä että saisin purkaa tätä oppimisesta patoutunutta myllerrystä johonkin.
 
Tästä on nyt jo vähän aikaa mutta hämmästyin kun opin että puhelimeen saa näppäimistöjen vaihtoehdoksi myös IPAn. Siis niitä kirjaimia joilla kuvataan miten sanat lausutaan. Siis näitä:
ɟɱɲɬħʝɹɰɔɯʘɛ , puhelimeni on siis viksumpi kuin tietokoneeni, kyllä nuo silläkin saa kirjoitettua, mutta melko hankalaa se on.
 
Ylös