Muutama kirja on minulta jäänyt puolitiehen, yleisimpänä "syntinään" äärimmäinen pitkäveteisyys, juonellinen puutteellisuus (juonta ei ole) ja saman asian tahkoaminen sivutolkulla.
Viimeksi heitin hetki sitten seinään klassikon Hiljaa virtaa Don. Muita nurkkakomennuksen saaneita teoksia ovat muunmuassa James Joycen Odysseus ja Gogolin Kuolleet sielut.
Hampaat irvessä olen lukenut loppuun saakka lähes kaikki "tyttö"kirjat joihin olen erehtynyt tarttumaan (lue: Kotiopettajattaren romaani, Ylpeys ja ennakkoluulo, Linnanneidon lokikirja , Pikku naisia jne jne jne). Yleensä ottaen kaikki kirjat, joiden juoni on "nainen menee naimisiin väärän miehen kanssa, Se Oikea tulee kuvioon ja koko loppukirja vatvotaan että antaako nainen Sille Oikealle vai ei" ovat yhtä tervanjuontia, tästä oivana esimerkkinä mainittakoon Mme de la Fayetten Clevesin Ruhtinatar.
Kyllä toki pidän rauhallisemmistakin kirjoista (ei aina tarvitse olla vauhtia ja suolenpätkiä), mutta jos kirja on yhden asian eestaas vatkaamista ilman mitään sen kummempaa, on suuri vaara että kirja jää kesken.