Túrinista

Eli jostain kuulin että Tolkien teki Túrinista tahallaan Kalevalan Kullervoa muistuttavan hahmon. Onko tämä totta? Itse huomasin lukiessani Keskeneräisten Tarujen Kirjaa, että Túrinin ja Nienorin elämä päättyi täysin samalla tavalla kuin Kullervon ja tämän siskon. Eli Kalevalassa Kullervo ja tämän sisko (jonka nimeä en muista) rakastuivat, tietämättä olevansa sisaruksia. Lopuksi Kullervon sisar hyppäsi jokeen kuultuaan että Kullervo on hänen veljensä. Myöskin Kullervo riisti hengen itseltään.
Tämä sama tapahtui Húrinin lasten tarinassa. Kun Túrin makaa tajuttomana Glaurungin surmaamisen jälkeen, Nienor kuulee että Túrin on tämän veli. Niin Nienor hyppää jokeen, ja sen jälkeen Túrin tekee itsemurhan omalla miekallaan.

Mainittakoon lisäksi, että kuollessaan Túrin myös puhuu miekkansa kanssa samalla tavoin kuin Kullervo Kalevalassa. Merkittäviä yhtäläisyyksiä Kullervon ja Túrinin elämäntarinoissa on löydettävissä myös aiemmissa vaiheissa (kuten syntyminen orjuutettuun sukuun ja murhatyön tekeminen paossa ollessa).

Kalevalan vaikutus Tolkieniin -topiikissa on myös keskusteltu Kullervon ja Túrinin yhtäläisyyksistä ynnä eroista:

http://keskustelu.kontu.info/viewtopic.php?t=4637

Kiitos tiedoista Gorgias ja kiitos linkistä Tik!

Túrin Turambar, Húrin haltiamielen poika, Glaurungin surma on kiistämättä erittäin mielenkiintoinen hahmo jo pelkästään sen takia, että Kullervon ja Túrinin tarinat sivuuttavat toisiaan niin suuresti (joka on sinänsä jo hieno asia meidän suomalaisten kannalta katsoen). Lisäksi on huomattava, että Tolkienin legendariumin kolmesta merkittävimmästä tarinasta: Berenin ja Lúthienin rakkaus tarusta, Húrinin lasten tarinasta ja kertomuksesta Tuorin matkasta Gondoliniin ja Gondolinin tuhosta, juuri tarina Húrinin lapsista ja nimenomaan Túrinista, nousi merkittävimmäksi ja valmiimmaksi kuin muut tarinat, Tolkieninkin silmissä (jos nyt oikein muistan? Jossain näin luki).

Túrin on mielenkiintoinen hahmo, jonka osa on kova kohtalo, jota hän omalla tavallaan vain yllyttää kohti kurjaa loppuaan. Túrin ja muut Húrinin lapset (Urwen ja Niënor) saavat kaikki kokea, omalla tavallaan, Morgothin kirouksen. Urwen menehtyy nuorena, Niënor ja Túrin rakastuvat toisiinsa ja kokevat molemmat loppunsa itsemurhan kautta. Túrin raahaa perässään mustaa varjoa, ollen osana aiheuttamassa Nargothrondin tuhoa ja Brethilin ihmisten rappiota, jonka hänen isänsä Húrin, vei loppuun. Isä ja poika siis olivat mukana aiheuttamassa kolmen valtakunnan tuhoa (kahden, jos tarkkoja ollaan): Nargothrond, Doriath ja Brethilin metsä, on siinä Morgothilla ollut iso kirous, kun yksi perhe kokee niin kovan kohtalon. Beleg Vahvajousi löysi Túrinista rakkaan ystävän, ystävän jonka ystävyys koituu kohtalokkaaksi Belegille. Mutta silti, siellä missä on pahaa on myös hyvääksi. Túrinin ansioista käärmeiden isä Glaurung sai surmansa ja toihan Túrin Beleriandin tietyille aluille hiukan rauhaa örkeistä.

Yhtä kaikki, Tolkien loi vaikuttavan kokonaisuuden Túrinin tarinassa, hyödyntäen Suomalaista kansantarustoa. Ja juuri kansantarustojen hyödynnyksessä Tolkien oli mestarillinen kirjoittaja.

Suosittelen kaikki Húrinista ja Túrinista pitäviä lukemaan Húrininen lasten tarinan ja the Wanderings of Húrinin (HoME XI) yhteen pötköön, yhdessä niistä nimittäin muodustaa, minun mielestäni, varsin mielenkiintoinen ja täyteläinen kokonaisuus, vaikka tyyliltään ja sävyltään ne toki toisistaa poikkeavat.

Sinilakki sanoi:

Kullervon ja Túrinin tarinat sivuuttavat toisiaan niin suuresti (joka on sinänsä jo hieno asia meidän suomalaisten kannalta katsoen).

Click to expand...

Ennemminkin se on hieno asia muiden kyseistä tarinaa lukevien kansalaisuuksien edustajien kannalta. Näin he pääsevät välilliseen kosketukseen hienon kansanrunoutemme kanssa, ja joku saattaa jopa innostua tutustumaan siihen alkuperäisessäkin muodossaan. Rikastuttava kokemus kelle tahansa ei-suomalaiselle.

Niin onhan Kalevala melkolailla erilainen verrattuna muiden maiden kansallis eepoksiin. Tai ainakaan en ole kuullut että mitään muista luetaan/kerrotaan laulamalla.

Minun tietämäni mukaan kansalliseepokset ovat kaikki runomuotoisia (ja siis aikanaan kansan keskuudessa esitetty laulamalla tai lausumalla). Eeposhan tarkoittaa laaja runomuotoista kertomusta, joka on yleensä käsittelee suuria sankatekoja tai myyttejä kansan jumalista. Siihen nähden koto Suomen kansalliseepos Kalevala ei juurikaan poikkea ulkomaiden kansalliseepoksista. mm. Ranskan kansalliseepos Rolandin laulu on hyvä esimerkki laulamalla esitetystä tarinasta, josta itse olen joskus kuullut muistaakseni jopa pätkän.

On syytä myös huomioida islantilaisten (ja skandien) kansalliseepos Edda, josta Tolkien varmasti ammensi eniten materiaalia tarinoihinsa, sekin nimittäin on laulettu/lausuttu kokoelma kertomuksia ja omalta osaltaan muistuttaa Kalevalaa runsaastikkin.

Jos olen väärässä eeposten suhteen, korjatkaa toki väittämäni ja valaiskaa minullekkin mitä olen ymmärtänyt väärin.

Sinänsä hauskaa nippelitietoa on toki myös se, että Kullervon tarina on Kalevalaa varten kerätty Inkeristä, muusta Kalevalasta poiketen, joka kerättiin enimmäkseen Vienan Karjalasta ja Karjalasta (osakseen myös Itä-Suomesta). Päätelkääpä siitä mitä tahdotte...

Jaa en tiennytkään että Rolandin laulu kerrotaan laulamalla... No kiitos tiedosta! Entäs Saksan Nibelungein laulu? Mutta runon/laulun lausunnan tahti Kalevalasta tekeekin erikoisen, sillä se lausutaan hitaassa tahdissa ja ennen pilkkua tuleva lause saatetaan toistaa kaksi kertaa.

Olen itse päätellyt että Tolkien otti nimen "Keski-Maa" juuri skandien myyteistä ja taruista, sillä Keski-Maa on Ruotsiksi ja Norjaksi "Midgård", ja sama nimi löytyy myös skandinaavisista jumaltarustoista ym ym...

Niin oikeastaan on todella hauska ajatella että Húrinin Lasten Tarina on saanut periaatteessa alkunsa Vienan Karjalasta, tai ainakin se on saanut vaikutteita juuri sieltä kotoisin olevista runoista ja lauluista.

Eikös Sinilakki juuri sanonut, että se on peräisin Inkerinmaalta? Vaikka toisaalta on paha mennä sanomaan, mistä runot ihan alkujaan ovat kotoisin. Kalevalaiseen runouteen erikoistunut folkloristiikan luennoitsija kertoi sellaisenkin teorian, että runot olisivat alkujaan syntyneet Länsi-Suomessa ja kulkeutuneet sieltä itään, missä ne säilyivät vielä silloinkin kun ne olivat lännessä jo unohtuneet. Tätä teoriaa tukevat kuulemma useat sellaiset runoissa esiintyvät sanat, jotka ovat selkeästi läntistä juurta ja jotka on omaksuttu itään sellaisinaan, vaikka niiden merkitystäkään ei välttämättä ole täysin ymmärretty.

Eli yhtä hyvin Húrinin lapset ovat saattaneet saada alkunsa vaikkapa Hämeessä tai Turun seudulla.

Sareth sanoi:

Olen itse päätellyt että Tolkien otti nimen "Keski-Maa" juuri skandien myyteistä ja taruista, sillä Keski-Maa on Ruotsiksi ja Norjaksi "Midgård", ja sama nimi löytyy myös skandinaavisista jumaltarustoista ym ym...

Click to expand...

Taidat olla aivan oikessa. Jossakin kirjeessään Tolkien taisi mainittakkin kyseisestä asiasta ja Keski-Maa (Middle-earth) ei tosiaan ole Tolkienin itsensä keksimä ilmaus. Se esiintyy myös muinaisenglantilaisissa runoissa ja muutenkin Brittein saarten kertomuksissa (varsinkin luomiskertomukset). Muun muassa tämmöisen yhteyden löysin (Cædmonin luomishymni, vanhimpia säilyneitä runoja Brittein saarilta):

Cædmon's hymn sanoi:

...He, the holy creator,
first created heaven as a roof
for the children of men.
Then the guardian of mankind
the eternal lord,
the lord almighty
afterwards appointed
the middle earth,
the lands, for men.

Click to expand...

Isilmírë sanoi:

Eikös Sinilakki juuri sanonut, että se on peräisin Inkerinmaalta? Vaikka toisaalta on paha mennä sanomaan, mistä runot ihan alkujaan ovat kotoisin. Kalevalaiseen runouteen erikoistunut folkloristiikan luennoitsija kertoi sellaisenkin teorian, että runot olisivat alkujaan syntyneet Länsi-Suomessa ja kulkeutuneet sieltä itään, missä ne säilyivät vielä silloinkin kun ne olivat lännessä jo unohtuneet. Tätä teoriaa tukevat kuulemma useat sellaiset runoissa esiintyvät sanat, jotka ovat selkeästi läntistä juurta ja jotka on omaksuttu itään sellaisinaan, vaikka niiden merkitystäkään ei välttämättä ole täysin ymmärretty.

Eli yhtä hyvin Húrinin lapset ovat saattaneet saada alkunsa vaikkapa Hämeessä tai Turun seudulla.

Click to expand...

Voi hyvinkin olla, ja luultavimmin on olettavaa, että Länsi-Suomesta runo on alunperin lähtenyt leviämään ja siihen on matkalla tullut lisää vaiktuteita Itäisen-Suomen kulttuurista ja tiedosta.

Siltikin, jos lähdemme jäljittämään veljessodasta kertovia tarinoita (Kullervon tarinahan voidaan laskea alkaneeksi veljessodasta), niiden juuret ulottuvat paljon kauemmas kuin Suomeen, Karjalaan tai Inkeriin. Näin ollen on olettavaa, että suomalaisetkin kansat ovat saaneet vaikutteita kyseisen tarinan suhteen ja siitä on sitten kasvanut suomalaisille sopivampi tarina. Ainakin germaanisessa perinteessä tunnetaan useita tarinoita veljessodasta (jos oikein muistan, Saksalaisessa perinteessä tämmöisiä tarinoita on muutamia).

No mutta, totuushan on se, että kaikki ottavat vaikutteita jostakin ja tarina muuttuu kerrottaessa.

Niin voi olla totta että Kalevalan tarinat tosiaankin ovat Hämeestä/Turun seudulta, sillä äidinkielen tunnilla "viisas" opettajamme osasi kertoa että suomen kirjoituskielikin on lähtöisin juuri Turun seutuvilta. Aika mielenkiintoista, sillä luulin aina että suomen kieli on kirjotettunakin tullut rajaseudulta/Inkerinmaalta tai Venäjän puolelta.

Mutta Kalevalan tarinoilla taasen ei ole mitään tekemistä suomen kirjakielen kanssa. Niiden syntyhistoriat eivät liity toisiinsa.

Tarkoitatko että Kalevalaan koottuja runoja ei aluksi kerrottu suomeksi? Vai käsitinkö koko jutun väärin?

Vaikka ne olisikin kerrottu suomeksi niin varmasti jollain paikallismurteella. Onhan suomessa omaa kieltä puhuttu jo ties milloin. Mutta uskoisin Fanyen tarkoittavan ettei Kalevalaa kirjoitettu millään vanhalla kirjakielellä tai että se ei ollut mikään pohja mistä kirjakieltä olisi lähdetty kehittämään. Vai olenko täysin hakoteillä?

Näin minäkin käsitin, että suomenkirjakielen kehitys on täysin riippumaton Kalevalasta ja ne ovat kaksi eri asiaa?

Aijaa. No kiitos kun selvititte asian!

Joo sitä tarkoitin: Kalevalan runot olivat puhuttua kieltä 1800-luvulle saakka. Tai miten sen nyt ottaa, jotkuthan ovat sitä mieltä että Kalevala on pitkälti Lönnrotin tuotos. Eikä kansanrunous käsittääkseni ollut mitenkään mukana "suomen kirjakielen isän" Agricolan työssä.

Agricola oli reformaattoripappi, joka 1500-luvulla loi suomen kirjakielen oman länsisuomalaisen murteensa pohjalta voidakseen kääntää Raamatun suomeksi (vähän niin kuin Luther loi kaikkien saksankielisten poppoiden yhteisen kirjakielen pohjan kääntäessään Raamatun saksaksi). Siitä syystä yleiskielessämme on mm. sellainen kirjain kuin D, joka ei kuulu - tai ei ainakaan alkujaan kuulunut, nykytilanteesta en tiedä - muihin suomen murteisiin. Agricolalla ei tiettävästi ollut kansanrunouden kanssa muuta tekemistä kuin että hän paheksui ankarasti kyseisessä runoudessakin seikkailevien pakanajmalien palvontaa, joka ilmeisesti oli varsin yleistä vielä hänen elinaikanaan. Hänen perujaan onkin vanhin tunnettu luettelo suomalaisten pakanajumaluuksista.

Kalevalan taas kokosi 1800-luvulla lääkäri Lönnrot. Hän keräsi pitkin karjalaisia maita ihan ehtaa aitoa kansanrunoutta, mutta Kalevalaa kootessaan sovitti tarinatoisintoja ja niiden sirpaleita yhteen parhaaksi katsomallaan tavalla sepitellen omia säkeitään väliin yhtenäisen kokonaisuuden luomiseksi. Esimerkiksi Aino-tarun (ja aino neito tarkoitti alkujaan talon ainoaa tytärtä, ei tyttöä, jonka nimi oli Aino) traaginen kohokohta oli alkujaan se, että aino neito meni vaateaittaan kuten äitinsä kehotti, mutta hienoihin hepeniin pukeutumisen sijasta hirtti itsensä runossa mainittuihin kulta- ja hopeavöihin. Lönnrot kuitenkin halusi tästä tarinasta yhtenäisen jatkumon Vellamon neidon onginnan kanssa, joten hänen Ainonsa puki kuin pukikin hepenet ylleen, meni sitten meren rantaan, lähti kisailemaan Vellamon neitojen kanssa ja hukkui muuttuen näin yhdeksi heistä.

Jos alkuperäiseen kansanrunouteen haluaa tutustua, kannattaa Kalevalan sijasta tarttua vaikkapa Kantelettareen tai vielä mieluummin mittavaan kirjakokoelmaan nimeltä Suomen kansan vanhat runot.