Taas ärsyttää!

Netti meni eilen poikki. Puolenpäivän maissa kun istuttiin ruokapöydässä näin miten 4-5 huomioliivimiestä kävi meidän tontinnurkalla tuijottelemassa kuoppaa joka kaivettiin kun vetivät maakaapelia ja jolle kukaan ei ole tehnyt mitään moneen viikkoon. Samalla rempoivat vähän kaapeleita tolpassa. Kyllä näin miten ottivat kaapelista kiinni ja kiskoivat ja heiluttelivat niitä. Seuraavan kerran kun menin koneelle oli netti poikki. En tietenkään voi näiden kahden asian yhteyttä taata, mutta Teliakin myönsi että ongelma on verkossa ja siirsi työn jollekin kenttähenkilölle.

Kävin eilen hauskan ja aika epätoivoisen keskustelun netin jakamisesta puhelimella ?
Ajatusten kulku jotakuinkin tämä:
Puhelimella voi jakaa netin, mutta se tarvitsee USB:n ja minun koneen kaikki USB-portit on rikki.
Mutta voihan sen jakaa langattomasti, mutta en osaa.
Onkohan minullaandroidpuhelin. No onhan minulla. Pitää siis kokeilla huomenna saamieni ohjeiden avulla.
Paitsi että kone tarvitsee jonkun kortin että siihen voi jakaa netin. Pöytäkoneeseen kun ei saa jaettua suoraan.
No voi pahus, ei sitten auta mikään.

Paitsi että Nova löysi koneestani koneen takapuolelta sittenkin jonkun toimivan portin ja sain netin. Nyt vaan en voi edes hengittää puhelimeni suuntaan, koska jor ripsien räpäyksestä tuleva ilmavirta osuu piuhaan se liikahtaa ja katkaisee yhteyden (puhelimen päässä tosin tämä ongelma ja ehkä ihan himppasen liioittelin sitä, mutta kuitenkin ;)). Toivottavasti nuo asennushenkilöt tulevat tänään ja mielellään mahdollisimman pian tuijottelemaan tolppaa jos vika siinä on. Tämä netti on nimittäin aika tuskallisen hidas.
 
Kiire. Tekisi mieli opiskella ja kaivaa tietoa esiin vaikka kuinka mutta kun ei ehdi, niin mennään puolivillaisilla sähläyksillä. Pöh. Ainakin voin myöhemmin lukea kaikki lähteeni kunnollisesti ja ymmärtääkin jotain.
 
Vuoden 2011 läppäristäni hajosi joku asia. Sen seurauksena wifi-ohjelmistoni tuhosi itsensä, enkä saa konetta enää nettiin. Hobittimieheni teki kaiken voitavansa, mutta tulosta ei tullut. Konevanhukseni on ilmeisesti tulossa tiensä päähän. :cry:
Tämä ehkä tuhoaa opiskeluni. Ei nyt täysin, mutta vaikeuttaa sitä huomattavasti. Koulupäivät pidentyvät huomattavasti, kun kone on kiinni kotona ethernet-kaapelissa. Voi Sauronin örkin pylly. :x
 
Alakerran naapuri kärsinee jostain unihäiriöstä, voimakasta kuorsausta on tänä syksynä kuulunut pitkin päivää. Onneksi se ei kuulu kuitenkaan olohuoneen puolelle.
 
Koska olo ei levosta, lämpimästä juomasta ja antibioottikuurista huolimatta kohentunut viikossa työkuntoiseksi asti, jonotin tänään tämän taudin puitteissa kolmannen kerran päiväpolin hoitajan vastaanotolle. Lääkärin tutkimuksen ja keuhkoröntgenin perusteella tuomio on keuhkokuume ja hoitona edelleen lepoa, lämmintä juotavaa ja päällä olleen abtibioottikuurin vaihto kahteen muuhun antibioottiin. Vihaan sairastamista, varsinkin kun siihen liittyy infernaalinen yskä, kaiken energian syövä väsy ja ärsyttävä hengenahdistus.
 
Muuttaminen ja siitä johtuva stressi. Ahdistaa vaikka muutankin lähestulkoon viereiseen taloon ja yhtiö pysyy samana. Mutta silti, iik. En tykkää.
 
Taitaa olla aika lähteä jälleen Facebookista. Nuo yhteisönormisäännökset on viety ihan järjettömyyksiin. Jospa sanoisi siellä heipat ja poistaisi tilin kuun vaihteessa.
 
Vielä jaksaa uskoa että tuo sulaa pois mutta pahasti näyttää siltä että huolettoman ulkona liikkumisen aika on loppunut tältä vuodelta täällä Turgussakkin. Ei edes uimahallille pääse turvallisesti enää kohta. Jäätä kaikkialle ensi yönä. Tyly kylmyys hyytäköön jne.
 
Minua taas keljuttaa se että eilen oli hyvin lumista, mutta tänään siitä ei ole jäljellä hiirenpierua. TAAS on pimeää ja synkkää ja sataa vettä. Olen tänä syksynä pysynyt aika positiivisena säiden suhteen, mutta nyt aletaan lähennellä sitä rajaa että en enää jaksa pitää lippua korkealla vaan vajoan loppusyksyn/alkutalven ahdistukseen.
 
Minua taas keljuttaa se että eilen oli hyvin lumista, mutta tänään siitä ei ole jäljellä hiirenpierua. TAAS on pimeää ja synkkää ja sataa vettä. Olen tänä syksynä pysynyt aika positiivisena säiden suhteen, mutta nyt aletaan lähennellä sitä rajaa että en enää jaksa pitää lippua korkealla vaan vajoan loppusyksyn/alkutalven ahdistukseen.
Tuo varmaan pyyhkäisee sieltäkin yli illalla, niin pääset aamulla taas lunta näkemään. Mahtaako 5 cm olla jo tullut märkää lunta, pitää vaan sulkeutua kotiin siksi aikaa kun jatkuu että saa harjattua portaat puhtaaksi ettei niihin liukastu aamulla.
 
Postinlakon takia menetin 26 senttiä. Pieni summa, mutta ärsyttää että ei ollut edes oma vikani. Hammaslääkärilasku oli hautautunut pinon pohjalle ja jäänyt maksamatta. Huomasin sen marraskuun lopulla ja maksoin heti pois. NYT tuli muistutusmaksu jonka eräpäivä oli pari päivää ennen päivää jona laskun maksoin, mutta joudun kuulemma maksamaan uuden viivästyskoron, koska muistutus on lähetetty ennen postinlakon alkamista (vaikka muistutus saapui vasta nyt). Olisin voinut maksaa laskun ensimmäisellä muistutuksella ja säästyä mielipahalta (ja säästää myös sen 26 senttiä). Posti saisi kyllä tästä hyvästä antaa minulle joulumerkeistä tuon verran alennusta :x
 
Minua ärsyttää nieluani ja korviani kutittava limainen lenssu, joka ei kuitenkaan tunnu eskaloituvan ns. kunnon flunssaksi.
 
Koin äsken sykettä nostattavan säikähdyksen. Ajoin pilkkopimeää pikkutietä, kun rakennuksen takaa syöksähtää tummiin pukeutunut mies ilman valoja tai heijastimia. Pistin jarrut pohjaan. Mies tulee auton viereen huutamaan ylinopeudesta. Sanon rauhallisesti, etten ajanut ylinopeutta. Mies jatkaa huutamista ja huomaan, että myös juhlajuomaa on nautittu.

Muutan taktiikkaa ja sanon olevani pahoillani sekä jatkossa tarkempi. Vaikka teki mieli sanoa, ettet olisi siinä enää huutamassa JOS olisin ajanut ylinopeutta. Pääsen jatkamaan matkaa ja pohtimaan ihmismielen mysteerejä.

Kun se ylinopeutta ajava osuu sananmukaisesti kohdalle, niin voiko vielä ambulanssissa tai ruumishuoneella tuntea tyytyväisyyttä? Mies siis odotteli rakennuksen takana ohikulkevia autoja. Huuteli ja hyppi vielä tullessani takaisin samaa tietä...
 
Musikaalini ihana alttoviulisti pudotti treeneissä viulunsa kompastuessaan ja se hajosi moneen osaan. Harmittaa aivan vietävästi toisen puolesta. Viulu on arvokas soitin ja omalla soittimella on vielä valtavasti ihan muuta kuin rahallista arvoa. Ja vielä minun treeneissäni. Tietenkin noin voi käydä kelle vaan, ei tuollaisia vahinkoja oikein voi ennakoida, mutta silti. Hän oli silminnähden rikki tästä ja olisin todellakin itsekin ollut.

Minä kun vaan haluaisin, että kaikki olisivat aina onnellisia eikä mitään pahaa ikinä tapahtuisi.
 
Suomella on uusi pääministeri. Erehdyin iltapäivälehden sivuille. Ensimmäinen juttu, ihan ok, käsitteli poliittisia kantoja. Toinen juttu, lapsuudesta ja vanhemmista... niin ööö, miksi? Kolmas juttu onkin sitten aviomiehestä... niin ööö, miksi? Neljäs, entiset koulutoverit kertovat millainen oli... niin ööö, miksi? Viides... mitä h..toa!!! Mitä hän pitää päällään ja mitä se kuvastaa :x Nyt siis oikeesti. Jutussa itsessään oli varmaan ihan hyvää pohdintaa, mutta jo otsikko sai näkemään punaista. Eikä tässä vielä ole kaikki. Hän on ollut SOKOKSEN MYYJÄ! Kuvitelkaa!

Ihan noin vertailun vuoksi. Millaiset olivat Antti Rinteen tai Juha Sipilän vanhemmat ja millaista oli kasvaa heidän lapsuusperheessään? Mitä heidän puolisonsa tekevät työkseen ja miten he menestyvät työssään? Mitä heidän entiset koulutoverinsa ovat heistä kertoneet, millaisia olivat? Entä miten he pukeutuivat ja miten heidän käyttämänsä puvut ja niiden värit kuvastivat heidän työtään? Ettekö tiedä? No en minäkään.
 
Syksyn huipennukseksi yhden viikon sisään sulloutunut tenttiputki runnoo sielua ja itsetuntoa. Mitään en osaa, mihinkään en pysty. Sentään olen toistaiseksi onnistuneesti pakottanut itseni menemään kaikkiin tenttitilaisuuksiin, eli ainakin on kovasti yritetty. Tuloksia odotellessa...
 
Nukuin niin kunnolla pommiin kivalta luennolta että missasin sen kokonaan. Huoh.
 
Ylös