Taas ärsyttää!

En keksi mitään fiksua kommentoitavaa Marin-uutisoinnista, joten tarjoan teille vain vastauksia kysymyksiin mainituista edeltäjistä. Tarkoitukseni ei ole vähätellä ärsyyntymistä, eikä näitä juttuja ole julkaistu yhdellä kertaa vaan vuosien saatossa. Tulokset haettu Googlella, mahdollisuuksien mukaan Ilta-Sanomien sivuilta, tarvittaessa muualtakin.
Ihan noin vertailun vuoksi. Millaiset olivat Antti Rinteen tai Juha Sipilän vanhemmat ja millaista oli kasvaa heidän lapsuusperheessään?
Lapsuudesta suoraan kertovia juttuja en sattunut löytämään, mutta yleiskatsauksia nuoruuskuviin kylläkin.
Näin Antti Rinne on muuttunut – katso yo-kuva ja muut kuvat vuosien varrelta
Näin Juha Sipilä on muuttunut – katso lukio-, hää- ja lapsuuskuvat
Kekkosen vierailu teki vaikutuksen nuoreen Sipilään - näin keskustajohtaja on muuttunut
Mitä heidän puolisonsa tekevät työkseen ja miten he menestyvät työssään?
Puolisoista toki löytyy juttuja, mutta en ole lukenut, mitä ne kertovat.
Tällainen on Antti Rinteen 11 vuotta nuorempi vaimo
Juha Sipilän suhde vaimoonsa alkoi 16-vuotiaana erikoisesta tarjouksesta
Mitä heidän entiset koulutoverinsa ovat heistä kertoneet, millaisia olivat?
Tämä osoittautui yllättävän vaikeaksi, vaikka politikoista tällaisia olen nähnyt.
Antti Rinne rakastui pikkujouluissa – Veli ja koulukaveri kertovat lapsuudesta ja kiusaamisesta
Tupakaveri: Tämä Juha Sipilän temppu oli vähällä pilata RUK-haaveet
Entä miten he pukeutuivat ja miten heidän käyttämänsä puvut ja niiden värit kuvastivat heidän työtään?
Pukeutumisestakin löytyi (moittivia) juttuja:
Imagokouluttaja lyttää Stubbin ja Rinteen tyylivalinnat: "Kuin naisten legginsit"
Antti Rinne paljastaa tyylinsä salat Me Naisissa: Kotimaisia pukuja alle 100 eurolla
Antti Rinne haki ay-pomona vaatteensa sekatavarakaupasta – yhtenä aamuna sihteerin oli pakko puhaltaa peli poikki
Tyylituomari Sami Sykkö: Juha Sipilä pukeutuu kuin pikkupaikan pankinjohtaja

Lisäksi bonuksena Rinteen vene (koska se tuli googlatessa ensimmäisenä vastaan):
Tällainen on Antti Rinteen DDR:ssä valmistettu huvipursi – pääministeri ilmoitti arvoksi 100 000 euroa!
Ja niille, joita jostain syystä kiinnostavat edellisen eli Rinteen hallituksen ministerien ylioppilaskirjoitukset:
Lyhyestä matematiikasta A, mutta ura johti ministeriksi! Tällaiset yo-tulokset on Rinteen hallituksen ministereillä
Lopuksi puoluejohtajien nuoruuden kuvat:
Nuoruuskuvat julki: tältä näyttivät Rinne, Halla-aho, Sipilä ja muut puoluejohtajat kauan ennen poliitikon uraa

PS. Minua ei ärsytä (yleensäkään) ärsytä iltapäivälehtien tyyli, vaan että Ylen sivuilla on liki samantasoisia juttuja. Pitäisikö tehdä uuden vuoden lupaus, että seuraa uutisia vain radiosta?
 
Pitäisikö tehdä uuden vuoden lupaus, että seuraa uutisia vain radiosta?
Ylen teksti-tv:n uutisotsikot ovat yleensä melko asiallisia, ja kertovat toistaiseksi olennaisimmat jutut, mutta niiden löytäminen on tehty vaikeaksi. (Menen itse sinne urheilusivujen kautta.)
 
Tarkoitukseni ei ole vähätellä ärsyyntymistä, eikä näitä juttuja ole julkaistu yhdellä kertaa vaan vuosien saatossa. Tulokset haettu Googlella, mahdollisuuksien mukaan Ilta-Sanomien sivuilta, tarvittaessa muualtakin.

Myönnettäköön siis, että näitä juttuja löytyy. Mutta kaikki eivät tosiaan ole siltä päivältä, kun heidät on nimitetty pääministeriksi.
 
Minua ärsyttää olla riitakapulana muiden riidoissa ja varsinkin, kun riidan osapuolista yksi kieltää minua olemasta yhteydessä näihin muihin ja hommaamasta heille joululahjoja. En tiedä mitä teen asian kanssa, mutta nyt olen kuin ei olisi mitään tapahtunut. Varsinkin nyt, kun appiukko on vihdoin saatu haudanlepoon, niin vielä vähemmän jaksan mitään tällaista.

Sitten minua ärsyttää, että minulle vihjaillaan asioita. Esimerkkinä mies, joka tietää varsin hyvin, että käsi kiukkuilee nyt vielä enemmän kuin aikaisemmin, niin hän vaatisi minua siivoamaan yksin koko talon, koska aina, kun olisi siivouspäivä, hän tulee niin myöhään kotiin, kun on niitä omia työhommia, mihin minäkin voisin mennä mukaan, niin päästäisiin nopeammin pois vaikka juuri yhdessä siivoamaan. Olen kieltäytynyt siivoamasta yksin ja nyt ollaan siinä tilanteessa, etten itsekään siedä kämppää, joka on sellaisessa kunnossa, ettei voi ketään sinne kutsua kylään. Mies on ihan mahtava.. mutta toivottavasti saan nyt sen verran tällä viikolla omaa tahtoani läpi, että saataisiin siivottua tuo kämppä.

Ärrin murrin.. pesukarhunkin pitää päästä välillä murisemaan ääneen, kun ei oikein tuolta muulta elämältä ole tännekään päässyt.
 
Last edited:
Aloitan vuoden kitisemällä huonosti olevista asioista. Ehkä ne siitä lähtevät kehittymään parempaan suuntaan ;)

Ärsyttää olla jatkuvasti kipeä tai puolikuntoinen. Syymiitistä lähtien riesoinani on yhtä ihanaa kahden ja puolen viikon jaksoa lukuunottamatta ollut jatkuvasti joko yskä, nuha, kurkkukipu, nielutulehdus, keuhkokuume tai joku yhdistelmä näistä, välillä lievänä, välillä vakavampana. Nytkin on päällä jo kolmatta viikkoa jatkuva pieni mutta sitkeä nuha, jonka epäilen johtuvat ihan yksinkertaisesti siitä, että sisäilma työpaikalla on näin lämmitysakaan käsittämättömän kuivaa (entisen työparin piilolinssit putoilivat talvella silmistä kuivuuden takia) ja limakalvot olivat jo valmiiksi ärtyneet joulukuun lopulla sairastetun keuhokokuumeen ja siihen liittyneen räkäisyyden jäljiltä. En jaksaisi olla jatkuvasti raihnainen...

Ärsyttää myös olla jatkuvasti väsynyt. Osittain se toki johtuu sairastelukierteestä ja sen heikentämistä yöunista, mutta osittain on myös omaa syytä. Jos olisin tehokkaampi ajamaan lapsen yöunille iltaisin ja jos sen jälkeen saisin itsenikin suoraan vällyjen väliin, ainakin uneen käytettävissä olevan ajan määrä kasvaisi. Tämä vain on helpommin sanottu kuin tehty, koska olemme koko perhe iltavirkkuja ja sekä lapsi että minä muistamme aina illalla kaikenlaista, mitä vielä pitäisi tehdä ennen nukkumaanmenoa - tai sitten vain juutumme juttelemaan. Aamulla sitten taas ärsyttää oma saamattomuus nukkuma-asioissa.

Edellisiin liittyen ärsyttää, että oman kulahtaneen olon takia niin moni asia ärsyttää tällä hetkellä niin herkästi. En oikein jaksaisi ketään enkä mitään. Jättäisin varmaan vuosijuhlamiitinkin väliin, ellei se olisi suunnaton pettymys lapselle, joka on odottanut miittiä kuin kuuta nousevaa.
 
Last edited:
Vaikka jätinkin Facebookin kuukausi sitten, huomaan edelleen jumittavani usein koneella. Ajattelen ensin tekeväni jotain järkevää, mutta minulla ei ole mitään selvää suunnitelmaa, ja pian roikunkin Discordissa tai selailen uutisia. Haluaisin edistää kirjoitusprojektejani sekä suunnitella roolipelijuttuja, mutta harmittavan harvoin jaksan tarttua niihin.

muoks. Lisään vielä, että tämä alustatalous ärsyttää. Pari yhtiötä vie kaikki massit maailmasta samalla, kun kehittyvien maiden kansa elää kurjuudessa. Ja entistä enemmän firmat ulkoistavat työntekijöitään yrittäjiksi voitot maksimoidakseen. Ja kikkailevat veroilla s**tana. Ja sitten kaikilla rahoillaan trumpit ostelevat kultaisia vessanpyttyjä sekä huvipursia ja kartanoita, joita eivät edes käytä. Kyllä syö miestä rotan lailla.
 
Last edited:
Ärsyttää, kun väsyttää niin paljon ja kaikki pitää niin kovaa meteliä. Naapurin kakarat valvottaa vähän väliä, eilen olin niin ylikierroksilla, etten rauhoittunut ollenkaan vaan sain tietyllä tavalla raivokohtauksen, missä kävin lävitse kaikki örkin kakat, mitä pyöri mielessä. Vihasta ahdistukseksi ja ahdistuksesta itkuun, mutta sen jälkeen nukuin, koska olen pitänyt paljon sisälläni. Liikaakin.. Ihan liikaa. Ärsyttää, kun silloin, kun miulla on tarve puhua, niin ihmiset eivät välttämättä kuuntele. Sitten kaikki ahdistus nousee ihan väärään suuntaan ja saa pienestäkin asiasta hirveän ison. Minulta kyllä odotetaan milloin mitäkin, mutta kun mie tarvitsen jotain, niin jään usein taka-alalle, kun toisilla tuntuu olevan niin paljon pahaa purettavanaa. Yhdellekin ystävälle Lapista yritin puhua minua ahdistavaa asiaa.. Hän alkoi heti puhua omia ongelmiaan. Yritin uudestaan, niin johan alkoi tämä ja tämä hänellä, eli ei yhtään antanut mitään mahdollisuutta. Valittaa koko ajan äidistään, mutta ei sitten pureudu ongelmaan kunnolla. Ärsyttävää.

Ja vielä yksi Edit:// Sahaan kohta tän oikean käden irti, kun en jaksa tätä jatkuvaa kipuilua ja ihmisten valittamista, etten tee asioita. Nytkin alkaa olla hermokipumigreeni päällä, kun on erityisen paha hermokipu ollut toissa päivästä asti. Sähkö ei auta, lääkkeet, noh.. olen vain tokkurassa ja infrapunasaunaan en jaksa lähteä, kun se on kuitenkin 30km päässä ja väsyttää niin hemmetisti. Suurin ärsytys on se, että minulle kehdataan tulla valittamaan, kun en tee asioita, mitä kaikki ihmiset muka pystyvät tekemään. No pystyn minäkin, mutta väkipakolla pakertaminen vetää vaan hermokipuun ja siitä pahempiin juttuihin. Tarvitsen myös apuvälineitä ihan älyttömästi ja hermot ei kestä yhtään, jos joku ei ole mukana, kun tarvitsisi.

Ja vielä toinen Edit:// Toimittaja olisi halunnut tehdä teatterin juttuun pienen osion miun kädestä. Kieltäydyin, kun tuo vain huonoa mainosta ja on niin hiivatin monimutkainen juttu, että melkeinpä siitä pitäisi tehdä ihan oma juttunsa ja sitä en todellakaan halua. Kaikki tietää sen, niin miksi pitäisi oikein mainostaa asiaa lehdessä? En tykännyt ja ilmoitin toimittajalle kohteliaasti, että ei kiitos.
 
Last edited:
Oma älypuhelinriippuvuus!

Ihan totta puhuvat, kun kuulee että älypuhelimen reipas käyttö lyhentää pinnaa ja heikentää keskittymiskykyä. Sikäli mielenkiintoista, että siutä saattaa pitkiäkin toveja selailla, mutta myöhemmin kysyttäessä ei osaisi selittää että mitä tuli tutkittua. Iltapäivälehtiä, facea, redditiä yms...

Facesta onkin varmasti jo ollut puhetta. Aivan loistavasti pärhäisi, jos sitä seuraisi vaikkapa kerran päivässä eikä zombeilisi sen kanssa tolkuttomia.

Olenkin alkanut opetella että pidän puhelinta "lankapuhelimena" jollakin pöydällä, ettei se ainakaan taskussa olisi kokoaikaa kiusaamassa.
 
Ärsyttää ja ahdistaa ja stressaa kesätyöhaku jonka aloitan nyt. Minusta tuntuu että olen viime aikoina alisuoriutunut erinomaisesti työhaastatteluissa. Asia on korjattava. CV on hiottava kuntoon. Ja sitten sitä pitää muokata vielä kuhunkin paikkaan sopivaksi. Sen lisäksi aion olla hieman hullu, ja lähettää kaikille Suomen seurakunnille vielä kyselyn siitä, onko heillä kesäleirejä, joille kaivataan kesämuusikoita. Ja se lista yhteystiedoista, jonka löysin, on pitkä kuin nälkävuosi.
 
Ärsyttää ja ahdistaa ja stressaa kesätyöhaku jonka aloitan nyt
Tsemppiä! Kesätöiden hakeminen oli minusta kyllä opiskeluvuosissa kamalinta. Stressiin menee pahimmillaan viisikin kuukautta, hylsyjä satelee ja useimmista paikoista ei edes kuulu mitään. Yhdestä paikasta ehtii innostua mutta haastattelun jälkeen tulee kiitos-mutta-ei-kiitos. Kaikki se pitäisi jaksaa tavallisen arjen ohessa.

Minua ei ärsytä mikään kovin pahasti, mutta harmittaa, etten osannutkaan huoltaa ompelukonettani kunnolla. Öljysin kaikki liikkuvat osat, jonne ylsin, mutta edelleen se kirskuu, ja alalankakin sekoilee nyt jotain, eli sain sitten aiheutettua vielä uuttakin vahinkoa. Onneksi työmatkan varrella on ompelukonehuolto.
 
Minä en käsitä, miksi magneetin lailla vedän puoleeni kaikkia sairauksia tai pöhköjä asioita, jotka estävät minua laulamasta!
Luulen, että minulla on jonkin sortin kivi sylkirauhasessa. Se on saanut nyt kahdesti vasemman alaleukani turpoamaan ihan muodottomaksi, ja aiheuttaa kovaa kipua. Soitan huomenna lääkäriin ja kysyn sieltä, voiko asialle tehdä mitään.
Luonnollisesti olen pelotellut itseni maanrakoon lukemalla tuhat ja yksi kirjoitusta epäonnistuneesta sylkikiven leikkauksesta ja nyt pelkään ettei sitä saada pois ilman että puolet kasvojeni hermoista menevät poikki ja en enää koskaan pysty laulamaan.
Aion myös huomenna ostaa sitruunan ja katsoa, mitä tapahtuu jos purskuttelen sen mehua suussani. Teen senkin mieluummin, kivunkin uhalla, jos se mahdollisesti työntää kiven ulos. En halua mihinkään leikkaukseen joka voi lamauttaa kasvoni. Voi mordorin örkin perä.
 
Nyt sohaisen varmaan jotain kohtaa mihin ei pitäisi kajota, mutta näin työviikon päätteeksi kun kotona ipanat kokoajan huutavat ja meuhkaavat ja höpötys on tauoton niin tuntuu että työpäivä vaan jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Tässä taistelen vastaan etten karjaise niille että nyt suut umpeen. Ihan nätisti he siis leikkivät, mutta minä tunnistan että jatkuva meteli tai turha taustamöly on sellainen asia joka lisää stressiäni hurjasti. Voisi kuvitella että perjantaina kun tulee kotiin sitä huokaisisi että ihanaa kun on viikonloppu, mutta minusta tuntuu että tämä rumba vaan jatkuu ja jatkuu. Ja tietysti he haluavat parkkeerata ihan viereen leikkimään kun ollaan oltu päivä erossa. Tarvitsen tänään ihan ehdottomasti lenkin (vain yhden koiran kanssa), yksinäisen saunan (siitä huolimatta että huomenna on uinti ja tulee taas saunottua) ja jonkun hyvän leffan tai sarjan. Voi örkin pieru kun Noiturissa on niin vähän jaksoja ja olen sen nyt katsonut kahdesti. Ehkä Ylpeys ja ennakkoluulo sitten.

Ja ettei kellekään jää epäselväksi niin rakastan noita ipanoita hurjasti enkä todellakaan myisi heitä Kaer morheniin enkä kadu lasten haluamista, mutta aina välillä sitä kaipaisi hetken hiljaisuutta.
 
Last edited:
Keskiviikkoiltana paremmalta kirjastolta poistuessani alkoi puolimatkassa ajopelini luokse kuulua jostain ei-kovin-pitkän matkan päästä karmeita miespuolisia avunhuutoja, mutta ympäröivän ostoskompleksin rakenteiden vuoksi en kuitenkaan pystynyt paikallistamaan niitä ajoissa ennen niiden loppumista.

Kovin harmillista, sekä jatkuvat rikostrendit tuntien että myös sen vuoksi, että tehokasta lisävoimaa "sanojen" tueksi olisi tosiaankin taskusta löytynyt — vaikka sitten hieman pitempään testaamatontakin.

No, "Pohjoisen Kaaosautiota" hallitsevat tunnetusti (mielen?) pimeyden voimat, :1420: ja kun vastaavanlaista alkaa havaita toistuvasti autolla saavutettavassa laajaympäristössään, olisi kieltämättä kiusallisen helppoa ruveta pitämään jollain lailla perusteltavana tulkintana sitä, että kyseisen tyyppiset kokemukset ovat hiipimässä pikku hiljaa lähemmäksi sekä itseäni että toisia paikallisille tabuille liian näkyvällä tavalla kumartelemattomia + silmäkulmastaan oikeannäköisiä miehiä — olipa heillä pankissa sitten jonkin sortin "karmisia ansioita" tahi ei.
 
Last edited:
Onnistuin välttämään Adlibriksen -15% alen aikana "säästämistä", mutta nyt jo pitkään himoitsemani V&V Miniatures:in historialliset pikku-ukot palaavat kummittelemaan mieleni sopukoissa. Tähänkö minä nyt sorrun, vaikka olen hetken aikaa pysytellyt melko kaidalla polulla?
 
Huijauspuhelut. Noin viikon sisällä mulle on jo kahteen otteeseen yritetty soittaa, ilmeisesti noita viime aikoina monia riivanneita teknisen tuen huijauspuheluita. Kotimaisesta numerosta siis. Eivät ole kyllä päässeet kanssani alkua pidemmälle. Ekan kerran oli oikeasti kiire, enkä ryhtynyt kuuntelemaan ei natiiviaksentilla (vaan todennäköisesti juuri aasialainen aksentti, kuten uutisissa on kuvailtu) puhuvan henkilön asiaa, vaan ilmoitin olevani kiireinen ja suljin puhelimen. En silloin edes tiennyt vielä tästä tämänhetkisestä huijauspuheluiden aallosta. Tänään tuli toinen eri numerosta (samanalkuinen). Yksi mikä erityisesti ärsyttää näissä ja paljastanee puheluiden sarjasoittamisen on, että eivät aloita edes heti, kun olet vastannut, vaan menee hetki aikaa, ennen kuin siellä kukaan sanoo mitään (ikään kuin olisivat yllättyneitä, että joku vastasi). Tämän päiväinen huuteli vielä hetken halouta. Josta sitten päättelin tämän olevan taas näitä ja suljin puhelimen samaan aikaan, kun toisessa päässä vasta sai jotain muutakin sanottua. Ärsyttää kun näihin vaan menee turhaa aikaa. Harmittaa myös viattomien suomalaisten yksityishenkilöiden tai yritysten puolesta, joiden numeroa käytetään. En haluaisi, että omaani käytettäisiin.
 
Meillä on töissä tullut IT-tuen varoitus huijaussähköposteista ja puheluista, joita on kuulemma ollut viime viikkoina useita. Tiistaina suuhygienistikäynnillä jopa suuhygienisti otti asian puheeksi. Heidän työpaikallaan useat olivat saaneet noita huijauspuheluita. Minä en vastaa ikinä - koskaan - mihinkään numeroon jos en vartavasten odota puhelua ja tiedä että nyt se tulee 020 tai 030 - alkuisesta numerosta tai tule listani henkilöiltä jotka puhelin tunnistaa. Muut nuolkoon näppejään tai laittakoon tekstiviestin perääni. Puhelimeni tunnistaa joitakin numeroita, jolloin ruudulle ilmestyy jos valmiiksi varoitus huutomerkin kera että kyseinen soittajan on tunnistettu häiriösoittajaksi. Niihin on helppo jättää vastaamatta. Olen myös niin törkeä ihminen, että voin vastattuanikin lyödä luurin korvaan, jos langan toisessa päässä oleva epäilyttää. En ole hienovarainen enkä kohtelias vaan töykeä puhelimenkäyttäjä. Tämän töykeyden yritän juuri välttää olemalla vastaamatta juuri mihinkään.
 
Olen kipeä. Hobittimies on kipeä. Ensi viikolla on klasalaulun pedinäyte. Minulla on kauhea kasa tekemättömiä läksyjä.
Sain kaksi kutsua työhaastatteluihin, ensimmäinen on Naantalissa päivänä x ja seuraava olisi Härmässä heti seuraavana päivänä. Voi aikataulutuksen riemu, vaikka sinänsä kutsut työhaastatteluihin ovatkin suuri ilonaihe. Mutta tällä hetkellä vain ärsyttää kun nenä on niin tukossa ettei nenäsumute tai sarvikuono auta (tai mikään muukaan laulajan laiton konsti) , ja päätä kiristää näkymätön rautavanne.
 
@Jaamar minä ymmärrän NIIN HYVIN mistä puhut. Jaan tunteesi.

Minua ärsyttää tällä hetkellä - kappas vaan - some. Tai ei oikeastaan ärsytä, vaan ahdistaa. Miksi se on sellaista, ettei siellä voi keskustella asiallisesti? Toisaalta ei oikein uskalla sanoa mitään kun tuntuu, että sanomisia tulkitaan ihan kummallisesti vaikka kuinka yrittää olla kieli keskellä suuta. Johtuuko se siitä, että vauhti on niin kova eikä pysähdytä kunnolla edes lukemaan mitä toinen kirjoittaa ennen kuin on jo tehty omat tulkinnat ja annetaan tulla tuutin täydeltä takaisin?

Ehkä pitäisi pitää vähän taukoa. Toisaalta kun facebookissa on muutama mukava ryhmä joiden takua siellä roikun...
 
Minä olen huomannut että yksi hyvä tapa on vähentää reilusti FB:n käyttöä. Että käy siellä sen kerran tai kaksi päivässä eikä selaa uutisvirtaa vaan käy vain katsomassa ne ryhmät ja kaverit joiden kuulumisista on sillä hetkellä erikoisen kiinnostunut.
 
Ylös