Taas ärsyttää!

Mulle on nyt parin vuoden aikana useampaan kertaan erään tutun taholta ehdotettu Cellreset -ryhmään liittymistä. Siellä on tarkoitus puhdistaa kehoa käyttämällä Fitline-tuotteita pari kuukautta.

En tuomitse, mutta en myöskään ihan ymmärrä miten kalliiden (n. 200 e/kk) lisäravinteiden käyttö puhdistaisi mun kehoani paremmin kuin hyvistä kotimaisista raaka-aineista tehty ruoka, jota noin pääasiassa harrastan? Alan mieluummin vaikka mehupaastolle kuin imeskelemään jotain pirtelöitä ja syömään energiapatukoita. (Sain noita puoliväkisin näytteeksi ja eipä olleet maultaan kummoisia.)

Tää on taas tätä kun ollaan jossain verkostomarkkinoinnissa mukana ja kaikki tutut koitetaan värvätä. En haluis vältellä tätä ihmistä kun on muuten mukava, mutta tää jatkuva myyminen ei ole kivaa.

Sitäpaitsi maksa ja munuaiset ovat ne jotka kehoa puhdistavat eikä mitkään kuurit ja aineet. Tietty voi vältellä jotain aineita joita ei halua kehoonsa dumpata, mutta mikä on sinne dumpattu ei kyllä lähde syömällä jotain tiettyä muuta ainetta.
Jossain ohjelmassa tai artikkelissa missä lääkärit puhuivat aiheesta tms. (hyvinpä taas muistan lähteeni...) vasta oli tästä että erilaiset puhdistuskuurit saattavat jopa vaurioittaa maksaa. Toki lähteen luotettavuutta en tarkistanut, joten jokainen voi itse miettiä miten paljon tahtoo tähänkään tietoon luottaa.

Huono ja epäsäännöllinen unirytmi. Tahtoisin nukkua yöllä ja olla päivällä hereillä kuin muutkin ihmiset ja käydä aamukävelyllä ihmettelemässä aamuaurinkoista järvenrantaa, mikä ei onnistu jos herää iltapäivästä joko 16h unien jälkeen tai sitten saa unta vasta iltapäivällä kun yöllä ei nukuta. Aion kyllä repiä itseni ylös huomenna (tänään) ysiltä, eli kuuden tunnin päästä. Ihan sekavaksi mennyt tämä nukkumishomma taas.

Tuplaärsytys sillä juon tällä hetkellä aamukahvia. Puoli viideltä iltapäivällä. No, ainakin heräsin tänään 3 tuntia aikaisemmin kuin eilen, joten suunta on oikea.. Huoh.

Sunnuntaina on tarkoitus (rooli)pelata Harnia minun toimiessani pelinjohtajana. Tänään olisi vapaata aikaa valmistautumiseen, mutta aivojen etulohkossa tuntuu ihan fyysistä painetta, joka liittynee stressiin. On vaikea ymmärtää, miksi hermosto reagoi näin, kun mitään kiirettä ei olisi eikä lopputuloksen tarvitse olla täydellistä. Ehkä kyse on jostakin laajemmasta kelpaamattomuuden tunteesta, ja stressin synnyttää ajatus, että enkö pysty edes tähän. Mutta toisaalta tuntuu myös, että tätä kirjoittaessa olo helpottuu. Olen oppinut, ettei pidä lähteä kokeilemaan umpikujassa seinän murtamista puskemalla, parempi on miettiä muita reittejä vaikka joutuisikin palaamaan taaksepäin. Ennen pystyin pakottamaan itseni työhön, mutta nykyään pitää saada jotenkin käännettyä ajattelua mutkan kautta.

Tietokoneasiat. Ahdistusta ja panikointia aiheutti tänä aamuna uuden koneeni tiedostojen automaattinen tallentaminen OneDriveen. Aioin vain normaalisti kopioida muistitikulta vanhaan koneeseeni tallennetut tiedostot uuteen. Homma rupesi menemään hankalaksi kuvatiedostojen kanssa. OneDrive täyttyi ja sitä mukaa, kun sieltä yritti poistaa tiedostoja niitä tuli vain lisää. Ja homma jumiutui ja kone jumiutui. Samalla ihmettelin, minkä Morgothin takia ne ylipäänsä menivät sinne OneDriveen. Jossain vaiheessa sentään sain googlattua (hah, aiemmin kun otin konetta käyttöön piti tietenkin etsiä netistä chrome, firefox-selaimiksi, eihän niitä mistään m-kaupasta löydy), että tämä onedrive-tallennus on enemmän tai vähemmän automaattinen tai sen on saattanut ottaa käyttöön tajuamattaan, ja sen saa kyllä laitettua pois päältä. Päältäpois laittaminenkaan ei ollut helpoimmasta päästä, kun se edelleen halusi samalla synkronoida tiedostoja. Pitääkö näiden koneiden aiheuttaa epätoivon ja avuttomuuden tunteita

Ja jotta ärtymys on täydellinen, tiedostot pitää tietenkin tuoda uudelleen koneelle. Jos ne nyt saisi sinne mihin pitää.

Ärsyttää ja harmittaa niin että ihan itken kiukusta. Taloyhtiömme valittajapariskunta iski jälleen. Ja miksi tällä kertaa vitut... suututtaa ja harmittaa ihan erityisesti on se, kun puolustaessani taloyhtiön hallituksen puheenjohtajaa pariskunnan äijän täysin aiheettomalta ja kohtuuttomalta hyökkäykseltä jouduin tietysti itse tulilinjalle ja aivan uskomattoman vähättelyn ja tytöttelyn kohteeksi. En voi käsittää mikä tekee ihmisestä noin uskomattoman ilkeän! Jotain pahaa hänelle ja vaimolleen on varmaan elämässään tapahtunut, mutta nyt alkaa minun empatian rajat tulla vastaan.

Mistä minä aloittaisin?
-koulussa koronatartunnat lisääntyy.
-koulu on jälleen etäilyä lukuunottamatta klassisen pianon tunteja.
-minulla on tutkinto laulusta kahdeksan viikon päästä, ja yritän epätoivoisesti ottaa kaiken ilon zoom-tunneista irti, mutta se on vaikeaa.
-puoli vuotta käytössä ollut mac vuodelta 2019 jämähti täysin sunnuntaisen järjestelmäpäivityksen yhteydessä. Prosessi nimeltä accountsd vie 60% prossun kapasiteetista, ja sinne meni opiskelukone juuri kun etäopetus taas alkaa.
-kun yritin korjata ongelmaa tekemällä lisäpäivityksen, kone lakkasi keskustelemasta studiolaitteistoni kanssa. Loistavaa, en voi tehdä edes musiikkia!
-koska aikaa on mennyt turhaan säätöön ja korona on kuormittanut mieltä, en ole ehtinyt tehdä läksyjä tai treenannut.
Summa summarum: kaikki kasautuu, ja tämä huolella rakennettu korttitalo romahtaa ihan just. Se on vain ajan kysymys. Ja se ei ole enää pelkästään ärsytyksen vaan myös ahdistuksen aihe.
Edit: -en voi tulostaa nuotteja, koska tulostimessa on jotain häikkää ja kaikki tulee epäselvänä sotkuna.

Applen ja Googlen välinen konflikti aiheuttaa jatkuvia automaattisia tarkistuksia? Siis tämä on pitkäaikainen kiista Google-sovellusten ja Applen sovellusten välillä. Yksi tarkistaa jonka toinen huomaa ja tarkistaa jonka eka huomaa ja tarkistaa jne. Copyraitista johtuva Ohjelmien luuppi. Neuvoksi tuupattiin tuolla että säätää Applen tarkastamaan vain Applen tuottamat palvelut ja käyttää Googlen meiliä ja muita palveluita vain selaimella eikä yritä automatisoida mitään. Käyttöjärjestelmien välistä 'sotaa' siis, android(osin winukka) vs. apple. Tekee elämää väkisin hankalammaksi kun muuten nuorisolla olisi liian helppoa? Itse pysyn tuon takia mahdollisimman kaukana Applen tuotteista että toimii näinkin päin. Winukkakin ottaa välillä osaa näihin kiistoihin, olen joutunut kahdesti tallentamaan omat musiikki-cd:t uudestaan, kun joku koodinpätkä luulee niitä piraateiksi jos ne ei oo just oikein. Omaa musiikkia ei yhteen aikaan saanut tallentaa minne haluaa vaan sen piti olla musakansiossa Celine Dionin ja Metallican kanssa. Ja ulkoisen kovalevyn käyttö itse tehdylle musiikille oli viiveen ja systeemin ajureiden takia suunnilleen mahdotonta. En tiiä miten nykyään kymmenen vuoden jälkeen muusikot virittelevät laitteistojaan näitä välttääkseen. Muinoin ainakin kaikki, ja siis tarkoitan kaikki, automaattiset päivitykset piti kytkeä pois päältä, jotta yksikään ohjelma ei päätä aiheuttaa katkoa nauhoitukseen.


Lisään vielä että ainakin eräs windows-wersio oli totaalisen hysteerinen sen suhteen että netti oli pois päältä, ja hankaloitti myös MSoftin omien ohjelmien käyttöä ilman nettiä. Luuli kai että nyt se koodaa jotain kavalaa kun yrittää kirjoittaa jotain pidempää tekstiä ilman nettiä.

Studiolaitteistoni keskiössä on Focusriten äänikortti, joka ei macille vaadi minkäänlaisia ajureita. Katson silti linkin ja tsekkaan asetukset, jotain on varmasti jäänyt huomaamatta. Kiitos avustasi!

Itte oon tekniikasta nykyään hiukan jo pihalla mutta näyttäisi siltä että ainakaan Focusritestä tuo ei johdu.

Taas kotona sairaan lapsen kanssa... Kerkesinkin olemaan pari tuntia töissä.
Ja lapsi muuten ihan kunnossa, mutta nenä vähän vuotaa. Tiedän että pitää olla tarkkana ja soittaa hakemaan, mutta silti tosi turhauttavaa.
En yleensä anna korona-asioiden nousta liiaksi pinnalle ajatuksissa, mutta kun välillä pysähdyn miettimään tulee ihan vihaiseksi ja ahdistaa. Niin paljon se vaikuttaa ihan tavallisen arjen sujumiseen.
Ei ne matkustusrajoitukset tai maskin käyttö vaan se miten koko ajan joutuu olemaan varpaisillaan, miten joutuu ihan turhanpäiten istumaan kotona vaikka pitäisi olla töissä, miten ei voi noin vaan mennä tapaamaan ihmisiä kun kerrankin olisi aikaa.

Ranskalaisilla on kovasti asiaa. Salaiseen puhelinnumerooni tulee harvoin spämmisoittoja, mutta nyt on jokin rikollisryhmittymä saanut sen varmaankin sattumalta selville ja ranskalaisesta suuntanumerosta on vuorokauden mittaan tullut kaksi erillistä soittoa. Windowsin helpdesk siellä soittelee ja yrittää saada minut asentamaan haittaohjelman tietokoneeseeni, jotta hän voisi kaapata sen etäyhteydellä. Yksittäiset numerot saan kyllä estettyä, mutta miten Android taipuu estämään kaikki Ranskasta tulevat puhelut? Sitä pitää nyt tutkia.

aa.. se oli Ranskan suuntanumero, 33. Jätin vastaamatta tässä joku päivä, kun tuli soitto. Ovat sitten siirtyneet suomalaisten numeroiden lisäksi pommittamaan ranskalaisten numeroiden avulla. Todennäköisesti mulle ei ole kellään Ranskasta asiaa, joten helppo jättää vastaamatta. Ovat kyllä soitelleet jälleen suomalaisiakin numeroita hyödyntäen tällä viikolla. Niihin tulee kyllä vastattua, mutta olen nyt ottanut tavakseni vastata outoihin numeroihin, pelkällä haloolla ilman nimen sanomista. Lisäksi tulee suljettua puhelin jo ennen kuin pääsevät sanomaan mitään, kun niillä vielä kestää havahtua siihen, että joku vastaa niiden automaattisiin soittoihin. Sitä kuuntelee hetken sitä "puhelinkeskuksen" hälinää ja siitä voi jo arvata millä asialla ovat. Miten tätä ei pystytä estämään? Ihmisten kiusaamista, vaikkei edes haksahtaisi huijaukseen.

Mun puhelimeen on tullut useita häiriösoittoja viimisen parin viikon aikana. Puhelimeni antaa jo valmiiksi huutomerkillä varustetun ilmoituksen "Ilmoitettu häiriösoittajaksi" niin siihen on helppo olla vastaamatta. Noin yleensäkin vastailen tuskin mihinkään mitä numeroa en tunnista.

Numeroni on muutaman tuhannen protun tiedossa ja kuka tahansa heistä voi soittaa milloin tahansa. Ranskalaisesta suuntanumerosta tulevien puheluiden estäminen saa nyt riittää ja se onnistuu Mr. Number -sovelluksen avulla.

Niskani on murjotun tuntuinen fysioterapian jäljiltä. Sain muutaman jumppaliikkeen yläniskan verenkierron parantamiseksi. Oudoin niistä on se, jossa kuvitellaan rautavartaan lävistävän pään ohimosta ohimoon ja päätä pitää kallistaa tuon ylimääräisen akselin ympäri.

Laitoin reissupaikassa kattilaan ohraa ja linssejä (onneksi en kerinny muuta). Kaadoin päälle vettä ja totesin, että veden pinnalla kelluu leppäkertun selkäkuori. Eli joku leppis oli menny kuolemaan jompaan kumpaan ruokapurkkiin (kaupan pahvisia). (Kattila oli tyhjä kun aloitin.) Kompostille tuli täytettä... Melkein kaikki ruuat kotona on ollu (lasi tms)purkitettu jo pidempään. Lähinnä ihmettyttää kun leppäkertut on lihansyöjiä käsittääkseni eli mitä se teki siellä purkissa.

Voisiko leppäkerttu (vai pelkkä kuori) olla selvinnyt pellolta asti? Puidussa viljassahan niitä on joskus hirveästi, vaikka jo kuivurin esipuhdistaja vienee suurimman osan.

Ärsyttää, että läppärin ääniasetuksissa on nyt jokin krooninen häiriö, jonka vuoksi minun on hyvin vaikea saada videopuheluissa mikrofonini toimimaan. En ole vielä löytänyt asetuksista sitä kohtaa, josta täppäämällä maagisesti ääneni kuuluu vastupuolille. Tuntuu, että satunnaisella klikkailulla ehkä saan mikrofonin toimimaan. Huomaan myös, että osa asetuksista ei "pysy" vaan vaihtuu heti takaisin. En ymmärrä, en osaa enkä jaksa ratkaista, mutta ihan hirveästihän tämä häiritsee. Kuitenkin vähintään viikottain on jotain videoyhteyksiä erinäisistä syistä.

Tavaroiden katoaminen. Tämä on toistuvaa ja ärsyttävää. Viikonloppunakin pidimme huolta, että jokaikinen tavara tuli oikeasti mukaan. Aivan viimeisenä kärryyn lisättiin vielä emalipadan puiden nostokahva. Kyllä, se tuli kyytiin mukaan ja kävelin itse kärryn perässä, eikä sieltä pudonnut mitään. Kärry tyhjennettiin autoon. Nyt kotona sitä puista nostokahvaa ei ole missään.

Ajoin autolla vielä katsomaan sinne lauantaiselle parkkipaikallekin. Tosin parkkis oli niin täynnä autoja, ettei etsinnästä oikein tullut mitään. Mutta kun se on kadonnut "puff". Eikä ole suinkaan ensimmäinen tavara jota etsitään moneen kertaan ja jopa samoista paikoista vielä tarkistetaan ettei varmasti ole. Pata sai kyytiä. Heitin sen kansineen päivineen takapihalle. Siihen patoutui viime aikaiset kaikki katoamiset ja turhat etsinnät.

Näin jo sieluni silmin, kuinka se puukalikka on pudonnut kärrystä siihen nurmikolle kun tavaroita on siirretty autoon. Sitten ajamme pois. Ja seuraavaksi tulee joku innokas koira joka riemastuu jännittävästä kalikasta ja nappaa sen suuhunsa. Haukuin ihan varmuuden vuoksi myös jo sen koirankin. Mokoma karvaturri - oikea tai olematon. Ajattelin käydä siellä parkkipaikalla tänään vielä uudelleen. Arkena siellä ei ole toivoakseni autoja niin paljoa. Tai ei ainakaan yleensä ole. Onhan se todella ilmastoystävällistä kun ajelen autolla muutaman kymmenen kilometriä sen "yhden vaivaisen puukalikan" tähden.