Taas ärsyttää!

"Kuninkaan varpaassa oli känsä..." Ei vaan Jaamarin jalkapohjassa. Kipeä sellainen.

Olen ihmetellyt ja kritisoinut jo pitkään sitä miten lasten synttäreillä kaikkien vieraiden pitää saada joku lahja. Miksi? Kun minä olin pieni niin ne juhlat riittivät vieraille. Oli herkkuja, leikkejä ja muuta kivaa. Nykyään taas kaikille jaetaan kaikenmaailman lahjoja. Mekin ollaan annettu ilmapalloja, mutta ihan siksi että ne ovat olleet koristeena ja ollaan haluttu eroon liian suuresta määrästä palloja.
Nyt kamppailen sen asian kanssa että voinko itse lahjakkaasti skipata tämän Mushun 7V synttäreillä. Yhtenä vuonna kun meillä oli saippuakuplia yksi vieras oli ihan hämmentynyt kun se ei ollutkaan lahja hänelle vaan yleisesti kaikkien käyttöön.
Ylipäätään tuollainen kamala krääsän määrä ahdistaa. Ollaankin sovittu Mushun kanssa että kaverijuhlissa pyydetään kavereilta askartelutarvikkeita yms. että ei toivota leluja. Sukulaisilta kerätään yhteiskassa uutta polkupyörää varten ja varmaan joltain kummilta tms. tulee joku lelukin.

Olen kuullut samaa lähisukulaisten kautta. Kaikilla luokkalaisilla ja kavereilla vuorollaan synttärit ja sitten kaikille lahjat ja sitten kun oman lapsen vuoro niin sitten kaikille vieraillekkin lahjat. Rahaa menee aika paljon vaikkei mitään kovin isoa ostaisikaan. Nyt ovat vanhemmat olleet tyytyväisiä kun "koronan takia" ei tarvitse pitää synttäreitä. Mietin onnistuisiko jos vanhemmat vaikka vanhempainilloissa sopisivat ettei tommosta vieraille annettavaa lahjarumbaa enää tarvitsisi pitää. Tavaraa on tässä maailmassa ihan tarpeeksi, ei tarvitse ehdointahdoin hankkia jotain krääsää annettavaksi.

Miua ärsyttää täkäläinen jo peruskoulussa alkava lasten ja nuorten nuuskan käyttö. Niitä pusseja on sitten joka paikassa pitkin katuja ja ei se terveellistä tavaraa ole. Toivon että oma lapsi aikanaan jättää kokeilematta.

Kaverisynttärit. Minulla ei ole kokemusta, mutta jonkun kaiketi täytyy olla se vanhempi, joka sanoo piut paut krääsälle ja tekee sen selväksi myös mukuloille vieraille. Lapset ovat takuulla kotona kuulleet kuinka heidän tavaroitaan on niin paljon että niitä lojuu liikaa ihan jo väärissäkin paikoissa. Joku on joskus keksinyt tavan että kaikki vieraat saavat lahjan. Joten eiköhän joskus taas eletä aikaa, kun siitä on opittu poiskin. Itse olen kyllä tottunut siihen, että vieraillekin jaetaan tötteröhattuja ja muuta juhlassa, mutta joku bisnestyyppi on takuulla keksinyt aiheuttaa vanhemmissa painetta noihin kaverilahjoihin.

Täytyy sanoa että tällä kertaa kaverilahjat olivat ihmeen maltillisia. Yksi kynä ja kindermunan lelu (muna syöty jo paikanpäällä), mutta silti tuo aihe nousi taas kerran pintaan.
Mietin tässä myös kompromissia niin että lapset saisivatkin synttäreillä itse askarrella jotain keskenään. Vaikka ne prinsessakruunut pahvista tms. Se tuntuisi paremmalta kuin ostaa jotain ongintakrääsää tai kotiinviemispusseja. Jos herkuista jäisi ihan hurjasti tähteitä voisi niitä antaa mukaan, mutta jos ei niin sitten voisivat lähteä ilman.

Meidän kylän muksujen perheissä synttärikäytännöt vaihtelevat tosi paljon. Joskus tulee jotain kaverilahjoja, joskus ei, osa ulkoistaa synttärit johonkin puuhapaikkaan, osa pitää kotona. Useimmat kaverit onneksi nykyään kysyttäessä myös kertovat lapselle, millainen lahja olisi kiva, niin ei tarvitse sokkona antaa jotain, josta ei ehkä olekaan iloa. Meistä on sen myötä tullut varsinainen pehmoleluvälityspalvelu: jo kolme lasta on esittänyt toiveen, että saisi samanlaisen pehmokoiran kuin omalla kuopuksella on, ja kun ne pienet koirat eivät paljoa maksa, minä olen niitä sitten paketteihin käärinyt lapsen kavereilleen annettavaksi.

Jos kaverilahjoja haluaa antaa, niidenhän ei tarvitse olla mitään ihmeellistä. Kuopus on joskus tuonut kotiin esim. tarroja tai pari lakua ja muumitikkarin käytyään jonkun kaverin synttäreillä, ja itse puolestaan pakkasimme kotona pidettyjen synttärien vieraille paperipusseihin vähän namia ja muutamia esikoisen jalomielisesti lahjoittamia vanhoja Pokémon-kortteja (se oli siihen aikaan kun koulussa oli pieni Pokémon-buumi meneillään).

Ihmiset, joiden mielestä heillä on joku järjestyslaista poikkeava erivapaus pitää koiraansa irti taajama-alueella.

Kaverikoira tuli pariksi päiväksi hoitoon ja käytiin aamulla lähipuistossa kävelyllä joskus puoli seitsemän aikaan. Yhtäkkiä meitä kohti juoksi irti ollut kultainen noutaja. Mun viisikiloinen kaverini säikähti tämmösestä lähestymisestä ja pyöri paniikissa ympärilläni. Mä karjuin vieraalle koiralle "POIS! MENE POIS!" ja nappasin pikkukoiran syliin. Noutajan isäntä huutelee jostain 20 m päästä että älä hätäile, älä hätäile. Tulee toisen, remmissä olevan koiran kanssa paikalle ja remmittää vapaana olevan noutajansa, ja kun huudan kuin hyeena että voitko ystävällisesti pitää koirasi kiinni (siis tosiaan huusin) puolustaa itseään sanomalla ettei nähnyt mua ja että ei hän mitään hullua koiraa irti päästäisi. Koira vaikutti sinällään ihan kiltiltä, oli vaan ilmeisen utelias. IHAN SAMA, eläimet ovat aina loppuviimeksi arvaamattomia ja toisekseen taajama-alueilla yleisillä paikoilla koirat on pidettävä kiinni vaikka kello olisi 3 yöllä eikä ketään olisi viiden kilsan säteellä. En tiedä kutsuiko omistaja koiraansa takaisin (huomio oli ton pikkukaverin syliinnostamisesa), mutta ainakaan se ei reagoinut vaan pyöri meidän ympärillämme joten omistaja ei kaikesta päätellen joko kutsunut sitä tai sitten ei hallinnut koiraansa. Ukko jupisi nolona selityksiä siihen malliin että on varmaan kotona kertonut että tuolla puistossa oli yx ihan hullu ämmä joka alkoi huutaa ihan turhasta.

Jep, ongelma joka on koettu Kitinkin kanssa. Lähinnä siten, että jotkut mummelit raahaavat omat rekkunsa Kitin lähelle ja pakottavat koirat kontaktiin. Kiti pelkää muita koiria kuollakseen, ja pelästyessään ja hihnan päässä (pakoon ei pääse) saattaa hyvinkin napauttaa itsepuolustukseksi. Yleensä niissä tilanteissa olen aina ottanut Kitin syliin ja sitten selittänyt vähemmän kärsivällisesti että mummelin oma koira voi olla kuin pieni enkeli, mutta se ei muuta Kitin pelkoa mihinkään, ja yritän vain estää Kitin pelästystä eskaloitumasta yhteenotoksi. Kiti yrittää tietysti ensin mennä aina jalkojeni taakse turvaan ja sitä ennen mennä nätisti ohi siten, että minä olen tavallaan koko ajan Kitin ja toisen koiran välissä, mutta sekään ei auta mikäli toinen koira väkisin tuodaan Kitiin kiinni. Yleensä näissä tilanteissa toinenkin koira vaistoaa, että emme halua sitä lähellemme, ja yrittää pahoitella sitä, että on ikään kuin liian lähellä.

Kaverisynttäreistä: raadollisin hetki on se, että välillä kutsutut vieraat ovat paikalla vain ja ainoastaan saadakseen sen pikku lahjapussukan, vaikka oikeasti esimerkiksi kiusaisivat tai syrjisivät juhlien sankarina olevaa lasta. Rahalla saa kavereita, tai tässä tapauksessa esimerkiksi 2000-luvun alussa muodissa olevilla perhoshiussoljilla ja mansikantuoksuisilla pyyhekumeilla.

Ja ärsyttää se, että jätän asiat viime tippaan, en aloita, ennen kuin on kiire, ja sitten itkun kanssa väkerrän jotain esseetä kun on vain pakko tehdä.

Kuopus 6v on innostunut Tetriksestä. Pelaa sitä tietokoneella, katsoo siihen liittyviä youtube-videoita ja rakentelee palikoista omia tetris-rakennelmiaan. Ei siinä sinänsä mitään, hauskaa ja kehittäväähän se palikoiden pyörittely ja sovittelu on, mutta se tunnuskappale. Jo päiväkodista tuttu kulkukauppiaslaulu. Se alkaa tulla korvista.

Tämän nimenomaisen ärsytyksen huipentuma ovat tällä videolla viattomia kiusaavat palikkatyypit ja erityisen räikeä musiikki:

Tilasin vaivaiset 14 nidettä Fantasiapeleistä ja peräti kaksi niistä puuttui, vaikka ne oli selvästi kirjattu listaan. Melkoista huolimattomuutta! Harmittaa, kun olisin voinut hakea ne paikallisesta kivijalkakaupasta, mutta ajattelin että on parempi olla kulkematta tarpeettomasti bussilla.

Kaverini ammensivat turhan innokkaasti enttiliemiä ja saivat sitten soossissa idean alkaa kiistellä politiikasta. Riitelyksihän se oitis meni ja nyt kumpikin väittää, että ei halua olla toisen kanssa missään tekemisissä. Ärsyttää tämmönen kaveripiirin kesken tapahtuva täysin turha episodi. Huhhei.

400 "koronakriittistä" kävi lauantaina kokoontumassa täällä Helsingissä. Ei turvavälejä, ei maskeja, kokoontumisrajoituksia rikottiin, letkajenkkaa tanssittiin ja ryhmähaleja harrastettiin ihan huolella poliisin katsellessa kädet taskussa vierestä. Kiitti vaan koronalinkoilijat, kohta saadaan pahimmassa tapauksessa kunnon lockdown, kun maakunnista tänne tunkeneet levittävät viruksen ilosanomaa kukin tykönään. Pikkusen tuntuu tällä hetkellä turhalta se, että itse välttää matkustamista ja ihmisten (kuten esim. omien vanhempien) tapaamista ja käyttää maskia, kuuraa käsiä ja käyttää käsidesiä.

Tuolista jäi käteen kahva, jolla sen istuinosan olisi voinut nostaa ylös. Nyt se on sitten pysyvästi alhaalla kun lapsi oli sen siihen laskenut. Koitin sitä kahvantynkää renklata eri suuntiin, mutta ei liiku mihinkään päin. Kahvan varsi lienee joskus ollut halkileikkaukseltaan pyöreämpi, mutta on nyt ihan litussa. En tiedä mikä sen on litistänyt, mutta luultavasti se on syy katkeamiseen. Täytynee siis keksiä jokin koroke istuimelle. Onneksi käsinojia pystyy nostamaan ylöspäin.

Pieni rasittava ärstytyksen aihe ovat elektroniset pikkulaitteet, joita pesii nykyään kämpän täydeltä. Sitten niiden latausjohdot ovat aina ties missä ja itse laite on toisessa paikassa. Olisiko tähän johtojen säilyttämiseen ja nimeämiseen jollain jotain niksiä miten nämä kaikki pysyvät hallinnassa? On todella rasittavaa, että itse laite ehkä pysyy tallessa, mutta sillä ei tee mitään ilman johtoa. Kotiimme on parin viikon sisään pesiytynyt pari uutta pikkulaitetta ja nyt alkaa näitä pieniä johtoja pyöriä nurkissa.

Tämä on vain ehdotus: puinen kannellinen rasia, johon laitat kaikki piuhat. Piuhat voi myös merkata sähköteipillä.
Tapahtuma-alan liikkeistä voi ostaa sellaisia piuhan ympärille ommeltavia tarranauhoja, jotka siis pysyvät piuhassa aina kiinni, ja käytön jälkeen piuhan voi kelata ja laittaa tarranauhan kelan ja itsensä ympärille.

Jos haluaa värikoodata niin varmasti on useampia laitteita joilla on samanlaiset piuhat niin laittaa aina yhdenlaiset yhdellä värillä. Turha taistella sitä tuulimyllyä vastaan että kaikkiin laitteisiin olisi käytettävä juuri sitä sen laitteen mukana tullutta. Se ei onnistu kuin laittamalla seinälle naulakko missä on jokaiselle laitteesse ja piuhalle oma koukku.

Opettaja pistää minut tekemään kaksi aika tekaistua budjettia. Toiseen kuuluu kolme tulostuspaperia, tulostusmustetta (väri) noihin kolmeen paperiin, neljä väripaperia ja kahdeksan laminointikalvoa. Niin ja vähän sinitarraa ja taululiitua.
Toisen budjetin tein jo valmiiksi, mutta en työhön eritellyt työaikoja tunneiksi ja nyt hän aikoo kysyä näytössä kuinka paljon tunteja siihen varasin ja kenen työtunteja.
Ja minun kun piti tänään lukea näytön perusteet ja katsoa mitä osaan ja mitä pitäisi enemmän pohtia ja selvittää. Sen jälkeen ajattelin rentoutua ja touhuta lasten kanssa. Kerätä voimia kun ne tuntuvat olevan nyt taas keväällä aika kortilla, mutta näköjään se olikin vaan unelma...

Muoks. Sain kyllä myös kiitosta yhdestä osasta töitäni ja muuten kaikki näytti olevan ok. Mikä on tietty helpotus että ei tarvitse erikseen enää muuta säätää kuin tuo.

Työmatkareittini on pakon edessä muuttunut, todennäköisesti vieläpä pitkäksi aikaa. Kohdassa, josta vielä eilen jatkoin suoraan hyvin loivasti kohoavaa pyörätietä Kehä III:n ylittävälle yhdistetylle auto- ja kevyen liikenteen sillalle, joudunkin nyt kääntymään vasemmalle ylittäen Vihdintien valoristeyksessä, jossa valojen vaihtumista joutuu odottelemaan ikuisuuden, ja sitten sen tähänastisen loivan nousun ja sen jälkeisen vähän jyrkemmän alamäen sijaan ajamaan ylös mäkeä, ylittämään tien valottomassa risteyksessä, ajamaan huonokuntoista asfalttia työmaan kupeessa taas vähän matkaa mäkeä alas, sitten mäkeä ylös jyrkälle, kehnokuntoiselle jalankulkusillalle, taas mäkeä alas, mäkeä ylös, mäkeä alas, yli toisesta valottomasta risteyksestä ja tunnelin kautta takaisin normaalille reitilleni. Tämä ei ilahduttanut yhtään varsinkaan tänä aamuna täytenä yllätyksenä tullessaan, kun olin jo muutenkin vähän myöhässä aikataulusta. Ei myöskään houkuta ajatus siitä, että joudun todennäköisesti ainakin koko tämän pyöräilykauden ja huonolla tuurilla pari seuraavaakin kiertämään tuon reitin kautta ja tärryyttämään ties koska viimeksi uusittua halkeillutta asfalttia pitkin ylös-alas-ylös-alas parin kilometrin verran suuntaansa joka päivä. Tämä tien sulkeminen nimittäin liittynee alkamassa olevaan Kehä III:n parannustöiden 3. vaiheeseen, jonka suunnitelmaan on merkitty mm. kokonaan uuden sillan rakentaminen siihen kohtaan, josta normaalisti ylitän Kehän. Hyvällä tuurilla uusi silta toki tehdään nopeasti, mutta kun koko hankkeen on suunniteltu valmistuvan vasta vuonna 2023, ei ole mitään takeita sillanrakennuksenkaan tapahtuvan kovin nopealla aikataululla. Todennäköisesti se tehdään kaista kerrallaan autoliikenne läpi projektin mahdollistaen, joten työ tulee väkisinkin etenemään hitaasti.

Itseä (mieltä, silmiä, keuhkoja, kurkkua ja naamaa) ärsyttää ulkona leijailevan katupölyn määrä. Kävin eilen keskustassa, ja välillä tuntui että ohiajavat bussit hämärtyvät kokonaan sinne pölypilveen. Hampaissa narskuu ja aivastuttaa, pöly tarttuu meikkiin ja varsinkin ripsiväriin ja menee sitten silmiin.
Onneksi olen jo nähnyt liikenteessä muutaman harjausauton, ja kunhan jotain kasveja alkaa kasvaa, tilanne rauhoittuu lisää. Sataisipa tässä väliajalla vaikka joka päivä vähän, niin pahin pöly huuhtoutuisi pois, mutta ei. Ei kunnolla sadetta ennen vappua, terveisin säätiedotus. Huh

Ärsyttää, kun vanhan puhelinliittymän tarjoajaan ei saa liikettä kuin vasta sitten kun on oikeasti vaihtamassa tarjoajaa. Reilua tarjousta on turhaa edes pyytää. Sitten vasta kun he saavat tiedon verkosta valuvasta asiakkaasta, tulee houkutteleva tarjous (tässä tapauksessa kuukaudessa 2x10 euroa halvempi kuin kilpailijalla). Tekee mieli kuunnella motokuskin mietteitä.