Taas ärsyttää!

Ärsyttää, että näen taas paljon painajaisia ja herään pelästykseen. Vaatii aika paljon kahvia ja kylmän suihkun tai vähintään naaman pesemisen jäätävällä vedellä, että pääsee taas normioloon ja elävien puolelle.

Jääkaapin ovi jää erittäin herkästi raolleen ja niinpä se oli nyt koko viime yön ollut sen verran auki että tavara sisällä on selvästi viileätä lämpimämpää. Ja tietysti eilen käytiin kaupassa, joten siellä on tavallista enemmän tavaraa joka voi mennä pilalle. Eikä tainnut olla ensimmäinen kerta. Kummastelin tuossa pari viikkoa sitten miksi levite on oudon pehmeää. Täytyykin olla @#% tarkkana että menee luukku kiinni. Kun syö muuten virtaakin tuhottomasti ja sitä tässä nyt yritetään säästää.

Meillä pakastimen ovi on sellainen, joka jää helposti ja vaivihkaisesti raolleen. Se alkaa piipittää sen älyttyään, mutta tietysti siinä älyämisessä menee monta tuntia, kun lämpötila on jo noussut yli kymmenen pakkasasteen. Miksei se voisi piipata vaikka laskettuaan, että ovi on ollut viisi minuuttia auki?? Tavaksi on tullut triplatarkistaa ovi ja vielä kehonpainolla tuupata sitä, jotta varmasti oikeasti meni kiinni.

Meillä jääkaappi piippaa kun on ollut hetken auki. Joskus kun purkaa ostoksia jääkaappiin se alkaa kesken piipata, mutta on ollut ihan hyödyllinen ominaisuus. Sen sijaan en käsitä miksi vedenkeitin piippaa. Se piippaa kun laitat kannun paikoilleen, se piippaa kun käynnistät, se piippaa kun vesi on valmis, se piippaa kun nostat kannun. Minusta se toimisi ihan hyvin vaikka ei piippaisi ollenkaan.

Ärsyttää kämppikset jotka eivät osaa lajitella roskiaan. Biojätteessä on metallia ja yleisroskaa muovin seassa. Olisi helpompi jos he heittäisivät kaikki roskansa sekajätteeseen ettei sitten tarvitsisi pihdeillä kalastaa niitä vääriä roskia vääristä astioista. Lisäksi keittiössä haisee kuolema kun joku kaataa ilmeisesti päivittäin paistinrasvaa viemäriin. Ei auta muu kuin kaadella jotain viemärinavaajaa, kiehuvaa vettä ja etikkaa perään. Toki tämä on ehkä kahden tai kolmen ihmisen tuotoksia, mutta siitä kärsii sitten loput tusina ihmistä.

Voisiko olla ihan pelkkää tietämättömyyttä vai onko kyseessä ihan puhtaasti piittaamattomuus? Joskus ihmiset ei vaan tiedä asioita, jotka meille ovat itsestäänselviä (eikä me asioita, jotka ovat heille). Ärsyttävää varmasti joka tapauksessa. Kohtalaisen tunnollisena lajittelijana (no ihan kaikkia töhnäisimpiä pakkauksia ei ihan joka kerta jaksa pestä ja menee sekaan) voin ymmärtää tuskasi.

Heitä ei kiinnosta. Asenne on "maailma on kuitenkin täynnä suuryrityksiä jotka roskaavat, joten minäkin saan". Tämä tuli esille kun keskusteltiin tästä roskahommasta kaikkien kämppisten kanssa ja juuh, sepä tässä eniten ärsyttääkin. Se että joku muu toimii typerästi ei oikeuta omia typeryyksiä.

Asia, johon olisi kai pitänyt osata henkisesti varautua kun lapsi aloitti koulun, mutta en osannut. Se, että lapset yritetään laittaa myymään erilaisia asioita ympäri kyliä. Minulle on muodostunut jonkunlainen trauma/ahdistus kaikkea tuollaista myymistä tai palkintojen kerjäämistä kohtaan. Mitään tiettyä huonoa kokemusta noista en osaa nimetä, joka olisi tuon voinut laukaista, mutta ajatus ahdistaa ihan hurjasti.

Ensin yritettiin, että lapset myisivät karkkirasioita (niitä minä lapset usein myyvät). Sain sen torpattua. Eihän meidän lapsi olisi saanut kaupattua kuin korkeintaan yhden rasian kun suvussa on ruokarajoitteita ja sokerirajoitteita ja makuasiarajoitteita. Sitten puhuttiin vessapaperista. no me oltaisiin voitu ostaa yksi åpaketti toki kotiin kun sitä aina menee ja ehkä olisin sallinut lapsen käydä tarjoamassa niitä naapurissakin kun on tuollaisesta kaikkien käyttämästä tuotteesta kyse. Se kuitenkin kuivui johonkin muuhun.

Nyt sitten yritetään pistää lapset myymään joulukortteja Kymmenen kortin paketeissa. Tiedän, että meillä lapsi voisi tarjota korkeintaan kolmeen paikkaan niitä ja jos joku heistä ostaisi niin se tapahtuisi vain siksi, että lapsi myy. Jos minä myisin saadakseni itselleni vähän lisäansioita niin ei kukaan ostaisi. Minun moraalini ei anna periksi siinä, että päästäisin lapsen kaupittelemaan asioita, joita tiedän ostettavan myyjän iän tai pärstäkertoimen takia.

Ei siinä mitään jos jossain koulun myyjäisissä myydään. Sinne saapuminen on vapaaehtoista ja pöydän voi aina ohittaa. Eri asia jos lapsi kävelee ovelle tai soittaa, että ostatko ja joutuu kieltäytymään tai ostamaan. Se on minusta painostamista ja tunteisiin vetoamista, mikä on toki myynnissä yleistä, mutta ei moraalisesti oikein.

Minä voin vaikka antaa suoraan vaan rahaa jos se siitä on kiinni. Ahdistaa tällainen vääntäminen ja vastarannan kiiskenä oleminen. Varsinkin kun oma lapsi on tuollainen kaikesta innostuva. Jos myynti-idea esitellään luokassa yhteisesti kaikille niin lapsi haluaa lähteä ja sitten sanon, että et voi ja lapsi joutuu palauttamaan tuotteet myymättä koululle ja minä voin vaan kuvitella sen pettymyksen ja tuskan, ehkä häpeänkin. Olen kahden tulen välissä. Lähdenkö mukaan touhuun, joka minusta ei ole oikein ja tuputan (välillisesti) ihmisille tavaraa, jota he eivät tarvitse tavalla, josta on vaikea kieltäytyä vai tuotanko omalle lapselleni ison pettymyksen ja ehkä tavallaan siirrän omia traumojani eteenpäin.

Miten pystyn selittämään lapselle, että hän ei voi osallitua tähän niin, että lapsi ymmärtää eikä tunne itseään ihan ulkopuoliseksi? Hän on jo nyt joutunut vähän erilaiseen asemaan koulun ainoana uskonnottomana.

No vielä ei ole päätetty, että tuohon myyntiin lähdetään. olen sanonut suoraan, että meille on turha noita myyntijuttuja kotiin tuoda kun ne ei mene kuitenkaan kaupaksi, mutta tuolla on ilmeisesti vuosia harrastettu tätä lapsikauppaa (heh heh) ja nyt joudun olemaan se ikuinen ja aina uudestaan tielle muodostuva routakuoppa, johon jossain vaiheessa väki kyllästyy ihan kokonaan.

Henkilökohtaisesti inhoan noita kaupustelujuttuja sydämeni pohjasta. En edes ensisijaisesti siksi, että turhaa tavaraa tyrkytetään ihmisille tunteisiin vedoten. Eniten suututtaa se, että näitä järjestävät "yhteistyöyritykset" käytännössä ulkoistavat markkinointinsa koululaisten ja erilaisissa seuroissa liikuntaa harrastavien lasten vanhemmille ja maksavat siitä hyvästä sitten armollisesti vähän roposia takaisin. Itsekin mieluummin antaisin vain suoraan rahaa luokan tai joukkueen kassaan.

Ainoa poikkeus tästä on partiolaisten joulukalenteri. Se on niin haluttu asia, että tuntuu kuin tekisi pikemminkin palveluksen, kun ilmoittaa tutuille hyvissä ajoin, että meidän partiolaisen kautta sellaisen voi sitten halutessaan saada.

Isilmírë sanoi:

Ainoa poikkeus tästä on partiolaisten joulukalenteri. Se on niin haluttu asia, että tuntuu kuin tekisi pikemminkin palveluksen, kun ilmoittaa tutuille hyvissä ajoin, että meidän partiolaisen kautta sellaisen voi sitten halutessaan saada.

Click to expand...

Nuo joulukalenterit on kyllä jotenkin kivoja ja niitä olen joskus ostanutkin. Tosin ennen ne olivat paljon kauniimpia. Viime vuosina olen todennut ne aika kököiksi kuvitukseltaan.

Yöllä ei nukuta ja päivisin pilkittää ihan törkeästi. Tällainen ei ole mistään kotoisin. Tänäänkin jouduin koko päivän pinnistämään että pää olisi sillä taajuudella että tajuaa olevansa hereillä. Työnteosta ei oikein tullut mitään. Ja jo kaksi päivää näin. Ja täällä sitä taas todetaan että uni ei tule.

Tartuin ihanan levollisen miittiviikonlopun jälkeen taas oppisopimushöskäni suorittamiseen, ja ärtymys alkoi nousta saman tien. Koko juttu tuntuu niin turhalta ja kaikki suunnitelmat ja dokumentit joita tässä vaaditaan niin naurettavilta. Ihan kuin jotain kirjallisia vaatimuksia olisi vain pitänyt keksimällä keksiä, jotta tutkinto vaikuttaisi virallisemmalta.

Eniten kuitenkin ärsyttää se, että loppujen lopuksi koko tutkinto tiivistyy siihen kysymykseen, osaanko vai enkö osaa hoitaa työtäni. Siihen taas en ole ikinä saanut sen kummempaa perehdytystä kuin vartijakurssin silloin aikoinaan ja sitten kussakin työkohteessa puolesta päivästä kolmeen päivään kestävän oppivuoron, jotta suunnilleen muistan ja osaan ne asiat, joita siinä paikassa pitää tehdä. Sen jälkeen olen ollut omillani. Varsinkaan sitä, miten minun itse vuorostani pitäisi perehdyttää sijaisia omaan työhöni, ei kukaan ole koskaan millään tavalla opettanut, se on pitänyt opetella ihan itse näppituntumalla ja sen perusteella, millaisia omat kokemukseni opissa olemisesta ovat olleet. Suoritan siis näytöt todella kevyellä tai täysin olemattomalla perehdytyksellä. Jos siinä kohtaa esihenkilö alkaa esittää tiukkaa kritiikkiä jostain, joka hänen mielestään on väärin suoritettu, en tiedä, osaanko ottaa palautetta kovinkaan rakentavana. Jos ei siihen mennessä ole kiinnostanut perehdyttää tai edes varmistaa että osaan, niin sitten pitäisi lähinnä katsoa peiliin, jos käy ilmi, että osaamisessani on puutteita.

Alkaa oma kämppä olla finaalissa. Kiva 50-lukulainen talo sinänsä, mutta asunto sisältä murenee pikkuhiljaa. Huoltomiehestä on tullut jo melkein kaveri. Pakko pian vaihtaa asuntoa. Sähköongelmia, patteriongelmia, suihkuteline romahti... Pikkuvikoja siellä sun täällä.
Talo on sinänsä kiva 50-lukulainen, kestää kyllä, ei ole "modernia rakentamista", mutta sisältä päin alkaa kovasti olevan rempan tarpeessa.
Stana vaan, kun inhoan muuttamista...

Toope sanoi:

Alkaa oma kämppä olla finaalissa. Kiva 50-lukulainen talo sinänsä, mutta asunto sisältä murenee pikkuhiljaa. Huoltomiehestä on tullut jo melkein kaveri. Pakko pian vaihtaa asuntoa. Sähköongelmia, patteriongelmia, suihkuteline romahti... Pikkuvikoja siellä sun täällä.
Talo on sinänsä kiva 50-lukulainen, kestää kyllä, ei ole "modernia rakentamista", mutta sisältä päin alkaa kovasti olevan rempan tarpeessa.
Stana vaan, kun inhoan muuttamista...

Click to expand...

Jos asut vuokralla, niin kyllähän vuokraisännän pitäisi hoitaa nuo asiat kuntoon. Jos asunto on ollut pitkään vuokralla niin omistaja ei välttämättä edes tiedä puutteista. Älä vielä heitä kirvestä kaivoon, mikäli kämppä muuten miellyttää. Omistajia useimmiten jossain määrin kumminkin kiinnostaa asunnon arvon ylläpitäminen. Asuminen kuluttaa kortteeria, ja asumisen jälkiä tulee aina, se on selvä.

Husky sanoi:

Jos asut vuokralla, niin kyllähän vuokraisännän pitäisi hoitaa nuo asiat kuntoon. Jos asunto on ollut pitkään vuokralla niin omistaja ei välttämättä edes tiedä puutteista. Älä vielä heitä kirvestä kaivoon, mikäli kämppä muuten miellyttää. Omistajia useimmiten jossain määrin kumminkin kiinnostaa asunnon arvon ylläpitäminen. Asuminen kuluttaa kortteeria, ja asumisen jälkiä tulee aina, se on selvä.

Click to expand...

Ei miellytä asunto enää, alkaa rapistua pahasti. Kyllä se pitää rempata kunnolla. Haen rempattua asuntoa.

Keskusteleminen silloin kun toisella osapuolella on todella vahvoja, eriäviä mielipiteitä, mutta ei perusteluja mielipiteilleen.
Normaalisti hedelmällisessä keskustelussa kumpikin vuorollaan esittää perusteluja ajatuksilleen ja molempien ymmärrys asiasta lisääntyy.
Kun toisella ei ole perusteluja, mutta ei myöskään kykyä/halua laajentaa ajatteluaan homma junnaa paikoillaan, koska toinen osapuoli esittää perusteluja, joita toinen ei edes yritä ymmärtää, mutta hän ei myöskään pysty antamaan toiselle mitään omien ajatustensa tueksi. Tästä seuraa yleensä vain molempien osapuolien turhautuminen. Minä olen tällä hetkellä ihan todella turhautunut.

Kysehän on siitä että kaikkien keskustelujen ei pidä, ei tarvitse, eikä voi olla rakentavia tai hedelmällisiä, myönteisiä, tai sopivia omiin korviin. Normaalia toimintaa liki kaikilta.

Puhutko Laichalaf nyt nimenomaan tästä keskustelualueesta? Ehkä kaikkien keskustelujen kaikkialla ei tarvitse, mutta lainaan tähän "Uusi täällä - lue tämä ensin" kappaleesta:

"Käyttäytyminen: Hyvä ilmapiirimme syntyy kunnioituksen lisäksi siitä että keskustelemme asiallisesti. Täällä ei kiroilla tai haukuta muita. Mielipiteet riitelevät, kirjoittajat eivät. Perustele mielipiteesi ja mieti kannattaako laittaa esimerkiksi kolmen sanan viestiä jossa vain ilmaisee olevansa samaa tai eri mieltä edellisen kirjoittajan kanssa."

Inttäminen tappiin asti on ärsyttänyt (vahva sana, ennemmin kyllästyttänyt) minuakin viime aikoina. Useammassakin aiheessa täällä. Jos mielipide on tullut kristallinkirkkaaksi ja mitään uutta asiaa ei ole, niin onko ihan pakko päästä kertomaan se vielä kerran?

Mutta koska on vapaus jättää sellainen aihealue huomiotta, niin hyvin epätyypillisesti olen tällä hetkellä tehnyt niin.

Se että ehdottomuuksista ei saisi puhua johtaa vain siihen että keskustelun suunta menee epäolennaisuuksiin ja siten ei ole enää varsinaista keskusteltavaa. Lopetan osaltani tämän tähän.

Tällä hetkellä ärsyttää varsin vähän, kuntoutusaltaassa oli tosin enemmän juoruilemaan tulleita äijiä ja mammoja, ellei tätä katsota ikäsyrjinnäksi, ja jouduin muuttamaan venyttelyjen järjestystä ja paikkaa 3 kertaa ennen kuin sain itseni jälleen vähemmän kivulliseksi. Parempi aika tulla paikalle lienee 6:45.

Laichalaf sanoi:

Se että ehdottomuuksista ei saisi puhua johtaa vain siihen että keskustelun suunta menee epäolennaisuuksiin

Click to expand...

Kukaan ei ole sanonut, ettei ehdottomuuksista saisi puhua. Ihan vapaasti saa kertoa, mitkä ovat itselle niitä asioita, joista ei tingitä milliäkään. Toive - ja foorumin ohje - on kuitenkin, että tämänkaltainen ehdottomuus ja ylipäätään mielipiteet perusteltaisiin, jotta syntyisi sitä keskusteluakin hedelmättömän "minä olen tätä mieltä ja kaikki jotka ovat eri mieltä ovat ihan tyhmiä ja väärässä" -huutelun sijasta.