Taas ärsyttää!

Voisin tietysti alkaa vuokrata toista konetta.

Tai antaa pitkäaikaislainaan jollekulle tarvitsevalle? Minun vanhempani antoivat aikoinaan tämän tästä meille lahjaksi tauluja, ja vaikka opiskeluaikana meillä olikin varaa niin isoon HOASin asuntoon, että suurin osa niistä mahtui seinille, sen jälkeen tilanne muuttui - varsinkin kun kirjahyllyjäkin tuli lisää. Ratkaisimme ongelman antamalla suurimman osan tauluista lainaan eri sukulaisille, jotka oikein mielellään ripustivat ne omille seinilleen.
 
Vaan kuinkas sattuikaan. Anoppi (joka ei koskaan kysy tarvitaanko oikeasti jotakin) olikin ostanut minulle uuden ompelukoneen. En ilahtunut vaan koin saaneeni hartioilleni riesan (ei millään pahalla). Puoliksi pinkin värinen ja oudon merkkinen laite tuntuu nyt vain tilasyöpöltä, kun olin jo aikeissa huollattaa vanhan tunnetun merkkisen koneeni. En todellakaan halua luopua vanhasta, jonka olen itse itselleni ostanut. Mutta en voi tuota uuttakaan tunkea mihinkään (vielä). Sille toiselle ei ole kaapeissa tilaa, joten siinä se nyt olla möllöttää muistuttaen että taas nurkissa on turhaa tavaraa.
Tiedän - tyhmästä sitä voi ärsyyntyä. Voisin tietysti alkaa vuokrata toista konetta.
Minä pystyn niin selvästi tuntemaan tuskasi, olipa miten tyhmää tahansa. Sitäpaitsi ärsyyntyminen on tunne ja se saa tulla, mutta siitä olisi tietysti hyvä päästä yli ja eteenpäin eikä jäädä vellomaan (olen itse tässä tosi huono).
Minähän pyörin kiukkuisena kuin takamukseen pistetty karhu tuollaisten asioiden takia. Esimerkkejä vuosien varrelta on ainakin meille liian iso ja hankala blenderi, pölypussillinen imuri (tästä kyllä ilmoitettiin heti, että me ei oteta sitä kun erikseen pyydettiin pölypussiton riippumatta mitä imurimyyjä sanoo), käytössä hankala ruuvipakki ja meidän kotiin ihan liian isot nuken vaunut (pyydettiin pienet ja halvat rättirattaat).
Noista mitään meillä ei enää ole. Vaunut ja blenderi myytiin jonkun ajan päästä eteenpäin, imurin kävi lahjan antaja vaihtamassa jo ennen kuin toi sitä meille (onneksi infosi ostoksestaan etukäteen) ja ruuvipakin heitin ovesta ulos sellaisessa kaaressa, että se ei siitä selviytynyt (joo, ei järkevää, mutta sen kanssa minulla paloi pinna ihan totaalisesti kun ruuvit oli myös järjestelty epäkäytännöllisesti pelkän pituuden mukaan eripäiset sekaisin ja jouduin järjestämään ruuvit yksi kerrallaan uudestaan).
 
Nyt ärsyttää toisessa silmässä sitkeästi tykyttävä elohiiri. Se saattaa johtua siitä, että olen ajamassa yhtä pitkäaikaista lääkitystä alas ja pää on siitä vähän höpsällään muutenkin. On toivoa, että kaikkien lopetusoireiden tavoin tämäkin luomen napsuttelu loppuisi kiltisti pian. Mutta mitä jos tämä ei liitykään siihen? Muutamia vuosia minulla oli monta kuukautta samassa paikassa päivittäinen elohiiri (se sai nimen Sepeteus). Mitä jos tämäkin vain jatkuu ja jatkuu? >:C
 
En ymmärrä, miksi joka Melkorin kerta kun tilaan jotain lähikaupan pakettilokeroon, niin se toimitetaan kauemmaksi Postiin.

Varmasti tähän on Syitä ja Postilla on Vaikeaa jne. mutta kyllä se vähän ärsyttää kun joutuu aina menemään bussilla kauemmaksi, sen sijaan että kävelisi lähikauppaan.
 
Meillä myös järjestään tulee ilmoitus, että toimitusosoite on muuttunut. Meillä sentään vaihtoehtoinen toimitusosoite on kävelymatkan päässä ensisijaisesta, mutta olisi se silti kätevää noutaa paketit kauppakäynnin yhteydessä samasta paikasta eikä aina eri osoitteesta erikseen.
 
Ärsyttää liikenteessä hötkyilijät. Audikuski tööttäsi ja näytti keskisormea kun en lähtenyt liittymään tielle erikoispitkän rekan alle, vaan odotin että se meni ohitse.
 
Kurkku on ollut taas pari päivää vähän karhea. Toivon, että se on vain ilmastoinnin aiheuttamaa kuivuutta ja ärsytystä, töissä kun on todella kuiva ilma aina ja lämmityskaudella se vain korostuu. Jätin viimeiset kuorotreenit ennen joulua väliin ihan samasta syystä, ja silloinkin karheus meni ohi heti kun viikonloppu tuli. Toivottavasti nyt käy samoin, olisi nimittäin aika ankeaa sairastua juuri ennen vuosijuhlamiittiä ja joutua jättämään se väliin.
 
Ostettiin lapselle kalliit Kuomat itse valitulla värillä kun vanhat alkavat mennä rikki ja nyt olen nähnyt muutaman päivän aikana useita kertoja hänen astuvan kenkää sivusuunnassa linttaan (ei siis mikään vahinko liian isojen kenkien takia vaan tarkoituksellisesti, tosin kuulemma ajatuksissaan). Hän on tällä tavalla rikkonut ainakin yhdet kumpparit ja nyt suivaannuin niin, että pistän Kuomat odottamaan seuraavaa lasta (joka ei ainakaan vielä ole tehnyt tätä omille jalkineilleen) ja tilattiin tälle lapselle kengät, joissa on nilkassa tukeva tarrakiinnitys. Ei yhtä nopeat pukea eikä ihan yhtä lämpimätkään, mutta en aio katsella kun sikakalliita kenkiä tuolla tavalla hajotetaan. Ja kun kyseessä on noin liikkuvainen lapsi ja uusissa kengissäkin on jalkaterällä tilaa levitä ja toimia oikein niin uskon hänen kyllä tarkenevan ainakin -15 asteeseen asti ihan hyvin nyt tilatuilla kengillä. Sitä kylmemmällä on ehkä pakko antaa nuo Kuomat käyttöön.
 
Ärsyttää töihin sairaana tulevat ihmiset. Jos tietoisesti tulet töihin sairaana, kun on monta kertaa puhuttu, että niin ei toimita, ja vielä heität läppää että "tartutan teidät kaikki hah" niin olet ihan vähintään menettänyt oikeutesi valittaa siitä että olipa vähän raskas näytös tänään. Harmin paikka! On se kumma että kahden ja puolen tunnin laukkapolkkaaminen ei välttämättä paranna flunssaa. Kun sanoin kyseiselle henkilölle, että jos nyt tämän takia sairastun (hän on myös kanssani samassa pukkarissa) niin olen kyllä vihainen, niin vastauksena vain "muutkin ovat olleet sairaana töissä". Joku jälkiyskä on mielestäni vähän eri asia kun se vaihe flunssassa, jossa niistetään minuutin välein ja yskitään keuhkot pihalle. Muutenkin todella huono argumentti. Eihän sairaana tulemisesta ole kenellekään mitään iloa! Ärsyttää myös että menetin niin malttini ja ahdistuin. En voi asialle mitään.

Lisäksi näin nälkäisenä ärsyttää parikymmentä minuuttia myöhässä oleva wolt-ruoka, joka lopulta löytyi alakerran naapurin ovelta.

Myös huominen uusi vuosi ahdistaa. Olen todennäköisesti yksin.
 
Minua ärsyttää suuresti tuo shadowbanni. Minulla on erittäin vaikeaa usein tulla tälle foorumille. Joskus onnistuu hitaasti, toisinaan ei lainkaan. Lähetin viestiä ylläpidolle (Merri?), useita kertoja, enkä saa vastausta. Ikävää toimintaa..., tosiaan. Haistattelisin, ellen olisi herrasmies. Nyt tosiaan voin avoimesti kysyä, miksi nimimerkilläni/sähköpostillani näkyvyyttäni rajoitetaan?
 
Juuri nyt ei ärsytä mikään. Tulin vain viime omepelukoneviestini jälkeen nyt vasta lukemaan viestejä. Ihanaa, että Konnussa on ymmärtävää väkeä ja kivaa kun on tämä topikki, jossa voi purkaa ärtymystään ja saada jopa ymmärrystä. Koitetaanhan kestää tämänkin vuoden ärstytykset, mitähän niitä vielä kerääntykään.
 
Minua ärsyttää suuresti tuo shadowbanni. Minulla on erittäin vaikeaa usein tulla tälle foorumille. Joskus onnistuu hitaasti, toisinaan ei lainkaan. Lähetin viestiä ylläpidolle (Merri?), useita kertoja, enkä saa vastausta. Ikävää toimintaa..., tosiaan. Haistattelisin, ellen olisi herrasmies. Nyt tosiaan voin avoimesti kysyä, miksi nimimerkilläni/sähköpostillani näkyvyyttäni rajoitetaan?

Silläkin uhalla, että koen Toopen kohtalon:
Olet ilmeisesti onnistunut suututtamaan jonkun silmäätekevän henkilön täällä. Kuten olet varmaan huomannut ,niin täällä on mielipiteitä ja Oikeita mielipiteitä asioista.
 
Raivostuttaa, että tänään, 1.1. klo 22, joku kokee tarvetta ampua ilotulitteita. Rakettien ampumiselle on varattu oma aikansa, ja vaikka minusta koko touhun saisi jo kieltää, niin se nyt kuitenkin on sallittua ja sitä on turha minun itkeä – mutta ampuisivat ne nyt edes sen sallitun ajan sisällä. Minä matkustin melkein kuusi tuntia lapsuudenkotiin ja takaisin viedäkseni paukkuaran koiran hiljaiseen turvaan uuden vuoden juhlinnan ajaksi. Nyt kun paluumatkalla YHÄ kuuluu pauketta, joka villitsee koiran aivan paniikkiin, tuntuu se reissu aika turhalta ajan ja rahan haaskaukselta. Minä tein parhaani suojellakseni koiraa ( jolla on sairautensa takia vieläpä heikentynyt stressinsietokyky) ja poistuin rakettiajaksi rakettialueelta, mutta sekään ei riitä. Joka vuosi tämä toistuu. Joka vuosi kaikissa asuinpaikoissa on tätä samaa, että raketteja ammutaan sallitun ajan puolella ja koiran suojaaminen paukkeelta on ihan mahdotonta.
 
Silläkin uhalla, että koen Toopen kohtalon:
Olet ilmeisesti onnistunut suututtamaan jonkun silmäätekevän henkilön täällä. Kuten olet varmaan huomannut ,niin täällä on mielipiteitä ja Oikeita mielipiteitä asioista.

Täällä ei ole Oikeita mielipiteitä, mutta täällä vaaditaan asiallista tapaa tuoda mielipiteet esille, samoin kykyä perustella ne objektiivisesti.
 
Last edited:
Arkeen paluu. Tai no, en varsinaisesti ole enää ollut lomalla kun on töitä, mutta koulusta voisin ottaa ikuisen vapaan. Kaikista kouluista itse asiassa. Harmi ettei sillä tavalla useinkaan pääse elämässä kovin pitkälle.

En ymmärrä, miten voin olla näin turhautunut opiskellessani asiaa, mitä rakastan. Minulla on siitä muutamia teorioita. Ehkä koulutraumani ovat pilanneet kaikki koulut ikuisiksi ajoiksi, enkä ikinä tule pitämään mistään koulusta. Ehkä ammattikoulutaso tuntuu minulle välillä muskarilta, kun haluaisin itse tutkia kontrapunktin käyttöä musikaalin dramaturgian kuljetuksessa ja sen sijaan pitää tehdä sointuanalyysia 2010-luvun popkipaleista. Ehkä olen laiska vätys joka ei vaan jaksa tehdä mitään.

Koulu itsessään on suurilta osin minulle helppoa, välillä naurettavan helppoa ja vihaan helppoutta. Olen huomannut että ei tarvitsee yrittää. Mutta en halua enää tehdä asioita, joihin en halua laittaa panosta! Sosiaalinen puoli taas väsyttää minut ja vie koko energiani ja usein parin tunnin koulupäivän jälkeen haluan sukeltaa peiton alle ja olla palaamatta koskaan ihmisten ilmoille. En voi syyttää tästä kuin itseäni, kukaan ei pakota minua kouluun. Hyvinä puolina mainittakoon ilmainen tanssitila ja flyygelit, sekä ilmainen ruoka. Tekisi mieli heti huomenna laulutunnilla avautua aiheesta opettajalleni ja se olisi ehkä jopa fiksua, koska sitten voisimme yhdessä pohtia, mitä tehdä asialle, mutta tiedän etten tee sitä, koska pelkään vaikuttavani ylimieliseltä idiootilta ja en yksinkertaisesti uskalla. Ylipäätään tämä jatkuva tasapainoilu korkeatasoisen musiikillisen osaamiseni ja täysin mitättömien sosiaalisten kykyjeni välillä on niin raivostuttavaa, että haluan vain jäädä tänne pieneen yksiööni soittamaan läpi Claude-Michel Schönbergin musikaaleja yksin kuulokkeet päässä, enkä tulla ikinä pois.
 
Minä ärsytän itseäni. Miksi aina, kun päätän cosplay-hahmon ajoissa, hankin KAIKKI tarvikkeet ompelulankoja myöten ajoissa ja iloitsen, että nyt teen kaiken ajoissa... aloitan tekemisen con-viikolla. Okei, jotain tehtynä, alushame tehty, mutta hameen ja jakun kaavat tekemättä ja kankaat leikkaamatta, käsineet ja sukat tekemättä, kengät ja peruukki tuunaamatta, reppu tekemättä... No 3D-tulostetut osaset (melkein kaikki) maalattu ja odottavat muun asun valmistumista. Ja on sentään lomaviikko niin tämän päivän kokouksiin menevää aikaa lukuunottamatta voin keskittyä täysin cossin tekemiseen. Mutta miksi! Nyt lupaan - taas kerran - että ensi kerralla aloitan oikeasti ajoissa! Ja sitten kirjoitan tänne, että ärsyttäääääääää....
 
Ylös