Taas ärsyttää!

No, jouduit ehkä vähän sivukärsijäksi kun (hänen näkökulmastaan) härnäsin Toopea aggressiivisella moderoinnilla ja yliasiallisella vastailulla, joten hänellä kenties kärähti. Pahoitteluni siis siitä!
 
Matkustin naapurikaupunkiin toimistolle, ja lompakko jäi kotiin. Jo nyt hirveä nälkä, mutta ei keinoja hankkia ruokaa. Toimistolla ei edes ole ketään muuta, joka voisi päästää minut pinteestä.

Pakko varmaan lähteä kotiin, jahka pakollinen palaveri kympiltä on lusittu... Ja senkin olisin voinut hoitaa etänä, mutta halusin tulla toimiston rauhaan. No ei paljon rauhoita, kun vatsa huutaa ruokaa.
 
Mäkkäri huoli maksuvälineeksi MobilePayn, mutta jos toimiston lähettyvillä ei ole sellaista tai sen tarjonta ei miellytä tai jos ei syystä tai toisesta käytä MobilePayta, niin... Itsekin hankin sen vasta sitten kun uuden työpaikan pienet rahakuviot (porukkalotto, lahjat, pizzaperjantait) eivät oikein muutoin hoituneet.

Bussikuski, joka tykkää aiheuttaa ahdistusta ja nöyryytystä asiakkaissaan. Lähestyy tietä pitkin normaalivauhdilla pysäkkiä, joka ei sijaitse syvennyksessä eikä pistä vilkkua päälle eikä jarruta ennen kuin viime hetkellä ja siitä huolimatta jää viiden metrin päähän pysäkistä. Ensin saa kyytiin pyrkivän huolestumaan, että kuski aikoo ajaa pysäkin ohitse ja sitten pakottaa kävelemään auton luokse. Kuskista on valitettu, mutta työvoimapula lienee niin paha, että hän saa potkut vain jos ei ota ketään koskaan kyytiin, vaan ajaa tyhjällä autolla päättärien väliä. Niin hän varmaan haluaisi tehdä, jos saisi.

Eniten ärsyttää toisen puolesta myötähäpeän nimissä. Miten voi olla noin leipääntynyt töihinsä, että purkaa pahaa oloaan asiakkaisiinsa? Yksi kollegani on samanlainen. Suorapuheinen hän oli 20 vuotta sittenkin, mutta ilkeä hänestä on tullut vasta sitten kun hän sai vakipaikan. Ilkeä opiskelijoille, ilkeä potilaille. Työtoverit joutuvat selittelemään potilaille hänen asennettaan, eikä kukaan siksi halua työskennellä hänen kanssaan. Jos hänet siirtää itsenäisempiin hommiin, ei hän tee mitään. Onneksi itse olen töissä ihan toisessa yhteisössä.

Juuri kun pääsen harmittelemasta, ettei minulle anneta ohjattavaksi omaa opiskelijaa, saan sellaisen. En kuitenkaan ilahdu, sillä kyseinen opiskelija on ollut meillä aikaisemminkin ja nyt tulee syventävään harjoitteluun. Miten hän voi syventää kun ei ole vielä päässyt pinnallekaan? Hän on tyyppiä "Olen ryhmäni nopein oppimaan" ja "Todistan sen seisoskelemalla ja tarkkailemalla sen sijaan että tekisin töitä". Hän onneksi oli edellisessä harjoittelussa pari viimeistä viikkoa sairaana, joten voin sen varjolla laskea hänet pinnalle: lista työtehtävistä ja ruksi laatikkoon vasta kun hän on todistanut hallitsevansa sen. Sitten voidaan alkaa syventää. Tätä nykyä kukaan kollegoistani ei ottaisi häntä työparikseen. Jotkut toiset opiskelijat saavat jo ensimmäisenä harjoittelupäivänään pyynnön tulla kesätöihin, sillä he osoittavat välittömästi kykyä ja halua oppia. Tämä yksilö ei saanut, eikä myöhemminkään harjoittelujaksonsa kuluessa.
 
Last edited:
Koululääkärin piti kuukausi sitten laittaa lähete uniklinikalle. No, eilen selvisi, että eipä ollut laittanut.
Mikäs siinä, on niin mukavaa herätä hengityskatkoihin monta kertaa yössä.

Sain nyt tänään soitettua sinne ja pyydettyä lähetteen uudelleenlähettämistä.
 
Samalla bussilla kulkeva kuusikymppinen rouva on minua selvästi ärhäkkäämpää sorttia, eikä hän epäröi valittaa jos aihetta ilmenee. Ärsyttävää bussikuskia ei ole enää näkynyt. Toissapäivänä kuski pisti vilkun päälle ennen kuin olin ehtinyt edes heilauttaa kättäni. Heijastinliivini näkyivät niin hyvin.

Kyseinen opiskelija ei olekaan niin toivoton tapaus kuin mitä muistelin. Kollegani valistivat minua hänestä. Hän osaa kyllä ollen vain ujo tarttumaan toimeen. Olin ihan samanlainen opiskelijana. Hän kaipaa vain rohkaisua ja rakenteellista tukea; selviä säveliä hänen roolistaan kussakin tilanteessa. Minulla on motia ohjata häntä mahdollisimman hyvin, sillä hänestä tulee kollegani valmistuttuaan. Hän sai avoimen paikan.

Vajaan vuoden verran on ehtinyt ärsyttää taloyhtiön osakas, joka poikansa yllytyksestä ei ole luopunut autotallista, vaikkei leskeydyttyään pysty käyttämään siellä olevaa autoa. Kirjallisen vuokrasopimuksen puuttuminen on tuonut heille liikaa liikkumavaraa ehdoissa, eikä käräjöintikään välttämättä menisi taloyhtiön eduksi.
 
Jouduttiin perumaan sunnuntainen Kaakkois-suomeen lähtö. Toinen lapsi alkoi oksentaa perjantaina ja toinen viime yönä. Jos itämisaika on 4-5 päivää niin vaikka sunnuntaina kaikki olisivat terveitä ei ole takeita etteikö joku vielä voisi sairastua. Eikä ole reilua lähteä kuljettamaan vatsatautia sinne. Harmittaa vaan kun viimeksi ollaan käyty kesällä ja voi olla, että minulla ei enää jonkun ajan päästä kroppa kestä noin pitkää automatkaa kovin kiltisti.
 
Nyt ärsyttää (ja pieni paniikkikin) koska... mulla alkoi loma, kuuntelin Areenasta Uuden musiikin kilpailua ja pufffff!!! Läppäri musteni non vain varoittamatta. Siinä oli virtaa sen verran vähän että laitoin sen johdon päähän latautumaan. Hetken se pelitti ja sitten ei mitään. Nyt ei tule uni kun mietin meneekö tähän säätämiseen nyt koko ensiviikon loma. Onko vika johdossa? Kärähtikö kenties akku? Vai tapahtuiko pahempaa enkä saa mitään sieltä koneelta enää ulos. Ei siellä olekaan kun puolison firman kirjanpitotiedot, muutamia retkisuunnittelujuttuja ja valokuvia, joista tuoreemmat eivät ole missään muualla.

Nettipankkijutut voi hoitaa työkoneella ja tämä yöllinen viestikin hoituu täältä. Nyt ei taida uni tulla. Tuleekohan koko viikkona? :(
 
Toivottavasti nyt aamulla tilanne näyttäisi edes vähän valoisammalta.

Minua ärsyttää kun nykyään herään lähes poikkeuksetta joka yö kahden maissa ja valvon 2-4 tuntia pyörien ja käyden puolen tunnin välein vessassa.

Jos minulle normaali heräämisaika lomalla/vapaalla on siinä 7-8 maissa niin eilen nukuin melkein yhdeksään. Vaikka kyse ei ole isosta erosta ja vaikka tarvitsen tuon lisäunen aamuun valvomiseni jälkeen niin tuntuu, että puoli päivää menee ihan hukkaan.

Jos tästä pitää jotain iloa keksiä niin raudan ottaminen on helppoa kun sen voi ottaa keskellä yötä. Ei ole mikään ateria siinä häiritsemässä imeytymistä.
 
Näin loman ensimmäisen päivän kunniaksi olen saanut jonkun vatsataudin. Sisareni ja lapset olivat luonani pari päivää sitten ja eilen yksi lapsista alkoi oksentaa. En ajatellut ollenkaan että saisin taudin, mutta eikö vain tänään alkanut etova olo. En ole vielä oksentanut, mutta oksennusfoobiikkona välttelen sitä viimeiseen asti. Heikko, kuumeinen, särkyinen olo ja pahoinvointi joka pahenee kun yrittää jotain syödä. Tätä minä juuri lomalta toivoin. On totta, että otan taudin nyt mieluummin kuin silloin kun pitäisi olla näytöksessä, mutta onhan tämä nyt tosi mälsää.
 
Tuplapostaus koska mälsästä tuli juuri vielä mälsempää.

En päässyt tälläkään kertaa edes liveaukkareihin (audition) kumpaankaan hakemaani työhön. Se ei ole mitenkään yllättävää, mutta tuntuu kyllä vähän älyttömältä edes yrittää. Olen valinnut alan, jossa ennen kuin tiedän, onko työnantaja edes teoreettisesti ollenkaan kiinnostunut palkkaamaan minua, minun on tehtävä useita tunteja kovaa työtä hakuvideoiden eteen. Tässäkin tapauksessa opeteltava ja sovitettava kappale laululle ja useille instrumenteille, sekä monologi. Koko prosessin ajan takaraivossa puhuu pieni ääni, joka kysyy miksi edes yritän, kun tiedän ihan tarkalleen, että en tule pääsemään mihinkään. Ja sitten en pääse mihinkään. Lupasin itselleni, että tänä keväänä yritän, enkä jää liiaksi kiinni siihen kun saan eitä, mutta eihän tämä varsinaisesti herkkua ole.

Minulla on musikaalialan freelancerina (varsinkin kouluttamattomana) siinä mielessä ihan hyvä tilanne, että töitä on tiedossa yli vuoden päähän. Kouluhaut siintävät lähitulevaisuudessa ja kammoan niitä jo valmiiksi. Olen hakenut teakiin, mutta olen yhtä vakuuttunut kuin aina, että en voi sinne päästä. Tamkin musikaaliartistin koulutukseen tuntuisi siinä mielessä hölmöltä hakea, että teen samaa työtä samalla palkalla kuin sieltä valmistuneet. Lisäksi en ole enää varma, onko kyseinen koulutus minun juttuni. En tiedä mihin minun kannattaa hakea ja mihin ei, ja olenko täysin harhainen, jos kuvittelen, että voisin pärjätä tällä alalla, ja vihaan kaikkia hakuja tasapuolisesti.

Juuri nyt nämä eit eivät piristäneet tätä sairastupalaista. En tiedä, mitä keksin jos en pääse minnekään.
 
Arwen Undomiel Iltatähti sanoi:
Olen hakenut teakiin, mutta olen yhtä vakuuttunut kuin aina, että en voi sinne päästä.
Click to expand...

Hakemalla onneksi korottaa aina pääsymahdollisuuksia huomattavasti verrattuna siihen, ettei hakisi lainkaan.

Tamkin musikaaliartistin koulutukseen tuntuisi siinä mielessä hölmöltä hakea, että teen samaa työtä samalla palkalla kuin sieltä valmistuneet.
Click to expand...

Jos tarkoitus on vain saada paperit alalle, olisiko mahdollista suorittaa opinnot enemmän näyttöinä kuin kursseille osallistuen? Ryhmässämme AMK:ssa verkkoviestinnän opinnoissa oli aikoinaan yksi opiskelija, joka oli jo tehnyt alan töitä useamman vuoden, mutta työnantaja halusi, että hän hankkisi myös viralliset tutkintopaperit osaamisestaan. Häntä ei ensimmäisen opintovuoden alun jälkeen paljoa näkynyt, koska hän suoritti melkein kaikki kurssit itsenäisinä tehtävinä työnsä ohessa.
 
Isilmírë sanoi:
Jos tarkoitus on vain saada paperit alalle, olisiko mahdollista suorittaa opinnot enemmän näyttöinä kuin kursseille osallistuen?
Click to expand...


En tiedä varmaksi, tällaisen systeemin tekemisestä on joskus ollut puhetta työpaikkani ihmisten kanssa, mutta tietääkseni sellaista ei ainakaan vielä ole. Näyttelijäliiton jäseneksi pääsee, jos onnistuu kolme vuotta hankkimaan päätoimeentulonsa ammattinäyttelijänä, mutta tähän liittyy paljon kiemuroita. Kyseinen kortti kuitenkin vastaa työnhakutilanteessa käytännössä maisterin papereita, mikäli sen onnistuu kätösiinsä saamaan.

Hauskaahan tässä on myös se, että olen hakenut tuonne tamkiin kerran, enkä päässyt edes kakkosvaiheeseen. Meanwhile teen kuitenkin alan töitä, ja olen pääroolin understudy. Ristiriitaista eikö totta. Mene siinä sitten arvioimaan, mikä on tasosi ja mitkä mahdollisuutesi, kun joidenkin mielestä olet toivoton ja toisten mielestä huippu.

Tämä ei mennyt off-topiciksi, sillä koko asia ärsyttää minua :p Juuri nyt kaikki, mitä teen tuntuu todella turhalta.
 
Muurahaispalloni (viherkasvi) juuripaakku on ilmeisesti päässyt mätänemään liian kastelusta, joten nyt lempikasvini tekee kuolemaa. En tiedä, onko se mitenkään pelastettavissa – se on sen verran harvinainen kasvi, että selkeitä ohjeita ja kokemuksia on hankala löytää. Leikkasin siitä varsipistokkaita ja laitoin vesilasiin, mutta en ole varma, juurtuvatko ne ja suostuvatko kasvamaan uudeksi muurahaispalloksi.
Että ottaa päähän! Se oli kasvanut niin paljon viime vuosina ja näytti upealta (ja oudolta).
 
Nyt on vuoden verran mennyt sellaiseen, että vähän väliä on jotain pientä vaivaa ja kolotusta milloin missäkin ja sitten ostetaan rohtoa, nappia tai rasvaa. Kun yhdestä pääsee niin uutta vaivaa pukkaa. Työteveyslääkäri ei edes vilkaissut silmiäni kun sanoin että kauhea kutina. Hän patisti mut silmälääkärille, joka toki maksetaan työpaikan sairauskassasta takaisin, mutta äärirasittavaa rampata ensin työterveydessä ja sen jälkeen vielä muualla. Ei muuten ollut mikään halpa käynti, mutta tulipa nyt tutkittua silmät, eikä taustalla oleva basedowin tauti ole pahentunut. Silmä kutiaa, iho kutiaa (kummallinen talvi tosiaan) ja nyt pitkästä aikaa pamahti kaksi rakkulaa huuliherpestä, joka saa mut aina äreälle päälle. (Tähän kohtaa lukija voi valita haluamansa ruman sanan.)
 
Teen itsenäisenä koulussa musiikin hahmotusta ja opettaja on luvannut, että kertoo minulle etukäteen kun tulee koe, joka minun on tehtävä. Nyt kuulin kavereilta, että kokeet ovat tällä viikolla ja mitään ilmoitusta ei ole tullut. Kyselin häneltä tasaisin väliajoin tästä, koska luottoa oli 0% että hän muistaisi, ja eikös vaan kun tänään kysyin aiheesta, niin jee torstaina kahdeksalta koe. Olisi ollut kiva vähän vaikka valmistautua. Ärsyttää, ei hän olisi muistanut ilmoittaa ollenkaan, jos en olisi asiasta kysynyt vaikka monta kertaa lupasi. Jos en pääse läpi kokeesta, valmistumiseni myöhästyy. Argh. Hyvää syntymäpäivää vaan minullekin torstaina.
 
Minua ärsyttää se, että viime yönä olikin komeat punertavat revontulet, ja missasin ne, koska kuvittelin arvojen perusteella voivani mennä nukkumaan klo 21. Kaveri oli jopa soittanut minulle, että "hei!! Komeat tulet!!" - mutta puhelin oli äänettömällä ja jäi näkemättä. Sääli, koska oikein nättejä tulia näkee aika harvoin täällä. Kohta alkaa olla öisin liian valoisaa, ja pitää alkaa odottaa syksyä, joten senkin takia ärsyttää että jäi näkemättä. Ehkä tänä yönä onnistaa (tai aion ainakin valvoa sinne 23:een asti ja katsoa, tuleeko mitään").
 
You must log in or register to reply here.
Ylös