Taas ärsyttää!

Pitkään odottamani hammaslääkäri onkin joku v****n videovastaanotto, joten todellista apua vihlontaan ja hammaskiveen en saa. Pitänee varmaan ottaa jemmarahat ja mennä yksälle. Kolme kuukautta odottaa ja sitten hehe, etävastaanotto, mitään oikeaa apua et saa. Joissain mielenterveysjutuissa etävastaanotto on ihan kätevä, mutta hammaslääkärillä???
 
Itse yrittää tehdä työnsä hyvin ja silti meiltä kaikilta toisinaan jää jotain huomaamatta. Itse en kestä sellaista turhanpäiväistä huomauttamista, kun kollega laittaa skypellä että "tällainen jäi huomaamatta/meni pieleen. Ensi kerralla sitten huolellisempi." Nuo ärsyttävät aivan suunnattomasti. Itse en ikinä anna tuota palautetta kenellekään koska tiedän kuinka se laittaa sarven kasvamaan ohimolle, enkä ole sitä luonnetta että viitsisin huomautella. Kun en huomaa, niin en huomaa ja sillä selvä. Kun kollega ei huomaa ei niin huomaa, toki se ärsyttää korjata toisen jälki, mutta siinäpä korjataan vaikka harmittaisikin.
Toisena päivänä viittaan kintaalla helpommin, mutta nyt jäi ärsytys vähän päälle.
 
Kuopuksen kevään tanssiesitysten aikataulu tuli ja puoliso huomautti, että olisi varmaan hyvä saman tien tarkistaa, ettei mikään niistä satu osumaan miittiviikonlopun kohdalle. No tottahan heti ensimmäinen, tanssijat koko päiväksi työllistävä esiintymispäivä kaksine esityksineen on kevätmiittilauantaina. Harmittelin, ettei kuopus siis pääse miittiin mukaan (nämä ovat ns. ekstraryhmän esityksiä, ja yksi ehto ekstraryhmään pääsemiselle on se, että ainoastaan oma terveys ja koulunkäynti saavat mennä tärkeysjärjestyksessä harjoitusten ja esitysten edelle). Seuraavaksi tarkistin, meneekö joku esitys myös lapsen partiolippukunnan vuotuisen suuren varainkeräystapahtuman päälle, se kun muistini mukaan olisi heti seuraavana viikonloppuna. No eipä mene, koska muistin väärin ja tapahtuma onkin kevätmiittisunnuntaina. Minun pitäisi olla siellä töissä, joten enpä sitten pääse kevätmiittiin minäkään. Nyt vähän harmittaa.
 
Päättivät aloittaa remontin yläpuolellani olevassa asunnossa juuri tänään, kun olisi hyvä järjestellä asuntoani kaverini vierailua ajatellen ja lukea vielä Apteekkari Melchioria ennen kuin joudun palauttamaan sen maanantaina täysien uusimiskertojen jälkeen. Ennalta-arvaamaton paukutus ja sahan ulina tekevät levottomaksi. Vierailukin vähän arveluttaa, sillä vaikka kutsuin kaverin kyllä saunomaan, juomaan olutta ja syömään makkaraa, niin tilatut 12 tölkkiä sandelsia yhdelle kuulostaa melko paljolta. Kaverillani on kuitenkin psykoositaustaa lääkityksineen ja vielä aiempi alkoholiongelma. 😬
 
Välillä tuntuu, että aivoni jäävät kiinni johonkin ajatukseen ja sitten en vain pääse siitä irti. Nyt mietin loppumattomasti yhtä työasiaa, mikä jäi epäselväksi tänään. En voi asialle mitään, se päätetään puolestani, joten koko asian pohtiminen on aivan turhaa. Se vain kiertää ympyrää päässäni. Tuleva produktio ahdistaa, koska tuntuu että minulla on vähiten hommia ja tämän hullun paikkausvuoden jälkeen tuntuu, etten osaa enää tehdä vain yhtä roolia. Mutta harjoituksethan eivät ole vielä edes alkaneet, joten en voi mitenkään vielä tietää, kuinka paljon hommaa tulee. En voi tietää, enkä saa mitään nyt selville vaikka miettisin koko yön pääni puhki. Vihaan asioita, joihin en voi vaikuttaa. Kun en silti osaa antaa niiden olla.

Haluaisin usein vaihtaa aivoni.
 
... kirjojen sensurointi nykyisten poliittisten ideologioiden takia, kuulemma ainakin Harper Collins harjoittaa tätä.

Vohobittia häiritsee tässä yhteydessä ilmaisu sensuuri kun kyse on liiketaloudesta tai siis siitä, että kustantaja haluaa ottaa kieleltään uudistettuja painoksia kirjoista, jotta saisi niitä myytyä uusille sukupolville kivassa paketissa ja/tai kikkailla tekijänoikeuskorvauksilla yhdessä perikunnan kanssa.

Vähän niin kuin nykyisessä Raamatussa jostain syystä Uuden testamentin puolella orjia kutsutaan lievennetysti palvelijoiksi, esim. Jeesuksen vertauksissa.

Sensuuri sen sijaan viittaa valtiolliseen ennakkosensuuriin ja tämä ei ole sitä. Sen sijaan jos poliittisilla päätöksillä yritettäisiin vaikuttaa kustantamoihin, se olisi sensuuria.
 
Niin no, onhan suuri osa esim. kuvataiteestakin yksityiskokoelmissa, joista kansalaiset ehkä saavat nähdä kuvia. Lienee siis tulkittava niin että kustantaja haluaa tarjota halpa-arvoisen kopion historiaan liittyvästä tarinasta. Toivottavasti näihin vääristeltyihin kirjoihin printataan isolla teksti, "ei vastaa alkuperäistä, jonka viimeinen käyttöpäivä oli päätös tietynlaisen kielen kieltämisestä kustantamossamme". Häpeällistä touhua joka loukkaa nykysukupolvien ymmärryskykyä. Voin vain kuvitella miten kohdeltaisiin etsiväkirjaa jossa olennainen johtolanka on jonkun suhtautuminen toiseen henkilöön tavalla jossa on pakko käyttää kiellettyä kieltä. Luultavasti sellainen osa vain jätettäisiin painamatta liian epäsopivan juonen takia. Saattaisinpa jopa pistää omalle boikottilistalle kaikki k.o. kustantamon kirjat jatkossa kirjoja hankkiessani. Juu, tiedän että Tolkien-kokoelman karttuminen päättyy aika lailla siihen. Taidanpa taas vetäytyä joksikin aikaa tältä foorumilta muualle, olen luultavasti tätä nykyä liian provosoiva tälle foorumille. Heippa.
 
Last edited:
Nyt ärsyttää vaalitulos ja raskaasti. Neljä seuraavaa vuotta tulevat turhan suurella todennäköisyydellä olemaan sellaiset, että yhteiskunnan heikommassa asemassa olevat jäävät jalkoihin, kun hyväosaisille haalitaan lisää maallista hyvyyttä.

Vohobitti ajattelee taasen et suurin osa kokoomusta tai perussuomalaisia äänestäneistä ei ole niin rikkaita. Toisin sanoen saavat sitä mitä ovat tilanneet. Demokratia on siitä jännä hallinnan tapa et äänestäjät kantavat itse myös seuraukset.

Seuraavaksi jännäämään hallitusneuvotteluita ja -ohjelmaa.
 
Minulle on aika toisarvoista, että moni heikompiosainen on äänestyskäytöksellään itse syyllinen siihen, että tulee samaan kylmää kyytiä seuraavat neljä vuotta. Kylmä kyyti yhteiskunnan haavoittuvimmille on aina huono asia, tilasi sen kuka tahansa, koska se kurjistaa yhteiskuntaa kokonaisuudessaan ja syö ihmisten, varsinkin nuorten, turvallisuudentunnetta ja tulevaisuudenuskoa pitkälle vaalikauden tuolle puolenkin.
 
En puhu siitä, mikä eniten ärsyttää tänään, luultavasti arvaatte...

Seuraavaksi eniten ärsyttää pahasti ärtynyt rook-lävistys. En tiedä, mitä kurjaa se on huomaamattani kokenut, mutta nyt koko korva on arka ja punertava. Ei varsinaisesti tulehduksen merkkejä, silloin älyäisin mennä lääkäriin. Mutta silti erityistä varovaisuutta ja tarkkoja puhdistusrutiineja tarvitaan. Rustolävistykset sitten osaavat olla armottomia!
 
Jatkoa... Lävistys alkoi osoittaa lieviä tulehduksen merkkejä, joten otin yhteyttä etälääkäriin kaiken varalta.
Lääkärin ensimmäinen kommentti oli "koru tulee poistaa".
Paitsi että kaikki lävistäjät ja muut lähteet, joista olen koskaan kuullut, suosittelevat että korua nimenomaan ei poisteta tulehtuneesta lävistyksestä. Silloin voi käydä niin, että lävistys umpeutuu nopeasti ja tulehdus jää sinne kudoksen sisään ja aiheuttaa isompia ongelmia. Sanoin tämän lääkärille, että ammattilävistäjien ohjeet ovat aina olleet päinvastoin, mutta hän vain jankkasi että koru tulee poistaa.
Sain lisäksi lähetteen labraan tulehdusarvojen tarkistamiseksi, mikä on hyvä, ja menen huomenna vielä vastaanotolle näyttämään lävistystä. Toistaiseksi en kuitenkaan aio poistaa korua, koska turvotus ei ole niin suurta etteikö koru mahtuisi paikallaan olemaan, ja ikävä kyllä tällaisessa lievän mahdollisen tulehduksen tapauksessa uskon enemmän vuosikymmeniä lävistyksiä tehneitä ja lävistettyjä kuin lääkäriä, joka vaikuttaa olevan nuiva ukkeli ja on hoitanut ehkä niitä hakaneulalla koulun vessassa tehtyjä lävistyksiä teineillä, mutta ei tiedä muuten lävistyksien hoidosta kovin paljon. Ja tietysti ärsyttää olla tällainen ennakkoluuloinen ukkelinvihaaja kaiken päälle.
 
Talvella oli auroja päänsäryn lisäksi. Olivat kyllä eri aikaan aurat ja päänsäryt. Mutta tämä tietää Nuvaringin vaihtoa pois joksikin muuksi. Maanantaina lääkäri mittasi minulta ennätyksellisen verenpaineenkin. Nyt olin yrittämässä hakea vaihtoehtoinen valmiste käyttöön, vaan eipä tuo onnistunutkaan. Lääkäri sanoi kirjoittavansa reseptin niin että vaihtoehtoinenkin valmiste käy - vaan eipä sitten tehnytkään niin. En enää ihmettele miksi verenpaine huitelee pilvissä, koska tätä eri asiantuntijoilla ramppaamista on ollut nyt aika useita ja joka toisen kerran jälkeen olen sitä mieltä että homma ei hoitunut tarpeeksi kunnolla. (Esim. neurologi ei mitannut edes verenpainetta, pöh.) Ja tämä "tonttu" kirjoitti muuta mistä oli puhe (siis tuotteen jota ei voinut vaihtaa vastaavaan). Eli maksanko nyt taas koska joudun soittamaan ja pyytämään että rouva korjaa mokansa. Voisin lainata Li Anderssonia joka sanoi että "V... kuin pientä eläintä." :knockout:

P.S. En lähde Taivassaloon asti hakemaan, jossa olisi apteekissa sitä mitä minulle on nyt kirjoitettu. Siis Taivassalossa - ei päivää. Ei sen lähempänä.
 
Last edited:
Nukuin huonosti, päivä alkoi sillä, että luin uutisen lapsen tulevasta eskaripaikasta otsikoituna jättieskariksi. Jutun lukeminen ei parantanut tilannetta yhtään. Epämääräisiä vastauksia ja kieretelyä kysymysten ympäri vastaamatta suoraan mihinkään. Tuli aika epätoivoinen olo sen edessä.
Olen tänään järjestänyt imuroinnin (robotti-imuri, mutta vaatii vähän kalusteiden raivaamista, että se pääsee kunnolla joka paikkaan) ja kroppa ei tykännyt siitä. Äksyilin lapselle kun hain häntä hoidosta, koska olin vaan niin turhautunut.
Sitten joku joka haluaisi meidän vanhan turvaistuimen (pari vuotta käyttöikää) ilmoitti tulevansa hakemaan, mutta kun en vastannut vartin sisään hän olikin ajanut muualle, mutta sanoi tulevansa myöhemmin. MYöhemmin oli laittanut viestin ja soittanut ja huomasin sen 10 min päästä ja vastasin viestiin ja yritin soittaa, mutta ei vastannut. Sitten sanoi ajaneensa taas jo muualle ja ilmoittavansa kun hakee. Jos ei olisi tuttu olisin sanonut tosi ruman sanan. Nyt harkitsen, että jos istuin ei liiku viikon sisään niin se vaan lähtee kaatopaikalle. Hän ei siis ole vastannut kyselyyn milloin ehtisi edes arviolta hakemaan.
Lapset tappelee, mies ei huomioi viestejä joita laitan kauppareissun aikana, koira on kurainen ja minua ahdistaa henkisesti ja fyysisesti ihan kamalasti. Haluaisin heivata kaikki muut pääsiäiseksi jonnekin ja olla ihan yksin. Toivottavasti huomenna jo parempi mieli ja energia.
 
Olen kolmatta päivää vailla työsähköpostia - tai tarkalleen ottaen koko Outlookia - ja paria muuta työn kannalta aika oleellista sovellusta / ohjelmaa, koska tietoturvaa tiukennettiin, nämä vaativat nyt tunnistautumisen puhelimen kautta, mutta minulla ei ole henkilökohtaista työpuhelinta enkä todellakaan aio sitoa omaa siviilipuhelintani tähän kuvioon. IT-tuki on pohtinut ratkaisua maanantaiaamusta asti, mutta toistaiseksi asia ei ole erityisemmin edennyt. Työnteko on nyt varsin ontuvaa, koska on monta asiaa, joita en vain voi tehdä, ja alkaa ärsyttää, kun tilanne vain jatkuu.

Tänään tuli lisäksi Maisaan kommentti kardiologian osastonlääkäriltä koskien erikoislääkärin lausuntoa, jossa otettiin kantaa pyörtymis / kouristuskohtauksiini. Nyt diagnoosi on, että "kyseessä vaikuttaisi olevan refleksisynkopee", ja sain omahoito-ohjeita. Siis ihan lähestulkoon yleissivistykseen kuuluvaa perussettiä tyyliin "jos pyörryttää, pitää mennä selinmakuulle ja nostaa jalat ylös", "pitää juoda tarpeeksi ja huolehtia riittävästä suolan saannista" jne. Ärsyttää todella paljon, koska olen seitsemänvuotiaasta asti pyörtynyt aina silloin tällöin eri syistä ja todellakin tiedän, miten silloin toimitaan ja miten myös ennaltaehkäistään sitä, että ylipäätään alkaa pyörryttää. Tästä ohjeistuksesta ei ole mitään hyötyä, tähän asti pahimman kouristuskohtauksen alkaessa olin selälläni jalat ylhäällä ja silti taju meni. Ohjeistus ei myöskään millään tavalla ota kantaa siihen, miten toimia äkillisen kovan kivun kohdalla (laukaisijana kahdessa viime vuosien kouristuksiin johtaneessa pyörtymisessäni, samoin kahdessa "tavallisessa" pyörtymisessä murros/teini-iässä) ja ennen kaikkea miten saadaan estettyä se, että pyörtyminen etenee kouristeluksi.

Toivon totisesti, että saan neurologian puolelta järkevämpää tekstiä, kun sieltä otetaan kantaa asiaan.
 
Last edited:
Viikonloppuinen lyhyt reppureissu sai toisen jalkateräni hermopinteen (jokin Mortonin neurooman kaltainen) äitymään todella kipeäksi. Siitäkin huolimatta, että minulla oli sopivan jämäkät ja hyvin sisäänajetut vaelluskengät ja niissä tukipohjalliset. Nyt jännittää, meneekö tässä kipuillessa kauankin ja tuleeko jalka kestämään tulevia, oikeasti pidempiä ja raskaampia vaellusreissuja. Kortisonipistokset eivät minulla aiemmin juuri ole auttaneet näihin hermokipuihin, joten mitä muuta jää jäljelle kuin olla rasittamatta jalkaa? Ostaa lisää kalliita jalkineita ja pohjallisia? Vetää kovempia kipulääkkeitä?
 
Kuvittelin toissaillasta asti vaivanneen karhean kurkun johtuvan siitä, että aloitin tällä viikolla vihdoin taas töihin pyöräilyn, kuntoni on toistaiseksi aika huono joten puuskutan ylämäissä ja ulkona on edelleen melkoisesti sekä katu- että siitepölyä ilmassa, eli olen haukkonut niitä kurkkuuni melkoisen määrän. Pidin kuitenkin eilen tauon pyöräilystä enkä ulkoillut muutenkaan, ja silti kurkun karheus jatkuu. Olen siis ilmeisesti TAAS sairastumassa.

Muuten tämä ei olisi niin suunnattoman ärsyttävää, mutta juuri täksi viikonlopuksi oli luvassa kaikenlaista hauskaa. Ensinnäkin tänään on asiakasyrityksen kesäjuhla. En itse juhlasta niin välittäisi, mutta se pidetään Kaivohuoneella, jossa en ole koskaan käynyt, ja ruokalista näyttää todella hyvältä. Toisekseen huomenna oli tarkoitus mennä katsomaan kuopuksen ryhmän esitystä tanssiopiston kevätjuhlanäytökseen. Ja kolmanneksi sunnuntaina olisi ollut Konnun Helsingin alueen kuukausitapaaminen ja nyt vielä houkuttelevampana vaihtoehtona Tolkien-konsertti Helsingin konservatoriolla. Mutta näillä näkymin vietän viikonlopun peitto ympärilläni joko nukkuen tai bingettäen Voyageria Netflixistä.
 
Ärsyttää kun pankin järjestelmät takkuilevat. Kuvittelin tässä jo että aloin hyvissä ajoin hoitaa asioitani että varmasti ehtii ennen määräpäivää hoitaa hommat, mutta tällä tahdilla epäilyttää että tokkopa tapahtuu ja sehän pistää stressiä pintaan vaikka kuinka järjellä koettaisi ajatella että ei tässä hätää ole. Sitä kun olisi halunnut että kaikki tapahtuu kerralla ja ennustettavasti, mutta näemmä sitten satunnaisesti ja vähän kerrallaan.

Ja kun tulee ylimääräistä stressiä niin viime yönä nukahdin vasta neljän jälkeen. Valvoskellessa ehti tulla mm. nälkä ja piti laittaa ruoka yöllä.
 
Ylös