Taas ärsyttää!

Tietenkin kunhan onnistuu (ja melkein kuka tahansa voi helposti — peilin edessä harjoittelemalla!) pitämään koko ajan mielessä sen mitä kuningas MacBethiä vuoden 1057 sisällissodassa tukenut teräväsilmäinen skottiklaani (tai alenevan polven suora edustajansa) tuollaisessa tilanteessa tekisi, niin sitä on jo käytännössä tipauttanut kaikki geenialtaalla voronlahjoja kerjänneet penninpimittäjät myös vertauskuvallisista satuloistaan.
 
Last edited:
Sidhielin ihmeelliset seikkailut jatkuvat. Seuraava tehtävä on jälleen erosta yli pääseminen, vaikka tämänkään tyypin kanssa ei kerennyt olla kuin muutaman kuukauden. No jaa.. muijia riittää maailmassa. Jos nyt vain yrittäisi olla olematta terapeuttina kaiken maailman hyypiöille. Lähinnä ärsyttää kun lupaava alku kaatuu kiviin, mahaplätsis ja riksis räksis.
 
Hei taas.

Olen tältä viikolta perunut tähän mennessä: neljät tanssitreenit, yhden tanssiteatteriesityksen, yhden tanssiteatteriesityksen katsomisen, yhden teatteriesityksen katsomisen, neljä koulupäivää, viidet konserttitreenit, kuoron, laulutunnin, musateoriatunnin, bänditreenit, todennäköisesti huomiselta elokuviin menemisen, elämänilon ja viidet yöunet. Tilalle olen saanut nyt jo laskeneen kuumeen, sykkivän päänsäryn, vuorotellen tukkoisen tai vuotavan nenän, kurkkukivun ja aivan hirveän repivän yskän, joka ilmoittelee itsestään noin puolen minuutin välein.

Ja kyllä, tajuan että tämä on varmaankin vain flunssa.

Ahdistun vaan ihan käsittämättömästi siitä, kun en voi tehdä mitään, ja minun pitää perua kaikki menoni. Minulla on ihan hirveän syyllinen olo. Olen myös menettänyt ääneni ihan totaalisen kokonaan ja minulla on ensi viikon lauantaina keikka, johon mennessä minun on yksinkertaisesti pakko olla kunnossa. Siihen olisi treenejä myös joka päivä,

Jos tämä yskä jatkuu enää päivääkään tällaisena niin murran kylkiluuni ja tulen hulluksi.

Pelkkä nukkumisen yrittämisen ajatus ahdistaa kun en ole nukkunut kunnolla moneen yöhön. Jos lopulta saan unta niin herään parin tunnin välein tunniksi yskimään ja kiroamaan ja tuijottamaan kattoon. Nukun ehkä 3-4h yössä keskimäärin ja olen niin poikki, että saan random itkukohtauksia pitkin päivää. Tekee silti mieli vaan pysyä hereillä koko yö, ettei tarvitsisi kohdata sitä ahdistusta, mikä tulee nukahtamisyrityksistä ja kaiken tämän ajattelusta.

Haluan kirkua.
 
Voi AUI. Minulla oli joitain vuosia sitten samanlaisia yskätauteja. En voi kun toivoa voimia ja kärsivällisyyttä ja paljon paranemista. Jos sinun on vaan pakko olla konserttiin mennessä terve niin älä ainakaan lähde touhuamaan liian aikaisin. Ärsyttävä puoli tuollaisessa yskässä on se (valitettavasti) että se voi kestää kuukaudenkin (omakohtaisella kokemuksella). Mutta pidetään peukkuja ja toivotaan parasta. Onko teillä jotain kallistettavaa nojatuolia missä voisi yrittää nukkua? Tai pystyykö sängynjalkojen alle laittamaan vaikka tulostuspaperinippuja tai jotain vastaavaa että saisi pääpuolta kohotettua kunnolla? Ja ennen nukkumaanmenoa astiaan kiehuvankuumaa vettä ja jotain mentholia tai carmolistippoja tms. ja astia nukkumapaikan viereen. Kunnon unet varmasti tekisivät ihmeitä paranemisellekin jos sellaiset saisit.
Kaikki sympatiani ja hyvät ajatukseni lähetän nyt sinne suunnalle.
 
Ärsyttää niin vietävästi!
Tämä on ensimmäinen päivä koko syksyn aikana kun minulla on aikaa tehdä välttämätön paha ja viedä avaimet ja viulu entiselle työnantajalle. Unohdin lastista kuitenkin yhdet uikkarit, mitä hän minulle hätäpäissään kesällä lainasi. Ja nyt uikkarit ovat puolentoista tunnin matkan päässä. Ja vielä kerran joudun kulkemaan tämän pitkän reitin entiselle työmaalle. Argh!
 
Melkorin sää. Koko ajan on "poikkeuksellisen lämmintä". Lumi voisi saapua ennen kuin tämä pimeys halkaisee pään. Tai edes pakkanen. Ihan ruuansulatuskanavasta tämä nyt. Säänhaltia haista sinä pitkä piip!
 
Tilasin Iso-Britanniasta 27.9 kahden kirjan paketin, josta ei kuulunut mitään. Aloitin asian selvittelyn viime viikolla ja tänään paljastui, että paketti tuli kyllä Tampereelle, mutta minua ei tavoitettu ja kahden viikon varastoinnin jälkeen se lähettiin paluumatkalle. Nyt kirjat ovat jossain päin Tanskaa. Kiva.
 
Oma ärsytyksen(ellei jopa raivon)aiheeni on Moriasta tullut hammassärky(hammastohtorille on aika tilattu). :x
Vasemmanpuoleista takahammasta särkee niin kuin olisin itse Sauronin suututtanut. (Aiaii!) 1 - 2 vuorokautta kahden 800mg Buranan jäljiltä sen verran parempi olo ettei ihan mahdottoman kipeältä tunnu, mutta toivon totisesti silti, että hammastohtori löytäisi syyn särkyyn.
Reikähän se siellä hampaankolossa särkee. (Ääh!)
Miksi, oi miksi en osaa nukkua yöllä ja päivällä kyllä nukuttaisi?
Ihan kuin jokin outo varjo menneisyydestä kuiskisi pimeydessä.
 
Juuri tulleen tiedon mukaan radiokanava Roll FM ei sitten saanut ohjelmistotoimilupaa vuosille 2020-2030. Niille, jotka eivät ole asiaan tutustuneet, niin kyseessä on tilapäisillä toimiluvilla toimiva musiikkikanava, jolla ei ole soittolistoja ja joiden ohjelmistossa voi näin ollen olla ihan mitä musiikkia vaan. Myös asiasisältöä löytyy ja useimmilta muilta kanavilta tuttu kikattelu ja typerien sisäpiirivitsien ja kaksimielisyyksien laukominen puuttuu kokonaan.

Olen tosi tosi TOSI pettynyt tähän päätökseen. Monipuolisen musiikin ja asiantuntevan sekä innostuneen juontamisen sijaan saamme kaiketikin vuoteen 2030 asti taas "nauttia" mm. Jaajo Linnonmaan alapääjutuista ja kanavasta riippumatta ilmeisesti tyhjäpäisyyden perusteella koottujen juontotiimien "hauskasta" sanailusta.

Haistapa Viestintävirasto huilu ja pari muutakin asiaa, jota en häveliäisyyssyistä tässä mainitse. On taas yksi syy vähemmän kuunnella radiota.
 
On taas yksi syy vähemmän kuunnella radiota.

Yle 1 on ainoa kanava, jota minä siedän kuunnella. Kävin vielä muutama kuukausi sitten töissä tunnin ajomatkan päässä ja kuuntelin pääasiassa äänikirjoja, mutta kun niitä ei ollut, käänsin hereilläpysymissyistä radion päälle. Autossa klassista on minun mielestäni liki mahdoton kuunnella ainakaan sillä äänentoistolla, joka minun ajamissani autoissa on ollut, ja kaikkien muiden juontoihin minulla on järjestään mennyt hermo noin vartin jälkeen.

Olen muutekin todella nirso musiikkigenrejen suhteen, ja luulin, että Radio Rock olisi OK. No ei ollut. Raivostuin juontajien jutuille joka kerta, vaikka kuinka yritin olla välittämättä. Vaikka puhetta olisi ollut puolet vähemmän, ei tilanne olisi siitä merkittävästi parantunut.

Yle 1:n ainoa vika on, että silloin, kun luontevimmin kuuntelisin radiota eli ennen töitä, sieltä tulee aamuhartaus. Joskus ihan kiinnostavaa, mutta joka päivä kuunneltuna alkaa ärsyttää. Hartauden pitäjissä tulee välillä vastaan edellisistä hartauksista tuttuja henkilöitä, joiden retoriset tehokeinot ovat pinnallisia ja rasittavia. Kaikkein pahinta on taizé-laulut, joita olen oppinut syvästi vihaamaan, koska ne jäävät soimaan päähän loppupäiväksi.

Viikonloppuisin Ykköstä on paljon kivempi kuunnella ja radio saattaa olla jopa puoletkin päivästä auki seuranani.
 
Minuakin tökkii nykyisten radiojuontajien tapa hölöttää ihan mitä sattuu. On ihan mukava että kaikkia juontoja ei ole käåsikirjoitettu ja niissä on vähän persoonaakin, mutta minusta on menty jo vähän liian pitkälle. Se kanava jota kuuntelen on Nostalgia. Siinäkin on välillä aika hölmöjä juontoja, mutta niille väleille kun sitä autossa kuuntelen ei yleensä mahdu kovin montaa mokaa ja sellainen tyhjänpäiväinen kikattelu ei yleensä ole sattunut minun korvaani. Mutta sieltä tulee myös puolet ajasta mainoksia, mikä välillä ottaa päähän kun lyhyellä matkalla ehtii tulla ehkä yksi-kaksi laulua, juonto ja paljon mainoksia. Nostalgian valitsen yleensä siksi että sieltä tulee vähinten sellaista musiikkia joka en jaksaisi yhtään kuunnella ja sieltä on suurin todennäköisyys tulla vastaan sellaisia kappaleita joista nautin.
Yle 1 on toinen minkä voisin hyvin laittaa auton radioon muistiin jos muistaisin miten ne laitetaan :D Ehkä opettelen sen joku päivä.
Joskus kuuntelin Iskelmää, mutta siinä yhdistyvät kamalat juonnot, iso kasa mainoksia, liian vähän klassikoita ja liikaa samoja kappaleita saman päivän aikana.
Tosin kun kuuntelee lähinnä nostalgiaa niin jää kaikki uutuudet kuulematta ja olen ihan pihalla jopa omien suisikkiartistieni (niiden harvojen jotka ovat elossa) uutuuskappaleista.
 
Mulla on todella harvoin asiaa tähän ketjuun ja nyt kirjoitan tänne toista kertaa samalla viikolla :lol: Eli todellakin TAAS ärsyttää!

Aloitin työn ohessa aikuispuolen iltaopinnot syksyllä 2017, ja tarkoitus oli valmistua keväällä 2019. En tule valmistumaan ainakaan silloin. Olen ilmoittanut koululle, että haluan motivaatiosyistä keskeyttää opinnot väliaikaisesti ja aloittaa kakkosvuoden uudelleen syksyllä 2019. Tämä on kuulemma täysin mahdollista, ja koululta luvattiin olla yhteydessä että kävisin siellä opettajien kanssa keskustelemassa tilanteesta. Kerroin myös, että jos opintoja ei voi lykätä, toinen vaihtoehtoni on lopettaa opinnot kokonaan. (Tätähän koulut eivät missään nimessä halua, koska jokaisesta valmistuneesta oppilaitos saa rahaa.) Nyt on mennyt kohta viikko, eikä mitään yhteyttä ole otettu :x Sopii sinällään tyyliin...

Keskeytyksen syynä osaltani on se, että tänä syksynä voimaantullut koulutusreformi on sotkenut myös oman ryhmäni opinnot aivan täysin, vaikka reformin ei pitäisi koskea meitä aiemmin aloittaneita mitenkään. Syksyllä koulun alkaessa kukaan edes koululta ei osannut tarkkaan sanoa, minä päivänä koulu alkaa tai kuka meitä opettaa. Lisäksi toinen kahdesta opettajasta on puuttunut suurimman osan syksyä (saimme toisen opettajan kolme viikkoa sitten, jotain sijaisia on ollut). Meillä pitäisi olla lähiopetusta yhdeksän viikkotuntia, useimmiten sitä on ollut kuusi tuntia. Opetuksessa ei ole ollut mitään suunnitelmallisuutta, vaan se on ollut täyttä poukkoilua: katotaan vähän tätä ja vähän tota. Koordinointi on myös puuttunut, sijaiset ovat käyneet läpi jo opetettuja asioita. Näin niin kuin aikuisena ihmisenä en inhoa varmaan mitään niin paljon kuin sitä, että asiat menevät ihan leikkimiseksi.

Näyttökokeeseen on nyt viisi viikkoa, ja toissa viikolla uusi opettajamme alkoi pohtia mitä asioita pitäisi käydä läpi jotta pääsemme näytöstä läpi. Ei oppimista, vaan näyttöä varten... EI NÄIN, EI TODELLAKAAN NÄIN! Siinä vaiheessa päätin, että tämä pelleily on tältä vuodelta tässä, mulla on iltaisin parempaakin tekemistä. Katsotaan nyt miten tässä käy. Mielelläni suorittaisin opinnot loppuun, kun näytöistäkin on 2/4 jo suoritettu ja ihan kohtuullisin arvosanoinkin, mutta en tällä tavalla vasemmalla kädellä huidellen.

Ja jos nyt ensi syksynä tätä hommaa jatkan, niin en taatusti katsele tällaista sekoilua marraskuulle asti. Kyllä sen pitää syyskuun puoliväliin mennessä olla selvää että onko koulun opetus ja muu toiminta sillä tasolla millä sen pitäisi olla. Siedin tätä ihan liian kauan, sillä olin aivan kypsä jo syyskuussa. Ajattelin kuitenkin, että kun puoliväli on jo ylitetty niin yritän nyt jaksaa roikkua mukana loppuun asti. Mutta kun tässä ei ole mitään järkeä!
 
Ei ärsytä vaan ottaa tosissaan päähän.

Työmatkalla ajelin letkassa joka "haitaroi" 80 -alueella 60-75 km vauhdilla. Keli oli ihan hyvä ja vaikka tie oli märkä niin ei ollut mitään liukkautta tai sohjoa. No tuli viimein ohituskaista (samalla 80 km rajoituksella) mutta annapa olla. Perisuomalaiseen tapaan kaikki hitaasti ajajat kiihdyttivätkin nyt vauhtia sinne yli 85 km/h. Jotta ohi pääsi piti kaasuttaa reilusti. Ja ketkä olivatkaan sitten "kytiksellä" ohituskaistan mutkan takana? No poliisi tietenkin, kamera-autonsa kanssa. Komeasti ainakin leimahti.

Kyllä pääsi muutama(?) ärräpää ja v-sana. Nyt sitten vaan odotetaan, että minkäkokoinen sakko sieltä tulee. "Kivaa".:x
 
Ahdistaaaaa.....

Ykkössyynä koulu. Koeviikko tulossa ja motivaatio totaalisen kadoksissa. Mikään ei huvita ja ärsyynnyn todella pienestä. Sain tänään tehtyä edes jotain siitä vuoresta koulutöitä, joka minua odottaa. Olen ollut lomalla neljä päivää, enkä saanut aikaiseksi oikein mitään. En edes halua saada aikaiseksi mitään. En halua tehdä mitään. Mutta kun on pakko.

Jostain pitäisi saada väännettyä vähintään neljä sivua filosofian oppimispäiväkirjaa, mutta se kuuluu niihin asioihin, joita on vaikea tehdä, jos inspiraatiota ei vain ole. Pitäisi myös lukea varsinkin ruotsin, mutta myös enkun sanoja ja kielioppia, sekä n. 140 sivua psykologiaa. Ruotsi on minulle suurin murheen kryyni. Se vain ei jää päähän, vaikka mitä tekee. Sanat ovat synestesia-aivoilleni sekavan värisiä ja jokainen eri taivutusmuoto samasta sanasta on eri värinen. En ymmärrä ruotsia, en osaa lukea ruotsia, kirjoittaa ruotsia sitä enkä puhua ruotsia. Ja minun on pakko kirjoittaa se.

Ensi viikolle ajautuvat myös kaikki tanssinäytökset ja musiikkiopiston keikka, jonka olen nimennyt "ultimate stress show":ksi, koska paikalla ovat kaikki pop/jazz-laulajat ja opettajat ja se arvostellaan. Ei kiva. Vietän koko viikon tanssikenraaleissa, jotka ovat epämääräisiin aikoihin ja kaikki monta tuntia erossa toisistaan, ja samalla yritän jotenkin motivoida itseni lukemaan kaikkea. Minusta tuntuu, että kaikilla muille on moninkertaisesti hankalampia lukujärjestyksiä ja enemmän kursseja, mutta he selviävät niistä äärettömän helposti, kun taas minä olen lusmuillut koko vuoden ja olen silti ihan poikki.

Stressaan jo nyt seuraavaa lomanjälkeistä jaksoa, joka on minun mittakaavallani vaikea ja joka sisältää hirveitä aineita. Sen jakson lopussa odottaa sitten vanhojen tanssit, joista löydän myös lähinnä ahdistusta. Minulla ei ole mekkoa, ei kenkiä, ei mitään kampausta/meikkiä suunniteltuna, en ole henkisesti varautunut moiseen, enkä muutenkaan kovin innoissani. Jee.

Joulukin stressaa. En ole ostanut ensimmäistäkään lahjaa, minulla ei oikeastaan ole rahaa, ja viime joulu oli niin syvältä, että odotan innolla, mitä tällä joululla on tarjota. Ei sitten minkäänlaista joulumieltä. Ahdistun siitäkin, haluanko tulla miittiin vai en. Keksin ehkä kaksi asiaa, mistä en ahdistu ja ne ovat ... oh wait, ahdistuin niistäkin. Never mind.
 
EA-koulutukseni joka on jo kerran siirretty aikataulusyiden takia peruttiin taas kun kouluttaja oli joutunut auto-onnettomuuteen. Turhaan ajelin Tiiriöön asti aamulla hirmuisella kiireellä rekkojen keskellä (katso Hullu liikenne-topikki). Ei tuonne varmaan oikeasti olisi turvallista lähteä ajelemaankaan ollenkaan. Nyt sitten odotellaan yhteydenottoa kouluttavalta firmalta että miten koulutus järjestyy, mutta se vaan että tätä varten oli mies ottanut etäpäivän että saa olla Spyron kanssa kotona ja siellä oli monia muitakin jotka olivat varanneet nimenomaan tämän päivän ja joiden pittäisi saada koulutus tämän vuoden puolella suoritettua.
 
Aivan järkyttävä oksennustauti iski sekä minuun että brittiotukseen pari tuntia ennen vuoden vaihtumista. Mitäköhän pöpöjä olemme oikein syöneet... Toivottavasti menee pian ohi.
 
@Círdan : ainakin Hesassa kuulemma liikkuu norovirusta, toivottavasti ei se iskenyt.

Kävin virastossa täyttämässä paperin saadakseni toisia papereita. Täyttämäni paperi ei koskaan päätynyt mihinkään tietokantoihin ja asia ei siis lähtenyt eteenpäin. Kolmisen viikkoa turhaa odottelua. Nyt kuulemma on kirjattu ja asia etenee, mutta silti...
 
Juha Valsteen kirja Evoluutio. Miten lajit kehittyvät? on jaettu lukuihin 1-10, mutta luku 7 puuttuu. Kuka on poistanut tämän luvun ja miksi? Mitä se käsitteli? Foliohattu syvälle päähän ja salapoliisityöhön!
 
Ei kai siinä muuta kuin että kirjoittaja kärsii heptafobiasta. Toisaalta myös omassa lähipiirissämme, Húrinin lasten tarinan suomennoksessa, on vakavaa hämminkiä lukujen numeroinnissa, joten sanoa täytyy sellaista tapahtuvan.

SUUREN SALALIITON KANSSATOVERIT. KOINTÄHTI ON PÄÄSEMÄSSÄ JÄLJILLEMME. MITÄ TEEMME? PITÄKÄÄMME KOKOUS ASIAN TIIMOILTA. MUISTAKAA SALAINEN KÄDENPURISTUS. HAIL THE SEVENTH SEAL!
 
Ylös