Taas ärsyttää!

Talvi yllätti junailijat. Minulla oli etukäteen ostettuna lippu Helsingistä Lahteen menevään IC-junaan, mutta kaikki kaukojunat näyttivät olevan myöhässä ja tuskin minunkaan tekisi poikkeusta. Niinpä törsäsin lähijunalippuun. Vastapainoksi jätän mäkkärireissun väliin ja tyhjä maha ei tuo askeettisen seesteistä oloa.

Jatkoyhteyden järjestyminen eniten arvelutti alkuperäisessä matkasuunnitelmassa. Busseja Heinolaan kulkee vain kerran tunnissa, enkä haluaisi saapua kotiin reilusti myöhässä.
 
Last edited:
Vanhentuneet linkit ovat toki jatkuva ärsytyksen aihe, ja pahimmillaan kokonaisen sivuston linkit ovat hajonneet suurten uudistusten yhteydessä. Nyt esim. Googlen hakutuloksista kaikki Eviran tai Mavin tulokset johtavat yhdelle Ruokaviraston sivulle: 404 - Etsimääsi sivua ei valitettavasti löytynyt, jossa kehotetaan etsimään uudelleen sisäisellä haulla.
 
Energian keskittämisen vaikeus vaivaa. Harn-roolipelikampanja kituuttaa sunnuntaisen suunnittelukokouksen jälkeen eteenpäin, mutta en oikein osaa sanoa, mitä kannattaisi seuraavaksi tehdä. Voisi kirjoittaa seikkailua, lukea taustamaailmasta, kirjoittaa taustamaailmasta referaatteja pelaajien käyttöön, luoda hahmoja tai päättää peliteknisistä asioista. Toisaalta voisi myös nauttia kulttuurituotteiden tarjonnasta ja näin ravita mielikuvitusta. Samalla kuitenkin epäilen, tuleeko mistään mitään. Kynnys aloittaa jotain on korkea, kun epävarmuus nakertaa koko ajan pohjaa.
 
Tämä ei varsinaisesti ärsytä, ei myöskään ilahduta tai sureta, ei ihmetytäkään. En keksi mihin muuallekaan tästä kuitenkaan avautuisin.

Mulla on C-luokan ajokortti, ja koska täytän kohta 50 (asia jota en mitenkään osaa sisäistää), sain Trafilta postia että mun tulisi päivämäärään x mennessä toimittaa poliisille lääkärintodistus. Ja tämä proseduuri toistuu sitten jatkossa viiden vuoden välein tästä hamaan loppuun asti. Naurattaa, koska ajoin C-luokan ajoneuvoa viimeksi vuonna 1996, eikä ole ollut suunnitelmissa ruveta rahtariksi.

Menen tietysti kiltisti lääkärintarkastukseen, koska vaihtoehtona on poliisin määräämä ajokielto. Mietin vaan, että vaaditaanko tätä B-luokan kortillisiltakin, ja voiko C-luokasta jotenkin luopua (koska en tarvitse sitä). Sinälläänhän iäkkäät kuskit ovat kohonnut riski liikenteessä ja jossain kohtaa on ihan paikallaan että lääkäri arvioi ajokyvyn, mutta enhän minä nyt herran jumala sentään vielä ole iäkäs kuski!
 
Juuri näin voit tehdä, siis luopua C-luokasta eli "alentaa ajo-oikeuttasi" -- niin kuin monet ilmeisesti tekevät juuri lääkärintarkastusrumbaa välttääkseen, koska eivät C-korttia (tai muuta ryhmään 2 kuuluvaa ajokorttia) tarvitse.

Lisää tietoa Ajokortti-info.fi -sivustolla.
 
Pitääpäs tutustua tuohon tarkemmin. Äkkisilmäyksellä näyttäisi olevan aika helppo toimenpide.
 
Ei 50 vuoden rajapyykki ole mikään iso juttu sitten kun sen on ylittänyt. Sehän on pelkkä luku eikä edes kovin merkityksellinen sellainen. Enemmän merkitystä meille on ikävuosilla 33, 42 ja 66.

Kipsi kädessä ärsyttää. Tuntuu kuin ranne olisi löyhässä ruuvipenkissä kaiken aikaa. Liukastuin kaksi viikkoa sitten ja maanantaina menin lääkäriin, kun särky ei ottanut hellittääkseen. Kuvissa oli näkyvinään murtumalinja radiuksessa, joten kipsaus ja uudet kuvat viikon päästä ilman kipsiä. Mieluummin olisin töissä terveellä ranteella kuin saikulla tämän ruuvipenkin kanssa.
 
Koira joka ei muutamaan päivään tehnyt ollenkaan kakkaa sisälle on nyt kahtena yönä kakkinut eteiseen. Ei se että pentu ei osaa pidättää vaan se että ei enää herätä minua jos on hätä. Alkuun herätti aina herätessään ja ehdittiin melko hyvin ulos, mutta liekö nyt kotiutunut niin että uskaltaa hiippailla pimeässä talossa yksinään. Tai sitten on huomannut että en leiki yöllä niin ei katso tarpeeksi tärkeäksi tulla herättelemään. Tänään tuli herättämään vasta kun oli käynyt tekemässä tarpeensa. Ja enkös minä astu suoraan lätäkköön kun pomppaan puolinukuksissa pystyyn ja kiiruhdan viemään koiraa ulos. No ei ollut enää tarvetta...
Pitää laittaa seuraavaksi yöksi herätys vaikkapa kolmen tai puolineljän maissa ja käyttää ipana ulkona. Kun nyt on heräillyt viimeiset yöt siinä viiden tienoilla tai vähän ennen niin pitäisi olla hyvin aikaa käyttää. Ja jos saisin siinä välissä kuitenkin kakat ulos niin ehkä koira pystyisi olemaan sinne kuuteen kun Nova herää. Kannattaa ainakin kokeilla. Harmittaa vaan tällaiset takapakit, mutta kaippa se on luonnollista että niitä tulee.
 
Jo lähes 12 v pelittäneet leikatut ristisiteet polvessa näyttävät uhkaavasti irtisanovan yhteistyösopimuksemme :( Polvi turpoilee ja on ikävän irtonaisen oloinen. HUOH! Pitäisi sitten varmaan varailla jotain lääkäriä...
 
Ihan älyttömän kaoottinen ryhmätyö, joka ei tunnu etenevän lainkaan tai edes lähtevän kunnolla käyntiin. Ryhmäläisten kanssa tuntuu olevan ihan mahdotonta sopia tapaamista, ja opettajan ohjeet ovat vähintäänkin sekavat. Asiaa ei varsinaisesti helpota se, että aihe on hankala ja sellainen, josta en oikein tajua mitään. Pakollinen kurssi, pakko päästä läpi...
 
Kaduttaa hieman, että en kysellyt kiperiä ja varannut aikaa XXX euron terveystotuuden tuottavalle sijoitukselle (elämäni tähän asti tärkeimmälle) vielä tänään maanantaina puhelimitse, vaan valitsin tunnettuun tapaani asioiden hoitamisen kasvoista kasvoihin.

Rakastan nähtävästi kääntää jokaista hemmetinmoista jännitysnäytelmää aina hiukkasen isommalle.
 
Last edited:
Tänään torstaina Helsingissä on kuulemma puhuttu julkisella paikalla huippubesthaltiakieltä — eikä kukaan vaivautunut ilmoittamaan asiasta minulle etukäteen.

Mihin tässä maailmassa voi oikein enää luottaa?
 
Last edited:
Olen oikeastaan niin ärsyyntynyt että jaksan enää vain huvittua.
Hauskaa on, että voin kiipeillä kallioilla ja puissa, juosta paljain jaloin metsässä juurakoiden päällä ja kaiken päälle haluaisin lentää, mikä ensiajatuksella saattaa tuntua hurjalta. Ja kuitenkaan minulle ei näissä yhteyksissä satu ikinä mitään.
Mutta sitten tarvitaan vain yksi parkkipaikka, tai suora tie, niihin yksi pieni kuoppa, johon vahingossa astun, ja kuljen seuraavan viikon kyynärsauvojen avulla. Olen vakaasti sitä mieltä, että kävely on vaarallisinta, johon koskaan olen ryhtynyt.
 
Last edited:
Sähköpostiin ei pääse kirjautumaan sisälle. Ei ole päässyt perjantai-lauantaiyön jälkeen, en mie eikä muutkaan. Miun pitäisi järkätä yhtä tapahtumaa ensi viikonlopuksi ja odottelen tiistaihin mennessä ihmisten vastauksia pariin kysymykseen. Mutta en pääse näkemään niitä vastauksia, enkä tiedä lähteekö ihmisille jotain virheilmoitusta siitä ettei viestit mene perille. Kaikista mahdollisista ajoista miksi juuri nyt piti mennä rikki? Miksei vasta viikon päästä?

Noh, tein toisen sähköpostin eri palveluntarjoajalle. Se on tiettyyn rajaan asti ilmainen, mutta jos esimerkiksi isommalle porukalle lähettää sähköpostia niin tulee raja vastaan ja pitäisi ostaa laajennus. Laajennuksen ostoon pitäisi olla hankittuna luottokortti tai joku paypal. En mie tähänkään mennessä ole semmosilla mitään tehny niin miksi hankkisin jonkun sähköpostin takia? Ja roskapostisuodatin estää lähettämästä liian suurelle ihmismäärälle kerralla viestejä ja lukitsi siis sähköpostin pariksi päiväksi niin ettei voi lähettää viestejä (koitin siis välittää ihmisille tiedoksi tuon toisen sähköpostin olemassaolon). Turhan vaikeeks menee nyt tämä... Jospa ne siellä ylläpidossa reagoisi viestiini ja saisi sen alkuperäsen sähköpostin toimimaan.
 
Olen kuin takamuksille ammuttu beorni. En tiedä johtuuko kasasta keskeneräisiä asioita ja yleisestä kaaoksesta joka tuntuu seesteisen esikoisen kanssa vietetyn loman jälkeen tuplaten pahemmalta, siitä että joudun tuosta lomakuplasta tipahtamaan takaisin normaaliin arkeen vai kellonjen kääntämisestä. Vai ehkä yhdistelmästä. Sää on ihana, mutta minä olen kireä kuin liian tiukalle jännitetty jousisoittimen kieli ja napsahtelen joka asiasta. Pitäisi keksiä keino rentoutua ja rauhoittua ettei mene koko päivä pilalle.
 
Näin sen komensin: Juokseminen, saunominen ym. kehon rasvavarastoa + painoa entisestään pudottava toiminta on itseltäni toistaiseksi pannassa kunnes selviää, kummalla tavalla terveyden puolesta taistelussa lopulta käy.

Ilmiselvää kuitenkin on, että ei pelkkä anemiaton rautavarastojen alhaisuus kyllä pysty ylläpitämään näin pitkällistä ja periksiantamatonta (gluteenittomaan jne.) ruokaan reagoimattomuutta elimistössä.
 
Last edited:
PSD2 ärsyttää siinä määrin että voisin pyytää kattavaa selitystä useampaan kertaan kaikesta asiaan liittyvästä.
 
Pitkästä aikaa ärsyttää taas perhe-elämä ihan tosissaan. Ainakin osittain tämä johtuu siitä, että olisin vihdoin yliopistolle palanneena intopiukkana keskittymässä opintosuorituksiin, mutta aikaa siihen ei tahdo tässä perhesirkuksessa löytyä millään. On ihan liikaa tylsiä velvollisuuksia, joista pitää huolehtia ensin, ja sitten ei enää ole aikaa eikä energiaa niihin kivoihin ja mielenkiintoisiin asioihin, joita haluaisi tehdä.

Kunpa perheestä voisi saada lomaa samalla tavalla kuin työstä.
 
Muutoin varsin viehättävän yön lievänä ärsytyksen tai ainakin säälin aiheenani on, että jotkut henkisesti hieman epäkypsemmät ja/tai -vakaammat dataverkon kuriositeetit (tai luultavammin yksi useampia tilejä tehtaileva sellainen) näyttävät päässeen ylenmääräisen helposti rakkaan Kontumme siivilöistä läpi ja tavoittelemaan jonkinsorttista itselleen maittavaa hetken hupia — tai mitä nyt näiden "Kaneli-ihmisen" tyyppisten pahaa oloa pakenevien kyberimitaattorien pikku tavoitteina sopii sitten nähdäkin — Kontuwikiä trolliterrorisoimalla.
 
Last edited:
Ei olisi pitänyt pelkän ryhmäpaineen takia ilmoittautua orkesterin vuosijuhlaan. Yritin perua sitä viime hetkillä, koska en pidä tilanteen ylisosiaalisesta luonteesta, puhumattakaan umpihumalaisista ihmisistä.
Äsken soitin juhlavastaavalle, ja yritin perua ilmoittautumista. Minut tuomittiin epäsosiaaliseksi nörtiksi, jolla ei ole rohkeutta lähteä uusiin seikkailuihin, ja jolle hiirenharmaat koti-illat on varmaan paras ratkaisu. Muutama minuutti myöhemmin sain tekstiviestin, joka sanoi että ilmoittautumismaksu on maksettava, osallistui tai ei.
Selvä. Minä menen sitten. Onneksi sain pöytäseuraksi kaverin, joka ymmärtää angstaukseni. Mutta sapettaa että minut tuomitaan siitä, etten halua myrkyttää sisäelimiäni etanolilla. Tämä on ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun osallistun mihinkään tällaiseen.
 
Ylös