Totesin erään videon katsottuani, että asia on muuttunut siihen suuntaan, että esimerkiksi instassa ja facebookissa ihmiset eivät enää jaa oikeasti merkityksellisiä juttuja elämästään, vaan kaikki ovat koko ajan rakentamassa itsestään brändiä ja täten vain kiillottamassa omia saavutuksiaan, synttäreitä, uusia lapsia, koiranpentuja, söpöjä videoita. Tässä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta kun todellinen elämä ei ole pelkkää onnea ja auvoa koko aikaa. Hattara ei ole todellisuutta. Kaikki aitous ja ikävä on pyyhitty johonkin maton alle, josta sitä ei missään nimessä kannata ottaa esiin, koska sillon saa useita unfollaamisia ja todellakin kysymysmerkkejä niskaan. Tuntuu, että nykyään, kun netti on käytännössä suurempi kuin koskaan ja vapaampi kuin koskaan, niin ei kuitenkaan voi sanoa mitään merkityksellistä, koska kaikki sensuroivat kaikki negatiiviset tunteet pois ja loppu on pelkkää höttöä, joka tietysti tappaa esimerkiksi sellaiset kaverisuhteet, joita ei ihan joka päivä kykene ylläpitämään kahdenkesken käytävillä pikku juorutuokioilla, jolloin ehkä voisi myöntääkin jompikumpi että niin, minulla ei mene tämän suhteen hyvin ja tämä ja tämä on huonosti, eikä hehkuttaa vain niitä uusia kenkiä ja uutta työtä ja kaikkea kivaa. Lisäksi kakun päällä pikkukakkuna on se, että avautumisesta saa pelkän tykkäyksen tai ei edes sitäkään, jolloin tuntuu, että kukaan ei välitä enää kenestäkään oikeasti, vaikka netissä oli aikaisemmin niin helppo avautua tuntemattomille kaikista elämän suurista vääryyksistä, ikävyyksistä ja muista turpaantuliaisista.