Taas ärsyttää!

Olen taas aivan jumissa. Kun vaan pystyisi ryhtymään johonkin, tarttumaan tekemiseen. Olisi loputtomasti mahdollisuuksia roolipeleihin liittyen, kirjoja hyllyissä, leffoja, tietokonepelejä... Mutta kaikki on näkymättömän muurin takana, tavoittamattomissa.

Täällä yksikseen asuessa ei saa oikein mistään sosiaalista tukea arjessa. Vierailut piristävät ja joskus jopa ihmisten ilmoilla liikkuminen ilman mitään tarkoitusta, mutta helposti jämähtää toimettomuuteen kun ei saa päivää edes kunnolla käyntiin.
 
Joka armasen vuosi tämä sama ärsyttävä ilmiö. Raisionlahdella on tyyppejä onkimassa, vaikka kieltokyltit ihan selvästi kertovat että 1.4. alkaen heinäkuuhun saakka ei saa kaloja narrata. Poljen siitä usein ohi ja aina löytyy muutama pölkkypää leikkimässä siellä tyhmää. Usein siellä on muualta tänne Suomeen tulleita. Onko heidän pakko leikkiä niin pölvästiä, etteivät ymmärrä kalankuvaa, jossa on vedetty viiva yli ja päivämäärät, milloin kaloja ei häiritä. Kyllä sieltä kantasuomalaisiakin löytyy. Välillä tekee mieli leikkiä kalastuksen valvojaa tai muuten vaan huudella perään, mutta en ole kuitenkaan luonteeltani sellainen, joka puuttuisi asiaan sillä tavalla. Sieltä saisi kyllä sakkorahoja kunnan kirstuun. Raisio voisi mennä keräämään sinne vähän "karkkirahaa" kun ei tämä mikään rikas paikkakunta ole. :x
 
Pitkästä aikaa pääsen tänne ärsyyntymään! Piti olla paikallisella terveysasemalla klo 8.30 liikunnanohjaajan aika, mutta sitkeistä yrityksistä huolimatta kukaan ei saanut selville, missä tämä oli. Puhelinkin oli kuulemma suljettuna. Ihan mukavasti sain kuitenkin kulutettua melkein tunnin paikan päällä, kun huomioidaan noin kymmenen minuutin ennalta odotushuoneeseen tuleminen.
Unohdinkin täydentää tätä! 14.5 piti olla uusi yritys liikunnanohjaajan ajaksi, mutta sama toistui: henkilöstä ei ollut mitään havaintoja terveysasemalla. Hän soitti vielä samana päivänä, ja kolmannen yrityksen piti tapahtua tänään klo 10, mutta klo 8.21 tuli häneltä tekstiviesti, jonka mukaan aika oli peruttu sairaustapauksen johdosta.

Hattutemppu!
 
Nyt alkaa tämä remontointi ottaa päähän. kotisauna ja kylppäri ovat olleet yli kuukauden pois käytöstä, pyykkääminen on tapahtunut remontin keskellä ja nyt ei enää ollenkaan. Mutta se mikä oikeasti alkaa ärsyttää on se, että nyt on se vuodenaika kun pitäisi siivota talvi pois kodista. Vaihtaa puhtaat matot, kesäisemmät verhot ja kaivaa kaapista kesäisempiä vaatteita. Olisi aika laittaa takaterassia kuntoon ja pestä ikkunat. Mutta kun kaikki matot, verhot, riippumatot ja kesävaatteet ovat pinossa laatikoissa tai romukasojen takana vaatehuoneessa mihin ei pääse. Osa jopa Tampereella asti. Terassi on työmiesten laastiämpärien ja puutavaran valtaama ja etuterassilla nököttä vessanpönttö ja etupihalla toinen.
Olen hyvin jaksanut tätä remonttia ja ollut pikemminkin innokkaan malttamaton, mutta juuri nyt ottaa ihan Melkoristi päähän koko homma.
 
Viime viikolla työläppärini alkoi haljeta joten tilaukseen uutta ja sain ohjeet tallentaa tarvittavat tiedot T-levylle/asemalle jotta ovat saatavilla myös jatkossa. Uusi läppäri tuli nopeasti heti jo seuraavana päivänä. ja nyt iski se tosiasia että eihän tässä uudessa näy koko T-asemaa. On kova homma raapia kasaan kaikki se sama tieto, mitä siellä oli. Ja oli siellä vähän omaakin, mutta kyllä nyt harmittaa, tuskastuttaa ja ärsyttää. On kuin työkalupakista puuttuisi pari erikoisruuvimeisseliä, joita silloin tällöin tarvitaan. :?
 
Miksi nykyään on niin mahdotonta ottaa yhteyttä mihinkään päivystykseen. Joka paikassa lukee vaan miksi EI pitäisi olla yhteydessä ja miksi VAIN pitää olla yhteydessä ja aina neuvotaan mihin muualle pitää soittaa. Tulee sellainen olo, että ei saisi soittaa minnekään ja jos soittaa niin soittaa kuitenkin väärään paikkaan ja sitten syyllistetään siitä. Haluaisin sellaisen päivystyspuhelinnumeron, johon voi soittaa ilman syyllisyyden tunnetta vaikka ei olisi juuri sillä hetkellä kuolemassa tai luu törötä ulkona. Sellaiseen paikkaan mistä saa äkkiä vastauksia ja neuvoja siitä miten pitäisi toimia vaikka ei ole itse varma onko tilanne vakava vai onko soitto ihan turha.
 
Ärsyttää kun pitäisi taas ostaa uudet työkengät, niitä kun ei työnantaja hanki vaikkakin edellyttää siistejä mustia kenkiä työasun kanssa. Koska vihaan ajatusta, etten saisi aina tilaisuuden tarjoutuessa ( = ei asiakkaita näköetäisyydellä) kenkiä potkittua pois jalasta, työkengiksi ovat valikoituneet ballerinat, mutta koska joudun toisaalta joka päivä tekemään noin tunnin verran työtä myös varastossa karkealla betonilattialla, heppoiset pikkukengät hajoavat aina alta aikayksikön. Yritin googletella josko Sievillä tai Jalaksella tms. olisi säädyllisen näköisiä mutta vähän kestävämpiä ballerinatyyppisiä työkenkiä, mutta eipä näytä olevan.
 
Avaan sen verran että hallituksen jäsenillä ei ilmeisesti ole edes toistensa yhteystietoja muuten kuin sähköpostilla. Yksi jäsenistä ei suostu käyttämään sähköpostia mihinkään viralliseen, toinen lukee kenties kerran parissa kuukaudessa itseään kiinnostavat postit (arvatkaa kuuluuko taloyhtiöasiat niihin) ja kolmas haluaisi saada ehdotukset sähköpostin kautta kirjallisina, että olisi jotain konkreettista puhuttavaa eikä ainaista lätinää. Tämä johtaa siihen että viestintä sujuu äärimmäisen epämääräisesti usein minun kauttani ja olen joutunut jo kolmesti antamaan hallituksen yhteystietoja hallitukselle. Älkääkä kysykö siitä miten helppoa on saada allekirjoituksia mihinkään
paperiin keneltäkään heistä. Asiaa tietenkin helpottaa julmetusti se että jokainen haluaa päästä mahdollisimman helpolla ja se että poliittisesti hallituksen jäsenet ovat melkoisen eri suuntauksista tai tyystin ilman suuntaa (teoissa ei välttämättä puheissa)
 
Last edited:
Lapset menivät viikonloppuna pomppimaan ihan liian vähissä vaatteissa ulos. Pieniähän nuo vielä ovat ja meidän vastuulla, mutta olivat livahtaneet pihaan (meillä aidattu piha ja lapset ja koirat kulkevat kesäisin tosi vapaasti sisään ja ulos) paljain jaloin ja kesämekoissa vaikka sanottiin, että ei ole kesämekkokeli.
Nyt sitten toisella on ääni painuksissa ja toisella vuotaa nenä. Ja niin kun minä olin odottanut sitä, että viikonloppuna pääsen lähtemään tyttöjen kanssa Kaakkois-suomeen ja viettämään aikaa ulkomailta tulleen (ja siellä saapumisensa jälkeen omaehtoisessa karanteenissa kököttäneen) sukulaisen kanssa. Normaalisti nähdään ainakin pari kertaa vuodessa. Nyt ollaan edellisen kerran nähty (jos yhtä hautajaispäivää ei lasketa ja sitä EI lasketa, koska ei päästy juttelemaan, pelaamaan lautapelejä, saunomaan yms) toissa hiihtolomalla.
Alkaa vahvasti näyttää, että nyt meilä peruuntuu tämäkin reissu ja jos se sen tekee niin saatan ehkä ihan ensimmäistä kertaa tosissani ahdistua ja masentua tämän koronan takia.
 
Nuha ei ole helpottanut, mutta huomenna testiin ja toivotaan, että tulokset tulevat pian. Nyt ei pitäisi kai olla ihan mahdotonta ruuhkaa testeissä.
 
Kesän ja helteiden myötä tassuttelin paljon paljain jaloin, ja tietysti piti siitä hyvästä tulla pipi jalkaan. Astuin ilmeisesti männynkävyn päälle niin, että kävyn "suomun" reuna repäisi parin sentin haavan pottuvarmaan viereisen varpaan tyveen. Eli juuri siihen taitteeseen, jossa varvas ja jalkapohja kohtaavat, ja joka käytännössä jokaisella askeleella liikkuu. Ilman mitään suojaa haava kerää jotakuinkin kaiken pölyn ja lian, jota asunnossani on, ja toistaiseksi kaikki kehittelemäni laastari- ja sideratkaisut ovat lisänneet painetta varpaan tyveen, jolloin jokainen askel sattuu. Ja tietysti tämä sattui juuri siihen jalkaan, jossa ennestään jokin lihas oli hieman kipeänä paljasjalkakenkien käytön aloittamisen takia, joten jos yritän väistää haavan kipua kävelemällä kummallisesti, niin sitten se kipeytynyt lihas rasittuu.

Näin iso ärsytys vaivaisen kävyn tekemästä vaivaisesta haavasta! *klenkkaa pois jupisten*
 
Tikkua nenänieluun. Varsinainen ärsytyksenaihe on, että samaan aikaan kun käyn alkavasta kurkkukivusta koronatestissä, iltapäivälehdet kirjoittavat välkyistä yksilöistä jotka ovat menneet suoraan Pietarista Himokselle juhlimaan. Ja sitten samaan syssyyn voi lisätä AVIn mielivaltaisen toiminnan kulttuurialaa kohtaan.
 
Että voi olla vaikea löytää uimapukua. Minulla on muutama kriteeri, jotka eivät sitten millään tunnu mahtuvan yhteen pukuun.
Mieluiten kokopuku, mutta myös shortsit ja toppi käy. Sellainen, mikä ei heti tunge pakaroiden väliin, säädettävät olkaimet, ei niskalenkkiä, kaula mieluiten pyöreä tai ainakin sellainen, mikä tulee riittävän ylös. Ja väreistä ei eläinkuosia eikä kokomustaa tai mustaa pinkeillä kuvioilla.
Aina kun onnistun löytämään hyvän mallin niin sitä on tarjolla vain mustana. Ja jos kaikki muu on ok niin sitten onkin niskalenkki.
 
Ehdottaisin muuten Essenuoto-uikkaria @Jaamar , mutta niissäkään ei taida olla säädettäviä olkaimia missään mallissa. Itselläni on Essenuoton ihana lahkeellinen uimapuku, joka on kestänyt kaltaiseni harvoin uivan ihmisen käytössä kulahtamatta jo yli kymmenen vuotta.
 
Lahkeellinen olisi kiva.
Nuo säädettävät olkaimet on ehdoton, ellen halua ruveta lyhentämään olkaimia. Minä kun olen tällainen hobitin mittainen ja lähentelen jo malliakin (kaikella rakkaudella) niin on pituussuunnassa olatava säätövaraa.
 
Ylös