Taas ärsyttää!

Kannatan hoitajien lakkoa mutta se on tehnyt elämäni aika stressaavaksi. Minun piti alunperin mennä leikkaukseen helmikuussa. Valmistauduin siihen huolella, hankin töissä sijaisia projekteilleni, tiedotin asiasta asiakkaille, en nukkunut kunnolla viikkoon kun jännitin leikkausta. Pääsin sairaalaan asti ja minut lähetettiin ymmärrettävästi kotiin kuumeen takia. Sain uuden leikkausajan kahden kuukauden päähän, ensi viikolle. Selvitin taas kaikki tulevat työt, etsin niille sijaisia, ilmoitin asiakkailleni, kävin tutkimuksissa kun minulla on edelleenkin oireita helmikuisen taudin jäljiltä (ei ollut onneksi mitään hälyttävää, muuta kuin yleistä allergistyyppistä nuhaa), stressasin ja nukuin huonosti. Nyt leikkaustani ei ole vielä peruttu mutta kuvittelisin että se on perutaan mutta ennen kuin se tapahtuu täytyy kai elää niin kuin leikkaus oikeasti toteutuisi.

Epävarmuus stressaa, samoin kuin se että minun olisi pitänyt mennä maanantaina leikkausta edeltävään verikokeeseen ja se on nyt peruttu. Entä jos leikkaus sattuisikin toteutumaan mutta en käynyt labrassa? Nämä ovat tietysti pieniä ongelmia ja minulla on hyvä tilanne kun vaiva, johon leikkausta tarvitsen ei kai kauhean nopeasti pahene (paitsi ajan myötä voi käydä niin ettei leikkaus onnistukaan tähystyksellä kun poistettavat asiat ovat liian suuria ja on myös mahdollisuus tosi kivuliaaseen kystan puhkeamiseen) mutta olisi kiva jos pystyisi nukkumaan.
 
Olen ollut aivan raivona koko päivän. Joka asia ärsyttää ihan luokattomasti ja kiroilen kuin merirosvokapteeni, niin kuin asiat olisivat alkaneet mennä näkymättömästi pieleen heti aamusta. Hieman huono olo ja tuntuu, että koko ajan on joku pikkujuttu poikittain tiellä. Sitten katsoin kalenteria, ja PMS se siellä. Onneksi tämän tietää menevän parissa päivässä ohi, mutta huhhei.
 
Laajakaistan ottaminen käyttöön uudessa kodissa vaikuttaa todella mahdottomalta tehtävältä. Ilman laajakaistaa olen puhelimeni ja sen (tarkoituksella) superhitaan netin varassa ja voimatta käyttää tietokonetta nettiä vaativiin asioihin, koska siinä ei ole wifiä.
Voi olla, että operaattorin vikapäivystys voi auttaa meitä pääsiäisenäkin, mutta jos ei voi, varmaankin kiristelen hampaani leuasta läpi.
 
Aamulla oli vielä toiveikas olo, mutta huomaan etten saa oikein ryhdyttyä mihinkään, kun kaikki tuntuu niin vaikealta. Aamupäivällä olisi tehnyt mieli pelata Banerlordia, mutta olen tehnyt sitä niin monta sataa tuntia, että toivoin kykeneväni johonkin, mikä ei ole täyttä ajanhukkaa. Mutta ei irtoa. Tuskissani ajauduin vielä ostelemaan pöytäroolipelejäkin netissä.

Tässä viikolla on saattanut olla päällä koronatauti, vaikka testit näyttävätkin negatiivista. En siksi oikein kehtaa lähteä mihinkään tai nähdä ketään. Mutta kuten sanottua, nettikaupat ovat aina auki. 🙈
 
Eikö sitä ikinä opi Elite Dangerousissa että hankkiessaan uuden aluksen pitäisi varata noin kolminkertainen määrä pelivaluuttaa että siitä saa käyttökelpoisen. No, maatkoon tuolla hangaarissa sitten. (Tuo peli saattaa immersoida melkein liikaa, on tarpeeksi vaikea tai helppo jos sitä haluaa ja käytännössä kaikki päätökset täytyy tehdä itse. Peli tavallaan haastaa kertomaan tarinaa hahmosta joka elää ko. maailmassa.) Onneksi tulee kevät ja voi välillä hoitaa puutarhaa tms.
Tarinoita täällä:
 
Last edited:
Olen ihan uskomattoman pahalla tuulella. Inhoan tätä kevään vaihetta kun on pölyistä ja joka paikka on täynnä koiranpskaa ja missään ei vielä kasva mitään. Sitten myös ketuttaa se että terapia on kallista lystiä kelatukineen kaikkineen, ihan tosissani en kehtaisi heittää siihen 120e joka kuukausi, koska en ole töissä ja elän näillä hemmetin opiskelijatuilla. Tietysti siitä on hyötyä mutta on se silti aika kallista opiskelijalle.
Jostain syystä inhoan tätä feikkineuvostoliittolaista arkkitehtuuria myös erityisen paljon kesäisin. Voisiko taloja tehdä mistä hyvänsä muusta materiaalista kuin betonista? Niin järkyttävän rumaa.
 
Punkkikausi on jo alkanut. :x Että ne pienet verenimijät ovat inhottavia ja aiheuttavat joka kerta stressiä ja ällötystä. Tänä aamuna otin koirani korvasta yhden ison palleroisen, ja kas kummaa, sen kaverina irtosi myös toinen pieni. Mustan koiran pörröiseen turkkiin niitä voisi piiloutua vaikka kuinka monta!
 
Aloin jo olla paremmassa hapessa koronan jäljiltä ja lupasin maanantaina äidilleni kaivaa istutuskuopan hänen uudelle puulleen. Homma olikin rankempi kuin luulin, piti hakata jo vuosia sitten kaadetun puun juuria poikki, että sain kuopan haluttuun kohtaan, ja vaikka lepäsin välillä, väsyin aika paljon. Sitten vielä tajusin mukuloiden kaakaomaidon loppuneen vain kymmenen minuuttia ennen kuin lähikauppa meni kiinni, joten oli pakko painella sinne puoli kilometriä pikamarssia ilman lepotaukoja.

Nyt olen sitten ollut kaksi päivää todella väsynyt ja heikko, ja yskä ja kaikesta mahdollisesta hengästyminen ovat palanneet riesoikseni. Saisi mennä jo ohi mokoma, koronasta on jo kuukausi!
 
Kuiva yskä ärsyttää! Kotitestien mukaan ei ole koronaa ja muutenkin on satunnaista kutittavaa yskää lukuunottamatta ihan terve olo, ei lämpöä tms. En normaalisti kärsi kovin pahoista siitepölyallergiaoireista, mutta mietin voisko tää olla kuitenkin sitä?
 
En normaalisti kärsi kovin pahoista siitepölyallergiaoireista, mutta mietin voisko tää olla kuitenkin sitä?

En ihmettelisi. Voin omasta kokemuksesta sanoa että vielä keski-ikäisenä voi alkaa oireilemaan sellaisistakin siitepölyistä joista ei ole nuorempana kärsinyt. Kannattaa kokeilla apteekin käsikauppa-antihistamiineja, myös nenäsuihkeina.
 
En ihmettelisi. Voin omasta kokemuksesta sanoa että vielä keski-ikäisenä voi alkaa oireilemaan sellaisistakin siitepölyistä joista ei ole nuorempana kärsinyt. Kannattaa kokeilla apteekin käsikauppa-antihistamiineja, myös nenäsuihkeina.
Täytyypäs kokeilla ottaa kuuri, käsikauppalääkkeillä siitä ei ole isompaa haittaa. Lekuriin sit jollei taltu.
 
Anoppi!
En uskonut että olisin joskus se miniä, jota anoppi ärsyttää, mutta nyt vain kävi niin. Matemaattisen ja älykkään anoppini arkimatematiikka on alkanut lahoa ja pahasti. Hänellä numerot näyttävät tänään tätä ja huomenna aivan toista. Hänen kanssa ei voi edes keskustella, kun ei mene tosiasiat jakeluun. :knockout:
 
Ostin viikoksi bussilipun automaatista. Tarkoitus oli ostaa se matkakortille, mutta se tulikin erilliselle pahvilipulle. Melkein hukkasin sen jo automaatin laatikkoon, koska en tajunnut saaneeni erillisen lipun. Huokaisin helpotuksesta löytäessäni lipun, mutta eilen sitten hukkasin sen vain kahden päivän käytön jälkeen.
 
Ennen kuin lähdin Norjaan töihin, päätin antaa itselleni luvan sekoilla häpeää tuntematta ensimmäisinä päivinäni, olinhan lentämässäkin ensimmäistä kertaa elämässäni. Aloitin sekoilun hienosti kävelemällä tullin läpi jonkin liikemiesporukan perässä hakematta ensin matkalaukkujani hihnalta – heillähän oli kaikki tarvittava lentolaukuissaan. Kun olin lentokentän henkilökunnan suosiollisella avustuksella saanut laukkuni hihnalta, jossa ne pyörivät yksikseen orpoina ympyrää, sekoilin vielä vähän lisää ja ostin automaatista vääränlaisen lipun Oslon junaan. Tarvitsin taas henkilökunnan apua sen vaihtamiseen. Gutta på tur, pokker!

Luulin löytäneeni uniikin etunimen, mutta se on ollut Suomessa käytössä noin 50 kertaa eri aikoina. Se on On.
 
Last edited:
Viitsimiskynnys ruokakauppaan lähtemiselle on jostain syystä nyt tavattoman korkea. Olen juonut päiväkausien ajan kahvini mustana, koska maito ja kauramaito ovat loppuneet jo kauan sitten. Leipää ei taida olla jäljellä kuin joku yksittäinen näkkäri ja pakastetut ruontähteet ovat lopussa. Ei ole pitkä matka kauppaan, ei ole hellettä tekemässä kantohommia tuskaisiksi, ei mitään estettä. Ja silti. Plääh.
 
Ei ole pitkä matka kauppaan, ei ole hellettä tekemässä kantohommia tuskaisiksi, ei mitään estettä. Ja silti. Plääh.

Ryhtyminen on yleensä se kaikkein vaikein osa jonkin asian suorittamisessa. Meillä on välillä esimerkiksi päivällinen hyvinkin myöhään, koska olen istunut niin pitkään kirjan tai kännykän äärellä vetkuttelemassa kokkauksen aloittamista.
 
Tää on nyt oikein todellinen first class first world problem, mutta Sauna Open Air alkaa alle kolmen viikon päästä eivätkä ole vieläkään saaneet aikaisiksi laittaa soittoaikatauluja esille. Ilmoittivat jo pari kuukautta sitten että aikataulut tulee "vähän lähempänä" tapahtumaa, kysyinkin eilen niiden fb-sivuilla että milloinkahan se "vähän lähempänä" on. En ole ikinä ennen mennyt festareille joiden aikataulu ei olisi ollut tiedossa 1-2 kk ennen... Ei siis omalta osalta sinällään vaikuta oikeastaan mihinkään, kun junat ja majoitukset on jo ajat sitten varattu, mutta kun haluttais silti kaverin kanssa voida jo suunnitella meidän omia aikatauluja!
 
Ärsyttää, että rahatilanteeni on todella huonolla tolalla, ja jotenkin koko ajan on koiralla jotain terveysvaivaa. Ensin Addisonin tauti, sitten akuutti tulehdus, sitten kontrolli, sitten toinen kontrolli, sitten kolmas kontrolli... Nyt sitten puri kyy, ja eikös tämänkin reissun jälkeen tule vielä ainakin yksi kontrolli.

Eläinvakuutuksesta on luultavasti tullut jo enimmäiskorvaisrajat vastaan, eikä tosin niistä tulevista korvauksistakaan kaikkea ole maksettu vielä minulle. Minulla ei olisi enää valuuttaa millään tilillä kaiken tämän maksamiseen, joten onneksi on kumppani ja kumppanin lompakko.

Hirveää elää kädestä suuhun, vaikka ei ole edes pienituloinen. Koko ajan vain on jotain, ja koska keväällä tapahtunut muutto söi kaikki säästöt, niin kyllä ne varat vaan hupenevat.
 
Ihmiset, jotka eivät vaivaudu hakemaan työpaikalle tuotuja joululahjoja. Ryhdyin taas kerran muistuttelemaan täällä edelleen pyörivistä lahjoista, ja sitten totesin, että kaksi joulusuklaata oli itse asiassa mennyt vanhaksi jo vuoden alussa, joten ne piti heittää pois (ilmoitin kyllä vastaanottajille, etteivät sitten joskus tyyliin syyskuussa ilmesty kyselemään niiden perään) ja yhden ihmisen lahjakokonaisuuteen kuuluneen marmeladinkin parasta ennen oli loppukeväästä. Tuntuu tosi tyhmältä heittää pois avaamattomia pakkauksia ihan vain koska ihmiset eivät ole viitsineet hakea niitä ajallaan. Varsinkin yhtä käsintehtyä artesaanisuklaata sisältänyttä rasiaa kävi sääliksi.
 
Ylös