Taas ärsyttää!

Kävin tänään terveyskeskuksessa, kun olin varannut netistä ajan sairaanhoitajalle ottaakseni jäykkäkouristusrokotuksen. Siellä selvisi, ettei sitä näin nuorelle annetakaan, kun pitäisi olla 20 vuotta edellisestä. Tiesin kyllä, että nykyään harvempaa, 20 vuoden, väliä pidetään riittävänä, mutta luulin että sen olisi yhä saanut kymmenen vuoden jälkeen. Eihän siinä muuten, mutta sitten ohjeistettiin kyllä tulemaan, jos saat likaisen haavan. Ala sitten ihmettelemään, että pitäisikö tällaisen haavan takia lähteä etsimään piikkiä ties mistä.
 
Tee huomenna toinen testi, ensimmäinen ei aina ole positiivinen vaikka testattava onkin. Joka tapauksessa: Pikaista paranemista!
 
Olen odottanut jo useita viikkoja tietoa siitä, saanko mahdollisesti töitä ensi vuodeksi ja joka viikko tulee viesti, että "ensi viikolla!!!". Olen epätoivon partaalla hermostuksissani, haluan työn kovasti, todella todella kovasti, en halua joutua muuttamaan, mutta tuntuu jo hiukan epäkunnioittavalta, että pitää näin kauan kituuttaen odottaa. Mahdollisesti tämän takia olen myös nukkunut noin 5h yössä kahtena peräkkäisenä yönä joka vanhana insomnikkona saa minut pelkäämään ja ahdistumaan. Edes tsolpideemi ei ole auttanut.

Yleinen stressi joka asiasta, ylikuormitustila ja unettomuus kulminoituivat tänään siihen kun konserttiläpimenossa pianon pedaali hajosi kesken biisin. Jos tätä ei tajunnut se kuulosti varmaan vain siltä, että en osannut soittaa. Ahdistuksen, väsymyksen ja alemmuuskompleksin vallassa teki mieli heittää pedaali mordorin syvimpään kuiluun, lähteä pois, ja esittää syvin anteeksipyyntöni koko kokoonpanolle, että olen jotenkin onnistunut huijaamaan kaikkia, että osaan soittaa. Vaikka siis, enhän minä voi mitään sille jos pedaali hajoaa. Soitin hampaita kiristellen läpimenon loppuun ja kotona huutoitkin kaikkea lattialla kunnes tuli edes vähän parempi olo. Josko huomenna paremmin.
 
Meillä piti tulla käyttöön taloyhtiön laajakaista samalta tutulta operaattorilta, mutta jonkin tyhmän ja turhan ongelman takia lopputulos on, että vanha netti päättyi ja uutta ei ole saatu avattua. Tässä on mennyt jo neljä päivää ilman kunnon nettiä. Älypuhelimessa minulla on jotakuinkin markkinoiden hitain ja kämäisin netti, koska miksi maksaisin puhelimeen hyvästä netistä kun lähes aina olen kodin netin äärellä... Noh, työkoneeseen saan jaettua netin työpuhelimesta, mutta vaikka oman puhelimen netti olisikin sellainen, että sillä olisi mielekästä oikeasti surffailla netissä, niin omassa tietokoneessani ei ole wi-fiä. Tyh-mää. (Tiedän, että on ratkaisuja / usbilla liitettäviä lisäosia wifittömiin tietokoneisiin, ei tarvitse tästä alkaa vinkkailla siis.)

Alun perinkin se laajakaistan toimitus taloyhtiöön viivästyi noin kuukaudella (siitä hyvästä saatiin jo liittymien avausmaksut meiltä pois ja nettisopimuksia puoleen hintaan puoleksi vuodeksi tai jotain vastaavaa), ja nyt kuulemma monilla muillakin asukkailla on ollut samaa ongelmaa, ettei netti ole auennut sovittuna päivänä. Mitähän muuta hyvitystä heiltä vielä voisi irrota? Ja miten monta kertaa minun pitää tällä nauriin tasoisella datayhteydellä yrittää päästä operaattorin asiakaspalveluun? Jaan varmaankin työpuhelimen netin omaan puhelimeen tai jotain tai hoidan asian työläppärillä, koska vihaan asioiden hoitamista puhelimella.


Ärsyttää tietysti myös tämä korona, jota nyt poden ensimmäistä kertaa. Ei kovin paha, mutta ihan riittävän. Nuha ja yskä ovat aina syvältä.
 
Sähkökatkot. Tänään ja huomenna ei uskalla käyttää hissiä koska mitä jos ne just sillon katkeaa taas, ja pitää kävellä 13. kerrokseen. Näköjään se on alkanut, pitänee totutella. Sain varoituksen tästä taloyhtiöltä ja ikkunasta katsoin kun puoli Tromsøa pimeni.
 
Pyydän anteeksi, en tarkoita häiriköidä tässä asiassa. Mutta oikeasti minulla on ollut ongelmia klikkautua tälle foorumille, ei mihinkään muualle. Jotain ongelmaa oli. Hieman salkkarina epäilin.... ja siksi nillitin.
Mutta kiva, jos nyt toimii. En ole mikään häirikkö, vain hieman vaikea ihminen. Tolkien-maailmasta kiinnostunut. Muuten normaali.

Ihan tiedoksi vaan se, että oma ongelmani oli yhteys tälle palstalle. Yhteysongelmia ei muualle intjernetissä ollut...
(ja nytkö taas on?)
 
Auto! Siitä ei ole kauheasti ollut iloa. En huollattanut sitä pakoputkea, eli siinä on edelleen se reikä. Pikkupakkasella ovi ei mennyt kiinni, joten ei sillä voinut lähteä ajamaan mihinkään. Joten en vaivautunut edes vaihdattamaan siitä renkaita. Eikä näemmä ole niin väliksikään. Kävin putsaamassa lumet päältä (koska nykyään ei ole enää autokatostakaan) ja eikös vain siitä jäi taas ovi auki. Kuskin puolen ovi on nyt raollaan ja kaikkia ovia on pakko pitää auki-asennossa, koska muuten sen varashälytin huutaa. Huomenna on suojakeli, jos vaikka ehkä saisi ovet taas lukkoon.
Jos joku varas sattuisi riemuitsemaan avoinna olevasta autosta ja päättäisi pölliä sen, niin siitäpä saisi oikein vitsauksen kontolleen. Varaskin ajaisi sen varmaan lähimpään ojaan.

Taas tulossa kaksi toimistopäivää. Tällä viikolla poljin sinne pyörällä, joka sekään ei ollut mitään herkkua, koska pyörän vaihteesta on jokin iso vaihde jäätynyt päälle, eikä sen kanssa ajeta lumessa mitään pienintäkään ylämäkeä. Huomenna ja tiistaina tulee siis kävelypäivät.
 
Viime maanantaina minulle soitti neurologian poliklinikan hoitaja ja kertoi, että minulla on seuraavaksi päiväksi aika neurologin hoitopuhelua varten. Se tulisi joskus klo 8 - 16, todennäköisesti tuntemattomasta numerosta. Pidin siis tiistaina poikkeuksellisesti omaa puhelinta mukana koko päivän ja äänet päällä, mutta puhelua ei tullut. Keskiviikkona kävin katsomassa, onko Maisassa jotain merkintää asiasta, mutta ei ollut, joten laitoin sitä kautta ihmettelyviestin asiaa koskien. Torstaina aamukierrokselta palattuani vilkaisin tapani mukaan työpisteelle jättämääni omaa puhelintani, ja eikös siinä ollut ilmoitus, että kierroksella ollessani oli tullut puhelu tuntemattomasta numerosta. Tilanne hiukan kiroilutti, ja pidin oman puhelimen lähellä loppupäivän. Iltapäivällä se sitten soi uudelleen, mutta minulla oli työpuhelu menossa, en sen takia alkuun edes huomannut oman puhelimen soivan enkä myöskään saanut menossa ollutta puhelua lopetettua ajoissa ehtiäkseni vastata toiseen. Nyt sitten tuli viesti, että minulle on kirje Maisassa. Kirjeessä todetaan, että minulle on soitettu kaksi kertaa mutten ole vastannut, minkä takia hoitopuhelu siirretään kuukauden päähän. Minua kehotetaan vastaamaan, vaikka puhelu tuleekin tuntemattomasta numerosta. Hiukan nyt kyllä ärsyttää.
 
Last edited:
Otsikot aiheuttavat usein ärtymystä, koska eivät pidä paikkaansa. Vaikka tahallinen harhaanjohtaminen ärsyttää erityisesti, mutta tällä kertaa kysessä on väärä sananvalinta. "Metsästäjä ampui kohti pilkkijää Enontekiöllä – sanoi luulleensa hirveksi" kirjoittaa STT. Kyseinen mies saattoi tosin olla humalassa, eikä hänellä ollut aselupaa tai metsästyskorttia. Mikä metsästäjä se sellainen on? Otsikko vain pilaa kunnollisten metsästäjien mainetta.
 
Ostin koiralle lelun, joka mainosti olevansa kestävää materiaalia. Kymmenen minuutin tavanomaisen leikin jälkeen lelussa oli reikä ja täyte tursusi ulos. Laitoin asiasta viestiä aspaan, ja kuulemma leluilla ei ole mitään takuuta, koska koirien on niin helppo saada lelut rikki ja se on niiden mokomien mielestä koko leikin paras kohta.

Saan tuon helposti korjattua (ainakin vähäksi aikaa), eikä se ole ensimmäinen lelu, jota korjailen, mutta grrrraaaaah, mikseivät useammat asiat olisi kestävämpiä tässä maailmassa??
 
Juuri paikkailin pari koiran lelua, jotka oli syöty rikki. Ei noihin kestävän materiaalin mainoksiin oikein voi koiran leluissa koskaan luottaa. Jotain kumilelua mainostettiin aikanaan tosi kestäväksi, mutta edesmennyt terrieri sai sen hetkessä rikki.
 
Tuli mieleen, kun äiti aikoinaan ompeli vanhempien silloiselle pointterille uuden sängyn. Kangas oli jotain erityiskestävää markiisikangasta, mutta koira repi sen rikki heti ensimmäisenä päivänä. Kunnon lintukoirana hän suhtautui kaikkiin pehmoleluihin ja muihin topattuihin kangasasioihin kynittävinä lintuina eli asettui mahalleen, painoi lelun/muun toppa-asian etutassuillaan tiukasti lattiaa vasten ja alkoi sitten kärsivällisesti nyppiä sitä etuhampaillaan. Ei sitä käsittelyä kestänyt mikään kangas.

Äiti totesi, ettei enää ikinä ompele sille koiralle yhtään mitään.
 
Minun koirani on onneksi sitä mieltä, että leluissa parasta on niiden riepottaminen ja niiden vinguttaminen, joten keskimäärin lelut kestävät aika hyvin. Minulla on lähes kaikki sen pentuna saamat lelut yhä tallella, vaikka niitä onkin osaa paikkailtu merkittävästi. Siksi harmittaakin, kun ei tuo ole mikään tuholainen, joka repisi kaiken hajalle! Pelkkä ravistelu suussa teki reiän kankaaseen. :(
 
Neurologi soitti, mikä ei sinänsä ole ärtymyksen vaan ilon aihe, koska hänen lausuntonsa tarvitaan periaatteessa neljän päivän päästä päättyvän ajokieltoni viralliseen purkamiseen. Mutta kävi ilmi, ettei asia olekaan niin yksinkertainen: koska ajokielto oli yli puolen vuoden mittainen, olen poliisin rekisterissä kortiton, ja minun on kotiin postitettavan (koska sitäkään ei jostain syystä voinut toimittaa sähköisenä) neurologin lausunnon saatuani erikseen haettava ajo-oikeuttani takaisin. Sitä varten taas minun pitää neurologin mukaan käydä ensin yleislääkärillä tarkistuttamassa yleinen ajokuntoni. Ja minä kun ajattelin, että saisin jo ensi viikolla posottaa menemään :(
 
Tavallaan tuntuu, että tämä kuuluisi enemmän surunaiheketjuun, mutta siellä on viime aikoina jaettu sen verran suuria surunaiheita, etten kehtaa mennä joukkoon vähäisini suruineni. Joten ärsyttäköön sitten.

Tulin juuri vanhempien luota aaton vietosta ja lahjat toki vaihdettiin tavalliseen tapaan. Minua jäi vaan turhankin paljon harmittamaan se, että siinä missä isä ja minä saimme eteemme useampia paketteja, äidin saldo oli yksi paketti ja yksi kirjekuori. En siis millään tavalla tiedä häiritsikö tämä äitiä tai kiinnittikö hän siihen edes huomiota, mutta minulle siitä tuli surullinen olo ja se jäi nyt päälle.

Ja tämä erohan tuli käytännössä kokonaan siitä, että äiti antoi useamman lahjan siinä missä itse olin normaalilla lahja per nenä -linjalla ja isä taas oli päätynyt lahjakorttivaihtoehtoihin. Itse olen vieläpä sitä mieltä, että yksi lahja on aikuisten kesken oikein riittävä enkä sikäli esim. kadu omaa lahjavalintaani, mutta silti jäi mälsä olo.
 
Minua jäi vaan turhankin paljon harmittamaan se, että siinä missä isä ja minä saimme eteemme useampia paketteja, äidin saldo oli yksi paketti ja yksi kirjekuori.

Harmillinen tilanne. Minulle on joskus tullut lahjojen epätasapainotilanteita joidenkin etäisempien sukulaisten kanssa.
Tarkempia yksityiskohtia tuntematta tuossa sinun tilanteessasi pitäisin kyllä jatkossakin kiinni "yksi lahja per aikuinen" -periaatteesta ja tekisin sen myös etukäteen eksplisiittisesti selväksi. Jos toinen silti antaisi enemmän lahjoja kuin tietäisi saavansa, niin se olisi hänen asiansa.
 
Helpommalla pääsisi kun vain hypättäisi koko joulun yli. Vaikka kuinka itse suunnittelee ettei osta mitään, ne muut siinä vierellä kun ostavat niin tilanteista tulee ihan typeriä. Puhuin äidilleni just reilu viikkoa ennen joulua että ilahtuisin siitäkin, että joku veisi ompelukoneeni huoltoon. Se on nyt yli vuoden ollut pois pelistä, kun en saanut itse säädettyä toimintoja kohdalleen. Äidin kanssa päädyttiin lopulta muuhun joulumuistamiseen.

Vaan kuinkas sattuikaan. Anoppi (joka ei koskaan kysy tarvitaanko oikeasti jotakin) olikin ostanut minulle uuden ompelukoneen. En ilahtunut vaan koin saaneeni hartioilleni riesan (ei millään pahalla). Puoliksi pinkin värinen ja oudon merkkinen laite tuntuu nyt vain tilasyöpöltä, kun olin jo aikeissa huollattaa vanhan tunnetun merkkisen koneeni. En todellakaan halua luopua vanhasta, jonka olen itse itselleni ostanut. Mutta en voi tuota uuttakaan tunkea mihinkään (vielä). Sille toiselle ei ole kaapeissa tilaa, joten siinä se nyt olla möllöttää muistuttaen että taas nurkissa on turhaa tavaraa.
Tiedän - tyhmästä sitä voi ärsyyntyä. Voisin tietysti alkaa vuokrata toista konetta.
 
Ylös