Taikuus Keski-Maassa

Homppapomppa

Kontulainen
Tuumin tuossa Gandalfia ja velhoja yleensä niin tuli mieleen että vaikka velhoilla on ilmeisesti aika mahtavat voimat he käyttävät niitä aika säästeliäästi.Mulle ainakin on jäänyt epäselväksi mihin kaikkeen velhot voimillaan pystyvät?TSH:ssa Gandalf ei kuitenkaan hirveästi taikoja tehnyt vaikka siitä olisi ollut apua monessa paikassa.
Ainakin taisteluissa Gandalf taisi enemmänkin luottaa miekkaan kuin magiaan.
Onko Tolkien missään selventänyt mitä se velhojen taukuus oikeastaan on?Tai mihin se perustuu?
Eli toisin sanoen,paljonko Gandalf nostaa penkistä. :)
 
Gandalf Valkoisen päivitettyä yksilöllistä voimaa ainakin väläytellään TSH:n voittopuoliskolla siihen malliin, että häntä voisi jopa uumoilla Manwen salaiseksi varasuunnitelmaksi (ts. aseeksi) siltä varalta, että Sauron olisi esimerkiksi saanut Sormuksen haltuunsa.

"Indeed my friends, none of you have any weapon that could hurt me..."
 
Last edited:
Mun pitää lukea kirjat taas uudelleen kun en näköjään muista mitään.Muistkuvieni mukaan Gandalf lähinnä antoi viisaita neuvoja.Ei siinä,se sopii paremmin kuin tulipalloja viskova roolipelivelho.Ajatus lähti kuitenki siitä ja aloin miettiä että mitenkäs se Gandalf oikein loitsuja tekee ja mitä se pystyy tekemään.
Ja taikuus yleensä.Tuleeko keskimaan taikuus jostain samasta lähteestä?Onko se jumalaista alkuperää vai mitä?
 
Eikös Gandalfin taikuus ole pitkälti sanoihin perustuvaa, vähän Väinämöisen tyyliin? Morian portillahan hän istuu ja käy läpi kaikenlaisia muistiinsa tallentamiaan loitsuja ja käskysanoja, ja sisällä Moriassa hän pitää ovea lukittuna saattueen ja örkkien välillä sanojen voimalla, kunnes viimeinen käskysana on ovelle liikaa ja se hajoaa.
 
Mulla tosiaan muisti pätkii kirjojen osalta pahasti ja nekin mitä muistan menee sekaisin elokuvien kanssa.Morian portin mä muistan kyllä ja jostain syystä mulle on jäänyt sellainen kuva että se taikuus olisi ollut enemmänkin siinä portissa kuin Gandalfin sanoissa.Portille piti syöttää vain oikea salasana. :)
Tuli mieleen että oliko Tolkienille edes tärkää selittää taikuutta sen syvällisemmin?Taitaa olla aika nykyaikainen ilmiö että taikuuskin vaatii omat selitettävissä ja mitattavissa olevat mekaniikkansa.
 
Tarkoitinkin Morian portin kohdalla sitä, että Gandalfin lähestymistapa taikuudella toimivaan oveen oli se, että etsitään oikea loitsu/sana, ei esim. eddingsiläinen "kohdista tahtosi ja sano ihan mikä vain mieleesi juolahtava sana". Lisäksi velhon sauva oli ilmeisesti aika oleellinen osa taikavoimien käyttöä, koska Sarumanin sauvan katkaiseminen oli niin kertakaikkisen tuhoisaa hänelle: ilman sauvaansa Saruman pystyi enää ihmistasoiseen ilkeilyyn, ei mahtavaan velhoiluun.

Nämä ovat kai aika perinteisiä, eurooppalaisessa satuperinteessäkin esiintyviä taikuuden sääntöjä: että taikaan vaaditaan tietyt sanat ja että tietyt esineet voivat antaa haltijalleen voiman käyttää taikuutta. Keski-Maassa vain sen haltijankin pitää olla ns. maagisesti orientoitunut, ts. velho tai halta, jotta taikuus toimisi kunnolla. Esim. hobitit voivat kyllä käyttää Sormusta näkymättömyysleikkeihin, mutta sen varsinaisia voimia voivat ohjailla vain maiat ja (suur)haltiat. Sama peruslogiikka on esim. Pottereiden maailmassa: taikoihin tarvitaan yleensä tietyt sanat, niitä ei voi tehdä ilman taikasauvaa, ja lisäksi pitää olla syntynyt velhoksi/noidaksi, tai mitkään sanat ja sauvat eivät saa taikuutta tapahtumaan.
 
Niinpä,mä olen myös ajatellut Tolkienin taikuuden olevan enemmän perinteistä taikuutta jossa taika on yksinkertaisesti taikaa.
Mun täytyy nyt taas pyytää anteeksi mun sekavia kysymyksiäni koska nää mun kysymykset aina laajenee vastausten mukaan.Koko juttuhan lähti puolileikillisestä ajatuksesta että miksei Gandalf heittänyt taisteluissa yhtään fireball:ia? :)
Nyt mä taas ajattelen että mitä Tolkien itse ajatteli taikuudesta?En yllättyisi jos hän olisi miettinyt sitäkin syvemmin ja kehittänyt sille jotain sääntöjä/lainalaisuuksia.Muutakin kuin tuo sauva ja syntyminen taian käyttäjäksi.
Mä en oikeastaan tiedä mitä mä oon varsinaisesti kysymässä mutta olisi mukava ainakin kuulla mitä ajatuksia muilla on keskimaan taikuudesta.Kaiken ei tarvitse perustua faktoihin vaan kaikenlaiset ajatusleikit ovat myös tervetulleita.
 
Kaksi hauskaa sattuma. Se, että sinun ajatuksesi lähti fireballista ja, että lukupiirissä on tällä viikolla käsittelyssä ojasta allikkoon. Tässä muutama lainaus:

Sitten sinä iskit sellaisen leimauksen joita sinä osaat tehdä ja hiidet juoksivat älähdellen pakoon. (Dori Gandalfille)

Heti kun Gandalf oli kuullut Bilbon huudon hän oli käsittänyt mitä oli tapahtunut. Leimauksessa, joka surmasi häneen tarttuneet hiidet, hän puikahti halkeaman sisäpuolelle juuri ennen kuin se sulkeutui kokonaan. Hän seurasi hiisiä ja vankeja aina suuren salin laidalle ja siellä hän laati taiat parhaan kykynsä mukaan.
"Se oli tarkka viritys", hän sanoi.
Gandalf oli erityisen perehtynyt tuleen ja valoihin liittyviin taikoihin.

Hobittia kirjoittaessaan Tolkienilla mitä ilmeisimmin on ollut tulipallot, ainakin pienimuotoiset, mielessä. :D

Viritys-maininta puolestaan vaikuttaisi siltä, että useampien taikojen punominen isoksi kokonaisuudeksi ja niiden laukeamisen viivyttäminen kunnes koko viritys oli valmis, olisi ollut mahdollista.
 
Last edited:
Heh,Gandalf on tehnyt ilmiselvän combon maksimoidakseen AOE-damagen.:)
Tuosta tuli mieleen vähän kerettiläinen ajatus.Olisiko mahdollista että Gandalfin tulipallot olisivatkin yksinkertaisesti räjähteitä?Hänhän oli mestari ilotulitteiden kanssa.Ja keskimaassa erilaiset pommit menisivät varmasti taikuuden piikkiin.
 
Siinä mennään jo Ala-Keski-Maan puolelle. Goodgulf teki paluunsa halvan mustaruudin pamahduksen säestämänä Ara-Kornin, Gimpin ja Legolandin edessä. Parodian innoittama roolipeli on tässä.
 
Hukkia vastaan taistellessa Gandalf sytytti Legolasin nuolen tuleen ja Caradhrasin ylitysyrityksessä hän loihti tulta nuotioon, mutta muutenhan kolmannen ajan lopunajat olivat liian vaaralliset taikuuden näkyvään käyttämiseen.

Muutenhan Keski-Maan taikuus oli pääasiassa esineissä. Paitsi suurissa ja vähäisemmissä sormuksissa, paremman väen aseissa ja haarniskoissa ja haltioiden käsityötuotteissa, myös Laaksossa väsätyissä leluissa ja Gandalfin Vanhalle Tukille lahjoittamissa automaattikalvosinnapeissa. Se taikavoima saattoi tulla tekijän tahdon ja taidon kautta, työn aikana lausutuista loitsuista tai lopulliseen esineeseen kaiverretuista riimuista, joita ainakin Anduriliin kirjailtiin erinäinen joukko.
 
Gandalfin ja muiden velhojen sekä mm. Sauronin erityislaatuisuuden (esimerkiksi haltioihin verrattuna) selittää se, että Gandalf oli maia eli henkiolento, joka oli ollut olemassa jo ennen maailman luomista ja tullut maailmaan ulkopuolelta. Silmarillionin ensimmäiset luvut kertovat tästä enemmän.

Kuinka paljon voimaa Gandalfilla sitten oli? En tiedä, mutta arvaan, että paljon enemmän kuin mitä hän käytti. Keskeneräisten tarujen kirjan Istari-essee kertoo, että velhoja kiellettiin käyttämästä voimiaan kovin avoimesti tai pyrkimään hallitsemaan toisia voimillaan (Saruman taisi rikkoa tätä). Luulen kiellon johtuvan siitä, että Lännen ruhtinaat (valar ja maiar) osallistuivat voimalla Esiaikojen ja Ensimmäisen ajan lopun sotiin, ja vaikka he voittivatkin, suuret voimat aiheuttivat paljon tuhoa Keski-Maalle. Sain Silmarillionista sellaisen kuvan, että he olivat sen jälkeen hyvin varovaisia voimankäytön suhteen.

Sauronhan teki Sormuksensa saadakseen sitä kautta lisää voimaa. Ehkä siis taikavoimiaan sai yleisemminkin lisättyä siirtämällä voimaansa johonkin esineeseen - voisikohan tämä selittää sitä, että Keski-Maassa oli niin paljon taikaesineitä? Oliko siis haltioillakin pienimuotoisia taikavoimia, ja vahvistivatko haltiatkin voimiaan siirtämällä niitä esineisiin?

Gandalfillahan oli myös Tulen sormus Narya. Liittyiköhän Gandalfin taikuus usein tuleen tämän sormuksen ansiosta, vai oliko Gandalf "tulimaagi" jo ennen kuin sai sormuksensa? Tulee mieleen Gandalfin balrogille sanoma "olen Salaisen Tulen palvelija". Tarkoittiko Gandalf sormusta vai jotain Länteen liittyvää?

Velhojen loitsuista olen saanut sellaisen mielikuvan, että niiden vaikutusta saattoi muokata melko paljon, eli ne eivät olleet (tietokone-)roolipelimäisiä tulipallon tapaisia taikoja, jotka tekisivät aina samaa. Sen sijaan esineiden voimat eivät vaikuttaneet helposti muokattavilta - vai johtuiko se vain siitä, että taikaesineen käyttäjä ei useimmiten ollut velho?
 
Nyt tuli mielenkiintoista tietoa!Gandalfin "vähäiset" taikomiset selittyy siis ihan loogisesti.Mä vähän aavistelinkin että velhot eivät turhan päiten taikojaan käytä.Tykkään kyllä että Gandalf on enemmän viisauksia laukova tietäjä kuin tuhoa tekevä loitsumaakari.Mitähän hän sillä salaisella tulella tarkoitti?
Jostain syystä mulla on sellainen ajatus/oletus että keskimaa oli itsessään taikaa täynnä ja haltiat olivat siihen kiinteästi kytköksissä.Sormuksen sodan aikaan taika oli maasta häviämässä ja haltiat lähtivät juuri siksi pois.
Vaikuttiko juuri Sauronin lisääntyvä valta ja mahtisormus taian häviämiseen.Voin olla vääräskin.
Mä olen aina luullut että hatioilla oli luonnostaan taikavoimia.Ei niin paljon kuin velhoilla mutta kuitenkin.
 
Gandalfillahan oli myös Tulen sormus Narya. Liittyiköhän Gandalfin taikuus usein tuleen tämän sormuksen ansiosta, vai oliko Gandalf "tulimaagi" jo ennen kuin sai sormuksensa? Tulee mieleen Gandalfin balrogille sanoma "olen Salaisen Tulen palvelija". Tarkoittiko Gandalf sormusta vai jotain Länteen liittyvää?

Itse olen mieltänyt tuon Salaisen Tulen palvelijan liittyvän Länteen ja eä:n tuleen. Johonkin vahvaan ja ikiaikaiseen, joka oli olemassa jo luomisen hetkillä.

Olen Tarun lukemissa nyt aivan loppuluvuissa ja vastaani on tullut muutamia ajatuksia, jotka sopivat myös tänne pohdittaviksi. Saruman ehkä menetti voimansa, mutta ihminen hän ei ollut. Hänen äänellään oli edelleen jonkinlaista voimaa ja vaikutusta, vaikkakaan ei enää vanhan vertaista kunnon tenhovoimaa. Gandalf arvelee Sarumanin käyttäneen ääntään Puupartaan, joka oli viimein päästänyt lannistetulta vaikuttavan velhon pois Orthangin vankilastaan. Kärmekieli ei rohjennut lähteä omille teilleen, ehkä tuo ääni piti hänet jollain lailla mukana.

Gandalf, Elrond, Galadriel ja muutamat muut keskustelivat ajatuksen välityksellä ennen erkaantumistaan omiin suuntiinsa. Käsitin että ajatusten vaihdossa oli muitakin kuin kolmen sormuksen haltiat. Mutta tuo osoittaa suurempaa voimaa, mitä muilla kansoilla oli. Pystyivätkö siihen edes kaikki haltiat vaan vain vahvimmat ja suurimmat heistä?

Ja jälleen kerran jäin pohtimaan Bombadilia. Gandalf vertaa lyhyesti heitä kahta. Toinen heistä sammaloituu ja toisen on tarkoitus kulkea eteenpäin. Aivan kuin heillä kahdella olisi hyvinkin paljon samaa tai ainakin samaa olemusta ja historiaa, mutta tehtävä ja tarkoitus ovat eri. Ja Gandalf kaiketi tiesi jotain Bombadilin tarkoituksesta antaessaan hobiteille varman vastauksen hänen kuulumisistaan. Hänelle kuuluu varmasti sitä samaa kuin aikaisemminkin.
 
@Luvailin sen jo sanoikin mutta velhoista kiinnostuneiden kannattaa lukaista Keskeneräisten Tarujen Kirjan Istari-essee (Tietysti koko kirja myös jos sitä ei ole vielä lukenut). Ei sielläkään varsinaisesti suoraan puhuta velhojen taikuudesta tai voimista mutta selvitetään kuitenkin mm. heidän alkuperäänsä, oikeita nimiä ja kenen Valarin maiariin itsekukin kuului. Voimista voi saada jonkinlaista käsitystä mm. seuraavasta valarin neuvoston kohtauksesta jossa Manwë puhuu näin:

>>Kuka lähtee? Sillä mahtavia heidän on oltava, Sauronin veroisia, mutta voimaa he eivät saa käyttää, ja lihaan tulee heidän itsensä pukea voidakseen tasaveroisina voittaa haltiain ja ihmisten luottamuksen. Mutta näin he joutuvat vaaraan, sillä heidän viisautensa ja tietonsa hämärtyvät, ja lihasta nousevat pelot, huolet ja väsymys hämmentävät heitä.>>

Voidaan siis päätellä, että Amanin mittapuulla, henkiolemuksessaan velhot olivat voimassa ja mahdissa ainakin suurin piirtein Sauronin luokkaa. Ainakin he kuuluivat saman tasoiseen maiariin. Maiariakin oli toki eri "luokkia", jotkut voimallisempia kuin toiset ja onhan velhoistakin sanottu, että heidän voimansa taso vaihteli. Muistaakseni Gandalf itse sanoo, että Saruman oli heistä suurin ja Radagastista taas kerrotaan, että hän oli muita "heikompi" mitä mahtiin ja tietämykseen tulee.
Manwë tosiaan kielsi suoraan istaria käyttämästä avoimesti voimiaan ja lisäksi he selvästi menettivät osan mahdistaan ja tiedostaan ottaessaan ruumiillisen hahmon (tai sitten he unohtivat osan siitä tai se mahti tuli vain vaikeammaksi käyttää). On mielenkiintoista pohtia kävikö näin myös muille valarille ja maiarille jotka "ruumiillistuivat"? Melkor? Sauron? balrogit, Melian ym?

Mitä taikaesineisiin tulee niin niitä oli mielestäni selvästi kahdenlaatuisia. Oli sellaisia, jotka sisälsivät "yksinkertaisen" loitsun tai lumouksen, riimun tai vastaavan. Näiden täyttä potentiaalia saattoivat käyttää kaikki, niin kuolevaiset kuin kuolemattomat, mahdilliset kuin mahdittomatkin. Hyvä esimerkki on esimerkiksi Bilbon Piikki-miekka tai hobittien (paras esimerkki on Merri) hautakumpumiekat.
Sitten oli esineitä, joihin niiden tekijä oli selvästi siirtänyt omaa voimaa tai mahtiaan (taikuuttaan). Näillä esineillä voidaan jopa sanoa olleen eräänlainen "oma tahto". Niiden täyttä voimaa ei pystynyt käyttämään ellei käyttäjällä itsellään ollut tekijään verrattavaa tietämystä ja mahtia, joilla alistaa esine tahtonsa alle. Parhaat esimerkit ovat mahtisormukset mutta esimerkiksi myös pimentohaltia Eölin takomat miekat Anglahel ja Anguirel. Edellisestähän Melian sanoo esimerkiksi näin:
>>" Tämä miekka kätkee itseensä pahuutta. Takojan musta sydän asuu siinä yhä.">>

Mitä haltioiden taikuuteen tulee niin heillähän oli tietynlaista mahtia omasta takaa. Suurhaltioilla (Amanissa asuneilla Vanyareilla, Noldoreilla ja osalla Teleriä) tätä oli selvästi enemmän kuin muilla. Kuolevaiset liittivät tämän mahdin usein taikuuteen. Esim Sam sanoi haluavansa nähdä "haltiataikuutta". Tätä Samin käyttämää ilmaisua "taikuus" haltiat itse taas eivät tuntuneet ymmärtävän. Kai siksi, että tuo mahti (tai taikuus) oli aina, ainakin jossain määrin, osa heidän perusolemustaan ja osaamistaan. Esimerkkinä tästä voi antaa vaikkapa Glorfindelin Frodon olkapäähavaan käyttämä "parannustaika" (en keksi parempaakaan termiä), Lorienin haltiakaapujen ja köysien ominaisuudet ja Galadrielin voimat.
 
Kiitos tiedoista!Kirjoissa haltioilla tosiaan kerrotaan olevan paljon ihmeellisiä taitoja ja varmaan sen vuoksi olen olettanut että he hallitsevat taikuutta luonnostaan.Se olisi heillä niin kuin verissä samoin kuin kuolemattomuus.
Samoin heidät kuvataan aina niin ylimaallisina ja ihmeellisinä olentoina joten pakkohan niissä on jotain taikaa olla. :)
Mitenkäs sitten taikuus paikoissa?Muistan kohdan jossa sormuksen saattue pysähtyi johonkin lammelle jonka ympärillä oli vanhoja raunioita.Frodo näki lammen pinnasta heijastuksena menneisyyteen.Kaupungin ja ihmisiä joista enää siis muistuttivat nuo rauniot.En tosin muista oliko siinä kaupunki vai linna vai mikä ja oliko ne ihmisiä vai kääpiöitä joita siellä oli asunut.Kuitenkin tämä antaisi kuvan että taikuutta löytyisi myös tietyistä paikoistakin.
Varmaan tuonkin lammen taika on lähtöisin jostain ihmisestä tai haltiasta mutta mua viehättää ajatus että keskimaassa olisi myös luonnon itsestään muovaamia "taikapaikkoja".
 
Ilúvatar sijoitti Valaquentassa salaisen liekin maailman keskukseen. Se oli se voima, josta kumpusi Keski-Maan kaikkien älyllisten olentojen Fëa, sielu, jota eivät pystyneet luomaan sen enempää Aulë kääpiöihinsä kuin Morgoth hirviöihinsä. Jälkimmäinen kykeni vain turmelemaan jo olemassa olevaa Fëaa.

Tolkien itse kuvaili sitä pyhän hengen vastineeksi, kuitenkin varovaisesti koska hän ei tahtonut tehdä parodiaa kristinuskosta.

Muoks: Tolkien käsitteli asiaa syvällisemmin Athrabeth Finrod ah Andreth -kirjoituksessa, joka jäi pois Silmarillionista ja julkaistiin Morgoth's Ring-kirjassa. Pitää itsekin lukea ajatuksen kanssa nyt kun löytyi.
 
Last edited:
Mitenkäs sitten taikuus paikoissa?Muistan kohdan jossa sormuksen saattue pysähtyi johonkin lammelle jonka ympärillä oli vanhoja raunioita.Frodo näki lammen pinnasta heijastuksena menneisyyteen.
Hmm. Minulle tulee tuosta mieleen joko Morian itäportin edessä oleva Kheled-Zâram-järvi, johon Durinin kruunu oli upotettu, tai Galadrielin peili (joka oli esine).

Taianomaisia paikkoja taitaa olla enemmänkin, varsinkin metsiä (Vanha Metsä, Fangorn, Synkmetsä, Lothlórien, Silmarillionin Taur-nu-Fuin), mutta myös rakennettuja paikkoja kuten Gondorin Amon Hen ja Amon Lhaw ja Rohanin Dunharg, sekä ainakin Kalmansuo ja Hautakerot. Tosin monien näistä taikavoimat taitavat liittyä paikan entisiin tai nykyisiin asukkaisiin. Ehkä näistä vain Vanha Metsä on "luonnostaan" erikoinen, ellei senkin taikuus liittynyt siellä mahdollisesti aiemmin asuneisiin entteihin.
 
Taisi muuten olla tuo Kheled-Zaram-järvi ja mä muistan taas ihan väärin koko jutun.Frodo näki ilmeisesti tähtitaivaan eikä mitään kaupunkia katsoessaan järveen.Lunttasin kontuwikistä. :)
Joka tapauksessa järven pinnasta heijastui sellaista mitä muuten ei näkynyt.Frodo näki heijastuksen tähdistä(eikös durinin kruunu ole tähtikuvio?)päiväsaikaan.

Tuo salainen liekki kuulostaa hyvältä.Mä olen ajatellut että keskimaan taikuus kumpuaa jostain tuollaisesta lähteestä mikä vaikuttaa kaikkeen.Tarkoittasiko muuten Gandalfin sanat:"minä olen salaisen tulen palvelija" juurikin tuota salaista liekkiä?
 
Tarkoittaisiko muuten Gandalfin sanat:"minä olen salaisen tulen palvelija" juurikin tuota salaista liekkiä?

Näin esimerkiksi Hammond ja Scull ajattelevat kirjassa "The Lord of the Rings - A Reader's Companion" (ss.296-297), eikä Tolkienin legendariumissa taida muutakaan ajateltavissa olevaa vaihtoehtoa olla, varsinkin kun alkutekstissä on Isot Alkukirjaimet.
Gandalf sanoo siis:
I am a servant of the Secret Fire, wielder of the flame of Anor. You cannot pass. The dark fire will not avail you, flame of Udûn.

Varhaisemmassa käsikirjoituksessa Gandalf ei ollut salaisen tulen palvelija vaan valkoisen tulen herra, vastakohtana balrogin punaiselle liekille.
'You cannot pass', he said. 'Go back into the fiery depths. It is forbidden for any balrog to come beneath the sky since Fionwë son of Manwë overthrew Thangorodrim. I am the Master of the White Fire. The red flame cannot come this way.' (HoME, VII, 198)

Mutta miksiköhän "Sormusten herran" julkaistussa tekstissa oli Salaisen Tulen rinnalla "Anorin [Auringon] liekki", ikäänkuin synomyymina. Eikö auringon valo ollut vain haaleaa jälkilämmitystä Puiden valosta, joka taas ei ollut lähelläkään itsensä Erun sytyttämää Sammumatonta Liekkiä jota eräs quenyanharrastuksestaan tunnettu teologi gradussaan piti - mielestäni hiukan keinotekoisesti - jopa kristillisen kolminaisuuden Pyhän Hengen vastineena Tolkienin legendariumissa?
[muoks. Tämä Sammumaton Liekki=Pyhä Henki -rinnastus perustuu ilmeisesti Clyde S.Kilbyn 1970-luvulla esittämään muistikuvaan vuonna 1964 käydystä keskustelusta Tolkienin kanssa. Tolkienin omista kirjoituksista tai muistiinpanoista sitä ei taida eksplisiittisesti löytyä? @Ares B ?]

Hammond & Scull muistuttavat, että Tolkien oli jo noin 1948 kirjoittanut Ainulindale-luomismyytistä luonnontieteellisesti hyväksyttävämmän "pallomaisen maan" version, jossa aurinko oli ollut Ardan alusta pitäen olemassa, ja juuri sen liekki oli maailman elämää ylläpitävä perustava voima. Auringon liekkiä ei voi tosin sanoa kovin 'salaiseksi', mutta ainakin sen voisi tässä Tolkienin myöhemmässä aurinkokeskisessä kosmologiassa ajatella olevan heti seuraava emanaatio Erun asettamasta salaisesta tulesta.
(HoME, X, 39-44, sivulla 44 katkelma Tolkienilta habitation of Halls of Anar which Elves call Arda, the Earth)

Mitä taikuuteen Keski-Maassa tulee, niin jos tämä Gandalfin sillalla esittämä litania oli jonkinlainen loitsu, niin sillä ei ollut sanottavaa vaikutusta. (Vertaa kohtaan jossa hobitit huutavat apuun Elberethiä Lukitarin luolassa, ilman että tämä pelottaisi lukkien kuningatarta vähimmässäkään määrin. Päinvastoin, hämähäkin aivoissa herää vain mieluisia muistoja muinaisista, samalla tavalla huutaneista aterioista.)

Yleisemmin, kaikenlainen taikuus näytti vuosikymmenien mittaan vähenevän Tolkienin käsityksissä Keski-Maasta.
 
Last edited:
Ylös