Sitten sinun pitäisi pelauttaa systeemiä, jossa pelaajien tietämättömyys säännöistä on vain eduksi. Äkkiseltään tulee mieleen Paranoia, synkän humoristinen roolipeli huomispäivän maailmasta. Eletään tietokoneen hallitsemassa kompleksissa, jossa on kuolemalla rangaistava maanpetos olla mutantti ja kuulua salaseuraan. Sattumoisin jokainen hahmo on sekä mutantti että salaseuran jäsen. Petturin omakätinen teloittaminen on jokaisen kansalaisen velvollisuus. Velvollisuuksien laistaminen on petturuutta. Jokaisella pelaajalla on hahmolleen kuusi kloonia, jotka jatkavat siitä mihin edellinen klooni jäi - tavallisesti petturina ammuttuna. Hahmojenvälinen verenvuodatus alkaa usein pelin ensimmäisten sekuntien aikana. "KUOLE KOMMUNISTIMUTANTTIPETTURI!!"
Paranoiaa saa halvahkona vanhentuneena suomennettuna painoksena ja kalliimpana englanninkielisenä Paranoia XP:nä.
Paranoia on oikeastaan kehitetty kostonhimoisia pelinjohtajia varten. Kaikille pelinjohtajille on käynyt suunnilleen näin: he ovat vaivojaan säästelemättä luoneet jonkin erityisen loisteliaan hirviön varusteineen ja historioineen, usuttaneet sen pelaajien hahmojen kimppuun - ja seuranneet kauhistuneina sivusta kun pelihahmot tappavat sen parilla puolihuolimattomalla iskulla. Tällä kertaa saavat pelaajat kärsiä pelinjohtajan hymyillessä sadistisesti. Vanhemmassa Paranoiassa on esimerkkiseikkailu, jossa pelihahmot seuraavat NPC:tä junanvaunuun. NPC vyöttää itsensä kiinni istuimeen. Jolleivät pelaajat erikseen kerro hahmojensa istuutuvan ja vyöttäytyvän kiinni, pelinjohtaja olettaa, että he jäävät seisoskelemaan junan lattialle. Niinpä kun juna lähtee väkivaltaisella nykäyksellä liikkeelle, seisoskelijat paiskautuvat pitkin vaunua vahinkoa kärsien NPC:n seuratessa tilannetta huvittuneena.