Dracaena
Raseena
Unohdin käydä kertomassa täällä, että minäkin kävin viimein katsomassa näytelmän marraskuussa. Se oli hieno reissu, vaikkakin sisälsi matkojen ja itse näytelmän vuoksi tuskallisen paljon istumista.
Lavastus oli upeaa ja ihastelin jatkuvasti, miten sujuvasti kohtaukset vaihtuivat. Kaikki miljööt näyttivät hyviltä ja toimivat. Esimerkiksi mustat ratsastajat, entit ja balrog olivat todella hienoja. Ei varmaan tuollainen olisi harrastelijateatterissa voinut onnistua, niin paljon ja isoa siellä tapahtui.
Klonkun roolisuoritus oli tietysti mahtava. Myös Frodo, Sam ja Gandalf jäivät positiivisesti mieleen. Boromirin kuolema riipaisee minua joka kerta tarinan mediumista riippumatta.
Oikeastaan ainoa asia, joka minua isosti häiritsi, oli Pomppiva Poni. Ensinnäkin viulun taustalla soittama kappale kuulosti minun korviini hyvin paljon Yankee Doodle Dandylta, ja lisäksi paikalliset oli kuvattu kuvottavina ja aggressiivisina juntteina. En tykännyt yhtään siitä, että päänelikollemme käynnistä siellä tehtiin vaarallinen muiden asiakkaiden tungettelun ja riehumisen takia, eikä vain hobittien varomattomuudesta ja huonosta tuurista johtuen.
Muuta pientä häiritsevää oli esimerkiksi tuntu, että jotkin hahmot olivat hieman väärän ja vieraan oloisia (tässä vaiheessa en enää muista, ketkä erityisesti), sekä se, että usein musiikki tuntui olevan vähän väärässä paikassa ja tunnelmassa muuhun lavalla tapahtuvaan nähden.
Vaikka vauhti oli koko ajan kova, minua se häiritsi vasta aivan lopussa. Kontuun palatessa olisi minun puolestani ollut ainakin viisi minuuttia aikaa pikkaisen rauhoittua ja antaa tarinan ja henkilöiden laskeutua loppuunsa. Nyt siellä juoksenneltiin edelleen lavalle ja lavalta.
Silti kaiken kaikkiaan todella hieno näytelmä, kiitos Turun teatterille!
Lavastus oli upeaa ja ihastelin jatkuvasti, miten sujuvasti kohtaukset vaihtuivat. Kaikki miljööt näyttivät hyviltä ja toimivat. Esimerkiksi mustat ratsastajat, entit ja balrog olivat todella hienoja. Ei varmaan tuollainen olisi harrastelijateatterissa voinut onnistua, niin paljon ja isoa siellä tapahtui.
Klonkun roolisuoritus oli tietysti mahtava. Myös Frodo, Sam ja Gandalf jäivät positiivisesti mieleen. Boromirin kuolema riipaisee minua joka kerta tarinan mediumista riippumatta.
Oikeastaan ainoa asia, joka minua isosti häiritsi, oli Pomppiva Poni. Ensinnäkin viulun taustalla soittama kappale kuulosti minun korviini hyvin paljon Yankee Doodle Dandylta, ja lisäksi paikalliset oli kuvattu kuvottavina ja aggressiivisina juntteina. En tykännyt yhtään siitä, että päänelikollemme käynnistä siellä tehtiin vaarallinen muiden asiakkaiden tungettelun ja riehumisen takia, eikä vain hobittien varomattomuudesta ja huonosta tuurista johtuen.
Muuta pientä häiritsevää oli esimerkiksi tuntu, että jotkin hahmot olivat hieman väärän ja vieraan oloisia (tässä vaiheessa en enää muista, ketkä erityisesti), sekä se, että usein musiikki tuntui olevan vähän väärässä paikassa ja tunnelmassa muuhun lavalla tapahtuvaan nähden.
Vaikka vauhti oli koko ajan kova, minua se häiritsi vasta aivan lopussa. Kontuun palatessa olisi minun puolestani ollut ainakin viisi minuuttia aikaa pikkaisen rauhoittua ja antaa tarinan ja henkilöiden laskeutua loppuunsa. Nyt siellä juoksenneltiin edelleen lavalle ja lavalta.
Puhuivat "menemisestä" eivätkä "kävelemisestä", mikä oli minusta erittäin hyvä, koska itse en ainakaan olisi halunnut kuulla tai nähdä ilmiselvästi Jacksonin elokuvista kummunneita meemejä (niin kuin se "one does not simply") tässä näytelmässä yhtään enempää kuin välttämätöntä on minkään olennaisen jäämättä pois. "Kävelemisestä" puhuminen olisi varmasti saanut enemmän tirskuntaa aikaan.
Silti kaiken kaikkiaan todella hieno näytelmä, kiitos Turun teatterille!
