Taru Sormusten herrasta

  • Keskustelun aloittaja Vieras
  • Aloitettu
Kyllähän minä olen TSH lukenut. Itse asiassa äitini lukisen minulle pienenä iltasaduksi :wink: .Itse olen lukemassa sitä tällä hetkellä viidettä kertaa. Ensimmäisen kerran kun luin Tarun niin aloittaminen ei ollut minulle vaikeaa, koska olin kuullut sen jo. Ja tiesin että se on loistava kirja.
 
:) Minä luin TSH:n ensimmäisen kerran suunnilleen 15 vuotta sitten - siihen aikaan luin käytännössä kaiken mitä sain käsiini, ja Sormusten Herra oli yksi niistä kirjoista. Pidin siitä suunnattomasti jo lapsena, ja sen vuoksi olen palannut siihen yhä uudestaan, luen sen suunnilleen kerran vuodessa - siitä löytää aina jotain uutta, ainakin minä itse. Kesäkuussa tajusin ensimmäistä kertaa miten kauniisti Ghan-buri-Ghan itse asiassa puhuu keskustellessaan Theodenin kanssa.. "taivaan niityllä alkaa päivä"..

TSH:n luettuani aloin sitten lukea muita Tolkienin kirjoja, nyt yritän selvittää tietäni HoME:en läpi..
 
:wink:
Mä luin sen ekaa kertaa, kun olin vasta joku 10 vuotias,
mutta, kun aloitin, niin se tuntu jotenkin ihmeen tutulta.
Ihan kun se olisi kerrottu mulle joskus kauan sitten..
Mutta sen lukeminen oli jokatapauksessa aivan fantastinen
kokemus, ja kun vikat sanat luin-miten se nyt meni?
Sam henkäisi syvään. Kotona ollaan, hän sanoi.-oli
vähällä tulla tippa linssiin, ja sen kokemuksen jälkeen
oon lukenu kaikki Tolkienin tärkeet teokset.
Ois kiva lukee kaikki Tolkienin Roverandomit ja herra Blissit
ja kaikki sellaset lastensadutkin. :D
No jaa..Lukiessa Lotria se tuntui jotenkin mystiseltä, ja
... mutta oli leffatkin mainioita..ne on omalla tavallaan
erinomaisia. :o
Taustamusat tekevät osan sen mahtavasta tunnelmasta ja
kaikki ne lumiset kukkulat.. :roll:
 
Mutta sitten rupesin kelaamaan sitä tosiasiaa että melkeimpä aina kun olen lukenut jonkun kirjan ja katsonut ko. kirjasta tehdyn elokuvan,kummassa järjestyksessä vaan, minua on alkanut harmittaa hirveästi.

Etpä tiedä mistä jäät paitsi. Lue kirja, mutta älä vertaa sitä elokuviin, niin ei tule mitään pettymyksiä. Helppohan se on sanoa, niin, mutta kannattaa ainakin yrittää.

Minä luin Sormusten herran itse ensimmäistä kertaa kesällä 2001, sitä ennen isäni oli lukenut kirjaa mulle ja siskolle ääneen, mutta siitä en oikeastaan muista mitään. Luin kirjan, hurahdin siihen ihan täysin. Kuninkaan paluun luin niin kovaa vauhtia, että kun sain sen loppuun, niin harmitti. Kun ei ollut enää luettavaa.
Sormusten herran jälkeen luin Hobitin ja Silmarillionin, ja myöhemmin KTK:n. Minun suosikkini noista on Sormusten herra... Se on ylivoimainen. En sano, että se on paras kirja kautta aikojen, mutta yksi parhaimmista. Minusta Sormusten herra on sellainen kirja, mikä kaikkien tulisi lukea, vähän niinkuin Tuntematon sotilas tai Sinuhe tms.
 
Löysin sormusten herran vasta lukioaikoinani (oi niitä aikoja), jollain kurssilla piti kai pitää lukupäiväkirjaa tms. Tulikin sitten merkintöjä tyyliin "eihän pippin vaan kuollut? ei se saa kuolla!" , valvomista aamuneljään samin ja frodon kanssa lukitarin luolassa jne... oi niitä aikoja, tosiaan. sittemmin olen lukenut eepoksen n. 14 kertaa, ellen ole laskuissani sekaisin mennyt. englanniksikin kahdesti, nyt ostin divarista ruotsinkielisen painoksen joka odottaa sopivaa tilaisuutta, tod.näk. seuraavan pakollisen ruotsinkurssin yllättäessä. :p

ja kerran jopa ääneen, suomeksi, aupairina ollessani. siihen meni n. 3 kuukautta. 8)

suosittelen kaikille.
 
Luin Tolkienia ensimmäisen kerran seiskalla, siis nelisen vuotta sitten, kun löysin koulun suppeasta kirjastosta Hobitin. Hobitin jälkeen olin täysin myyty, ja pidän edelleen Hobittia noista kahdesta parempana. Tietenkin sen jälkeen oli luonnollinen suunta lukea myös Taru. Siitäkin pidin, mutten ihan yhtä paljon kuin Hobitista. Sen jälkeen sitten vielä meni putkessa mukavasti Silmarillion ja KTK.

Tähään päivään mennessä olen lukenutkin Tarun jo useampaan otteeseen, kerran jopa englanninkielisenä. Kirja on edelleen hyvä, ja varsinkin lauluja oli hauska lukea alkuperäiskielellä, kun oli kuullut ne Toni Edelmanin versioina Ryhmäteatterin musikaalin äänitteeltä (kiitos vielä kerran Ruusalle!).
 
:o
Jotenkin vaan mielestäni Hobbaa, Lotria, Silmaa ja Kotkaa
on tyhmä vertailla keskenään. Ensinnäkin Hobba monta
kertaa pienempi teos, kun Lotri ja ehkäpä suunnattu
enemmän lapsille.
Miksi sen teksti sitten olisi helpompaa luettavaa ja lapsen
suuhun sopivaa?

Silmärilli ja Kotka taas ovat tärkeää lisämatskua näille.
Lastensadut erikseen! :o
 
Sain TSH kirjan joululahjaksi ja sain luetua sen kolmessa kuukaudessa läpi, en tajua miten siinä meni niin kauan. No, nyt olen aloittanut sen lukemisen uudestaan ja yritän saada luettua nopeammin kuin ensimmäisellä kerralla 8)
 
sain 8 vuotiaana joululahajaksi kesti noin 3 päivää viimeksi ja aina löytää uutta (niinkuin yleensäkkin hyvissä teoksissa) olen lukenut varmaankin noin. 5 kertaa ensimmäisen karran lukiessa meni 6 p.
 
Mikä hemmetin KETK jos tarkoitat Keskeneräisten taru jen kirjaa se lyhennetään KTK. Eihän TSH lyhennetä TRSH.
 
Se että toinen käyttää väärää lyhennettä ei oikeuta tuollaiseen epäystävällisyyteen. Väärän lyhenteen käyttö on kuitenkin aiheeseen liittyvässä viestissä, sinun viestisi on lähinnä spammausta. Ei tuollaista, kiitos.
 
(Kirjaston arkistoa möyriessäni löysin tälläisen ketjun. Taru sormusten herrasta on ainakin minun muistaakseni Tolkienin kirja ( ;) ), siis siirsin sen tänne.)
 
Kaikki lähti siitä kun sain kirjan syntymäpäivä lahjaksi opittuani lukemaan kunnolla. Olin toisella luokalla vuosi oli -89. Luin silloin ensimmäisen kerran TSH:n ja luin sen siitä lähtien väh. kerran vuodessa ja nyt täyttyi juuri vähän aikaa sitten 17. kerta. Aina se vain paranee kerta kerran jälkeen, enkä malta odottaa, että sen aloitan taas uudestaan. Se on nykyään melkein aina kesken lukemisen tuossa vierellä. Ja kirja seuraa mukana vähänkään pitemmille reissuille :D 4-5 vuotta sitten tuli mukaan myös muut Tolkienin kirjat kuten Silma, KTK, Hobitti ja muut historiasta kertovat lähteet. Olen siitä lähtien päntännyt tietoa Tolkienista ja hänen kehittämästään Keski-Maasta päähäni ja rakastan tätä aihetta yli kaiken. :) Koskaan ei voi kaikkea tietää mutta laajennan tietouttani edelleen ja viime aikoina olen oikein kovasti "opiskellut". Nyt on tilauksessa pari osaa History of Middle-Earth sarjasta.
Mutta kyllä tuo TSH on silti ehdoton ykkönen. Sen hahmot ovat niin mahtavat ja syvälliset ja kun niistä voi opetella jokaisesta koko elämänkaaren. Tämä on hyvin harvinaista. Koko Tolkienin tapa kirjoittaa on vaan niin loistavaa, ettei siitä voi koskaan luopua :D
 
Tjaa... Aloitin TSH:n lukemisen vuonna -96. Tällä ajanjaksolla olen lukenut TSH:n 14 kertaa, silman 5 kertaa, KTK:n 5 kertaa ja hobittin 12 kertaa läpi.

Ja muita keskimaa- aiheisia kirjoja ja tekstejä olen lukenut tuhottomasti, mitä nyt muutama surkea väärennös on sattunut käsiin. :evil:

Tolkien vaan on lyömätön tarinankertoja. Hämmästyttävän hienostunut ja hiuksenhieno kerrontatyyli. Y know. 8)

Löysin tämän sivuston vähän aikaa sitten. Luulin, että olen ainut TOSI Tolkien fani suomessa. :oops:
Erehdyin, täältä löytyy tosi kovia faneja! 8) :p
 
Ylös