Taru Tulen valtakunnasta

Mitäköhän tästä taas tulee...

Olin kerran kuningas. Valtakuntani oli suuri ja sen asukkaat tyytyväisiä. Mistään ei ollut puutetta ja ihmiset elivät vanhoiksi. Tulihaltiat olivat kansani eliittiä, viisaita ja ymmärtäväisiä. Täydellisiä johtajia.

Olimme kerran, lähes 200 vuotta sitten, sodassa Pimeyttä vastaan. Heidän soturinsa olivat voimakkaita, aseensa tappavia ja heidän taktiikkansa oli hiottu täydellisiksi. Meillä ei olisi ollut mahdollisuutta voittaa ellemme olisi liittoutuneet vihollistemme, Lumen herrojen kanssa. Kahden vuosikymmenen jälkeen onnistuimme vihdoin ajamaan Pimeyden kauas länteen, kuolleiden maille. Mutta sota oli vasta lopun alkua.

Sodan myötä Tulihaltiat muuttuivat. Heistä tuli itsekkäitä ja petollisia. He tappoivat monia viattomia taistellessaan vallasta. Lopulta valtakuntani ajautui sisällissotaan ja minut syrjäytettiin. Lähtöni jälkeen Lumen herrat julistivat sodan Tulihaltioille, sillä he olivat tappaneet myös Lumen valtakunnan asukkaita ja valloittaneet heidän maitaan.

Näin alkoi uusi sota, jossa Lumen Valtiatar joukkoineen tuhosi jok'ikisen Tulihaltian, mutta hän säästi kaikki, joilla ei ollut kykyä hallita liekkejä. Heistä tuli hänen alamaisiaan ja valtakunnastani hänen valtakuntansa. Mutta minä selvisin. Ja on vain ajan kysymys, milloin Pimeys hyökkää taas. Ja tällä kertaa me emme ole auttamassa.

Mitä piditte? Oliko aivan kauheasti virheitä? Liian masentava?

Hieno tarina, arvosanani, jos saan antaa sellaisen, on 10.

Minusta tuo kuulostaa ihan jonkun suuren tarinan johdannolta. Seuraavaksi pitäisi todellinen kertomus siitä miten kuningas elää tavallista elämää maatyöläisenä tai majatalonpitäjänä kun merkit uudesta hävityksestä alkavat olla yhä selvempiä ja siitä miten kuningas temmataan vastentahtoaan mukaan pelastamaan valtakuntaa. Tarina suurista seikkailuista, joku onneton rakkaustarinakin sinne mahtunee draamaa tuomaan. Ainakin joku päähenkilölle tärkeä henkilö on tapettava hyvässä kirjassa. On myös löydettävä se kadonnut tulenhaltija joka ei tahdo paljastaa kykyjään ja tulla tapetuksi, mutta jolla lopulta on ratkaiseva osa valtakunnan kohtalossa. Lopulta suuria tekoja tehneenä kuningas tekee ratkaisunsa ja joko pyrkii entiseen korkeaan asemaan tai palaa suosiolla majataloonsa ja vaimonsa luokse ja valitsee yksinkertaisen elämän josta on niin kovin alkanut pitää.
Tuollaista tarinaa ei saisi mahtumaan muutamaan kymmeneen sivuun vaan sen pitäisi olla ihan oikea kunnon kirja.

Suunnitelmissa olisi kirjoittaa kirja, jos vain aika riittää. Ajattelin kuitenkin kirjoittaa sitä vähitellen, jottei kiinnostus vain menisi. Mikään ei ole inhottavampaa kuin kirjoittaa tarinaa väkisin. Niin ja tietysti kiitän kovasti kommenteista ja katsotaan, mihin tämä johtaa.

edit. Niin, ja se kirja jäisi vain siihen yhteen ainoaan kappaleeseen, jottei suku vain heittäisi minua kaivoon.