Tee

Telimektar

Fundamentalisti
Otan mielelläni vastaan vinkkejä eri teelajeista
Tosiharrastajat ovat kai kiinnostuneita valkoisesta, keltaisesta tai vähintään vihreästä teestä. Itse juon lähinnä mustaa teetä (Twiningsin English Breakfast, se on kyllin vahvan makuista runsaan kahvinjuonnin turmelemaan suuhuni).
Vaimoni vihreäteesuosikki on japanilainen bancha-tee, joka minustakin on kyllä ihan ok. (Ei aivan yhtä hienoista ja herkistä lehdistä kuin sincha tai sencha, mutta myös bancha on näitä + 70 celsiusasteessa haudutettavia).
 

Isilmírë

Kuukivi
Suomen Tolkien-seura
Iloista Kontuun paluuta @Jänis ! Teet ovat tosi yksilöllinen juttu, mutta voin tietysti kertoa omista suosikeistani - huomauttaen heti kärkeen, etten ole missään nimessä "oikea" teeharrastaja, koska pidän - ah mikä pyhäinhäväistys! - maustetusta teestä, ja kehtaan vieläpä laittaa sekaan hunajaa ja maitoa.

Markkettivalikoimissa mustia lemppareitani ovat Muumimamman voimajuoma (Nordqvist) ja Mustikka Superior (Forsman), valkoinen suosikkini taas on Valkoinen Helmi (Forsman).

Helsinkiläisen Théhuoneen valikoimassa musta suosikkini on Lady Grey, ja pidän kovasti myös vihreän ja valkoisen teen maustetusta sekoituksesta nimeltä Jeanne d'Arc.

Nord-T:n harmittavan harvassa kaupassa myytävä Sunset At Noon on myös aika ihastuttava pullanmakuiseksi maustettu erittäin laadukas musta tee, mutta se on kyllä totta puhuen melkoisen ylihinnoiteltua. Käyn itse ostamassa sitä vain kerran - pari vuodessa helsinkiläisestä Pur-nimisestä pikkuliikkeestä.

Jos lähtee tilaamaan teetä ulkomailta Adagion valikoimasta, voin suositella maustettua teesekoitusta nimeltä White Tea of Kings. Sen nimi oli aiemmin White Tea of Gondor, mikä minut alun perin sai siitä ylipäätään kiinnostumaan, mutta ei nimen vaihto ole makua pahentanut.

Muoks Kävin vielä tarkistamassa, saako Théhuoneelta itse asiassa enää Lady Greytä (eräs aiempi suosikkini, Rose Pai-mu-tan, katosi aikoinaan yllättäen listoilta), ja näköjään sitä myydään edelleen, mutta nimellä Earl Grey Blueflower.
 

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Kuten huomaatte, tässä on uusi ketju nimeltään Tee. Se on lähtöisin Esitellään itsemme -ketjusta, jossa @Jänis kysyi (kuten ensimmäisestä viestistä näette) vinkkejä teelajeista.

Nyt on sitten jokaiselle tilaisuus jakaa ihka-aidossa teetopiikissa omia teekokemuksiaan, esittää teekysymyksiä ja muuten vain keskustella teestä, teen valmistamisesta, säilyttämisestä, hankkimisesta ynnä kaikesta muusta teehen liittyvästä.

Mitä tulee teen ostamiseen, Théhuoneen lisäksi llienee muitakin laadukkaita teekauppoja? Muistaakseni Turussakin on yksi, täytyypä ottaa selville tarkemmat tiedot sen nimestä ja sijainnista ellei joku ehdi sitä ennen kertomaan.
 

Brithil

Kääpiön kokoinen, hobitin oloinen
Hihhei, teeketju! Minä juon teetä aivan hirvittäviä määriä, jonkun mielestä ehkä jopa liikaa:grin:Pidän lähes kaikista teelajeista, mutta jos pitäisi valita suosikki, olisi se varmaan vihreä tee! Juon sekä maustettua että maustamatonta teetä, kunhan mausteet ovat luonnollisia, eivätkä mitään esanssimössöä (tuli semmoisiakin teeharrastuksen alussa juotua, mutta nykyisin ne maistuvat äklömakeilta.) Voisi minut varmaan teeharrastajaksi luokitella, vaikka juonkin silloin tällöin pussiteetä, pyhäinhäväistys![22]Irtoteetä kuitenkin pääasiassa. Ainiin, en lisää teeheni pääasiassa mitään. Ainoastaan Earl Greyhyni laitan teelusikallisen hunajaa, ja joihinkin vahvoihin mustiin teihin kauramaitoa. Piti pääsiäisenä Tampereella poiketessa käydä Teekauppa Veiströmissä täydentämässä teevalikoimaa, mutta kauppa olikin kiinni. No, mitäs en tarkistanut:D
Teesuosituksia! Dragonwell green tea, eli lohikäärmekaivotee! Tämä tee on yksi tunnetuimpia kiinalaisia vihreitä teelaatuja. Todella hyvä, kukkaisen makea maku! Ja tämähän on siis maustamaton. Kaupasta löytyvistä: Forsman Tean Lakritsi-musta tee ja Clipperin chai green tea! :heart:
 

Pagba

Hyvienkin vitsien kertoja
Opettelin juomaan teetä vähää ennen armeijaa, koska arvelin taidosta olevan hyötyä kylmässä metsässä. Toinen vaihtoehto olisi ollut kahvi, mutta se kiehtoi teetä vähemmän. Kokeilin Twiningsin irtoteetä merkiltään Prince of Wales, mutta sellaisenaan se maistui aivan liian vahvalta. Sehän on tarkoitettu brittikäyttöön maidon kera. Armeijan jälkeen join irtoteeni sokerin ja maidon kera, toisinaan hunajalla makeutettuna. Eräällä leirillä oli tarjolla pelkkää pussiteetä ja aloin juoda sitä sellaisenaan, jotta siinä olisi ollut edes vähän teen makua. Tapa levisi irtoteehenkin. Suosikkimerkkejäni olivat Viisastentee, Onnen Elefantti (johon liittyy suhdemuistoja) ja Lapsang Souchong, voimakkaasti savuntuoksuinen teemerkki.

Nykyään teenjuontini on urautunut. Käytän teenkeitintä helppouden vuoksi ja ostan teeni ruokakaupasta kilon pusseissa. Merkki on Ceylon FOP ja pussi maksaa 12,50, eli vajaat puolet irtoteen tavallisesta hinnasta. Juon yhden mukillisen aamuisin ja jos jossakin on tarjolla pelkkää pussiteetä, olen mieluummin mehulinjalla. Pystyn olemaan pitkäänkin ilman teetä, mitä ei oikein voi yrittää kahvin kanssa ilman kiusallisia vieroitusoireita.
 

Farian

Nutturatäti
Minun tee-elämäntarinani on vähän outo.
En ole koskaan varsinaisesti pitänyt teestä vaan juonut sitä joskus, kun palelee; kun kylässä tai tilaisuudessa se on ainoa vaihtoehto kahville, jota inhoan; tai kun tarvitsen kofeeiinia. Se, etten ole koskaan sanottavasti pitänyt teestä, johtuu siitä, että tee on yleensä kitkerää - musta tee enemmän, vihreä jonkin verran varsinkin jos se on tehty liian kuumaan veteen - mutta juohan sitä joskus, jos täytyy tai tarvitsee. Kun vihreät teet tulivat markkinoille, luovuin yrittämästäkään mustaa teetä, mutta vihreätkin jäivät aika vähälle, kun ei tee mikään lempijuoma kuitenkaan ole.

Ex-mieheni joi teetä maidon kanssa, ja patisti yrittämään sitä. Totesin sen maistuvan vain kuumalta maidolta, joka maistuu minusta inhottavalta, ja niin ajattelin parikymmentä vuotta. Viimeisin ex vei minut intialaiseen ravintolaan juomaa intialaista teetä, joka pienen totuttelun jälkeen olikin ihan hyvää. Siinä on maitoa ja sokeria, mutta mausteiden takia se ei maistukaan kuumalta maidolta, ja maidon ja sokerin ansiosta kitkeryys ei ole niin paha, joten olen nyt juonut sitä useammin kuin teetä moniin vuosiin. Välillä ihmettelen vieläkin, että vaikka aiemmin olin vannoutunut maitoteen vastustaja, nyt maidon laittaminen teehen onkin ihan normaalia. [22]

Testauksen tulokset tähän mennessä: English Tea Shopin Black Tea Chai ei minua miellytä - ehkä se on se appelsiini siinä, Teekannen Indian Chai Classic vaikuttaa alustavasti ihan kelvolliselta ja Twiningsin Spicy Indian Chai Tea on tällä hetkellä suosikkini, mutta Thé huoneen Chaita on kehuttu minulle kovasti. Ehkä sitä pitää kokeilla joskus.
 

Ares B

Antifilatelisti
Liekö kukaan kontulaisista teennauttijoista kokeillut arvon professori Tolkienin nimikkoteetä?

Pari vuotta sitten nörttien yllätyspaketissa Scifi-Blockissa tuli hobittiteetä. Itse en ole sen enempää teen kuin mintunkaan ylimpiä ystäviä, mutta perheen naisväki kokeili ja oli kuulemma ihan ok. Amerikkalaismennoniitit näyttävät jo lopettaneen sen tuotannon. Pitänee yrittää säästellä viimeisiä pusseja sopivaa tilaisuutta silmällä pitäen.
 

Jaamar

Hyykäärme
Vastuuhenkilö
Kummi
@Farian, veikkaan että sinä olet saanut aina joko liian kuumaan veteen tehtyä, liian kauan haudutettua tai muuten huonosti tehtyä teetä. Minäkin inhoan teen kitkeryyttä, mutta vältän sen varsinkin mustan kanssa lyhentämässä haudutusajan sinne jonnekin korkeintaan minuutin tietämille. Usein saatan tyytyä jopa vain läpikaadettuun teehen. Eli laitajn teen sihtiin ja kaadan kuuman veden sihdin läpi. Minäkään en todellakaan ole mikään ammattilainen teen kanssa. Vihreästä teestä en pahemmin tykkää ja juon paljon maustettua teetä. Mieluiten maustettua. Maustamattomista juon oikeastaan ainoastaan lapsang souchong -nimistä teetä joka on savustettua. Se on ollut pitkään vakioteesuosikkini. Normaalisti arkisin juon aika paljon forest fruittia tai muita hedelmäisiä pussiteelaatuja. Ihan hyvää on :) Sitruuna teen kanssa ei oikein maistu.

Käytiin viime syksynä Gotlannissa ja siellä on hieno teekauppa nimeltään Kränku (heillä on myös verkkokauppa ;) ). Siellä oli testeripurkkeja joista sai nuuhkaista eri teelaatuja ostopäätöstä tehdessään. Ostettiin sieltä tällainen neljän teen lajitelma. Pieniä purkkeja, joten ahkeralle juojalle eivät riittä pitkälle, mutta sai hyvän kuvan eri mauista. Kaikki olivat hyviä siitäkin huolimatta että joku näistä sisältää pergamottiöljyä josta en normaalisti pidä sitten ollenkaan. Suosikkini kuitenkin oli Gotländsk Sommarblandning.
Suosittelen ihan ehdottomasti tätä teekauppaa jos joskus tulee matkustettua Visbyhy ;) Ja suosittelen ehdottomasti myös matkustamaan sinne kävipä teekaupassa taikka ei!

Erikoisin teetuttavuuteni on ollut äitini tarjoama Youn nan pu-erh tea. Kiinalaista mustaateetä. Minulla on sitä itsellänikin pieni pussukka, mutta en vaan ole tullut käyttäneeksi. Tuota teetä pitäisi huuhdella 5sekunnin ajan ennen ensimmäistä haudutusta ja samoista lehdistä voi kuulemma saada haudutettua teetä jopa seitsemän kertaa.
Maku... No jos olet käynyt maakellarissa niin sulje silmäsi ja kuvittele että kävelet suu auki maakellariin ja maistat kellarin tuoksun. Siltä se maistuu. Jollain kierolla tavalla oikeasti tykkäsin siitä ja ilmeisesti tämän pitäisi olla jonkinlaista terveysteetäkin oikein :)
 

Brithil

Kääpiön kokoinen, hobitin oloinen
@Ares B Eipä ole tullut maistettua! Olen joskus katsellut joitakin lotr fandom teesekoituksia netissä, mutta ei ole tullut vielä tilattua.
Minussa on sellainen ärsyttävä piirre (tiedostan sen itsekin) että ärsyynnyn siitä, kun ihmiset tekevät teetä "väärin". Tuossa juuri äsken tein äidilleni vihreää teetä, ja oikeasti pahoitin mieleni, kun hän pisti siihen maitoa:grin:Mutta kun tiedostan sen, että tee on parhaan makuista ja terveellisintä ilman mitään, ei vihreästä teestä varsinkaan maista mitään makuvivahteita maidon seasta! Eikä tee maistu miltään, jos liottaa pussia vedessä kymmenen sekuntia, niin että väriä irtoaa, kuten olen nähnyt joidenkin tekevän. Täällä kahvinjuojien maassa kun asuu, täytyy tämmöisten asioiden kanssa oppia elämään:joy:Lähipiiriäni valistan kyllä aina teen "oikeaoppisesta" nauttimisesta ja valmistamisesta, teenörtti kun olen[22]
 

Fairy tale

Lapinorava
Toivottavasti en häpäise koko ketjua moukkamaisella teemaullani tullessani tänne höpisemään. En nimittäin ymmärrä teen päälle sitten yhtään mitään. Koska en juo kahvia missään tilanteessa, vaihtoehtona on usein tarjolla oleva tee kuumana juomana tilanteessa kuin tilanteessa. Voin lokeroida itseni teenjuojaksi, mutta en juo sitä hienostuneesti. En pidä vihreästä teestä, enkä oikein valkoisestakaan. Musta haudutettu tee on kamalan tuhtia tavaraa. Tarvitsen makeutusta voidakseni juoda teeni, mieluummin ilman kauhean pitkää haudutusaikaa.

Työpaikallani on vedenkeitin, jossa lukee milloin lämpötila on millekin teelajille sopivan kuumaa. Suosikkini on Twiningsin Earl Grey tee, eli kallistun mustan teen puoleen. On kuitenkin aivan sattuman kauppaa että saan teeni onnistumaan täydellisesti. Se vaatii aivan tietyn lämpötilan (90-92 asteisen veden) ja sopivan haudutusajan tai vastaavasti sopivan teepussin liotuksen, josta en ole vielä päässyt perille. Ja ripaus sokeria. Voi niitä aamuja, kun teeni on ollut hyvää ja olen melkein nauranut sitä juodessani sen onnistumisen tähden. :D
 

Telimektar

Fundamentalisti
Minä juon ensin mukillisen teetä aamulla heti herättyä, samalla kun laitan kahvin tippumaan. Sitten palaan taas teehen loppuillasta, kun päivän kolmastoista kahvimukillinen alkaa jo hiukan tökkiä, mutta jotain kuumaa ja kofeiinipitoista nestettä on vielä saatava. Sekä kahvin että teen juon mustana (vihreän teen tapauksessa siis vihreänä).
[22]
 

Jaamar

Hyykäärme
Vastuuhenkilö
Kummi
Minussa on sellainen ärsyttävä piirre (tiedostan sen itsekin) että ärsyynnyn siitä, kun ihmiset tekevät teetä "väärin". Tuossa juuri äsken tein äidilleni vihreää teetä, ja oikeasti pahoitin mieleni, kun hän pisti siihen maitoa:grin:
Minulla ei riitä oikein kärsivällisyys opiskella teen ihan oikeaoppista valmistusta. Mutta ihan perus jutut, kuten että vihreää teetä ei laiteta kiehuvankuumaan veteen tiedän, mutta siihen se jääkin. Mutta minustakin maito ja sokeri (tai muu makeutusaine) pilaa teen ja tunnistan myös itsessäni pienen ärtymyksen pistoksen kun joku tekee tönkkömustaa teetä johon sitten kaataa maitoa ja lisää sokeria peittämään kirkeryyden jonka on itse aiheuttanut. Mutta siihen loppuukin minun teehifistelytaitoni ja ehkä myös kärsivällisyyteni.
Eikä tee maistu miltään, jos liottaa pussia vedessä kymmenen sekuntia, niin että väriä irtoaa, kuten olen nähnyt joidenkin tekevän.
Ai kuten minä teen :D Ja minusta se maistuu ihan riittävästi juuri tuollaisella lyhyelläkin liotuksella :p Tosin tämä toimii vain mustan teen kanssa. Muut kokeilemani laadut vaativat pidemmän haudutusajan että maistuisi muultakin kuin vedeltä.
Ja varmaan nuo maustetut teet joita harrastan yleensä ovat myös teehifistelijän kauhistus?
 

Qohelet

Kontulainen
Juon ihan samaa teetä mitä Pagba. Jotenkin huvittavaa, että vaikka se on varmaan edullisin (tai lähes, jos jostain löytyy vielä halvempaa) tee, niin on hyvää.

Juon teeni aina pikimustana ja haudutusaika on usein 10-15min. Teeannos / muki on noin 1½ teelusikallista. Juon myös jonkun verran pussiteetä, varsinkin kyläpaikoissa, mutta kotona ja työpaikalla irtoteetä. En suosittele ottamaan minusta mallia.

Assam on ehkä se kaikkein mieluisin teelaji, mutta en ole ostanut sitä vähään aikaan ja sitä ei saa ihan joka paikasta. Yleensä olen ostanut sitä Turun kauppahallista. Assamiin liittyy myös yksi hauska juttu. Olen ainoastaan kerran ollut tilanteessa jossa Assam tee oli niin vahvaa et oli vaikeuksia saada juotua ja tämä tapahtui Lukin luona - silloin, kun hän vielä asui Turussa opiskeluaikana. Sellaista kunnon tervaa, hyvä ettei jääny lusikka pystyyn.
 

Isilmírë

Kuukivi
Suomen Tolkien-seura
@FarianSiellä oli testeripurkkeja joista sai nuuhkaista eri teelaatuja ostopäätöstä tehdessään.
Théhuoneella on myös normaali proseduuri, että kun pyytää saada jotain tiettyä teelaatua, teesäkki nostetaan tiskille haisteltavaksi. Näin saa ennen lopullista ostopäätöstä varmistettua, että ainakin tuotteen tuoksu vastaa toivottua.

Erikoisin teetuttavuuteni on ollut äitini tarjoama Youn nan pu-erh tea. .... ilmeisesti tämän pitäisi olla jonkinlaista terveysteetäkin oikein :)
Kokeilin pu-erhia aikoinaan, kun työpäivät olivat yhdeksäntuntisia ja niistä piti selvitä yhdellä 20 minuutin ruokatauolla. Pu-erhia kutsutaan joskus laihdutusteeksikin, koska sen pitäisi auttaa hillitsemään näläntunnetta. Ei harmi kyllä toiminut minun kohdallani, vaikka saatoin kitata teetä päivän aikana parikin isoa termosmukillista ;)

Mitä tulee Tolkien-teemaisiin teelaatuihin, teekauppa The Ounce, jolla on verkkokaupan lisäksi myymälä Helsingissä, pitää valikoimassaan maustettua vihreää teetä nimeltä Gandalf the Grey.
 
Last edited:

Pagba

Hyvienkin vitsien kertoja
Juon ihan samaa teetä mitä Pagba. Jotenkin huvittavaa, että vaikka se on varmaan edullisin (tai lähes, jos jostain löytyy vielä halvempaa) tee, niin on hyvää.
Se on kyllä hyvin epätodennäköinen yhdistelmä (halpaa ja hyvää), mutta Ceylon FOP:n kohdalla se tuntuu onnistuvan. Varsin pehmeän makuista teetä. Tänään näin kaupassa tyhjiöpakatun kilon teepussin vieressä saman hintaisen English Breakfast -pussin. Pekonit jne. hankittava erikseen.
 

Constantine

Konstspråklejon
Muistikuvan perusteella olen lukenut joitakin viikkoja sitten netistä jutun, mistä saattoi päätellä teen juomisen olevan terveellistä ja jopa melko välttämätöntä, koska ilman sitä ihmiskeho saattaa käydä ajan myötä jollain lailla ylirasittuneeksi tjsp.

On verra, onko vastaavanlaista (faktantarkistuksen kestävää?) infopakettia vielä kammettavissa jostakin netin päivänvalottomista syövereistä esiin.
 
Last edited:

Brithil

Kääpiön kokoinen, hobitin oloinen
@Jaamar Haha, niin, eihän sitä kukaan voi varmaan kaikkea kaikesta tietää, itselle nämä tiedonmuruset on tarttuneet mukaan tutkiskellessani teetä, koska se ja siihen liittyvä kulttuuri eri maissa kiehtoo minua! Ja tietysti ihmisten täytyisi juoda teensä niin, miten he siitä pitävät, vaikka se ei olisikaan "oikeaoppista".:grin:Ja tuskin teen tekemiseen on olemassa mitään universaaleja sääntöjä, jotka pätevät joka tapauksessa. No, juonpa tässä aamuisen Earl Greyni ja suuntaan kouluun.
 

Isilmírë

Kuukivi
Suomen Tolkien-seura
Olikohan se @Satekai , joka aikoinaan jossain miitissä valisti, että maidon ja makeutusaineiden laittaminen teehen on brittien hätätilanteessa kehittämä ratkaisu. Jokin varhainen, kaukaa idästä purjelaivalla tuotu teelasti oli matkalla joutunut rottien sotkemaksi, ja kun kallista tavaraa ei haluttu heittää hukkaan, se keksittiin kaupata maidon ja hunajan(?) kanssa nautittavaksi, jolloin ei haitannut niin paljon, että teelehtien seassa lillui rotanpapanoita.
 

Ereine

Kontulainen
Kävin viime syksynä teenmaisteluillassa Théhuoneella, siellä pääsi tutustumaan vähän erikoisempiin teelajeihin. Suosikikseni nousi yllättäen pu ehr, vaikka en yleensä pidä lainkaan mustasta teestä (eipä se kyllä taida juuri muistuttaa normaalia länsimaista mustaa teetä kuin ehkä väriltään). Se on mukava sosiaalisena kokemuksena kun tee on puristettu laataksi ja se herättää hieman kummastusta. Pidän myös siitä että veden lämpötilalla ei ole niin väliä, minulla ei ole kärsivällisyyttä yrittää saada vettä juuri oikean lämpöiseksi kun vedenkeittimestä puuttuu säädöt.

Olin jossain vaiheessa nuorempana teesnobi ja join vain japanilaista vihreää teetä, maustamattomana ja makeuttamattomana, totta kai. Asenteeni on lientynyt runsaasti ja nykyään juon lähinnä maustettua teetä. Arkisin eniten pussiteetä, pidän Nordqvistin Seikkailu-boksista jossa on montaa eri sorttia. Juon myös paljon yrttiteetä, jos siitä voi puhua tässä keskustelussa. Aloin aikoinaan juomaan rooibosta siinä toivossa että se auttaisi lievään anemiaan, en tiedä toimiko se mutta ainakin se on hyvänmakuista ja toimii erityisen hyvin maustettuna, pidän myös siitä ettei lämpötilalla tai haudutusajalla ole väliä. Kesällä teen siitä yrittien kanssa jääteetä. Iltaisin juon teetä, jossa on valeriaanaa rauhoittamaan ajatuksia.

Erikoisin maistamani yrttitee on amacha, hortensian lehdistä tehty juoma, joka on älyttömän makeaa, kiitos jonkun aineen joka on moninkertaisesti tavallista sokeria makeampaa. Se maistuu vähän medeltä. Join sitä vähän vahingossa yhdessä kahvilassa Turussa ja sitä oli pakko saada kotiinkin. En onnistunut löytämään sitä mistään suomalaisesta kaupasta ja jouduin lopulta tilaamaan sitä Japanista.
 

Satekai

pelikisälli
Miun teetietämys on vuosien takaa kun Protun kahvilassa Soihdussa vielä järjestettiin teetiistaita, eli siis tee kokoontumisia. Testasimme mm. miten saman tee erän makuun vaikuttaa haudutusaika(10s, 4min, 1min, jne), veden alkuperä(vesijohtovettä eri kaupungeista, pullovettä, lähdevettä jne), veden lämpötila(60-100 väliltä), haudutustapa(läpi kaataen, päälle kaataen, jälkikäteen lisäten, jne) jne. Vertailimme saman teen eri aikaan kerättyjen lehtien laatueroja (se kirjain litania siellä pussissa esim FTGFOP) ja miten se vaikuttaa makuun, eri teelajeja ja kaikenlaista. Olen unohtanut paljon, en juurikaan juo teetä enää kotona. Lähinnä jos tulee kyläiltyä tai oltua muuten reissussa niin että pitää valita teen ja kahvin väliltä. Edelleen juon teeni mahdollisimman lyhyellä haudutuksella noin 60-70 asteen lämpötilalla (kuumempaa ei kuulemma ees sais juua kun polttaa värekarvat kurkusta ja siitä sit seuraa kaikenlaisia ongelmia..) ja tarvittaessa sitten pidennän aikaa ja/tai lämpötilaa tapauksesta riippuen. En pidä kitkerästä teestä. Kotona oleva teevarastoni on enimmäkseen vuosikymmenen takaa, mutta vieraille annan ensisijaisesti uudempia.

@Pagba mainitisi Lapsang Soucsongin ja @Isilmírë Jeanne D'Arcin ja ne ovat miullakin suosikeissa. Jeanne D'Arcin ongelma on että syön sieltä aina ne kuivatut lohikäärmehedelmät ennen kuin ne päätyvät teehen (sillä lailla (aurinko?)kuivattuna niitä en ole Suomesta muualta löytänyt). Lapsangista kulkee tarinaa että Kiinassa se olisi vanhojen miesten tee, jota he juovat baareissa ja että naista joka sitä ostaa katsotaan aika vinoon... mene ja tiedä sitten onko tarinalla perää.

Ja tuon Britannia tarinan kuulin suunnilleen muodossa, että kauppalaiva pääsi pitkän kuukausien purjehduksen jälkeen lopulta Intiasta perille Britanniaan teelasteineen. Vahinko vain että merivesi, ötökät ja rotat olivat tuhonneet lastin. Miehistö siinä sitten miettimään, että miten tätä kehtaa kuningattarelle tarjota. Joku sitten keksi että uskotellaan että Intiassa on tapana juoda tee maidon ja sokerin kanssa. Tämä tapa päätyi sitten brittiläisten mukana intiaan myöhemmin. Miulla ei ole mitään lähteitä tälle tarinalle, en ees muista enää kuka sen kertoi silloin yli kymmenen vuotta sitten siellä teeilloissa.

Mie oon viime vuosina tehny yrttijuomaa lähinnä itse keräämistäni kasveista. Teeksihän saa virallisesti nimittää vain teepensaan lehdistä tehtyä juomaa, vaikka puhekielessä käsitteet menevätkin iloisesti sekaisin. Voimakkaimpien puristien mielestä esim maustetut teet eivät ole teetä kun niissä on muutakin kuin teen lehtiä.

@Tik mietti Turun teekauppaa, mahtoiko se olla Teepolku? En ole siellä käynyt, mutta valikoimaa näyttäisi olevan. The Ouncessa hiukan häiritsi siellä aikanaan harrastettu tapa säilöä tee lasipurkeissa, kun tee pitäisi säilöä nimenomaan valolta suojattuna (ja ilmatiiviisti jos mahdollista). En ole siellä käynyt sen ekan kerran jälkeen joten en tiedä nykyistä tilannetta. Tietty jos sen sieltä ostamansa teen käyttää melko lyhyessä ajassa niin ei tuosta lasipurkkisäilönnästäkään niin suurta haittaa liene.
 
Ylös