Minä itkin. Ihan suhteettoman paljon, ottaen huomioon ettei kukaan kuollut. Mutta kun! Se oli niin traagista ja jännää! Olen ihan kääntänyt kelkkani Abby-Luka-kuviossa, ne ovat ihania yhdessä ja voi vauvaa ja kaikkea. (Ei sillä, minusta Carter ja Abby olivat ihanat yhdessä. Mutta kun sitä ei voi saada, tämä kelpaa minulle hyvin.)
Jotenkin jännä, miten paljon voi eläytyä tv-sarjaan, saati sitten kiintyä fiktiivisiin hahmoihin. Tuntui ihan kuin olisi tavannut vanhoja ystäviä pitkästä aikaa, tai palannut jonnekin paikkaan. Ihana, Teho-osasto on ihana! Olen suorastaan rakastunut, se on vaan niin paras.
Mutta hei, ei kai ne ole jotenkin muuttaneet alku/lopputunnaria?