Aina ei tarvita spektaakkelimaisia pakkausrituaaleja tai hillitöntä suunnittelua. Olin lähdössä Pieksämäelle työreissulle pariksi päiväksi, ja koska paikkakunnan "hotellitarjonta" ei hirveästi miellyttänyt (enkä pidä työmatkojen hotellikuolemisesta muutenkaan) niin tsekkailin etukäteen säätiedotusta, ja kun se näytti hyvältä niin sain päähäni että menen täällä jo aiemmin mainostamalleni Vedenjakajareitistölle yöksi. (Tästä hyvästä saan muuten verotonta yömatkarahaa 13 e, että kyllä kannatti
Tämä on itse asiassa meidän firmassa ennakkotapaus, mutta eiköhän se mene läpi kun halvinkin majoitus olisi ollut n. 50 e.) Löin kamat kasaan periaatteella "kai siellä suunnilleen kaikki tarvittava on mukana ja josei oo niin onhan siellä kauppoja" ja sit mentiin. Reitistöllehän on Pieksämäen keskustasta n. 2 km.
Töiden jälkeen ajelin etukäteen katsomani taukopaikan parkkipaikalle ja katsastin alueen, mutta se ei miellyttänyt riittävästi. Tuollahan on siis varmaan 20 parkkipaikkaa joilta pääsee taukopaikoille, ja olin duuniautolla liikkeellä. Kävin katsomassa pari muutakin paikkaa. Lopulta tulin paikalle jota olin etukäteen uumoillut ylikansoitetuksi, mutta mitä vielä. Ei ketään. Oli huussi ja tulipaikka ja laavu. Parkkipaikka 100 m päässä. Täydellistä! Hain kamat ja pystytin riippumattoleirin, sytytin pienet tulet ja grillasin jauhelihapihvejä. Illan hämärtyessä istuin nuotiolla ja fiilistelin. Kuuntelin kalojen hyppimistä ja harmittelin ettei virveli ollut mukana. Oli täysin tyyni ja lämmin elokuun ilta, paitahihasillaan tarkeni iltakymmeneen asti. Hyttysiä oli nolla. Ei olisi voinut olla parempi ilma. Itse asiassa ajattein, että saattaa hyvinkin olla tämän kesän viimeinen tällainen ilta ja että siitä pitää ottaa kaikki irti.
Nukkumaanmeno oli haastavaa kun ei olisi malttanut kun oli niin kivaa, mutta 23 maissa kömmin mattoon vain herätäkseni 00.30 siihen, että laulujoutsenilla oli asiaa. Ja sitä asiaa sitten riitti melkein tunnin. Olen monesti käyttänyt korvatulppia juuri kovaäänisten lintujen takia, mutta nyt se ei ollut mahdollista koska oli herätyskello päällä. Lopulta ne sulkivat nokkansa ja minä jossain kohtaa silmäni.
Aamulla nousin 5.30, purin leirin, keittelin aamuteet ja nautin kaikessa rauhassa aamuhämyisestä järvestä. Ne joutsenenhyväkkäät purjehtivat ohitseni luomatta silmäystäkään tyyppiin jonka silmäluomet heidän takiaan painoivat tonnin! Mokomatkin. Siinä sitten kasailin kamppeeni ja lähdin töihin ihan niin kuin minä tahansa muunakin aamuna. Paitsi etten ole koskaan ennen lähtenyt töihin metsästä.