Telttailu, vaeltaminen ja muu ulkoilmaelämä

No niin, riipparin ripustus on korjattu. Ostin uudet whoopie slingit joista toinen jää varaosaksi. Rikkinäinenkään ei mene hukkaan, kestävää narua tarvitaan retkillä aina. Kysykää vaikka Samilta!

Vaikka olen luvannut itselleni että retkeilyvarusteita ei nyt tänä vuonna ole tarvis hankkia lisää, niin top quilt on kyllä hankintalistalla. Makuupussiin pujottautuminen riipparissa on aivan hanurista, riipparin vieressä taas makuupussiin tarttuu roskia ja hyttysetkin saattavat keritä apajille, ja olenkin päätynyt usein käyttämään makuupussia ihan vaan peittona (mulla on myös erillinen aluspeitto). Makuupussia ei ole kuitenkaan peitoksi tarkoitettu ja aina sieltä joku ruumiinosa on sen verran ulkona tai muuten vaan jostain vetää sisään että sitten on joku kohta kylmänä. Toinen hankittava varuste on Kupilka 37 kuppi. Mulla on se pienempi 2,5 dl vetävä kuppi, josta juon aamukahvi usein myös kotona, mutta tämä isompi vetää 3,7 dl ja kelpaa teen/kahvin juonnin lisäksi myös esim. puuron tai keiton syömiseen. Tykkään noiden astioiden helposta puhdistettavuudesta, materiaali on miellyttävän tuntuista (ne on jotain puu-muovikomposiittia), ei ime makuja/hajuja ja ovat nuo ihan kivan näköisiäkin.

Toinen varustepostaus!

Olin landella vanhan kaveriporukan miitissä pe-su ja koska a) mun on vaikeaa saada nukutuksi tilassa jossa on muita ihmisiä ja b) kuorsaan (kuulemma) ja haluan säästää muita siltä, päätin telttailla kaverin talon pihassa. Tasaista lääniä riitti ja ilmatkin suosivat. Lisäksi telttailuni tuotti muille miittaajille kovasti hupia.

Tykkään enimmäkseen nukkua riippumatossa, mutta teltta olisi joissain tilanteissa kätevämpi vaikka selkä ei oikein tahdokaan kestää ohuella makuualustalla nukkumista. Lääkkeet asiaan on löytyneet ja hankin ne jo jonkin aikaa sitten, mutta vasta nyt tuli hyvä tilaisuus testata niitä - kaverilla kun on useita ulkorakennuksia, joihin olisi voinut painella nukkumaan omaan rauhaansa jos telttailu olisi jostain syystä alkanut ahistaa. Varusteiden koepystyttely johonkin lähipuistoon ei ole järin houkutteleva vaihtoehto kun en jaksa sitä että vieraat ihmiset tulevat siihen sitten pällistelemään ja kommentoimaan hölmöjä.

Teltalle on tähän asti ollut melko vähän tarvetta, joten ostin jo viime vuoden puolella Haltin Noux Lite 2:n. Ulkoteltan vesipilariarvo on kyllä melko alhainen (2000 ml), mutta sateella voi aina virittää kevyen tarpin telttapaikan yläpuolelle. Tärkeitä kriteerejä olivat alle 2 kg paino (1,8 kg) ja alumiinikaaret. Nimensä mukaisesti teltta on tarkoitettu kahdelle hengelle. Yhden hengen telttoja en edes harkinnut, vähän pitää mukavuutta sentään olla. Sisäala on 120x200 ja sisäkorkeus 105 cm.

Kahden teltassa nukutun yön jälkeen ensivaikutelmia:
+ kivan kokoinen pakata mukaan ja kantaa (mittoja ei nyt ole antaa, mutta mahtuu 66 litran rinkan sisään kevyesti)
+ todella nopea pystyttää vaikkei olisi ko. mallia ikinä nähnytkään (ensipystytys häröilyineen 20 min)
+ kaksi uloskäyntiä ja absidia, jos tässä yöpyy kaksi ei tarvitse yöllä pissalle mennessä kiipeillä toisen yli
+ hyvät tuuletusmahdollisuudet, mm. ovien hyttysverkot kaksinkertaiset eli tarvittaessa toisen kerroksen saa vedettyä vetskarilla auki, ja aamuisin ulkoteltan kondenssivedet kuivuivat nopeasti kun avaa kaikki liepeet
+ v-kiilat iänikuisten vääntyvien tikkujen sijaan
- sisäteltta pystytetään ensin, tämä ei ole sadekelillä hirveän ideaalia (ellei ole sitä tarppia mukana)
- en kyllä ollenkaan käsitä miten tähän mahtuisi kaksi ihmistä, melko sopuisaksi kyllä menee
- absidit todella pienet, kengät ja jotain pientä mahtuu, tavarat ei
- pieni vesipilariarvo
- onnettomat narulukot
- ulkoteltta keräsi aika rajusti kondenssivettä vaikka yöllä ei ollut mitenkään erityisen kosteaa, sisätelttaan sitä tosin ei tippunut
- ärsyttävän matala, kuten (kupoli)teltat yleensä, mutta toisaalta mullahan ei ole tarkoitus viettää siellä aikaa vaan lähinnä nukkua

Olen vaellusryhmistä ymmärtänyt, että kunnon eräjormat eivät Haltin telttoihin koske pitkällä tikullakaan ja että Haltin laatu on kuulemma heikentynyt takavuosista. Mun tämänhetkisiin tarpeisiini kuitenkin aivan riittävän hyvä teltta, jolle on taatusti käyttöä jatkossakin. Yksi ihminen + rinkka mahtuu sisälle ihan ok.

Mutta sitten se unien kannalta vielä tärkeämpi juttu, eli makuualusta. Kriteerit: ilmatäytteinen, kevyt, pieneksi pakkautuva ja R-arvoltaan riittävä kolmen vuodenajan käyttöön. Päädyin Exped Synmat UL LW -malliin, paino 595 g ja R-arvo 3,3. Alustassa on erikseen täyttö- ja tyhjennysventtiilit, ja täyttö tapahtuu erillisellä pumppupussilla, johon "saalistetaan" ilmaa ja sitten työnnetään ilma venttiilin kautta patjaan. Tämä oli huomattavasti vaivattomampaa kuin kuvittelin; vaikka pumppupussin täyttäminen oli alkuun vähän hankalaa (ja muun juhlakansan mielestä hirnumisesta päätellen melko hupaisan näköistä), niin jo neljän pussillisen jälkeen patja oli täynnä. Patjan paksuus täytettynä on 7 cm, eli kyljelläänkin voi nukkua ilman että lantion luut painavat maahan. Pakattuna menee 27x11 cm tilaan.

Makuupussina oli btw tällä reissulla ihan vaan kevyt markettipussi (Retki) joka oli näillä keleillä erittäin riittävä. Ja pienenä luksuksena oli ihan oikea tyyny jonka miitin emäntä lainasi.

Päätettiin viimein ostaa kasvikuivuri, niin saa näppärämmin vaelluspöperöitä kuivattua! Meillä kun on sellainen fiksu uuni, että jos sen luukku on auki pitkään (ehkä siis yli kymmenen minuuttia?), se sammuu, joten uunikuivaus on vähän meh ja vaatii jatkuvaa ramppausta.

Herkkusieniä, paprikaa ja kesäkurpitsaa on kuivattu usein. Lapsuudenkodissa kuivurilla olen sienien lisäksi kuivannut esimerkiksi nokkosta ja siankärsämöä. Nyt meinattiin kokeilla vönerin kuivausta! Jollekin reissulle voisi kokeilla kuivata myös tofua, siihen löysin jostain erityisohjeet.

Minua kiinnostaisi kuulla vinkkejä ja suosituksia keittojen, kastikkeiden ja muiden nesteenpuoleisten asioiden kuivaamiseen. Olen siis kuullut jonkun kuivanneen linssikeittoa vaellukselle. Meillä on myös kroonisesti vaikeuksia löytää vegaanille sopivaa tomaattipussikeittoa*, joten mietinnässä on esimerkiksi paseeratun tomaatin kuivaaminen. Tai kermaisten asioiden. Mutta jotenkin noiden kuivaus vain epäilyttää ja pelottaa. Onko se ihan hirveän aikaavievä ja tarkka homma? Säilyykö mikä tahansa kuivattu soossi kuivattuna reissuolosuhteissa?
* Saa myös vinkata sopivia tuotteita!

Dracaena sanoi:

Minua kiinnostaisi kuulla vinkkejä ja suosituksia keittojen, kastikkeiden ja muiden nesteenpuoleisten asioiden kuivaamiseen.

Click to expand...

Seuraan! Ja onnea kasvikuivurin johdosta! Mulla on Motonetin halpiskuivuri ja on aivan riittävän pätevä peli mulle.

En ole vielä kokeillut nestemäisempien asioiden kuivaamista, on tullut kuivattua tähän mennessä vain kiinteämpiä juttuja, mutta vaellusryhmissä esim. linssipataa ja hernekeittoa (ja tomaattimurskaa ja paseerattua tomaattia) on kuivattu laittamalla ritilän päälle muotoonleikattu leivinpaperi ja levittämällä kuivattava tuote siihen ohueksi kerrokseksi. Kovin juoksevaa se ei voi olla vaan nestettä valutetaan/haihdutetaan mahd paljon pois ennen kuivausta. Kuivauksen edetessä tyypit on sitten paloitelleet sitä "levyä" pienemmäksi jotta se kuivuisi kauttaaltaan. Kosteus on se pahin uhka eli jos pakataan muovipussiin ja on vähänkin kosteutta niin homehtuu aika varmasti.

Kovin rasvaisia tuotteita en lähtisi kuivaamaan ellei niitä ole tarkoitus käyttää aika pian kuivauksen jälkeen, rasva härskiintyy kesäkeleillä niin helposti. Mitä rasvattomampaa sitä paremmin säilyy. Pari vuotta sitten ostin Fiksuruoasta 10 kg purkin säilykepapuja ku sikahalavalla (ei tekemistä halavaukon kanssa!) sai ja kuivasin ne. Niitä on vieläkin hieman jäljellä ja ihan hyvänä ovat pysyneet ja ennallistuvat liotuksessa oikein hyvin.

Suosikkielintarvikettani sipulia en ole sellaisenaan viitsinyt lähteä itse kuivaamaan, kun siitä tulee ilmeisesti kämppään ilmeisesti melko... voimakas aromi, ja sitä saa kaupasta ihan valmiiksi kuivattuna. Sen sijaan olen kyllä kuivannut perunasipulisekoituspakastetta. Käytin ensin uunissa suositellun ajan ja levitin sen jälkeen kuivuriin. Voin suositella!

Omalla kokeilulistalla on lähitulevaisuudessa fetan kuivaaminen. Vähärasvaisia nakkeja olen kuivannut viipaleina (vegaaninakeille voi varmaan tehdä saman).

Olen käyttänyt protskuna papuja (hullun hommaa, kun liotan kuivia papuja, keitän JA kuivaan uudelleen ). Linssikeiton kuivaaminen on minullakin listalla. Minyalta sain hyvän ohjeen, tuolta https://viimeistamuruamyoten.com/retkiruokamenu-neljan-paivan-vaellukselle-v/
Kokeilin kuivata fetaa ja raejuustoa, ei ennallistunut kunnolla - ei mennyt jatkoon. Toki siinä saattoi käydä joku kämmi, joten jos joku onnistuu, niin kuulen mielelläni! Mutta jätän kyllä ongelmitta eläinperäiset jutut pois matkasta.
Kuivurina on Sopu, jossa on (7!) muovista "peltiä". Ihan paras hinta/laatusuhde!

Olen taas Saariselällä. Kävin eilen Iisakkipäällä kuvailemassa ja juoksemassa myöhemmin revontulten perässä, joita ei näkynyt lopulta kuin vilaukselta pilvien takia. Tänään sitten uusi yritys. Jalat ovat vähän väsyksissä kun kipitin tänään Rumakurulle tarkoituksena paistaa vegenakkeja, mutta sitten totesin että 1 nakit haisevat super epäilyttävältä oltuaan kolmisen tuntia repussa (joka on musta ja sai auringonpaistetta) ja toisekseen että Rumakurun kämppä ja sen ympäristö on täynnä ihmisiä. Täällä oli tänään siis jotain 17 astetta, ihmeen lämmintä, kummallista. Lopulta söin pettyneenä suklaata ja taapersin takaisin. Toin pilaantuneet nakit pois ja heitin kämpillä roskikseen.
Tänään pitäisi olla pilvettömämpi yö, joten ehkä otan kameran jalustoineen ja kiikutan ne johonkin Iisakkipään rinteelle. Tunturin huipulle en kyllä tuota neljän kilon kolmijalkarotiskoa raahaa.. varsinkaan kun se ei mahdu reppuun. Revontulten kuvaus on vielä vähän niin ja näin koska pimeässä käsisäädöllä tarkentaminen on millihommaa ja sitten kuvan esikatselussa kameran pikkuruudulta ei näy, onko kuva vähän sumea vai ei. Ainakin olen saanut valotuksen kuntoon, revontulet näkyvät nykyään kuvissa, kuvat ovat vain vähän tai enemmän epätarkkoja.
Ehkä sitä voisi juoda minikupin kahvia ja ottaa päiväunet ja lähteä sitten revontulijahtiin. Höperönä unohdin sekä termosmukini että kupilkamukini. Harkitsen ostavani litran termoksen ihan vain koska tarvitsen litran version joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Pitäisiköhän perustaa "revontulijahti" -ketju, koska suurin osa luonnossa liikkumisestani on pääosissa sitä taivaalle tuijottelua ja puhelimesta käppyröiden seuraamista..
Edit. "Tänään pitäisi olla pilvettömämpi yö..".. niin varmaan joo, vielä paksumpi pilvilautta puski eteen kuin eilen. Auringonlasku täysin kirkkaalla taivaalla ja sit humpsista keikkaa pilviä eteen heti kun pimenee tarpeeksi.

Ruskavaellus Muotkatunturien erämaassa kesti kuusi päivää ja viisi yötä. Uudet vaelluskengät eivät toimi niin hyvin kuin vanhat. Toinen kenkä on pikkasen liian iso ja aiheutti jalkaan hiertymiä. Joskin kengänvarsi on nyt loistavan pitkä. Yksi joen yli kahluu selvittiin kengillä, kun vettä oli senttiä vaille varren, eli oli siinä ja siinä halusiko kenkä haukata vettä. Myös teltan oven vetoketju tonttuili sitten viimeisenä iltana ja aamuna. Kaksi rullaa vessapaperia oli laskettu alakanttiin kahdelle henkilölle, joilla on asiaa puskaan useasti päivässä. Hätä oli siis vessapaperirullan muotoinen. Noh, nenäliinat riittivät lopun 9 tuntia.

Itselleni tämä oli toinen kerta Muotkalla. Viimeksi olin siellä Eräkarkun ryhmän kanssa 2015 ja nytkin eräkarkkulaiset olivat siellä vaeltamassa samaan aikaan (lopettelevat vasta huomenna). Maasto on suurelta osin pehmoista jänkäkokolattiamattoa, sitä kelpasi tallustella. Kilometrejä taisi tulla vähän alle 60 joten ei mikään pikamarssi vaan sopiva pätkä tallustelua päivää kohden. Kiva loma, joskin nukkuminen oli aivan retuperällä. Se on ollut keväästä asti kotonakin jo retuperällä, joten miksi nukkuisin teltassa paremmin? Viileäähän teltassa oli, jopa kylmää parina yötä. Hotellinhuoneen peitto sen sijaan liian paksu ja kuuma, kolisevasta junanhytistä puhumattakaan.

Parina yönä näin hailuvia revontulia. Odotan edelleen sitä revontulien näytöstä, joka olisi sellainen kerran elämässä oksat pois-kokemus. Ongelma on siinä, että jos ylipäänsä nukun jossain kohtaa yötä, se on se muutama tunti alkuyöstä joka on revontulien parasta näytösaikaa. Jollain lailla tämä oli taas ihan erilainen vaellus kuin mikään muu. Ilmassa oli selvästi syksyn tuntua ja aamukuura ja jäiset kengät olivat vilpoinen huomenentoivotus. Reitillämme oli vain yksi tupa. Tupa sattui kohdallemme niin, että sen sateisimman päivän jälkeen saimme kuivateltua siellä varusteita. Jos luvassa olisi ollut huomattavasti sateisempi viikko, olisi vaelluskohde ollut luultavasti Pyhä-Luosto. Nyt se jäi toiselle kerralle.

Aah, yö ulkona! Käväisin viikonloppuna Nuuksiossa ohjatulla yöretkellä. Vaikka retkeilen yleensä yksin niin välillä on kivaa mennä seurassa. Lisäksi on hauskaa kun voi vaan talsia taakkoineen perässä ja Joku Muu on suunnitellut reitin ja yöpymispaikat sun muut. Kuljettiin Saarijärven sanoisko varsin vaihtelevissa maastoissa ja yövyttiin Pöksynhaaran telttailualueella, jossa ei ole mitään retkeilyinfraa. Matkalla nähtiin luolia, kallioita, järviä, töyhtötiainen ja Espoon korkein kohta. Porukka oli melko pieni, ketään en tuntenut ennestään ja kaikki olivat huippumukavia! Pistin vaihteeksi pystyyn avomajoitteen, mikä pikkuisen hirvitti kun lauantaina oli kuulaan päivän päätteeksi hieman hyytävää (kallioilla oli paikoittain jopa jäätä!), mutta sunnuntaiaamuna heräsin kuuden aikaan siihen että mulla oli makuupussissa suorastaan tukalan kuuma - lämpötila oli noussut kriittisen 3-4 astetta ja vettä tihutteli harvakseen. Paluumatkaa taitettiin sitten pienen ajoittaisen sateen alla ja kotona on nyt toista päivää varusteet vuorotellen kylppärissä kuivumassa. Kyllä ulkoilmaelämä on ihanaa <3 Vaikka jalat on aivan poikki niin sielu lepää.

Kauanhan tuo kerkes käytössä ollakin.

Tälle vuodelle olin miettinyt Mäntyharju-Repovesi -yhdistelmää, mutta toisaalta Eerikkilä-Liesjärvi olisi julkisilla huomattavasti nopeammin saavutettavissa. Onhan tässä aikaa mietiskeletellä. Talviloman meinasin pitää vasta huhtikuun loppupuolella jos vaan mahdollista, joten silloin alkaa mahdollisesti olla jo retkeilykelit. Toisillehan retkeilykelit on toki aina, mutta satun aika paljon inhoamaan kaikkea talviliikuntaa ja pakkasta (räntäsateesta puhumattakaan) enkä todellakaan hiihdä... toki mielessä on käynyt käväistä kokeilemassa nukkumista kuusen hanurissa nyt kun ötököitä ei ole, mutta katsotaan.

Otsikon alle kuuluva "muu ulkoilmaelämä" pitää sisällään varmasti ne henkiinjäämistaipaleet urbaanissa mutta erittäin jäisessä ympäristössä kuten tänään kun "reippailin" töihin.

Mutta kuuluu minulle muutakin otsikon alle kuuluvaa. Suomen Latu on ottamassa ohjelmaansa talviretkeilykoulutusta kesäretkeilyn (sulan maan ajan retkeilyn) rinnalle ja olen itse vetämässä oman Latuyhdistyksen kurssia tuosta helmikuusta alkaen. Osallistujiakin on mukava määrä eikä lisää enää mahdukaan kun meitä on vain kaksi vetäjää. Pidämme kaksi teoriailtaa sisätiloissa. Sitten on harjoittelupäivä ulkona ja siitä viikon päästä yönyliretki. Etenemme lumikengin ja ryhmänä meillä on kaksi ahkiota jonka vetäjää vaihdellaan taipaleen aikana. Tarkoitus on yöpyä teltoissa tai laavussa. Olen jo ehkä vähän täpinöissäni, vaikka tiedänkin jo että palelen kuitenkin enkä nuku ehkä silmäystäkään. Mutta innokkaan ryhmän kanssa on kiva toteuttaa retki.

Talviretken kurssiporukkamme oli viime yönä Kurjenrahkan kansallispuistossa ja Nousiaisten kunnan virkistysalueella. Luntakin oli, mutta paikoin polku oli joko jäinen tai lunta ei ollut lainkaan. Emme siis voineet käyttää ahkioita sillä tavalla kuin oli ensin tarkoitus. Rinkoin ja lumikengillä aloitimme ja lumikengätkin olivat toimettomina lumettoman maan kohdalla. Joku otti hupaisan valokuvan, jossa kaikilla on vielä lumikengät, mutta ei lunta missään. Ahkioiden käyttö jäi sitten pienen testimatkan kokeilemiseen.

Tyypilliseen tapaan yö tuli valvottua yön ääniä kuunnelleen. Savojärven jää piti melkoista ääntä. Ei mitään kaunista laulua, vaan jytinää, pulputusta, korinaa ja pamauksia. Lisäksi puolikahdentoista aikaa yli lensi joutsenparvi. Miksi nekin lensivät yöllä ja vielä kovaa meteliä pitäen, silloin oli sentään jo pimeää. Myöhemmin kuului kahdenlaista pöllön ääntä. Joko kaksi eri pöllöä tai sitten yksi ja sama jolla oli taskussaan kaksi eri tapaa äännellä. Ilmeisesti helmipöllö. Pakkasta oli kireimmillään -11 astetta, joten ihan kiva talvikeli, kuiva. En sitten edes torkahdellut enää aamu puoliviiden jälkeen vaan alkoi olla kylmä. Aamulla paistoi aurinko ja kävin vielä järven jäällä kuuntelemassa järven jään ääntä.

Kun taustalla on usean viikon stressiä ja useampi huonosti nukuttu yö, niin olin kyllä loppukävelymatkasta aivan flaatti. En jaksanut palauttaa ahkioita vielä - jääköön huomiselle. Paljon muutakin jää huomiselle ja eteinen on sen näköinen. Touko-kesäkuussa sitten kesäretkeilykurssin vuoro. (Olisi kiva oppia nukkumaan kotona ja retkellä. Jaksaisi asioita vähän paremmin).

Sain tänään tietää, että on olemassa vaelluskäyttöön suunniteltuja, kokoontaitettavia tiskialtaita (vai olisiko tiskipussi oikeasti kuvaavampi sana?) ja voi kuinka innostuin! Vihaan käsin tiskaamista kaikkialla, ja ihan erityisesti vihaan sitä vaelluksilla. Uskon, että tuollainen allas helpottaisi inhoani.

Yleensä tiskataan siis näin:

• Kun ruoka on valmis ja lautasilla, laitamme kattilallisen vettä lämpiämään keittimelle syömisen ajaksi.
• Kun lautaset on tyhjät ja kaavittu niin puhtaiksi kuin mahdollista, lorautamme niille vähän lämmintä vettä (sekoitetaan kattilan kuumasta) ja aterimilla hinkaten irrotamme viimeisetkin ruoanjämät. Vesi kaadetaan pois.
• Lautasille kaadetaan uusi lämmin vesi ja tilkka tiskiainetta. Pesemme astiat yleensä sienellä.
• Huuhtelemme astiat kylmällä vedellä ja kuivaamme talouspaperilla tai pyyhkeellä. Yritän epätoivoisesti rutistaa sienen kuivaksi. (Ripustan sen usein rinkan ulkopuolelle roikkumaan karabiinista, jotta se kuivuu paremmin.)

Ja minusta tuo lautasilla tiskaaminen on vaan ihan hirveää. Ja pienten huuhteluvesitilkkojen kanssa läträäminen. Yngh. Jos kaikki astiat voisikin upottaa kunnon tiskiveteen tiskauksen ajaksi – vähemmän puljaamista! Sitten jos olisi vielä semmoinen vesitiivis säkki, jolla hakea tiskivettä enemmän kuin kattilallinen tai pullollinen kerrallaan! Joo, lisää kannettavaa sälää rinkkaan, sälää, jota ilmankin pärjää, mutta minä niin vihaan sitä tiskaamista.

Kevät tulee ja jalka kapsaa metsään. Mulla on ollut pitkään polvivaivoja joita olen hiljakseen kuntouttanut. Kävin tänään kävelemässä rauhallisesti 10 km ja jalka kesti hyvin. Talvi(!)lomaan on puolitoista viikkoa. Eiköhän siihen joku retki tule tehtyä.

Välineurheilu-uutisia sen verran, että olen pitkään haikaillut jonkinlaisia vaellussauvoja, lähinnä turvaksi juuri noiden polvivaivojen takia. Olen toki itse itselleni asettamassani varusteidenhankintakiellossa (vrt. viljelyketjussa siementenostokielto ), mutta kun Lidlissä oli erä fb:n vaellusryhmäläisten kovasti kehumia Crivitin sauvoja niin mukaan lähtivät ne. Varsinainen testi on vielä tekemättä, mutta sauvat ja lukitus vaikuttavat ihan jämäköiltä. Huvittaisi ehkä myös kokeilla tarpin pystytystä sauvojen avulla.