Julkisella junalla kansallispuistoon, Repoveden seisake uudestaan käyttöön: https://yle.fi/uutiset/3-12449549
Telttailu, vaeltaminen ja muu ulkoilmaelämä
- Keskustelun aloittaja Vetehinen
- Aloitettu
Husky
Ilmaanhaukkuja
Tämä uutinen ilahdutti autotonta kovasti! En vielä tiedä olenko tänä kesänä suuntaamassa Repovedelle, mutta yhtä kaikki toivon että tuosta tulisi ainakin pysyvä sesonkiseisake.
Minä olen ottanut kupin pesua varten oman pienen mukin. Siihen vettä ja pesee kupin siinä. Sitten on tietysti olemassa kuppipyyhkeitä, joita voi myös ostaa matkaan, mutta niille pitää olla roskapussi mukana kun lähtee tyhjentämään kuppia. Hätätilassa jonkun kerran voi vaan kipata tyhjäksi, pyyhkäistä vessapaperilla ja laittaa takaisin, mutta tätä olen tehnyt vain ihan hätätapauksissa. Kuivaa kuppia on hankala saada takaisin ja se pitää kuitenkin puhdistaa kunnolla ihan säännöllisesti.
Kyllä kupin kanssa siis voi retkeillä
Minä en missään nimessä suostuisi retkeilemään kuukautisten aikaan ilman kuppia
Ohivuotovaellushousuilla ei olisi erityisen kiva. Varsinkin jos ei ole päteviä varahousuja mukana.
Kyllä kupin kanssa siis voi retkeillä
Minä en missään nimessä suostuisi retkeilemään kuukautisten aikaan ilman kuppia Ohivuotovaellushousuilla ei olisi erityisen kiva. Varsinkin jos ei ole päteviä varahousuja mukana.
eowynofmay
Kontulainen
Minä olen käyttänyt tuota Jaamarin hätätilakikkaa. Eli kaatanut tyhjäksi ja pyyhkäissyt vessapaperilla. Kerran päivässä pyrin huuhtomaan keitetyllä vedellä. Rasittavinta oli 1,5 v sitten talvella, kun yöllä oli pakko käydä tyhjentämässä, brrr. Oli kuitenkin puucee yöpymispaikalla. Tosin en sinä yönä nukkunut muutenkaan, koska olin laittanut kesäpussin talvipussin säilytyspussiin. Varsinainen extremeyö kaikin puolin 
Rinkka on nyt pakattu maanantaina varten, ja painaa 16kg ilmeisesti kaikkine tavaroineen. Luvattu hellettä, mikä ärsyttää koska olen jotenkin tosi helposti semmosessa ylikuumenemisraivotilassa heti kun lämpötila on yli 23. Myös hyttysiä on ilmeisesti aika paljon, joten varmaa on että jossain kohtaa ketuttaa armottomasti. 
No niin. Ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Ja ihan tarkoittaa tässä että meni aika lailla päin peetä koko reissu.
Lähdettiin Kiviniemestä, ja ensimmäisen kilsan jälkeen melkein lensi laatta, lopulta palattin neljän kilsan päästä takaisin Kiviniemeen yöksi. 8.5km tuli ensimmäisen päivän saldoksi. Alamäissä meni silleen että tuntui että jalat eivät kanna ja tasapaino heittää. Hikoilu loppui ja iho tuntui oudon kuivalta ja kuumalta. Aivot tuntuivat pumpulisilta ja mikään järkevä ajattelu ei toiminut, yritin mm. juoda kiinni olevasta juomapullosta ja kävellä portaita päin. Järvessä hetken itseäni viilennyttyä ymmärsin, että on pakko yrittää juoda vettä ja sain kiskottua litran vettä hitaasti ja varmasti.
Seuraavana aamuna sitten alkoi oikeasti lentää laatta (teltta kuumeni auringossa ja olin niin väsy ja tahmea aivotoiminnalta että en tajunnut ryömiä sieltä pois nukkumaan johonkin viileämpään paikkaan), ja hetken asiaa mietittyä totesimme, että minulla on jonkin sortin hypertermia, kokeiltiin josko olo paranisi kun vähän yritti syödä ja juoda vettä, mutta ei. Ei auttanut muu kuin teltat kasaan, rinkat autoon ja kotia kohti. Käytiin Pirunkirkossa lopulta autolla, ja join litran jotain elektrolyyttijuomaa + litran vettä lisää ja yritin natustaa salaattia, leipää, energiapatukkaa ja ties mitä. Yökötys loppui vasta illalla nukkumaan mennessä kotona, ja edelleen seuraavana aamuna on vähän hutera olo. Varmaan jos olisimme jatkaneet Ryläykseen, niin olisin pökertynyt ja kierinyt jostain kalliolta alas ja joutunut medihelin kyydissä tiputukseen tai jotain vastaavaa.
Ei kuitenkaan ihan hukkareissu sillä: rinkka toimi hyvin, teltta piti vettä, aurinkorasva toimi, vaatetus oli ok, lihakset eivät ole melkein yhtään jumissa, eli rinkkaa ei ole syyttäminen tästä, vaan vähän turhan lämmintä säätä ja hyttysten ja mäkäräisten kanssa selvisi ihan okei.
Aiomme mennä johonkin yhden yön yli reissulle nukkumaan metsässäkin vähän parin viikon päästä. Ehkä pitää hyväksyä että minun ei kannata lähteä tekemään mitään kovin sporttista jos on yli 27 astetta lämmintä.
Lähdettiin Kiviniemestä, ja ensimmäisen kilsan jälkeen melkein lensi laatta, lopulta palattin neljän kilsan päästä takaisin Kiviniemeen yöksi. 8.5km tuli ensimmäisen päivän saldoksi. Alamäissä meni silleen että tuntui että jalat eivät kanna ja tasapaino heittää. Hikoilu loppui ja iho tuntui oudon kuivalta ja kuumalta. Aivot tuntuivat pumpulisilta ja mikään järkevä ajattelu ei toiminut, yritin mm. juoda kiinni olevasta juomapullosta ja kävellä portaita päin. Järvessä hetken itseäni viilennyttyä ymmärsin, että on pakko yrittää juoda vettä ja sain kiskottua litran vettä hitaasti ja varmasti.
Seuraavana aamuna sitten alkoi oikeasti lentää laatta (teltta kuumeni auringossa ja olin niin väsy ja tahmea aivotoiminnalta että en tajunnut ryömiä sieltä pois nukkumaan johonkin viileämpään paikkaan), ja hetken asiaa mietittyä totesimme, että minulla on jonkin sortin hypertermia, kokeiltiin josko olo paranisi kun vähän yritti syödä ja juoda vettä, mutta ei. Ei auttanut muu kuin teltat kasaan, rinkat autoon ja kotia kohti. Käytiin Pirunkirkossa lopulta autolla, ja join litran jotain elektrolyyttijuomaa + litran vettä lisää ja yritin natustaa salaattia, leipää, energiapatukkaa ja ties mitä. Yökötys loppui vasta illalla nukkumaan mennessä kotona, ja edelleen seuraavana aamuna on vähän hutera olo. Varmaan jos olisimme jatkaneet Ryläykseen, niin olisin pökertynyt ja kierinyt jostain kalliolta alas ja joutunut medihelin kyydissä tiputukseen tai jotain vastaavaa.
Ei kuitenkaan ihan hukkareissu sillä: rinkka toimi hyvin, teltta piti vettä, aurinkorasva toimi, vaatetus oli ok, lihakset eivät ole melkein yhtään jumissa, eli rinkkaa ei ole syyttäminen tästä, vaan vähän turhan lämmintä säätä ja hyttysten ja mäkäräisten kanssa selvisi ihan okei.
Aiomme mennä johonkin yhden yön yli reissulle nukkumaan metsässäkin vähän parin viikon päästä. Ehkä pitää hyväksyä että minun ei kannata lähteä tekemään mitään kovin sporttista jos on yli 27 astetta lämmintä.
Dracaena
Raseena
Ehkä useimpien ei kannata tehdä silloin mitään kovin sporttista! Me oltiin puolison ja koiran kanssa viikonloppuna yhden yön telttareissulla, ja pärjättiin luultavasti siksi, että käveltiin kummankin päivän aikana todella vähän, saaristossa oli tuulista ja meri oli sopivan viileä pulahduskohde. Välillä oli kyllä tukalaa, ja minä etenkin olin ihan tutisevajalkainen superpainavan rinkan alla. Saaristoon kun piti ottaa kaikki juoma- ja ruokavesi mukaan, joten meillä oli sitten noin viisi litraa per ihminen kannettavana. Ihan hirveää.
Muuten reissu oli kyllä liki täydellinen, voin suositella Espoon saaristoa pikkureissuja varten. Stora Herröllä oli myös ihana kallioinen poukama, jossa oli hieno hiekkauimaranta.
Kahdeksan kilometriä rinkan kanssa kuulostaa näin omaan korvaan jo ihan hyvältä päivämatkalta aloittelijalle (jollainen olen itsekin).
Minä testasin kuuman- ja ötökänkestävyyttäni kun käytiin puolentyoistatunnin metsäretki +30 asteessa. Kun oli juomapullo koko ajan kädessä ja siitä hörppi pieniä suullisia vähän koko ajan niin tuo oli lähestulkoon miellyttävä reissu. ötököiden takia meinasi välillä tulla tuska. Käveltiin ihan poluttomassa umpipöpelikössä osan matkaa ja käväistiin suollakin. Eli oikein superpaarma ja hyttyspesissä.
Minä testasin kuuman- ja ötökänkestävyyttäni kun käytiin puolentyoistatunnin metsäretki +30 asteessa. Kun oli juomapullo koko ajan kädessä ja siitä hörppi pieniä suullisia vähän koko ajan niin tuo oli lähestulkoon miellyttävä reissu. ötököiden takia meinasi välillä tulla tuska. Käveltiin ihan poluttomassa umpipöpelikössä osan matkaa ja käväistiin suollakin. Eli oikein superpaarma ja hyttyspesissä.
Isilmírë
Kuukivi
Armeijassa aloitimme siitä, että marssimme viisi kilometriä pelkässä taisteluvarustuksessa. Se katsottiin kyllin vaativaksi meille kokemattomille
Ja puhun nyt siis maastomarssista, en mistään tahtimarssista. Eli pelkkää tavallista kävelyä jonossa, kantamuksina vain päälle puetut taisteluvyöt, päässä olevat teräskypärät sekä henkilökohtaiset aseet.
eowynofmay
Kontulainen
Olen laittanut tämän ennenkin, mutta jo muinaiset roomalaiset:
"Standards varied over time, but normally recruits were first required to complete 20 Roman miles (29.62 km or 18.405 modern miles) with 20.5 kg in five summer hours,[2] which was known as "the regular step" or "military pace". (The Romans divided daylight time into twelve equal hours. Depending on the exact day of the year and the latitude, the length of a "summer hour" would vary. Five summer hours is therefore not exact, but could indicate a time of approximately six modern hours.) They then progressed to the "faster step" or "full pace"[3] and were required to complete 24 Roman miles (35.544 km or 22.086 modern miles) in five summer hours loaded with 20.5 kilograms (45 lb). Training also included some forced marches of 20–30 miles, often followed by the construction of basic defences for an overnight position." Lähde: Wikipedia
Ei olisi musta tullut roomalaista sotilasta
Mutta kyllä niitä kait kuolikin matkalle...
"Standards varied over time, but normally recruits were first required to complete 20 Roman miles (29.62 km or 18.405 modern miles) with 20.5 kg in five summer hours,[2] which was known as "the regular step" or "military pace". (The Romans divided daylight time into twelve equal hours. Depending on the exact day of the year and the latitude, the length of a "summer hour" would vary. Five summer hours is therefore not exact, but could indicate a time of approximately six modern hours.) They then progressed to the "faster step" or "full pace"[3] and were required to complete 24 Roman miles (35.544 km or 22.086 modern miles) in five summer hours loaded with 20.5 kilograms (45 lb). Training also included some forced marches of 20–30 miles, often followed by the construction of basic defences for an overnight position." Lähde: Wikipedia
Ei olisi musta tullut roomalaista sotilasta
Mutta kyllä niitä kait kuolikin matkalle...
Huomenna Saanalle päiväreissulle. Varustuksena hyttyshatut, hanskat, sadevaatteet ja kahvi termarissa. Histecistä on varmasti apua myöskin sitten kun ne vietävät pistävät kuitenkin. Pieni testikävely rannassa todisti että hyttysiä kyllä on, mutta odotin kyllä jotain vielä pahempaa.
Päästiin lopulta Isojärvelle minivaellukselle yhdeksi yöksi. Ahdistus ja paniikkihäiriö pistivät kapuloita rattaisiin sen kun ehtivät, minulla on ollut tänään melkein kymmenen paniikkikohtausta ja viitisen pidempää ahdistustärinää. Yhdet pienet laatatkin lensi pusikkoon. Ilmeisesti kroppa yhdisti vaeltamisen ja kuolema tulee olon viime lämpöuupumuskeissiltä ja oli sitä mieltä että kuolen ihan varmasti tänne ja teki kaikkensa tyssätäkseen matkanteon. Olen pitänyt paniikkia tai ahdistusta ja kauhunhikeä ja leposyke 100 meininkiä yllä tänään noin kuuden tunnin ajan, mutta on se nyt s****na jos ei yksi maahistyttö pärjää mielen demoneille omassa olomuodossaan eli metsän keskellä.
Hyviä puolia: kävely ei tuntunut yhtä pahalta kuin viimeksi, rinkka toimi edelleen, sadevarusteet pitivät (olen kumisaappailla liikenteessä). Kun pari kilsaa oli taisteltu (siltä se tuntui, koko ajan piti ottaa pientä aikalisää kun ylämäessä sydän tuppaa hakkaamaan muutenkin ja paniikin ollessa päällä se pistää menemään joka tapauksessa kuin pieni höyryvasara) niin alkoi askel sujua ja rinkan kanssa pärjätä. Toki luovutin osan vesistäni faijalle, mutta varmaan kannan huomenna omat veteni sitten kun en pistä kampoihin järkyttäville itkutärinäkauhunhikipaniikkikohtauksille rinkka selässä. Varmasti on huomenna helpompaa kun aivot tajuavat että minulla ei ole mitään hätää täällä.
Hyviä puolia: kävely ei tuntunut yhtä pahalta kuin viimeksi, rinkka toimi edelleen, sadevarusteet pitivät (olen kumisaappailla liikenteessä). Kun pari kilsaa oli taisteltu (siltä se tuntui, koko ajan piti ottaa pientä aikalisää kun ylämäessä sydän tuppaa hakkaamaan muutenkin ja paniikin ollessa päällä se pistää menemään joka tapauksessa kuin pieni höyryvasara) niin alkoi askel sujua ja rinkan kanssa pärjätä. Toki luovutin osan vesistäni faijalle, mutta varmaan kannan huomenna omat veteni sitten kun en pistä kampoihin järkyttäville itkutärinäkauhunhikipaniikkikohtauksille rinkka selässä. Varmasti on huomenna helpompaa kun aivot tajuavat että minulla ei ole mitään hätää täällä.
Huomenna eli tänään aivot todellakin tajusivat ettei ole mitään hätää. Uusi makuupussini (siis se jonka ostin tänä kesänä) on hivenen liian kuuma +13 öihin, minulla oli toppi ja alushousut ja siitä huolimatta niin kuuma että piti pitää jotain raajaa pihalla viilentämässä. Olin ensin hieman skeptinen retkiruokien maukkuudesta, mutta yllättävän hyvää ruokaa tulikin niinkin harmaanoranssista jauheesta jossa oli makaroneja sikin sokin.
Parannettavaa toki löytyi: rinkan säätäminen oikein ettei se heilu kävelyn tahdissa kuin ankan takamus, älä syö liikaa ruokaa ja kiskaise sitten rinkkaa selkään lantiövyö kireällä (puklu tulee) ja hommaa ne paremmat sadehousut, koska näistä tulee polvista ja pyllystä läpi jos vähänkään istuu tai on polvien varassa esim ruokaa laittaessa. Nyt oli sen verran lämmin ettei tämä erityisemmin haitannut kun sadehousut olivat suoraan ihoa vasten, mutta olisi varmaan ketuttanut jos olisi ollut viileämpi ja alla oleva lämpökerrasto olisi kastunut.
Reitin rankkuudesta: Isojärvellä tuntuu olevan aika paljon kaikenlaista juurakkoa ja livettäviä kiviä poluilla, joten varuillaan saa olla jos vaeltaa esim kumisaappailla. Menin nurin rinkan kanssa ja onneksi tästä on muistona vain jäätävä mustelma polvessa ja hieman venähtänyt takareisi. Ei mitään pahoja ylämäkiä/alamäkiä, ainakaan semmoisia että henki loppuisi kesken.
Parannettavaa toki löytyi: rinkan säätäminen oikein ettei se heilu kävelyn tahdissa kuin ankan takamus, älä syö liikaa ruokaa ja kiskaise sitten rinkkaa selkään lantiövyö kireällä (puklu tulee) ja hommaa ne paremmat sadehousut, koska näistä tulee polvista ja pyllystä läpi jos vähänkään istuu tai on polvien varassa esim ruokaa laittaessa. Nyt oli sen verran lämmin ettei tämä erityisemmin haitannut kun sadehousut olivat suoraan ihoa vasten, mutta olisi varmaan ketuttanut jos olisi ollut viileämpi ja alla oleva lämpökerrasto olisi kastunut.
Reitin rankkuudesta: Isojärvellä tuntuu olevan aika paljon kaikenlaista juurakkoa ja livettäviä kiviä poluilla, joten varuillaan saa olla jos vaeltaa esim kumisaappailla. Menin nurin rinkan kanssa ja onneksi tästä on muistona vain jäätävä mustelma polvessa ja hieman venähtänyt takareisi. Ei mitään pahoja ylämäkiä/alamäkiä, ainakaan semmoisia että henki loppuisi kesken.
Rhosgobella
karvajalka
Nyt mua viedään leiristä leiriin! Teltta ehtii hädin tuskin kuivahtaa, kun taas mennään. The miitti tuli nukuttua teltassa. Tänään on lähtö Evolle telttailemaan pariksi yöksi. Ja ensi viikon lopulla Tukintolvanan perinteinen randomreissu kohti itää ja sen yli. Eli jos miittisarjakuvaa ei kuulu ja olen muutenkin kadonnut bittiavaruudesta, niin etsikää maisemasta neonvihreää telttaa...
Fairy tale
Lapinorava
Odotan omaa reissua kuin kuuta nousevaa (ja sitä että tässä vielä pysytään kaikin tavoin terveenä ja järjissään) sillä en ole ehtinyt olla luonnossa toukokuun puolivälin jälkeen. Mieltä lämmittää lukea teidän muiden reissuja ja menoja, telttailusta ja kelien armoilla olemisesta.
Ylikuuma makuupussi kesällä kuulostaa tutulta.
Ylen nettiuutisissa oli pari viikkoa sitten juttu pohjoisen erittäin suuresta hyttysmäärästä. Niitä oli niin paljon, että omistaja pelkäsi jo kahden koiransa hengen edestä. Olen menossa nyt metsäisemmälle seudulle, joten täytyy varmaan varautua ennenkokemattomaan hyttysmäärään. Eipä haittaisi, jos lämpötila kävisi lähellä nollaa, sillä se pitäisi itikat pari päivää poissa.
Ylikuuma makuupussi kesällä kuulostaa tutulta.
Ylen nettiuutisissa oli pari viikkoa sitten juttu pohjoisen erittäin suuresta hyttysmäärästä. Niitä oli niin paljon, että omistaja pelkäsi jo kahden koiransa hengen edestä. Olen menossa nyt metsäisemmälle seudulle, joten täytyy varmaan varautua ennenkokemattomaan hyttysmäärään. Eipä haittaisi, jos lämpötila kävisi lähellä nollaa, sillä se pitäisi itikat pari päivää poissa.
Fairy tale
Lapinorava
Tulipa eilen patikoitua ja kiipeiltyä Terävä-Nattaselle. Pikkurepuilla ja kevyin eväin oltiin liikkeellä ja kävelyä melkoisen kivisessä maastossa 15 km. Tänään oli vuorossa Pyhä-Nattanen, jolle oli kiipeilyä 2km ja sama valuen takaisin eli 4km patikka. Tänään oli lämpimämpi päivä, joten lyhyempi patikka sopi paremmin tälle päivälle. Tuli yövyttyä (huom, yövyttyä - ei siis nukuttua) kaksi yötä Sopiokodalla. Jo kolme yötä todella katkonaista unta.
Muutenkin reissukuvio muuttui, koska Raja-Joosepista aiottu vaelluslenkki olisi ollut pääasiassa hyvin metsäisellä alueella. Houkuttelivat tunturit enemmän, Joten yövymme tässä välissä nyt pari yötä Utsjoen leirintäalueella ja lähdemme sitten kiertämään Utsjoen retkeilyreittiä 35km lenkkiä, joka kulkee suurelta osin avotuntureilla. Ja jos menojalka ei saa tarpeekseen, niin käväisemme Muotkalla.
Pientä jännitystä matkassa: ennen kuin pääsimme erittäin huonokuntoiselle Sompionjärventielle, auton pakoputki päätti alkaa pitää melkoista prutinaa. Tuli olo, että pakoputki se siellä on enää parilla mutterilla paikoillaan ja irtoaa milloin hyvänsä. 15 kilsaa kuoppaista tietä Sompioon ja samat 15km takaisin, mutta pakoputki on sentään vielä matkassa mukana. Huomasin myös, että vaelluskenkieni pohjat voivat päättää irrota ihan milloin tahansa. Yritetään nyt liimata ensin ja rinkassa on mukana reilusti teippiä ja talousnarua. Ekat kenkänihän hajosivat Kevolla 2007 mutta silloin teippi palveli vallan mainiosti. Nyt märemmällä kelillä teipistä ei ole niin takuita.
Muutenkin reissukuvio muuttui, koska Raja-Joosepista aiottu vaelluslenkki olisi ollut pääasiassa hyvin metsäisellä alueella. Houkuttelivat tunturit enemmän, Joten yövymme tässä välissä nyt pari yötä Utsjoen leirintäalueella ja lähdemme sitten kiertämään Utsjoen retkeilyreittiä 35km lenkkiä, joka kulkee suurelta osin avotuntureilla. Ja jos menojalka ei saa tarpeekseen, niin käväisemme Muotkalla.
Pientä jännitystä matkassa: ennen kuin pääsimme erittäin huonokuntoiselle Sompionjärventielle, auton pakoputki päätti alkaa pitää melkoista prutinaa. Tuli olo, että pakoputki se siellä on enää parilla mutterilla paikoillaan ja irtoaa milloin hyvänsä. 15 kilsaa kuoppaista tietä Sompioon ja samat 15km takaisin, mutta pakoputki on sentään vielä matkassa mukana. Huomasin myös, että vaelluskenkieni pohjat voivat päättää irrota ihan milloin tahansa. Yritetään nyt liimata ensin ja rinkassa on mukana reilusti teippiä ja talousnarua. Ekat kenkänihän hajosivat Kevolla 2007 mutta silloin teippi palveli vallan mainiosti. Nyt märemmällä kelillä teipistä ei ole niin takuita.
Fairy tale
Lapinorava
Nyt on kotiuduttu Utsjoen 35km retkeilyreitiltä. Lenkin voi kävellä 25km versiona (lähtöpaikkana Utsjoen kirkko ja kirkkotuvat) tai 35km versiona tai napata vain lyhyen pätkän. Ja monet laukkaavat 35km kahden päivän ja yhden yön patikkana. Mutta olipa siellä mukava mennä hitaaseen tahtiin, eli neljä vuorokautta käyttäen. Neljä yötä ja vähän viidettä päivää kävellen. Pahuksen kivinen polku, jota jotkut juoksivat käyttäen polkujuoksubaanana (ei ymmärrä semmoista). Hyvä kun just jaksoi pienissä pätkissä noin rankan polun kävellä.
Suosittelen jos haluaa kulkea vaikka julkisilla, haluaa Lappiin eikä käytössä ole kovin montaa päivää aikaa. Polku on vaihteleva rehevistä paikoista karuun avotunturiin. Reitin pohjoinen lähtöpiste on vain muutaman sadan metrin päässä edullista ja mukavaa leirintäaluetta.
Suosittelen jos haluaa kulkea vaikka julkisilla, haluaa Lappiin eikä käytössä ole kovin montaa päivää aikaa. Polku on vaihteleva rehevistä paikoista karuun avotunturiin. Reitin pohjoinen lähtöpiste on vain muutaman sadan metrin päässä edullista ja mukavaa leirintäaluetta.
Husky
Ilmaanhaukkuja
Ensi kesä alkaa jo siintää mielessä ja mietin ei-pääkaupunkiseudun kohteita, jotka on kotoani (Hesasta) ainakin kohtuuhelppo saavuttaa julkisilla:
1) Teijon kansallispuisto. Junalla Saloon ja paikallisbussilla Teijoon.
2) Kurjenrahkan kansallispuisto. Junalla Turkuun ja paikallisbussilla Kuhankuonoon.
3) Jussarö (Tammisaaren kansallispuisto). Junalla Tammisaareen ja yhteysaluksella Jussaröhön.
4) Repoveden kansallispuisto. Vanha kunnon! Junalla melkein perille sesonkiseisakkeelle ja parin kilsan kävely. TAI junalla Mäntyharjulle ja sieltä kävellen reitille.
5) Liesjärven kansallispuisto. Vanha kunnon, tämäkin! Bussilla Kyynärän pysäkille josta soratietä suoraan mestoille TAI edemmäs Eerikkilän tienhaaraan mistä Ruostejärven virkistysalueen kautta kävely Liesjärvelle.
6) Kintulammin retkeilyalue. Junalla Tampereelle ja paikallisbussilla hollille.
7) Örö (Saaristomeren kansallispuisto). Bussilla Kasnäsiin ja yhteysaluksella saarelle.
1) Teijon kansallispuisto. Junalla Saloon ja paikallisbussilla Teijoon.
2) Kurjenrahkan kansallispuisto. Junalla Turkuun ja paikallisbussilla Kuhankuonoon.
3) Jussarö (Tammisaaren kansallispuisto). Junalla Tammisaareen ja yhteysaluksella Jussaröhön.
4) Repoveden kansallispuisto. Vanha kunnon! Junalla melkein perille sesonkiseisakkeelle ja parin kilsan kävely. TAI junalla Mäntyharjulle ja sieltä kävellen reitille.
5) Liesjärven kansallispuisto. Vanha kunnon, tämäkin! Bussilla Kyynärän pysäkille josta soratietä suoraan mestoille TAI edemmäs Eerikkilän tienhaaraan mistä Ruostejärven virkistysalueen kautta kävely Liesjärvelle.
6) Kintulammin retkeilyalue. Junalla Tampereelle ja paikallisbussilla hollille.
7) Örö (Saaristomeren kansallispuisto). Bussilla Kasnäsiin ja yhteysaluksella saarelle.
