Telttailu, vaeltaminen ja muu ulkoilmaelämä

Hmm... Isosiskoni tuon minulle opetti että tuo keskimmäinen lämpötila on se joka pitää katsoa. Voi se olla noinkin, douv.
 
Terveisiä täältä Kilpisjärveltä. Huomenna alkaa viikon mittainen vaellus lähtöpisteenä Norjan puoleinen Didnujoki ja jokivartta pitkin Suomen puolelle Lossujärvelle, Urttasjärvelle, Riimmajärvelle, Meekonjärvelle, Kuonjarjoelle jne. Nähtäväksi jää millaista maasto on, eli saako kivikkoon telttaa pystyyn vai pitääkö etsiä paikka tuvasta. Tuvat saattavat olla kyllä monin paikoin todella täynnä. Tänään on vielä täällä retkeilykeskuksella hiljaista, mutta huomenna tulee iso ryysis. Saatiin vielä huone halvalla ensi yöksi. Sen jälkeen asiakkaat pulittavat ruskahinnan.

Täällä on vielä valoisaa ja valoisuus vielä korostuu, kun ei ole pilvistä, eikä sateista. Harvinaisen selkeää. Porotkin tulivat turisteja tervehtimään tähän ihan pihamaalle. Sitä ei ole yleensä heinä-elokuun vaiheessa tapahtunut. Hyttysiä täällä ei ole. Ne ovat heittäneet henkensä jo tähän mennessä. Alkava ruska näkyi selvimmin tien varressa tuossa Muonion ja Enontekiön kuntien rajamailla, jossa oli tuota korkeampaa puustoa. Maakin punertaa paikoin. Viikossa ehtii tosin vielä väri vaihtumaan.
 
Itse olen vähemmän seikkailunhenkinen hobitti. Edelliskerran nukuin teltassa alkukesällä 2003, ja silloin sain leuat kipeiksi, kun hampaat kalisivat kaiken yötä. Karhunkierroksia tai muita vastaavia ei ole tullut harrastettua, ja ainoa kokemus puolijoukkueteltoista on intistä. Oikeastaan koko ajatus luonnon helmassa liikkumisesta tuntuu jotenkin vieraalta, vaikka olenkin maalta kotoisin. Niin on kainuulaisen eränkävijäisoisäni veri laimentunut pojanpoikaan tultaessa.
 
Vaellus 28.9. - 3.9.2010 Käsivarren ylätuntureilla.

La 28.8. Kilpisjärveltä taksilla Norjan puolelle, josta lähdimme Didnujokivarren polkua kohti Suomen Lossujärveä. Maaruska oli paikoin upeaa ja sopuleita vilisti poluilla. Norjan ja Suomen välisen raja-aidan "alitimme", rinkka edellä ja itse perässä, kun mitään sopivaa koloa ei aidasta löytynyt.

Su 29.8. Aamulla Lossujärvellä satoi räntää ja teltta keräsi vähän lunta. Aamupala oli mukavampi nauttia tuvassa. Päivä kuitenkin selkeni ja aurinkokin paistoi lämpimästi loppupäivän. Satoikin enää tuskin mainittavasti. Komea laakso tuo Lossujärveltä eteenpäin avautuva näkymä.

Ma 30.8. En ole ennen päässyt näkemään uivaa poroa, mutta nyt näin. Siinä tuo ui pitkin tyyntä Riimmajärveä aamuauringon lämmittäessä maisemaa. Pihtsusjoen ylitimme kahlaamalla könkään yläjuoksulta sopivan matalasta kohtaa. Myös 17 metristä putousta seuraava rotkomaisema on jylhää.

Ti 31.8. Oli hyvä napata eilen jo kuva Saivaarasta, koska tänään oli niin suimuista, että Saivaaraa ei näkynyt sumun takaa. Matkalla alkoi sataa, joka pisti vipinää kinttuun ja teimme aikamoisen u-käännöksen ylhäällä kävellessä ja aloimme taittaa jyrkästi kohti Kuonjarjokea. Sade toi autiotuvalle väkeä yhteensä 9 henkilöä.

Ke 1.9. Lepopäivä, jota tähän olimme ajatelleet, tuli kuin tilauksesta. Ulkona satoi vaakasuoraa räntää ja tuuli oli erittäin kova. Sateen pitäessä pientä taukoa huiputimme tunturin, joka kohoaa aivan Kuonjarjoen tuvan takaa. Vaatteet ehtivät kuivua vapaan aikana ja rännästä saapui tuvalle jälleen porukkaa. Toisena yönä tuvassa yöpyi 11 henkilöä.

To 2.9. Vaellus jatkui merkittyö polkua pitkin Saarijärvelle, josta jatkoimme kohti Saanajärveä ja sen rannalla olevaa päivätupaa. Tämä vuosi oli kyllä hyvä sopulivuosi. Noita vintiöitä näkyi aivan jatkuvasti. Saanan päivätuvan tuntumaan pystytimme teltan.

Pe 3.9. Kirpeä, mutta aurinkoinen aamu. Saanajärveltä ei enää paljon ollut matkaa, mutta matkan varrella jätimme rinkat Saanan portaille ja liityimme satapäiseen väkeen, joka oli Saanaa huiputtamassa. Saanan huipulla oli reissun hauskimmat sopulit, koska nämä veijarit eivät heti menneetkään piiloon.

Kaikenkaikkiaan onnistunut reissu. Uudet lämpimät makuupussit palvelivat oikein hyvin. Kuudesta yöstä neljä olimme teltassa ja kaksi autiotuvalla. Ruska oli kivasti alkamassa ja maa hehkui paikoin oikein kivasti. Samoin etukäteen mietitty lepopäivä oli paikallaan, Räntäsateessa ei maisemista pääse täysin nauttimaan. Ja ensivuonna sitten uusi reissu!
 
Kointähti sanoi:
Oikeastaan koko ajatus luonnon helmassa liikkumisesta tuntuu jotenkin vieraalta, vaikka olenkin maalta kotoisin.

Luonnonhelmassa liikkuminen - marjastaminen, sienestäminen tai muuten vain kuljeksiminen - luonnistuu minulta hyvin, mutta metsässä yöpyminen on liikaa vaadittu: Voi kesken telttailun vaikka karhu kaapata tai susi syödä...

Olen viimeksi telttaillut 20 vuotta sitten ja silloinkin omalla pihalla jälkikasvun painostuksesta. Kiikutimme telttaan riittävästi patjoja pehmikkeeksi ja peittoja, jotta vilu ei pääsisi yllättämään. Lapsia hieman jännitti teltassa yöpyminen, mutta aika pian he nukahtivat. Aamulla herättyäni huomasin, että lapset olivat kipaisseet sisälle johonkin aikaan yöstä. Syynä ei ollut pelko eikä pissahätä, vaan olin kuulemma kuorsannut niin, että siinä metelissä ei voinut ihminen nukkua.
 
Paleleminen telttaillessa ei ole todellakaan mitään kivaa. Siinä ei tule uni kunnolla ja tärisee koko yön. Itse olen palellut pienempänä kun saaressa käydessä nukuttiin teltassa tai paatissa. Kunnon varusteet ja tuhti iltasyöminen (ei tietysti turvoksiin saakka) auttaa siihen, että keho lämmittää makuupussin nopeasti ja uni pääsee tulemaan. Kunnon tyynykin vaikuttaa asiaan. Jos yrittää nukkua vaikka kyljellään niskat nurin, niin siitähän kammo tulee teltassa yöpyä. Pihalla tai leirintäalueessa telttaa voi surutta koota tyynyjä ja lisähuopia lämmikkeeksi.
 
Fairy talen vaelluskuvauksesta tuli mieleen, että tunturivaellukset taitavat olla nykyisiä pyhiinvaelluksia. Ei olisi paljoa tarvittu, että satapäinen joukko olisi pukeutunut valkoisiin ja mitannut kehollaan matkan tunturin laelle. Tuvissakin lienee aivan omanlaisensa tunnelma.
 
Olipas upeita maisemia Fairy tale! Ihan vaelluskuume nousee... Nyt ei ole vaan ollut moneen vuoteen varaa tehdä syksyistä Lapinreissua, huoh!
 
Pagba sanoi:
Tuvissakin lienee aivan omanlaisensa tunnelma.

Onhan siellä :)

- "miten mä nyt merkkaan reviiriä, kun ei ole puita?"
- "koirat käyttää ihmisten jalkoja siihen tarkoitukseen"
- "niinkö? no pitää käydä varaustuvan puolella kysymässä ja pahoitella etukäteen jos riittää vaan toiselle jalalle"

- "mitä joogaliikkeitä sä teet?"
- "...?" (tyttö venyttelee keskellä tupaa)

- "tiettekö mitä oravat tekee sammaleella?"
- "?"
- "ne hieroo mahaansa sammaleeseen"
- "hässivät sammalien kans?"
- "sitä ne tekee kyl keskenään, on seki nähty"

- "haluuks joku chilii?"
- "voisin mä laittaa, kun nää on muuten niin mauttomia"
- "pistä ny enempi, ei toi tunnu viel missää"
- "no laitetaa ny sitte"
- "sit jos laittaa liikaa niin ei uskalla käydä paskalla, ku polttelee väärästä päästä"
- "wut?!"

- "oletko ite kasvattanu vai ostanu jostain?"
- "kauppahallista, turusta"
- "kasvatin viimekesänä, kun kaverit toi siemeniä jostain etelästä"
 
Vaelluksessa taitaa eniten maksaa kunnolliset varusteet. Kengät ovat ihan ehdottomasti oltava kunnolliset. Tänä vuonna oli pakko itse laittaa rahaa uuteen makuupussiin. Ja samalla niitä pitää ostaa aina kaksi (kun tuo Qohelet tarvii tietysti omansa). Yllättävästi vaellusruoat syövät vähintään saman verran rahaa viikossa, millä rahalla söisi kotona viikon aikana. Tämän vuoden reissu revittiin säästöistä ja osin "selkänahasta" siinä mielessä, että lomani oli palkaton vapaa. Kun vaihdoin uuteen työpaikkaan keväällä, niin koko helteinen kesä vain oli väännettävä. Saan olla onnellinen, että 10 päivän vapaa heltisi. Ja nyt kärvistellään vähän pienemmän palkan turvin.
 
Kilpisjärvellä erään autiotuvan vieraskirjaan oli kirjoitettuna, että kolme hobittia kävi täällä :) Olivat olleet siellä samana yönä kuin me nukuimme teltassa autiotuvan pihalla. Ei kuitenkaan tainnut olla Fairy tale, ajankohta ei täsmää. Nämä hobitit näkivät matkallaan Raurosin putoukset, olivat matkalla Tuomiovuorelle ja niin päin pois, hymyilytti :)

Teltassa nukkuminen on mukavaa, jos on kunnon varusteet, eikä siis kylmä. Talvivaeltamiseen minä olen liian mukavuudenhaluinen, mutta syksyllä vaeltaminen on asia erikseen. Uudet makuualustat olivat huippujuttu, paras investointi tähän mennessä. Ihana kun alusta oli tarpeeksi paksu, tarpeeksi lämmin, tarpeeksi leveä ja tarpeeksi kevytkin, mutta ei yhtään liukas, että sen päältä ei tippunut vaikka teltanpaikka ei ollutkaan ihan tasainen.
 
Aehtla sanoi:
Kilpisjärvellä erään autiotuvan vieraskirjaan oli kirjoitettuna, että kolme hobittia kävi täällä :)

Olisin aivan hyvin voinut tuon kirjoittaa, sillä joitakin hobittimaisia viestejä olen jälkeeni jättänyt. Tästä hyvä esimerkki on viime vuodelta, kun yövyimme UKK-puistossa Luirojärven tuntumassa sijaitsevassa Raappanan kammissa joka aivan ilmiselvästi on muinainen hobitinkolo. Tämä kammi on neljän neliön kokoinen ja siellä oli yhdessä nurkassa pieni takka. Siellä oli laveri jonne kaksi mahtui nukkumaan. Suosittelen käymään, ennenkuin kammi aivan lahoaa. Sitä ei enää huolleta, jos se huonoon kuntoon menee. Ja viime vuonna se oli vielä melko hyvässä kunnossa.

Mutta tavallisesti viestini tunnistaa siitä, että mainitsen minun ja Qoheletin olevan Tunturietanoita. Tänäkin vuonna Tunturietanat S ja T vaelsivat näissä maisemissa.
 
Fairy tale sanoi:
Tästä hyvä esimerkki on viime vuodelta, kun yövyimme UKK-puistossa Luirojärven tuntumassa sijaitsevassa Raappanan kammissa joka aivan ilmiselvästi on muinainen hobitinkolo.

Siis voi miten ihana hobitinkolo! Tuollahan pitäisi käydä, ihan noilla main ei ollakaan seikkailtu. Täytyneepä tiirailla näkyykö merkkejä Tunturietanoista seuraavilla reissuilla :)
 
Nostan iloisesti tämän topikin pölyistään.

Olin kuusi päivää pyöräilemässä läpi Ahvenanmaan saariston ja yöpyminen tapahtui leirintäalueilla omissa teltoissa. Lähdimme tiistaina Kustavista Vuosnaisten satamasta ja saavuimme tänään Korppoon kautta takaisin mantereelle. Reissu kuului Eräkarkun opintoihini, joten ohjelmassa oli lintujen havainnointia ja kasvien tunnistamista ja uusiin lajeihin tutustumista. Mukaan mahtui myös historiaa ja kulttuuria, sillä kävimme museioissa, kirkoissa ja saimme muutamassa ravintolassa makuelämyksiä (esim. Smakby). Pyöräilykilometrejä kertyi noin 220km. Reittinä Kustavi - Brändö - Kumlinge - Vårdö - Sund - Finström - Jomala - Hammarland - Eckerö - Hammarland - Jomala - Maarianhamina - Lemland - Lumparland - Kökar - Korppoo.

Pari ensimmäistä päivää oli aurinkoista ja jopa kuuma. Silti ensimmäinen yö teltassa oli kylmä, koska jostain nousi kylmää usvaa luita kiusaamaan. Loput yöt olivat lämpimiä, vaikka parina yönä satoikin. Pyöräilimme myös sateessa ja erityisesti eilinen lauantain pyöräily oli erittäin vetinen kokemus. Uusi takkini piti sateen aivan loistavasti. Lenkkitossut kastuivat aivan totaalisesti, mutta kuivat olivat odottamassa saunan jälkeen. Eilinen ilta kului saunan jälkeen syöden ja jalkapalloa katsellen (Islanti - Unkari). Se oli kivempaa porukassa, kun pidimme resparakennuksessa sadetta. Kökarin kirkon kappelissa olivat häät, joten emme päässeet kappeliin vasta kuin tänään sunnuntain puolella.

Koko porukalla eri lintulajeja havainnoitiin 90kpl ja tässä luvussa on mukana myös riikinkukko, joita tepasteli vapaana Maarianhaminan puistoalueella. Pääni on aivan pyörällä niistä kymmenistä uusista kasveista, joita näin ja pääsin valokuvaamaan. Muutama niistä tulee mukaan keräämääni kasvioon. Museioista esimerkkeinä Kastelholman linna, jossa meillä oli opastus, Bomarsundin linnoitus, posti- ja tullimuseo ja metsästys- ja kalastusmuseo. Lisäksi muutama kirkkopiipahdus.

Teltta pysyi kuivana, kun otti aina sisäteltan irti ja piti sitä märästä ulkoteltasta erillään. Myös makuupussi ja iso kasa vaatteita pysyi kuivana, joten telttailu oli onnistunut ja siellä sai nukuttua lämpimässä ja kuivassa kovasta sateestakin huolimatta. Eri asia on nukkuuko sitä, kun käki kukkuu läpi yön tai sade rummuttaa telttakankaalle. Sain pääasiassa nukuttua oikein hyvin. Mukanamme kulki yksi huoltoauto peräkärryineen, joten ylimääräistä tavaraa ei tarvinnut pyöräillessä raahata mukana. Pikkureppu riitti, koska auto kulki aina edellämme ja vähän edestakaisinkin.
 
Last edited:
Sattuipa sopivasti tämä topikin nosto. Olen jo monta päivää haaveillut nukkuvani ulkona. Alkuperäinen suunnitelma oli että juhannuksena laittaisin kokkorantaan riippumaton ja laavunkankaan. Mushu saisi nukkua omassa retkisängyssään, joka on melkein kuin teltta, mutta ei sateen pitävä kuitenkaan. Hyttysten pitävä joka tapauksessa. Silloin ei kenenkään tarvitsisi hipsiä kokolta sisälle nukuttamaan lasta ja jäädä sinne itsekseen hengailemaan.
En kuitenkaan malttanut odottaa juhannukseen vaan tänään kun katsoin säätiedotuksia (niin foreca kuin ilmatieteenlaitoskin) niin sateen todennäköisyys oli niin pieni ja matka pihan toiselta puolen sisään lyhyt että päätin uskaltaa. Nyt tuolla odottaa riippumatto nukkujaansa. Kyllä olen kaivannut vaikka usein en lopulta nukukaan hirmuisen hyvin ulkona. Ehkä liika valo tms. Mutta on ihanaa illalla kuunnella luonnon ääniä ja aamulla linnut laulaa ja on ihana herätä ulkoa.
 
Sattuisiko kukaan täällä tietämään joitakin lehtimetsiä joissa voisi vaeltaa, Suomessa tai ulkomailla?
 
Kysymykseen en osaa vastata, mutta mielenkiinnosta kysyn että miksi juuri lehtimetsä?
 
Saksasta ainakin luulisi löytyvän. Puiden salattu elämä -kirjan saksalainen kirjoittaja mainitsee nimittäin tottuneensa pyökkimetsiin, kun taas havumetsät ovat hänelle vieraita.
 
@Jaamar Pidemmän aikaa jo kiinnostanut tehdä Sormusten herra -tyyppinen vaellus johonkin lämpimämmän ilmaston metsään, telttaa en ottaisi mukaan, ainoastaan kaiken välttämättömän. Pyökit, tammet yms. ovat myös hienon näköisiä puita.
 
En osaa antaa hyvää vastausta, koska en tiedä Suomesta edes yhden kokonaisen päivän vaellukselle tarpeeksi isoa lehtimetsää. Periaatteessahan Ahvenanmaa ja Suomen lounaisrannikko kymmeniä kilometrejä sisämaahan on "tammivyöhykettä" (ei havumetsävyöhykettä kuten muu Suomi), mutta käytännössä taitaa löytyä lähinnä pienikokoisia lehtoja, joissa on pähkinäpensasta, lehmusta jne. Niitähän on kyllä aika paljon: jopa Espoossa taitaa olla useampikin pikkuinen pähkinäpensaslehto. Lisäksi kapeita lehtimetsäkaistaleita löytyy usein jokien ja joskus meren rannalta. Ahvenanmaalla on kuulemma myös lehtipuuvaltaisia saaria.

Näissä pienissäkin on kyllä minusta ainakin keväällä ja kesällä erilainen tunnelma kuin kuusi- tai mäntymetsässä. Mutta eivät ne kyllä vaeltamiseen tai edes yhden yön retkeen riitä... Ja luulen, että keskieurooppalaisen lehtimetsän tunnelma olisi erilainen.

Huomasin profiilisivultasi, että olet Helsingin seudulta, joten tässä kuitenkin muutama päiväretki-idea pienistä lehtimetsistä, joista olen itse pitänyt:
- Laajalahden luonnonsuojelualue: varsinkin Villa Elfvikin ympärillä on isoja lehtipuita (Elfvikin ja lintutornin välissä sekä rannan lähellä Leppävaaran/Tarvaspään suuntaan). Tosin epäilen, että osa niistä on kauan sitten istutettu, koska eri puulajeja on niin monta. Etelämpänä on enemmän pensaita kuin isoja puita, varsinkin pajuja.
- Nuuksion eteläosassa Sorlammen luontopolun varrella on pähkinäpensaslehto. Ehkä jossain lähistöllä oli toinenkin, mutta en muista tarkemmin missä.
- Viime kesänä löysin Träskändan kartanolta Jorviin johtavan kapean jokilaakson, jossa oli kiva luontopolku ja vanhaa lehtomaista metsää. Tosin se on oikeastaan sekametsää, koska siellä on myös isoja kuusia. Kartanon puistossa on myös tosi isoja tammia, mutta varmaankin istutettuja.

Tietääkö joku muu täällä edes vähän isompia lehtimetsiä Suomesta?

Hmm, periaatteessa Lapin tunturikoivikot ovat kai vaelluskelpoista lehtimetsää, mutta sellaisia et tainnut hakea...
 
Ylös