Nyt on sitten rinkka hommattu. Budjetti vähän kaatui ja ylittyi kun minulle sopi vain yksi malli kunnolla, enkä tahtonut hommata ns. huonoa halvemmalla. Ospreyn Ariel jotakin on nyt minun yksilöni, se on lisäksi ihan ok väriltään, saisin hermoromahduksen jos se olisi kirkuvan pinkki tai jotain. Punainen käy ihan hyvin.
Lisäksi suunnittelin faijan kanssa lähteväni juhannuksen jälkeen Kolille Herajärven kierrokselle (sille pohjoisosalle), ja se kestäisi neljä vaelluspäivää ja kolme yötä, mutta toki teltassa nukkumista tulee kaksi yötä tähän lisää siitä että jätämme auton jollekin leirintäalueelle ja nukumme siellä vielä yhden yön (ja yön ennen kuin lähdemme seikkailemaan) ennen kun ajamme takaisin.
Jännää, mutta toisaalta haluan lähteä heti enemmän kuin yhden yön seikkailulle, koska mikä ettei. Järkyttävää kiipeämistä on luvassa, mutta kaipa siitäkin selviää kun menee hitaasti. Yllättäen vaikka siellä kaupassa rinkka tungettiin 20kg painoiseksi (siis rinkan oman painon kanssa) niin se ei tuntunut mitenkään älyttömän pahalta. Ilmeisesti salillakäyminen on ollut ihan hyödyllistä. Tietenkään en ala tuommoista määrää kanniskelemaan, joku 15-17 lienee se raja, mutta toisaalta sen alle on vähän hankala mennä jos kerran haluan oikeasti siellä pyöriä pitkin poikin. Lisäksi viimeisenä vaelluspäivänä jätämme rinkat johonkin ja menemme paikkaan jonka nimi on Pirunkirkko, koska uteliaisuus heräsi välittömästi nimen kuultuani. Sinänsä kiva että ensimmäinen yli yön reissu on jonkun sellaisen kanssa, joka tietää mitä tekee, ennen kun lähden seikkailemaan itsekseni johonkin (siellä Norjassa).