Telttailu, vaeltaminen ja muu ulkoilmaelämä

Samahan se on minkä tahansa harrastuksen kanssa. Jos se on rakas ja tärkeä, miksi siihen ei panostaisi myös taloudellisesti? Juuri eilen kuuntelin Sukkulalla ja neulalla -podcastin uusimman jakson, ja siinä muinaispukujen ja historiallisten pukujen vähintäänkin puoliammattimainen harrastaja totesi, että on kaksi asiaa, joiden hinnalla ei ole väliä: kahvi ja hyvä villakangas.
 
Kuumottaa hieman tällainen häppeninki, 25 km tai 50 km marssia. 25 ehdottomasti piisaisi meikäläiselle :grin:. Husky taisi joskus suorittaa tän tai vastaavan?
Tämä toteutettiin viime vuonna! Silloin ei lumesta ollut enää tietoakaan ja päästiin menemään metsäpolkuja.

Ja viime viikonloppuna mentiin taas. Nyt reitti oli pakko suunnitella teitä pitkin lumitilanteen takia. Siltikin kävi niin, että yksi tie oli auraamaton (lunta reittä myöten) ja piti mennä metsäryteikköä pitkin se osuus. Toinenkin auraamaton pätkä tuli eteen, mutta siitä oli onneksi mennyt joku traktori/metsäkone, joten päästiin etenemään.

Pahinta olivat kuitenkin kaksi 5 km asfalttipätkää. Polvet menivät "rikki" sekä Cimorenelta että minulta. Itse pääsin lepäämään eilisen ja yritän tässä lähteä kokeilemaan kevyttä kävelyä. Cimorenella oli eilen partiomarssi ja toinen polvi on vieläkin aika kipeä. Mutta 26.44 km tuli siis lauantaina vedettyä yli 10 kg rinkat selässä.
 
Tänään kävelyseurana oli tuttava, joka oli käynyt naisten maanpuolustuskurssilla. Kertoili siitä sen verran kuin oli sallittua. Olin jo hetken intona, että minäkin haluan, mutta repun paino oli kylmä suihku näihin haluihin. 25 kg ja sillä mentiin. Täysvarustus olisi kuulemma 45-50 kg. Karvan vaille 20 kg on painavin rinkka, jonka kanssa olen lähtenyt liikenteeseen ja silloin kuormasta syönti on vähentänyt painoa.

Eikö armeija ole kuullut kevytretkeilystä 😄?
 
Eikö armeija ole kuullut kevytretkeilystä 😄?

Aikoinaan alokaskaudella ensimmäinen marssimme oli vain 5 km pitkä ja se suoritettiin varustuksena pelkät taisteluvyöt ja henkilökohtaiset aseet. Siitä sitten edettiin pidempiin matkoihin ja täyspakkauksiin. Merivoimissa toki oli sekin suuri keveys maavoimiin verrattuna, että paikasta toiseen siirryttiin useimmiten merimarssilla - eli kamppeet kannettiin rannassa odottavaan alukseen ja sitten rötköteltiin rennosti kyydissä.
 
Saa marssia myös ruokalaan ja sieltä takaisin monta kertaa joka päivä, saa marssia sulkeisharjoituksissa ja saa marssia ylipäätään aina, kun siirrytään joukolla pisteestä A pisteeseen B. AUK:ssa, kun sulkeisohjesääntö piti oikeasti lukea kannesta kanteen ja sen osaaminen osoittaa kirjallisessa kokeessa, jotkut oppilasjohtajat myös innostuivat kokeilemaan vähän monimutkaisempia manöövereita marssittaessaan meitä paikasta toiseen. Se oli varsin hauskaa, mutta jostain syystä osa kapiaisista ei tykännyt moisesta touhusta.
 
Olin mukana vetämässä Suomen ladun järjestämää Rakastu Retkeilyyn - kurssia. Meitä oli viime vuotista isompi joukko koolla. Retkeilyaiheisiin on aina mukava palata. Pohdittiin jokamiehenoikeuksia ja varusteita. Nuotiota ei saanut sytyttää, mutta vuolimme silti sytykkeitä. Ensiviikolla jatketaan taas vähän eri aiheilla ja sitten menemme yönyli retkelle Taivassaloon. Toivon vesisadetta ennen ensiviikon tapaamista, jotta voimme sytyttää nuotion seuraavalla kerralla. Mutta ei vesisadetta sitten viikonlopulle, kun yövymme ulkosalla. Retkeilysäärulettia.
 
Olen todennut että joissain tapauksissa teltta olisi kätevämpi kuin riippari, ja päädyin hankkimaan Halti Noux Lite 2 hengen kupoliteltan. Kyse ei ole mistään kalliista teltasta, koska käyttöä on muutama yö vuodessa enkä ole lähdössä sillä pohjoisen vaativiin olosuhteisiin. Sen sijaan haluan yksin reissatessa saada kaikki tavarat mahtumaan sisään. Koepystytys on vielä tekemättä, mutta tykkään alumiinikaarista, kahdesta uloskäynnistä (tuuletus!), pienehköstä pakkauskoosta ja painosta (1,8 kg).

Olen pari kertaa telttaillut Roskildessa halvassa marketin ns. cityteltassa, ja kun siinäkin pystyi asumaan viikon (kaksikerrosteltta yhdellä sisäänkäynnillä, kondenssia oli aamuisin ihan kivasti) niin ei tällä luulis ongelmia tulevan.

Mulle on tulossa myös Expedin 7 cm makuualusta, joten palan halusta päästä kokeilemaan miltä telttailu maistuu kun alla on jotain muuta kuin solumuovimatto. Selkä tulee kovalla alustalla jäykäksi ja kipeäksi.
 
Oma kokemukseni Expedistä on, että patja on hyvä ja sillä olen nukkunut mukavasti monta yötä (nyt on parin vuoden jälkeen on alkanut ilmeisesti vähän hitaasti falskata), mutta pieni pakkauskoko on ihan kamala. Tykkään, että asiat menevät kompaktiin tilaan, mutta jos säilytyspussi on niin pieni, että patjan saamoinen sinne on siinä rajoilla, että onko se mahdollista minulla iskee laiskuus enkä ole käyttänyt säilytyspussukkaa enää aikoihin.
 
Mulla on yks paksu Expedin patja hajonnut niin että kaksi solua yhdistyi yhdeksi, eli sauma hajosi välistä. Takuuna antoivat uuden, mutta yksi yö piti selvitä tuolla kummallisella pallomaisella alustalla. Paksun Expedin mukana ei myöskään tullut erillistä pumppua vaan käsin painellen piti selvitä. Nyt on myös pienempi ja kevyempi Expedi kesä/syksykäyttöön jonka mukana tuli erillinen pumppu. Ah mikä autuus, kun patjan saa täytettyä muutamassa minuutissa (tuo pieni 1 minuutissa). :) Kyllä sitä alkaa arvostaa ilmapatjaa kun ikää ja kolotuksia tulee lisää. Ja vaikka ainoalla telttapaikalla olisi melkoinen puunjuurikin, niin eipä tuo tunnu missään paksun patjan takia (tämäkin on koettu).

Jos joskus on vielä teltanosto edessä, ostaisin itsekin kupolimallisen teltan tai geodeetin. Juuri syystä että se on helppo pystyttää, eikä välttämättä vaadi kiiloja pysyäkseen pystyssä. Valtava etu kivikovalla maalla, kallioisella tai muuten sellaisessa, johon eivät kiilat pure millään. Mukavia telttaretkiä Husky sulle.
 
Minun pitäisi saada itselleni rinkka, sekä tuleviin maailmanvallotusseikkailuihin että ihan vaelluksille. En tiedä rinkoista juuri mitään, paitsi että ne ovat semmosia isoja reppuja jotka painavat aivan saakelisti täysinä, joten jos on ehdottaa tämmöiselle taskuveenukselle rinkkamallia, niin siitä olisi valtavasti apua. En tarvitse välttämättä kovinkaan isoa rinkkaa, koska tiedossa on muutaman päivän vaelluksia (korkeintaan) ja säntäilyä kaupungista toiseen festarien perässä.
 
jos on ehdottaa tämmöiselle taskuveenukselle rinkkamallia, niin siitä olisi valtavasti apua
Vinkkini on mennä myymälään sovittamaan niitä myyjän kanssa, ja nimenomaan painolla pakattuja rinkkoja. Vaikka rinkkoja on myös naisille suunniteltuina ja monia voi säätää, niin parhaiten tietää vain sovittamalla. Minä ostin omani XXL:stä, kumppani Partioaitasta. Minulla on Salewa, kumppanilla Ospray.

Kerrot budjetin ja otat sen parhaalta tuntuvan miettimättä sitä, onko joku suositellut sitä samaa mallia vai ei. :)
Minä ostin rinkan vaelluskurssin aikana, ja stressasin aivan valtavasti, kun kurssin vetäjä painotti tiettyjä merkkejä ja varoitti ostamasta merkkiä, joka ei ole mainoksista tuttu tms. Ahdisti se välineurheilupuoli.
Kunhan se rinkka tuntuu hyvältä, niin esimerkiksi taskujen kanssa kyllä oppii elämään!
 
Minäkin ehdotan painojen kanssa sovittamista, ja myyjät osaavat hyvin neuvoa sekä sopivan kokoisia rinkkoja että miten säädöt tehdään. Tärkein ero isoihin reppuihin on, että noin puolet painosta kannetaan lantiolla, ja juuri se tekee rinkasta kevyemmän kantaa (siispä sen vyön säätäminen kohdalleen on olennaista). Ja ovat ne kyllä kalliimpiakin.

Taskuilla jne. on tosiaan vähemmän väliä: melkein kaikki rinkat ovat yksi iso pussi + joukko pieniä taskuja + sekalaisia kiinnikkeitä ulkopuolella. Suurin osa tavaroista on joka tapauksessa siellä isossa pussissa. Useimpiin rinkkoihin pääsee käsiksi myös alhaalta päin ja joskus pussissa on väliseinä, mutta silläkin on hyvin vähän väliä.

Kannattaa hankkia myös muutama pienehkö sekalainen pussi tavaroille rinkan sisään (makuupusseissa yms. toki tulee sellainen jo mukana). Jopa kaupan muovikassit kyllä kelpaavat, mutta sulkijalliset kangaskassit ovat aika paljon kätevämpiä. Hienompi versio ovat täysin vedenpitävät pussit, mutta niitä ei oikeasti tavallisella retkellä tarvitse. Esim. varavaatteet voi suojata kovaltakin sateelta laittamalla kangaskassin sisään muovipussi. Se ei ehkä riitä, jos rinkka putoaa jokeen... Yleensä sadeilmalla rinkka tulee sisältä vähän kosteaksi - mm. koska sisään laitettavat tavarat eivät ole täysin kuivia - muttei varsinaisesti märäksi.

Rinkassa kannattaa olla sadesuoja (eli pussi jonka sisään menee selkäosaa lukuunottamatta koko rinkka) varsinkin festareita varten - se on helpompi puhdistaa esim. mudasta - mutta melkein kaikissa rinkoissa sellainen tulee mukana.
 
Armeijaversio sadesuojauksesta on se, että ennen kuin reppu (tai rinkka) pakataan, sen sisään laitetaan jätesäkki, joka toimii sen "vuorikankaana". Tavarat pakataan säkin sisään, jossa se pysyvät kuivempina kuin muuten metsässä rymytessä ja kaikenlaisessa säässä marssiessa.
 
Juu, minulla on ollut tuo jätesäkkikikka aikaisemmin festareilla käytössä ja hyvin toimi, vaikka nukuin ekan yöni viime vuoden Hämeenlinnan keskiaikafestareilla teltassa, jossa ei ollut pohjaa ja johon muodostui kivat pikku purot kummallekin puolelle makuualustaani (koska kaivoin vedelle pienet urat), reppu oli ulkopuolelta ihan litimärkä mutta tavarat pysyivät sisällä kuivana, koska pakkasin ne ensin muovipussiin ja sitten kaikki vielä sen jätesäkin sisään.
Menen kokeilemaan niitä rinkkoja nyt lauantaina, joten saa nähdä millainen löytyy.
 
Miulla on muutama rinkka ja olen todennut, että ison taskun alla olevassa pikkutaskussa on kivaa, jos sen saa avattua vaakasuuntaan reunasta reunaan. Yhdessä rinkassa on vain vetoketjut pystysuuntaan sen kummassakin reunassa ja sinne on välillä hankala ujuttaa tavaroita.
Painavamman rinkan kanssa pidemmällä retkellä on mukavaa, jos lantiohihnassa on jonkinlainen pehmuste ettei se paina ikävästi lantioluuta (tai sitten miulla oli jokin säätö pielessä, mut pehmuste on kiva, semmosen voi tehdä itse vaikka solumuovista jollei sellaista muuten ole).

Omista rinkoistani olen käyttänyt eniten Savotan putkirinkkaa. Ostin sen aikanaan kierrätyskeskuksesta kympillä. Miun pitäisi tehdä siihen uusi pussiosa, koska kangas on kulunut puhki parista kohtaa. Olen jo ostanut uuden kankaan (ensteksiä) ja miettiny pussiratkasut yms. Samalla saisin vaihdettua lantiohihnan hajonneen (vanhan standardisen) soljen tilalle uuden. Kunhan jossain kohtaa olis aikaa...

Olen tehnyt myös kivikausirinkan pajusta ja nahasta ja siitä muistui mieleeni muistisääntö putkirinkkaan: katso etteivät putket koske selkääsi.

Sadesuoja on kyllä kätevämpi kuivattaa kuin koko rinkka, joten itse suosin ulkopuolista sadesuojaa, mutta jos tiedän lähteväni vesille niin sitten laitan vesitiiviitä (melonta?)pusseja sisäpuolelle. Ne kyllä vievät tilaa sieltä rinkan sisältä koskeivät ole kovin taipuisia. Jos lähtee esim melomaan niin ehkei kannata edes yrittää tunkea rinkkaan niitä pusseja.

Sen verran kauan on tullut rinkan kanssa reissattua, että tavaroille on vakiintunut tietyt paikat, joista ne löytää pilkkopimeässäkin.
 
Nyt on sitten rinkka hommattu. Budjetti vähän kaatui ja ylittyi kun minulle sopi vain yksi malli kunnolla, enkä tahtonut hommata ns. huonoa halvemmalla. Ospreyn Ariel jotakin on nyt minun yksilöni, se on lisäksi ihan ok väriltään, saisin hermoromahduksen jos se olisi kirkuvan pinkki tai jotain. Punainen käy ihan hyvin.
Lisäksi suunnittelin faijan kanssa lähteväni juhannuksen jälkeen Kolille Herajärven kierrokselle (sille pohjoisosalle), ja se kestäisi neljä vaelluspäivää ja kolme yötä, mutta toki teltassa nukkumista tulee kaksi yötä tähän lisää siitä että jätämme auton jollekin leirintäalueelle ja nukumme siellä vielä yhden yön (ja yön ennen kuin lähdemme seikkailemaan) ennen kun ajamme takaisin.
Jännää, mutta toisaalta haluan lähteä heti enemmän kuin yhden yön seikkailulle, koska mikä ettei. Järkyttävää kiipeämistä on luvassa, mutta kaipa siitäkin selviää kun menee hitaasti. Yllättäen vaikka siellä kaupassa rinkka tungettiin 20kg painoiseksi (siis rinkan oman painon kanssa) niin se ei tuntunut mitenkään älyttömän pahalta. Ilmeisesti salillakäyminen on ollut ihan hyödyllistä. Tietenkään en ala tuommoista määrää kanniskelemaan, joku 15-17 lienee se raja, mutta toisaalta sen alle on vähän hankala mennä jos kerran haluan oikeasti siellä pyöriä pitkin poikin. Lisäksi viimeisenä vaelluspäivänä jätämme rinkat johonkin ja menemme paikkaan jonka nimi on Pirunkirkko, koska uteliaisuus heräsi välittömästi nimen kuultuani. Sinänsä kiva että ensimmäinen yli yön reissu on jonkun sellaisen kanssa, joka tietää mitä tekee, ennen kun lähden seikkailemaan itsekseni johonkin (siellä Norjassa).
 
Lueskelin vanhoja Kontuvaellus -ketjuja ja totesin, että yhteisten retkien aikaansaaminen on hankalaa koska aikuisilla ihmisillä tuppaa olemaan aikuisten aikataulut ja ne eivät usein kohtaa.

Sitä me mietiskelettiin, että voisihan sitä huudella omista retkisuunnitelmistaan täällä lyhyelläkin varoitusajalla jos kelpuuttaisi porukkaa mukaan. Se olisi sitten semmonen bonustekijä jos jonkun toisen aikataulut sopisivat.
 
Saimme retkeilykurssin porukalla kivan kelin viime viikonloppuna. Vain automatkalla mennessä oli yksi raju sadekuuro, mutta perillä ei satanut lainkaan. Lauantai-iltana tuulikin tyyntyi iltaa myöten. Minun nukkumiseni oli yön läpi kukkumista, sillä kuuntelin läpi yön kaulushaikaran käheää hönkimistä ja makuualustani oli liukas ja maa vähän vino, joten nukuin aivan teltan toisella laidalla. Viereeni olisi mahtunut isompikin koira, vaikka teltta onkin pieni.

Nyt alkaa seuraavan retken suunnittelu. Loppukuussa melontavaelluksella jos sää sallii.
 
Ylös