Terry Pratchett ja hänen tuotantonsa

Haluaisin kuulla teidän mielipiteitänne Terry Pratchettista ja hänen kirjoistaan. Uskoisin, että aika monet ovat hänestä kuulleet ja varmaankin jotain lukeneetkin. Onko teillä siis joitain lempihahmoja tai vaikka joku hahmo, joka käy hermoille? Onko joku Terryn kirja ehdottomasti yli muiden? Vai ettekö te voi sietää niitä? Oletteko lukeneet englanniksi? Esim. Soul Musicia ei ole ollenkaan suomennettu, vaikka erinomainen kirja onkin. Monet muutkin kirjat varmasti ansaitsisivat suomentamisen.

Itse pidän kirjoista paljon, niiden huumori on loistavaa! Monet henkilöt ovat minun mieleeni, kuten Rincewind, Matkatavara, Kirjastonhoitaja, Mastrum Ritkuli ja Kuolema, listaa voisi jatkaa lähes loputtomiin :mrgreen:

Kuitenkin, kertokaahan ihmeessä mielipiteenne, että tänne uuteenkin saadaan lisää keskustelua.

Suurin osa Pratchettin kirjoista on oikein kivaa luettavaa - kevyttä ja hauskaa - juuri sellaista joksi se on tarkoitettukin. Joissain kirjoissa alkaa jo tosin vähän puhti loppua, ja parodia ei enää ole aivan terävimmillään.

Pratchettin henkilögalleria onkin sitten jotain aivan uskomatonta. Kuolema on käsittämättömän hauska, ja sen takia Viikatemies onkin yksi suosikkejani Pratchettin kirjoista. Susan (kuoleman lapsenlapsi) on myöskin hieno hahmo, ja Matkatavara on kaikessa outoudessaan suloinen, samoin Kirjastonhoitaja.

Jos kuitenkin valitsisin vain yhden suosikin Pratchettin lukuisien kirjojen joukosta, se olisi hänen ja Neil Gaimanin yhdessä kirjoittama Hyviä enteitä. En muista koskaan nauraneeni niin paljon kirjaa lukiessani. Vielä vuosia sen lukemisen jälkeen muistan hihitelleeni itsekseni Crowleylle uhkailemassa viherkasvejaan, tai "Maailmanlopun bikereille".

Kyllähän minäkin olen jo Discworldiin ehtinyt tutustua, alunperin sain motivaation tarttua kirjaan Discworld Noir -pelin kautta. Loistavia vitsejä heiluu molemmissa medioissa.

Ja kuten tuli jo mainittua, Kuolema on sympaattisin hahmo koko kirjasarjassa, jonka takia Viikatemies nousee lempikirjakseni tästä sarjasta. Myös Mort rulettaa kohtalaisesti, vaikka sen sarjakuvaversio olikin käsittämättömän huono...

Ovat oikein hyviä. Varsinkin nämä, missä on oikein paljon viittauksia erilaisiin teoksiin ovat hyviä, esim. nämä noidista kertovat. Ja Kuolemahan on todella hieno hahmo, mutta myös eläinten Kuolemilla on omat hetkensä.

Englanniksi en ole jaksanut/ehtinyt lukea, koska tuo tarkoittaisi täällä korvessa useiden eurojen menekkiä kaukolainaukseen. Olen tyytynyt suomennettuihin.

Ja Discworld-pelejä olen etsinyt, sekä kaupoista että ... muualta. Voisi olla hieno kokemus "nähdä" paremmin se maailma.

Olen lukenut siis melkein kaiken! Kaikki mitä kirjastosta löytyy, ja uusimmasta (Night Watch) on varaus jonossa... haluasin lukea myös 'The Science of Discworld' kirjat, mutta kalliita ovat... sarja vain paranee jatkuvasti... Kuolema on oma suosikkini, ensimmäinen lukemani kirja oli 'Mort' ja samaistuin Ysabelliin... Susan Sto-Helit ei ole hahmoissa parhaasta päästä, liian fiksu huumorikirjoihin... Rincewind on parempi päähenkilö, mutta noidat ne vasta ovat kaiken huippu (Muori Säävirkku, Nanny Ogg, Magrat ja Agnes..). Ankh-Morporkin asukkaista mielenkiintoisimpia ovat se oranki, tiedättehän, se jota ei saa sanoa apinaksi... joka itse sanoo vain ook... ja sitten vartijat, varsinkin Nobby Nobbs ja kersantti... tosi pähkähulluja keskusteluja...

Pidän kovasti Pratchettista, mutta vain englanninkielellä. Suomennokset ovat imo tekijänsä kovasta yrittämisestä huolimatta puujalkavitseillä kuorrutettua palikkahuumoria, joka ei todellakaan tee oikeutta alkuperäiselle verbaaliakrobatialle.

Discworld-sarjassa erityisiä suosikkejani ovat Small Gods, Lords and Ladies, Mort ja Pyramids. L&L on itseasiassa minulle myös eräänlainen rajapyykki, jonka jälkeen ilmestyneet seikkailut Kiekkomaailmassa eivät imo ole enää ihan niin hyviä. Ihan kuin touhu alkaisi mennä vähän väkinäisemmäksi tai jotain...

Small Godsiin ihastuin jo ensimmäisellä lukukerralla, ja edelleen se kolahtaa. Hassuinta on, etten edes oikein tiedä, miksi pidän siitä niin paljon. Ehkä se vain vetoaa sisälläni asustavaan pieneen agnostikkoon, jonka mielestä järjestäytyneet uskonnot pyhine kirjoineen ja profeettoineen kaikkineen ovat lievästi sanottuna koomisia. Lords and Ladiesissa taas pidän erityisesti siitä, että "wet hen" Magrat osoittaa vihdoinkin sisältävänsä vähän pippuriakin. Olen muutenkin tykästynyt Discworldin noidista kertoviin kirjoihin, mutta tämä on helmi jopa niiden joukossa. Mortin hohto taas perustuu lähinnä Kuoleman ja hänen maansa kiehtovuuteen, mutta Mort on hahmona myös onnistunut. Eikä pidä unohtaa ikikärttyistä Albertia, jonka kitkeriä kommentteja ainakin minä jaksan nauraa. Pyramidsissa pidän lähinnä siitä, että Assassins Guild esittää kirjassa niin keskeistä osaa, mustaviittaiset murhaajat kaikkine kieroutuneine kunniakäsityksineen kun ovat kovasti sydäntäni lähellä.

Hahmoista pidän eniten citywatchin porukasta, varsinkin Vimesista, jonka pokka pitää Vetinarinkin edessä ja joka on kertakaikkisen lahjomaton, kyyninen ja varustettu erittäin kierolla huumorintajulla. Angua taas on se, jonka valitsisin, jos joku kysyisi, kuka Discworld-hahmoista haluaisin itse olla, Fräulain von Uberwald kun sattuu olemaan varsinainen supernainen. Myös Granny Weatherwax saa suosiota taholtani piinkovan luonteensa ja suorasukaisuutensa vuoksi.

Muista Pratcettin kirjoista pidän erityisesti Neil Gaimanin kanssa yhteistyönä syntyneestä Good Omensista. Jälleen kerran ainakin yhtenä syynä on rajallinen kärsivällisyyteni ryppyotsaista uskonnollisuutta kohtaan, ja tämä kirja jos mikä auttaa moista mörökölliä vastaan. Kirjan idea on loistava eikä toteutus jää siitä jälkeen, joten väittäisin valehtelijaksi jokaista, joka sanoo kahlanneensa sen läpi totisella naamalla. Huumorin varjolla tarinassa on myös paljon asiaa, ihan niinkuin Pratchettin kirjoissa yleensäkin.

Minäkin pidän Pratchettista kovasti. Aloitin lukemisen Noitasiskoista kun se aikoinaan ilmestyi, ensimmäisellä lukukerralla tosin en päässyt tarinaan oikein sisään. Jossain vaiheessa aloin lukemaan englanniksikin ja nykyään en suomennettuihin koske jos pystyn sen jotenkin välttämään. Suosikkejani ovat esim. Pyramids (melkein samasta syystä kuin Isilmirekin, mikähän niissä salamurhaajissa kiehtoo?) ja Small Gods (tuskin samasta syystä kuin Isilmire, en tiedä miksi se minua viehättää) ja Soul Music (päähenkilö, jonka nimi on Buddy Holly kymrin kielellä ei voi olla täysin huono) ja vaikka mitkä muut. Viimeaikaisin suosikkini on The Truth.

Luin viime viikolla Amazing Mauricen ja pidin kovasti. Tosin ihmetyttää miksi lastenkirja on niin paljon pelottavampi kuin samaan maailmaan sijoittuvat aikuisten kirjat?

Minusta viimeisimmissä Disceissä on ollut vähän liikaa tavaraa sullottuna samoihin kansiin. Se kantava idea, joka monissa aikaisemmissa kirjoissa on ollut, on jäänyt vähän kadoksiin. Witches abroad ja Hogfather ovat etenkin jääneet mieleen onnistuneen teemansa takia.

Noitakirjat ovat minunkin suosikkejani, ja Esme Weatherwax varsinkin. Jos minusta pitäisi tulla vanhapiika, niin ehdottomasti sitten tuollainen! Jos olisi valittava yksittäinen paras Disci, niin minun suosikkini lienisi Lords and Ladies. Noitien lisäksi kun siinä esiintyy se loistava idea, että entäpä jos haltiat eivät tosiasiassa olekaan niin kivaa ja jaloa poppoota kuin yleensä annetaan ymmärtää.

Kolme lukenut englanniksi ja muutaman suomeksi.
Hauskaa ja kevyttä kesälukemista, huumoripainotteista...
Ihan hyviä kirjojahan ne on...

Tällä hetkellä luen Amazing Mauricea (jonka minä olen nimennyt uusiksi Amazing Raceksi, väsytti vähän luokkaretkellä), ensimmäistä englanninkielistä Pratchettiani, tarkoitus olisi lukea vielä ainakin Pyramids kesän aikana. Pratchett on huippukirjailija (ei voita Tolkienia), joka sekoittaa fantasiaan sopivasti totuuksia ja filosofiaa.
Minulle mieleen painuvin kohta on kirjasta Noitia maisemissa, kun kissa tapaa vampyyrin. Paras hahmo taas on Kuolema. Henkilö, johon olen samaistunut eniten on Johan riitin Esk. En tiedä mikä on lempikirjani, mutta Vartiat, hoi on aika hyvä. Parhaiten kehitetty kohta on Mortin loppu, joka on "otettu" suoraan elämänkirjasta.

Iiihania ! Hulvatonta huumoria ja niin sotkuista..ja jos ei ole tarkkana, menettää punaisen langan ja tipahtaa kyydistä. Todella hauskoja kirjoja, joiden lukemisesta nauttii.

Haa, Pratchett on loistava. Onhan siitä vuosi tai pari jo kun hänen kirjojaan viimeksi luin, mutta ovat kyllä painuneet mieleen varsin hulvattomina lukukokemuksina. Herrallahan taitaa olla noita Kiekkomaailmaan sijoittuvia opuksia olevan ainakin kymmenen(?), mutta muistaakseni olen lukenut vain kolme. Noitasiskot, Noitia maisemissa ja Mort.. Kahdesta edellä mainitusta pidin eniten, vaikka Kuolema on kieltämättö aika mielenkiintoinen persoona (jääpä tosin Muori Säävirkulle mennen tullen kakkoseksi :wink

Discworld-kirjoja on aikalailla enemmän kuin vain kymmenen. Omasta hyllystäni löytyy 26 eri opusta, enkä menisi vannomaan, etteikö Pratchett olisi jo tehtaillut lisääkin.

...

Eiköhän noita Discworldeja ole jopa yli 30 tai jotain sillä paikkeilla. En tarkalleen muista, kun tein pari vuotta sitten Prathcettista jonkinlaisen esitelmän ja sitä varten laskin ne..

Onhan niitä tullut jonkin verran luettua. Pratchettin kirjoja vain ei oikein tahdo löytyä, tai sitten minä vain en osaa etsiä. Saattaapa johtua siitäkin, että minä olen tähän asti metsästänyt vain käännöksiä, kun englanninkieleni ei oikein riitä minkään sellaisen lukemiseen, jossa täytyy käyttää aivoja. Ja Pratchettin kirjoissa juuri täytyy olla ajatus mukana.
Lempihahmoni on luultavasti kuolema, ja Mort ja Viikatemies ovat minusta parhaita Pratchettin kirjoja. Rincewindin seikkailutkin uppoavat ihan hyvin.

Sissus! Mistä sinä Griff pari vuotta sitten olet noin monta Discworldia löytänyt? The Truth on virallisesti 25. (ilmeisesti Ericiä ei lasketa "viralliseen kaanoniin" tai jotain), ja sekin ilmestyi vasta vuonna 2000, Corgilta 2001. Mitä kaikkea sen jälkeen oikein on tullut?

Pratchetin kirjat on loistavia, niitä on vaan harmittavan vähän suomennettu.
Lempikirja on Mort ja hahmoista paras on Kuolema.
Ericin luin jokin aika sitten, mutta sitä vitsiä en oikeen tajunnu...

Ericin vitsin tajuaa vain jos Goethen Faust on jotenkin tuttu... samoin kuin Wyrd Sisters pohjautuu Shakespearen MacBethiin

Olen lukenut pari kirjaa.. Ovat kyllä ihan loistavia Kuolema on ykkönen. Jotkut jutut ovat kyllä oikeesti todella todella hyviä ja olen silmät vedessä nauranut, ja varsinkin jos lukee yöllä.. se auttaa kummasti hysteriatilan saavuttamiseen

Olen lukenut kaikki suomennetut ja pari englanniksi, ja pidän kovasti. Oma lempihahmoni on Kuolema - erityisen herttaista on se, miten Kuolema suhtautuu kissoihin. Ne kohdat saa aina hymyn huulille.. Myös Vimes ja Muori Säävirkku kuuluvat suosikkeihini.