Terveellinen ruokavalio?

En löytänyt aiheesta varsinaista omaa keskustelua (ainakaan Majatalosta), mutta kauneudenhoito & meikkaus- aiheessa keskusteltiin ruokavalion vaikutuksesta terveyteen ja ulkonäköön.

Estelwen sanoi:

Itse olen myös viime aikoina soveltanut ihon rasvaukseen Lathronin suosimaan sisäistä tankkausta. Aloitin vuoden alussa sen paljon puhutun "uuden, paremman elämän" ja sen osana palasin takaisin ruotuun sekä vähähiilihydraattiseen ja rasvapitoiseen ruokavalioon.

Click to expand...

Kyselisinkin hieman että minkälaisia ruokavalioita arvoisat Konnun asukit noudattavat? Syöttekö mitä eteen sattuu, vai syynäättekö pussien ja purnukoiden taustoja pläräten E-merkitönjä, selvittäen kuitupitoisuuksia, metsästäen luomua ja toivoen löytävänne jotain taikasanoja kuten L-arginiini, Alfalipoeenihappo tms?
Onko teillä joku tiukka linja, kenties vähähiilihydraattinen, vähärasvainen, runsasrasvainen tai joku muu erityinen suuntaus?

Itse aloin joulukuussa 2009 syömään huomattavasti harkitummin. Siis ei missään nimessä vähemmän, vaan tietoisemmin. Kuuntelin nimittäin hyvää asiaa osoitteesta:

http://www.terveydentukipilarit.fi

Siellä Paula Heinonen ja Juha Vuorinen puhuvat hyvällä asenteella tiukkaa asiaa. Kyllä, ihan häpeilemättä mainostan heitä!

Syön nykyään melko lailla samalla tavalla kuin ennenkin (eli jossain määrin välimerellistä sekaravintoa), mutta olen korvannut mahdollisimman usein raffinoidut viljat kokojyvätuotteilla. Olen alkanut myös syömään enemmän kotimaisia marjoja, erilaisia pähkinöitä, extra- d-vitamiinia näin talvella, kalaöljyä niinä päivinä kun en syö kalaa ja lisäämään kylmäpuristettua oliiviöljyä ja pellavaöljyä valmiiseen ruokaan. Lisäksi kiinnitän huomiota riittävään kuitujen saantiin ja vältän kevyttuotteita ja valmisruokia kuin ruttoa.

Vaikutukset? Koen olevani energisempi ja iho on parempi. Painon suhteen minulla nyt ei ole koskaan ollut suurempia huolia - lähinnä se, että vaikka on joskus tehnyt kovaa punttitreetiä ja oikein koittanut saada massaa, niin ei tartu. Eli nurinkurinen paino-ongelma, jos sitäkään. Itse uskon siihen mainosmiesten hokemaan "hyvä ruoka, parempi mieli" ja juuri siksi en osta heidän eineksiään, vaan syön parempaa ruokaa.

En juurikaan syö karkkia tai makeaa, enkä juo limonadeja enkä etenkään energiajuomia. Tottakai joskus syön suklaata, lakua ja salmiakkia, mutta hyvin harvoin. Jos haluan herkutella, niin paistan pihvin, otan lasinpohjallisen hyvää viskiä tai teen pizzaa.

Tässä karkkipäivän suklaalevyä mutustellessa onkin hyvä kirjoitella terveellisestä ruuasta =)

Itse en koe ruokavaliotani erityisen terveelliseksi, mutta eipä se toisaalta huomattavan epäterveellinenkään ole. Tsekkaan kyllä E-aineiden määriä (muoks minulla oli joskus sellainen läpyskäkin, josta näki, mitä mikäkin E-ökötti oikeastaan on), suolapitoisuuksia etc. ja välttelen valmisruokia, vaaleaa leipää sekä keinotekoisia makeutusaineita, mutta mitään ehdotonta linjaa en niiden suhteen vedä. Pyrin myös siihen "puoli kiloa päivässä" -periaatteeseen, ts. vähintään puoli kiloa hedelmiä, vihanneksia ja/tai marjoja joka päivä, mutten kuitenkaan puntarin kanssa mittaile, kunhan yritän muistaa syödä päivittäin jonkun hedelmän ja jotain vihanneksia. Aina ei vain muista.

Koska en syö lihaa, kiinnitän myös jossain määrin huomiota proteiinin saantiin. Tämäkin tarkoittaa kyllä lähinnä usein toistuvaa kalan ja papujen syömistä, ei mitään tarkkaan suunniteltua proteiinitäydennystä.

Koska uskon neuvolan terveydenhoitajaa, koko perheemme napsii näin talvisaikaan D-vitamiinitäydennystä apteekin purkeista. Minä ja mieheni popsimme D-imeskelytabletteja, pikku-ukko monivitamiinia niin ikään imeskeltävässä muodossa, ja pichu saa naamaa vääntävän pahanmakuisia D-tippoja.

Kaiken kaikkiaan terveellinen ruokavalio on nykyään joka tuutista tursuavine keskenään ristiriitaisine ohjeineen jo niin monimutkainen juttu, että katson parhaaksi olla stressaamatta siitä hirveästi (yhdestä tutusta tuli hirveä ryppyotsa, kun hän koki rasvattoman ruokavalion herätyksen ja alkoi saarnata omaa oppiaan kaikille "väärin" syöville). Lähden siitä, että luomu on hyvä juttu, samoin monipuolisuus, ja että lisäaineita ja ns. ravintoköyhää ruokaa kannattaa välttää. Muuten noudatan Muumimamman ohjetta: "kaikki mikä on hauskaa on hyväksi vatsalle".

Periaatteessa kannatan koulukuntaa jonka mukaan on yhdentekevää mitä syö, kunhan liikkuu riittävästi.

Paino putosi kerran kahdessa viikossa aika reippaasti kun tein fyysistä työtä oikeastaan kaiken sen ajan mitä en nukkunut ja söin lähinnä vain ruisleipää.

Käytännössä suosin tummaa riisiä, ruisleipää, pähkinöitä, auringonkukansiemeniä, kalaa, hirvenlihaa, keitettyjä perunoita, puolukoita ja raakoja kasviksia.

E-120 karmiini on se E-koodi mitä olen aivan puhtaasta mielenkiinnosta etsinyt sen jälkeen kun sain tietää mistä se tehdään.

...Perjantai-iltako opetti jotain karmiinista?

Olen melkolailla sekasyöjä, enkä noudata mitään erityistä ruokavaliota. Pääasia minulle on, että ruoat eivät sisällä pähkinöitä eivätkä äyriäisiä. Ruisleipää ostan, ja päivittäistä kuidun saantia lisään juomalla yhden annoksen Elovenan marjaista välipalajuomaa (kuitua 11 g). Marjoja, hedelmiä ja kasviksia koetan syödä parhaani mukaan sen verran kun suositukset ovat, tosin en ole aivan varma täyttyykö määrä ihan aina, esim. juhlapäivinä. Isilmírën tapaan en harrasta mittailua. Sen tiedän, että kalaa voisin syödä hieman useammin, ja siihen lisäksi ottaa tabletteina lisää omegoita. Ei tekisi yhtään haittaa. Monivitamiinitabletteja syön talvella myös, ns. varalta. Ettei tule puutoksia, vaikka kuinka koettaisi syödä hyvin.
Eineksiä tulee ostettua jonkin verran yhden hengen taloudessa, vaikka rakastankin kokkailua ja kokeilemista. Eikä niissä valmisruoissa ole aina kehumistakaan, vaikka pinaattikeitto onkin loistavaa :wink:

Erilaiset ruokavaliot ovat kyllä kiinnostavia, ja joskus voisi ihan kokeilumielessä kokeilla jotain tiettyä ruokavaliota vähän aikaa. On vaikeaa keskustella moisten hyvistä ja huonoista puolista, kun ei ole kokeillut. Esimerkiksi "karppaajilta" kuulee paljon hyviä kommentteja, itse en voi paljon asiaan sanoa juuta enkä jaata.

Anewielh sanoi:

Esimerkiksi "karppaajilta" kuulee paljon hyviä kommentteja, itse en voi paljon asiaan sanoa juuta enkä jaata.

Click to expand...

Itse olen jopa vähän korviani myöten täynnä tätä karppausmainontaa, vaikka itse kyseistä tyyliä syömisessäni sovellankin. Jotenkin vain tuntuu, että turhan monet karppaajat muuttuvat välittömästi alan asiantuntijoiksi ja äänekkäiksi evankelistoiksi, jotka paasaavat oman ruokavalionsa ylivertaisuutta ja katselevat nenänvarttaan pitkin tavallisten ja huonojen ihmisten kaikkia pieniäkin ruokavaliollisia virheitä - siinä vaiheessa kun nettifoorumeilla kauhistellaan, että "miten se ihan fiksun oloinen ja muuten järkeviä juttuja valikoinut nainen kaupassa meni ostamaan myös purkin jotain kamalaa sokerijogurttia, eikö silläkään mitään päässä liiku?!" ollaan minusta jo vähän turhan pitkällä. Mutta tuota tosiaan tapahtuu joka saralla, kuten Isilmírënkin esimerkistä huomaa. Mutta kun nyt kerran kokemuksia vaihdellaan...

Itse uskon vahvasti siihen, että yhtä oikeaa ja parasta ruokavaliota on turha yrittääkään määritellä - eri asiat sopivat eri ihmisille tässäkin asiassa ja jokaisen kannattaa syödä niinkuin itsestä hyvälle tuntuu. Toki järjenkäyttöä kannattaa aina suosia niin kaikenmoisten lisäaineiden kuin muidenkin kanssa, mutta ehdottomuutta en ole nähnyt kannattavana vielä oikein missään asiassa elämäni aikana.

Itselleni vähähiilihydraattinen ja runsasrasvainen ruokavalio sopii loistavasti. Kuten tuolla kauneudenhoitokeskustelussa totesinkin, harrastin moista linjaa jo useampia vuosia sitten, mutta yliopistouran mukana kuvioon tuli liikaa epämääräistä syöpöttelyä (ja joskus juopotteluakin) sekä siihen päälle liiallisen aktivoitumisen mukanaan tuomaa stressiä ja väsymystä. Näiden yhdistelmä onnistuikin lihottamaan minua kolmessa vuodessa toistakymmentä kiloa Viimeisimpään vuodenvaihteeseen mennessä muutkin asiat olivat menneet siihen pisteeseen, että oli aika aloittaa liian kauan lykätty uuden ja paremman elämän projekti.

Yhtenä osa-alueena tähän kuului syömisen palauttaminen aiemmin toimivaksi havaituille urille. Parin kuukauden karpittelun jälkeen painoa on pudonnut seitsemän kiloa ja olo muutenkin parempi kuin aikoihin: aineenvaihdunta toimii paremmin, ihon kosteustasapaino ja kunto on parantunut ja jatkuva pieni nälkä sekä kamala sokeriväsymys ovat tiessään. Itselläni on pienestä pitäen ollut hyvin herkästi heittelevä verensokeri, jonka ansiosta suht. "normaaleillakin" syömisillä saan päälle hyvin helposti kunnon koomaväsymyksen useammaksi tunniksi joten muutos on ihanuudessaan huomattava.

Valokki sanoi:

Periaatteessa kannatan koulukuntaa jonka mukaan on yhdentekevää mitä syö, kunhan liikkuu riittävästi.

Click to expand...

Kohdallani kyseessä ei tosiaan ole pelkästään huoli siitä, pysyykö paino kurissa ruokavalion avulla vaan hyvin pitkälti kaikesta tuosta muusta yleisestä hyvinvoinnista. En toisaalta ole koskaan ollut järin intohimoinen liikkuja ja vaikka liikunkin ihan suositusten mukaisissa määrin, ei se koskaan ole riittänyt tasapainottamaan syömistäni normiterveellisellä ruokavaliolla. Nykyään tuollakin saralla tuloksia onneksi tulee ilman liikuntamäärien lisäystäkin.

Karppauksessahan on tyylisuuntia joka makuun: osa karsii vain "huonoimmat" ja ilmiselvimmät hiilihydraatit (valkoiset jauhot, turhat ja lisätyt sokerit) kun taas toiset vetävät pysyvästi hyvinkin tiukkaa linjaa. Itse olen vielä lähempänä jälkimmäistä ääripäätä, pudotettavaa painoa kun on edelleen jäljellä ihan tarpeeksi. Muutaman kilon päästä voin kuitenkin taas normalisoida syömistäni ja jättää turhan grammojen laskemisen sikseen - fiilispohja toimii onneksi yllättävän hyvin, kun kropan totuttaa siihen oikein ja ajan kanssa.

Näkyvimpänä muutoksena pois ruokavaliosta ovat pudonneet kaikki viljatuotteet, makeutetut jogurtit yms. ja kaikki einekset. Kiireessä joskus kiroaa sitä, kuinka mukavaa olisikaan napata hyllystä se maksalaatikkopaketti helpottamaan elämää, mutta onneksi itsehillintä on riittänyt. Toisaalta nälkä ja epämääräiset mieliteot pysyvät paremmin poissa, joten paniikkiratkaisuihin ruokakaupassa ei tarvitse turvautua - ideanahan tässä onkin se, että proteiinilla ja rasvalla saadaan nälkä pysymään paremmin poissa, jolloin turha syöminen jää pois. Tätä nykyä ostoslistoilla vilisee runsain määrin vihanneksia, rasvaista lihaa, kananmunia, kermaa, salaattijuustoja, voita ja maustamatonta, mutta rasvaista jogurttia. Kuin vahingossa kaikki e-koodit jäävät kaupan hyllyille notkumaan ja syötyjen kasvisten määrä on jokseenkin räjähtänyt aiempaan verrattuna.

Pääsen tuskin koskaan siihen joidenkin superkarppien hehkuttamaan tilanteeseen, jolloin "ei todellakaan tee edes mieli mitään makeita herkkuja, kun ällöttää ajatuskin moisesta moskasta nyt kun makuaisti on kehittynyt niin paljon paremmaksi". En toisaalta sitä kaipaakaan, minusta on nytkin ihan mukava satunnaisesti ostaa levy hyvää, tummaa suklaata tai herkutella minun kriteereilläni terveellisellä kermavaahto-jogurtti-kaakao -moussella. Tällä hetkellä haluan tosiaankin rajoittaa hiilihydraatteja vielä sen verran rankalla kädellä, että korvaan satunnaisessa makeutuksentarpeessa sokerin makeutusaineella - myöhemmin tuostakin voi taas luopua ja siirtyä käyttämään luonnollisempia aineita kohtuuden rajoissa.


Kylläpä tätä tekstiä taas tuli, toivottavasti ei kuitenkaan kovin julistavaan sävyyn Se mikä ei toimi itselle, voi toimia toisille - ja toisin päin. Jos siis jostakusta tuntuu siltä, että oma ruokavalio ei ehkä ole ihan kohdallaan, niin voin suositella ainakin kokeilemaan tätäkin suuntausta - jo pienillä muutoksilla voi saada ihmeitä aikaan.

Se on tosiaan hyvin yksilöllistä, mikä ruokavalio sopii kenellekin (mistä tuleekin heti mieleeni kirja, jossa jaettiin ruokavalio-ohjeita sen perusteella, mihin veriryhmään kukin ihminen kuuluu =D). Karppaus on joillekin tosi hyvä juttu, mutta minun herkkävatsaisen aviomieheni karppausyritys kaatui siihen, että hänen aineenvaihduntansa meni täysin jumiin. Itse en taida lähteä edes kokeilemaan, niin paljon tykkään mm. tummasta leivästä, kaurapuurosta ja perunoista. Hunajasta puhumattakaan =)

Minun mielestä karppaajien kritiikki liiasta sokerinkäytöstä on hyvä, mutta johtopäätökset eivät kaikilta osin. Ennemmin vaihdan itse ne raffinoidut valkoviljatuotteet tervellisiin täysjyväviljoihin, mielellään luomuun. Viljoissahan on sellaisenaan kuitenkin mielettömästi hyviä ravintoaineita, mutta kun säilyvyyden takia ne eristetään pois. Kuituja täytyy kuitenkin saada tarpeeksi, ettei suoli mene tukkoon.

Yksi mitä olen koittanut välttää myös on soija. Olen ymmärtänyt soijan edistävän estrogeenin määrän kasvua elimistössä, enkä pidä mitenkään toivottavana tulla munattomaksi (huom huom karrikointia!!). Hataran tiedon varassa olen itse - ystäväni, joka on lukenut tohtori Wongin kirjallisuutta, väitti asian olevan näin.

Itse syön melkein aivan kaikkea. En katso mitään merkkejä yms. karkkia syön silloin tällöin, limua juon ison pullon aina perjantaisin, mutta välillä jos tekee kauheasti mieli niin ostan kaupasta limsaa viikollaki. Eli olen moniruokainen, joitain tiettyjä ruokia en syö esim. hernekeittoa, en voi sietää sitä. Energia juomia juon myös silloin tällöin.

Lathron sanoi:

Viljoissahan on sellaisenaan kuitenkin mielettömästi hyviä ravintoaineita, mutta kun säilyvyyden takia ne eristetään pois. Kuituja täytyy kuitenkin saada tarpeeksi, ettei suoli mene tukkoon.

Click to expand...

Tässäkin on karppaajien kesken eroja, ihan jo sen suhteen, että suurin osa ns. hyväkarpeista (joita suurin osa elämäntapakarppaajista on) käyttää viljatuotteita ruokavaliossaan, mutta nimenomaan täysviljaa. Itsekin olen ehdottomasti myöhemmässä vaiheessa ottamassa ne takaisin ostoslistalleni, mutta tähän tiukkaan rutistusvaiheeseen ne eivät (minulle) sovi - suurelta osin siksi, että vielä totutellessa kohtuullinen käyttö voisi helposti olla hankalaa... Olen aina ollut turhan tehokas pullasyöppö: kun alkuun pääsee on liiankin helppo ottaa se toinenkin kauhallinen riisiä tai "vielä pari palaa leipää". Ei uskalla riskeerata hyvää putkea, kun himoja riisiin, pastaan, leipään yms. ei kuitenkaan ole Keväämmällä taas sitten, kovan itsehillinnän kanssa, ettei mopo taas lähde karkaamaan käsistä.

Sen lisäksi, että tiukkalinjainenkin järkevä karppaaja valikoi lautaselleen mahdollisimman kuitupitoisia kasviksia/marjoja, lisää moni ravintoonsa kuituja erilaisilla lisillä pitääkseen liikenteen toiminnassa (suosituimpia tuntuvat olevan esim. pellavansiemenet ja sokerijuurikaskuitu). Jälleen kerran toisille tuo ei sovi alkuunkaan, itsekin testasin yhdessä vaiheessa ja sain aineenvaihduntani aivan jumiin reiluksi viikoksi. Fyysisiä eroja, tottumiskysymyksiä ja mitä kaikkia kyllä riittää tässäkin asiassa. Mutta tässäkään en pidä minkäänlaista ehdottomuutta parhaana vaihtoehtona, kyllä omaa kroppaa kannattaa minusta kuunnella enemmän kuin mitään ehdottomia ohjeita suuntaan tai toiseen.

Sattuipa sopivasti tämä aihe, olin juuri tulossa ruokatopikkiin kysymään kalaruokaohjeita.

Syön suht ok:sti, karkkia menee liikaa. Liharuuista syön lähinnä kanaa, naudanliha on enemmän juhlaruoka. Painoa pitäisi pudottaa ja se on koko ajan työn alla. D-vitamiinia olen syönyt nyt talvella ja viikonloppuna ostin Omega3-rasvahappoja. (Ne vähän epäilyttävät, koska niissä on E-vitamiinia, jota suomalaiset kuulemma yleensä saavat tarpeeksi. Eli en oikein tiedä, miksi niitä sitten on tableteissa.)

Sain kuitenkin jonkin sortin herätyksen, kun kuulin kolesteroliarvoni, joka on reippaasti yli suosituksen. Osakolesterolit olivat kyllä alle ylärajojen ja hyvää kolesterolia oli paljon. Joka tapauksessa kokonaiskolesteroli on liian korkealla. Ainoa ohje, jonka sain terkkarilta, oli että vältä eläinrasvoja. Samaan aikaan hemoglobiinini on aika huono, joten en oikein keksi, miten samaan aikaan vältän eläinrasvoja ja yritän syödä lisää rautaa, jota kai kuitenkin on juuri punaisessa lihassa paljon (joskin muuallakin).

Eli ehdotuksia otetaan vastaan. Miten saada kolesteroliarvonsa alas? Miten syödä niin, että yhtäaikaa laihtuisi ja saisi kaikkia ravintoaineita?

Lathron sanoi:

Yksi mitä olen koittanut välttää myös on soija. Olen ymmärtänyt soijan edistävän estrogeenin määrän kasvua elimistössä, enkä pidä mitenkään toivottavana tulla munattomaksi (huom huom karrikointia!!). Hataran tiedon varassa olen itse - ystäväni, joka on lukenut tohtori Wongin kirjallisuutta, väitti asian olevan näin.

Click to expand...

Olen myöskin kuullut soijan lisäävän jonkin verran naishormonin määrää elimistössä, mutta soijatuotteita pitäisi syödä todella paljon, jotta sillä olisi mitenkään haitallista vaikutusta miehille. Pikaisella googlettamisella aiheesta löytyi ristiriitaista tutkimustietoa puolesta ja vastaan mielipiteistä puhumattakaan, soija näyttää olevan aika kuuma peruna. Naisilla soija helpottaa vaihdevuosioireita, tarkoitukseen on oikein väsätty erityisiä tuotteitakin, kuten femisoija, joten on siellä jokin yhteys hormonitoimintaan.

Tässä foorumikeskustelussa (vaikka kyseessä onkin Oikeutta Eläimille järjestön, jolla on monessa suhteessa uskottavuusongelma, alainen foorumi) oli mielestäni aika kattavasti linkkejä eri tutkimuksiin - siitä vain perehtymään.

Itse näkisin asian niin, että kohtuus kaikessa. Soijaa tulee syötyä ehkä pari kertaa viikossa, riippuen yliopiston ruokaloiden tarjoamista pöperöistä. Aasiassa soijaa on syöty iät ja ajat, vaan eivätpä vielä ole lisääntymisongelmiin ihmiset sielläkään päin maailmaa huvenneet. Tämä näin mutu-tuntumalla.

Mortal Illusionille sanoisin että ostappa sellaisia kilon pinaattipusseja tasaisin väliajoin ja tunge sitä pinaattia vähän joka paikkaan. Ei liikaa, muuten siihen tympääntyy. En ole 100% varma, mutta ymmärtääkseni kalaöljyjä voi vetää aika huoletta. Eli ellei ole allergiaa, niin kalakauppaan vaan ja muikkua mukaan. Se on herkullinen, edullinen ja ekologinen valinta. Vältä kasvatettua lohta, koska sen rehu tehdään yleensä islannissa (monesti myös uhanalaisista) ruokakaloista. Mutta tämä menee jos ekosaarnan puolelle, eikä se ole topicin mukaista.

Minyaleiel, itsekin olen törmännyt tuohon OEn foorumiin tässä kysymyksessä. Olen sen suhteen samaa mieltä kanssasi. Näkisin että sikäli kun aikoo länsimaissa miehenä olla lisääntymiskykyinen, niin ei todellakaan kannata ehdoin tahdoin hotkia lisää naishormooneita. Saamme niitä joka tapauksessa epänormaaleja määriä e-pillerijäämien kulkeutuessa viemäriveden mukana luonnon kiertokulkuun ja takaisin elimistöömme ruoan mukana. Britanniassa useiden jokien kalakannat ovat vaurioituneet pahasti tästä syystä.
Tiedä sitten asian paikkansapitävyydestä, mutta tuon aiemmin mainitsemani dr Wongin mukaan länsimaisten miesten keskimääräinen sperman laatu on ruoan ja ympäristön laadun vaikutuksesta on romahtanut valtavasti sitten 1970-luvun. Varsinaisena pointtinaan hän esitti, että mikäli sama kehityssuunta jatkuu, niin miesväestö länsimaissa on lisääntymiskyvytöntä joskus 2040 kieppeillä, muistaakseni. Minullakaan ei ole tällähetkellä mitään lisääntymisaikeita, mutta olisihan se "ihan kiva" olla kykenevä jos sen aika tulee joskus.

Mutta kyllä silti joskus tulee suklaata syötyä - soijasta huolimatta.

Lathron, jos yhtään lohduttaa, niin suomalaisten miesten sperman laatu on käsittääkseni edelleen keskimäärin hyvä, selkeästi parempi kuin esim. keskieurooppalaisilla.

Minä en ollut aiemmin kuullutkaan soijan naishormonipitoisuuksia nostavasta vaikutuksesta. Meillä niin mies kuin isompi poikakin (pienempi elää toistaiseksi rintamaidolla) tykkäävät lotrata soijakastiketta riisiin, eikä riisi ilman soijaa ole kunnon riisiä ollenkaan. Pitäisiköhän pelotella mahdollisilla seurauksilla? Vai ehkä sittenkin lähteä siitä, että kun meillä nyt kuitenkin kaksi lasta on, niin ei soija liene miestä ihan hedelmättömäksi tehnyt =D

Mitä pinaattiin tulee, kannattaa pitää mielessä sen potentiaalisesti korkea nitraattipitoisuus. Jatkuva pinaatinsyönti ei siis ole hyväksi (ja pikkulapsillehan pinaattia ei saisi syöttää ollenkaan). Lisäksi Wikipedian mukaan "perinteisesti hyväksi raudanlähteeksi mainitusta pinaatista rauta ei imeydy hyvin sen sisältämän oksaalihapon takia eikä pinaatissa ole enemmän rautaa kuin muissakaan vihreissä kasviksissa". Samalla sivulla todetaan myös, että suomalaisten tärkein raudanlähde on vilja (eli täysjyväviljatuotteet, valkoisessa jauhossa ei pahemmin rautaa ole) ja lisäksi rautaa saadaan paitsi lihasta myös kasviksista, hedelmistä ja marjoista. Raudanpuutteesta kärsivän kannattaa muistaa huolehtia myös C-vitamiinin saannistaan, koska ilman kyseistä vitamiinia rauta ei imeydy elimistöön, vaikka sitä ravinnossa olisi kuinka paljon.

Korkeaan kolesteroliinkin ovat uudemmat tutkimukset käsittääkseni antaneet uutta näkökulmaa. Terveelle ihmiselle kolesterolista tuskin on haittaa, lähinnä se on ongelmallista sydänvaivoista kärsiville. Koko suuri kolesterolihössötys onkin ymmärtääseni ainakin osittain lääketeollisuuden lietsomaa turhaa paniikkia, jonka varjolla täysin terveitäkin ihmisiä on saatu jatkuvalle - eikä missään nimessä halvalle - lääkitykselle.

En minä niinkään ole huolissani omasta siemenestä, kuin yleisestä kehityksestä ja surkeista ravintotottumuksista.
Minä elän kuitenkin ihan terveellistä ja tasapainoista elämää, joten en ole OIKEASTI huolissani. Uskon kuitenkin, että hyvällä hormonitasapainolla, ja siihen liittyen myös ravinnolla on olellinen merkitys kenen tahansa kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. Se olisi todella mielenkiintoista tietää, että millainen oma hormonitaso on, ja mikä olisi ns. optimi.

Hyvä että mainitsit pinaatin nitraattipitoisuuden. En mokomaa muistanu/tiennyt. Tuo kolesterolijuttu ei kyllä sinäänsä yhtään ihmetytä. Ainahan sitä keksitään uusia "tauteja", joihin nyt on pakko saada lääkitys. Sillähän ne lääkeyhtiöt niin rikkaita on, kun eivät kaihda pelottelua markkinointina.

Minyaleiel sanoi:

Olen myöskin kuullut soijan lisäävän jonkin verran naishormonin määrää elimistössä, mutta soijatuotteita pitäisi syödä todella paljon, jotta sillä olisi mitenkään haitallista vaikutusta miehille. Pikaisella googlettamisella aiheesta löytyi ristiriitaista tutkimustietoa puolesta ja vastaan mielipiteistä puhumattakaan, soija näyttää olevan aika kuuma peruna.

Click to expand...

Minäkin olen ymmärtänyt, että soijaa pitää oikeasti syödä paljon että sillä on vaikutuksia. Esim. pivittäinen soijaisolaatin käyttäminen voisi kai aiheuttaa muutoksia. Ja tätä nyt kai tutkitaan.

Itse ehkä olen ihmisten nykyravinnossa eniten huolissani sokerin, aromivahventeiden (kuten natriumglutamaatti), makeutusaineiden ja hiivan saannista. Ja toki myös rasvan, mutta siitä huudetaan jo muutenkin paljon.

On ollut kiva nähdä, että viime aikoina on noussut mediaan aromivahventeiden vaikutukset ja muutama valmistaja on jo niitä vähentänyt. Mm. makuaistin muuttuminen on ainakin yksi oire.

Makeutusaineiden haitoista on jo puhuttu pitkään, mutta silti monet käyttävät niitä täysin korvaamaan sokerin.

Hiivan mahdollisista vaikutuksista on kuulunut jo jonkun aikaa. Liiallisella käytöllä voi olla vaikutusta ruuansulatukseen ja ravinteiden imeytymiseen.

Itse pyrin perusravinnossa syömään mahdollisimman monipuolisesti ja suosimaan kausituotteita. Yritän myös vältellä valmisruokia ja karkkia syön vain sosiaalisissa tilanteissa.

Leivässä suosin ruista (mielellään juurella tehtyä, nam), ostan todella harvoin vaaleaa leipää. Ruuanlaitossa käytän kylmäpuristettua rypsiöljyä, joka on terveellinen ja kotimainen valinta. Pääperiaatteet on kaikkea kohtuudella ja mahdollisimman vähän prosessoitua. Lisäksi joskus pitää vaan nauttia, mutta arki on pidettävä kunnossa

Onko nokkosella samoja vaikutuksia kuin pinaatilla. Koska olen kuullut sen keräävän vähemmän haitallisia aineita kuin pinaatin. Ongelmana on tietysti huono saatavuus, vain keväisin, ja hyvä kas, koska sitä ei kai voi kerätä kuin keväisin. Lisäksi kasvupaikan pitäisi olla puhdas. Tunkiolla kasvaneessa nokkosessa on varmasti korkea nitraattipitoisuus ja siksihän se siellä hyvin kasvaakin.

Itse syön yleensä sitä ruokaa mitä on tarjolla sekä koulussa että kotona. Enpä ole kouluruuasta jaksanut valitaa, ihan syötävää se on. Makean perään ole kovastikin, mutta se ei ole sillä tavoin huolestuttanut, koska en liho vaikka yrittäisin. Kolesterolin takia pitäisi tietysti tulevaisuudessa olla huolissaan, kun kotona käytetään voita, eikä lainkaan margariiniä tai öljyä leivonnassa.

Itse ehkä olen ihmisten nykyravinnossa eniten huolissani sokerin, aromivahventeiden (kuten natriumglutamaatti), makeutusaineiden ja hiivan saannista. Ja toki myös rasvan, mutta siitä huudetaan jo muutenkin paljon.

Click to expand...

Sichuanin keittiössä Kiinassa natriumglutamaattia käytetään suolan tilalla. Sellaista valkoista kidemäistä "lunta" laitetaan ruokiin ihan reippaita hyppysellisiä tai käytetään kauhaa. Paikalliset sanoivat että sitä ei lännessä käytetä yhtä paljon koska sen epäillään aiheuttavan päänsärkyä. Kokit nauroivat kertomalleen jutulle sydämellisesti hohottaen ja lisäsivät wokkiin aromivahvennetta.

Koska natriumglutamaatti tekee ruoasta maukasta, se voi tavallaan "kasvattaa nälkää" ja johtaa ylensyöntiin. Ainakin minuun sillä oli tämä vaikutus...

Mortal Illusion sanoi:

Miten saada kolesteroliarvonsa alas? Miten syödä niin, että yhtäaikaa laihtuisi ja saisi kaikkia ravintoaineita?

Click to expand...

Eläinrasvojen välttäminen ei tarkoita lihansyönnin lopettamista. Toki kannattaa ne läskisimmät possunpalat jättää pois. Vähärasvaisia kokolihatuotteita on käsittääkseni varsin hyvin saatavilla. Juuston syöntiin kannattaa kiinnittää huomiota, ja muiden rasvaisten maitotuotteiden. No, nykyään aika harva taitaa kitata kermaa kurkkuunsa. Normijuustossahan on yleensä n. 30 % rasvaa, ja se on sitä kovaa rasvaa.

Ei sillä että olisin pystynyt itse sitä menestyksellisesti toteuttamaan, mutta alan kallistua sille kannalle, että paras (ja pysyvin) keino laihtua on pienentää ateriakokoja ja syödä tiheästi, kasvispainotteista runsaskuituista ruokaa.

Isilmírë sanoi:

Terveelle ihmiselle kolesterolista tuskin on haittaa, lähinnä se on ongelmallista sydänvaivoista kärsiville. Koko suuri kolesterolihössötys onkin ymmärtääseni ainakin osittain lääketeollisuuden lietsomaa turhaa paniikkia, jonka varjolla täysin terveitäkin ihmisiä on saatu jatkuvalle - eikä missään nimessä halvalle - lääkitykselle.

Click to expand...

Osittain olen samaa mieltä. "Huono kolesteroli" alkaa tehdä plakkeja verisuonten seinämien sisälle parikymppisestä lähtien, ja huomattavan suuri osa ihmiskunnasta kuolee plakeistaan autuaan tietämättöminä. Itselläni ei ole todettuja sydänsairauksia (tai aivoverenkiertohäiriöitä tai pienten valtimoiden ateroskleroosia), mutta kolme isovanhemmistani on kuollut sydänkohtaukseen, kaksi alle kuusikymppisenä, joten sydänsairauksien kokonaisriski on minulla kohonnut. Yleensä kohonneiden kolesterolien hoitoa pohdittaessa kartoitetaan sukutaustan lisäksi verensokeri, verenpaine, tupakointi ja ylipaino (eli muut sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijät). Jos minulla nousee verenpaine ja kolesterolit ovat kohtalaisesti pielessä, aion aloittaa kolesterolilääkityksen viimeistään menopaussi-iässä jolloin naiset menettävät etunsa miehiin nähden sydäntautisairastavuudessa.

Kannatan kriittistä suhtautumista lääketeollisuuteen ja siihen mitä kaikkea vaikka Pfizerin mielestä pitäisi hoitaa lääkityksellä. Tavallisimpien kolesterolilääkkeiden hinnat ovat kuitenkin pudonneet niin alas, ettei niistä paljon voittoja kääritä - muistaakseni 3 kuukauden paketti simvastatiinia maksaa 3-5 €.

No miten tämä liittyy sitten ruokavalioon? Sori ei välttämättä hirveästi, pääsin vähän off-vauhtiin. Jotkut pystyvät laskemaan kolesterolia ruokavaliolla huomattavastikin, tietenkin sitä todennäköisemmin mitä enemmän ruokavaliossa on ollut pielessä. Jotkut saavat kolesterolinsa laskemaan punaisella riisillä. Hyvä kolesteroli ei tosin hevillä nouse, parhaiten tupakoinnin lopettamisella ja liikunnalla.


Ravintoainepitoisuuksia voi muuten tarkastella Fineli-tietopankissa http://www.fineli.fi/ - mutta tiedot on siellä mielestäni melko epäkäytännöllisessä muodossa ajatellen ruokavalion muodostamista. Esimerkiksi äkkiseltään voi päästä käsitykseen että kurkku on hyvä proteiininlähde, kun 24 % kurkun energiasta tulee proteiinista. Mutta saadakseen 5 g proteiinia, pitäisi kurkkua syödä yli 800 g.

Minä olen paljonkin miettinyt syömisiäni viime aikoina, varsinkin, kun en ole voinut kovin hyvin. Pääpaino omassa ruokavaliossani on proteiinipitoisessa kasvisruuassa. Tämä on tarkoittanut erityisesti paljon papuja ja linssejä, mutta myös tofua, soijaa ja kalaa. Kalaa olen syönyt enemmän kuin aiemmin, suunnilleen kolmisen kertaa viikossa.

Proteiinin lisäksi olen kiinnittänyt huomiota myös käyttämiini viljatuotteisiin. Minäkin pyrin syömään paljon täysjyväviljaa. Leipäni on lähes aina ruista.

Marjoja syön myös lähes päivittäin. Olen pyrkinyt korvaamaan marjoilla tuotihedelmiä. Muutenkin tulee mietittyä mistä kaukaa ruoka tulee. Yritän suosia lähellä tuotettua ja/tai luomua.

Syön kaksi lämmintä ateriaa päivässä. Tästä olen pitänyt kiinni. Lisäksi syön kunnon aamupalan. Välipaloihin ei tule niin kiinnitettyä huomiota, mutta kyllä sellaisiakin syön, varsinkin ilta-aikaan, jos on tullut liikuttua.

Rasva-asiossa olen vähän kahden vaiheilla. Suurin syömästäni rasvasta tulee varmasti kasviöljyistä. Yritän koulussakin vältellä "kasvisruokia", joissa proteiininlähteenä ovat maitotuotteet ja juusto. Pyrin syömään siemeniä ja pähkinöitä myös päivittäin. Toisaalta kotona käytän leivän päällä juustoa.

Minua on mietityttäneet nämä kevyttuotteet. En koe eläinrasvoja mitenkään tarpeellisiksi, mutta en tiedä yhtään millaisella prosessoinnilla juustosta saadaan vähärasvaista. Poikaystävä on tässä toinen ääripää syömällä vain aitoa voita ja juomalla täysmaitoa. Hänen luonaan teen samoin. En oikein tiedä, mihin laittaisin oman linjani. Jossain määrin voi tuntuu paremmalta vaihtoehdolta kuin margariinit, joita pidetään koossa kemikaaleilla, toisaalta kaikki omat isovanhemmat ovat kuolleet sydäntauteihin.

Olen miettinyt myös veganismia. Näitä aatoksia ovat lisänneet sikavideot ja myös suuri määrä vegaaneja tuttavapiirissä. Viime aikoina olen enenevässä määrin kokeillut kaikenlaisia vaihtoehtoja maitotuotteille, kuten kaura-, soija- ja riisimaitoja, -kermoja, -jukurtteja yms. Nämä toimivat oikein hyvin. Toisaalta mielessä pyörivät samat mietteet siitä, että olisiko sittenkin parempi käyttää lähellä tuotettua ja vähemmän prosessoitua?

En varmaankaan ole veganismiin siirtymässä, kun kammoksuttaa kaikki ehdottomuus. Kylässä syön sitä mitä on tarjolla ja koulun ruokalassa ja ravintolassa kieltäydyn syömästä heikkolaatuista kasvisruokaa. Kuitenkin kotiruokani voisi hyvinkin olla vegaanista ja ehkä jopa vegaanista lähiruokaa.

Olen viimeaikoina tehnyt paljon pieniä muutoksia omassa ruokavaliossani. Syön nykyään paljon enemmän ruisleipää kuin ennen (etenkin koulussa), siirryin oivariinista viimein keijuun ja popsin hedelmiä ja vihanneksia mahdollisimman usein. Lisäksi vähensin karkinsyönnin minimiin, siitä alkoi nimittäin muovautua melko paha tapa. Eihän tämä paljon ole, mutta yritän pikkuhiljaa palasissa siirtyä terveellisempiin ruokailutottumuksiin; minulla on nykyään semmoinen turpea olo liian usein, joten haluan testata onko se ruuasta kiinni.

Kasvissyöntiä olen pohtinut useaan otteeseen. Olen niin helposti provosoitavissa, että kaikki mahdolliset sika-, kana- ja [insert:huonosti kohdeltu eläin] -videot saavat minut heti suunnittelemaan lihansyönnin vähentämistä. Kuitenkaan en ole saanut mitään aikaan, ja sille on lukuisia syitä:

Ensinnäkin asun kahdestaan iskän kanssa, jonka ruokiin kuuluu 99% tapauksissa liha jossain muodossa. Olisi hirveän vaikeaa jättää liha pois, kun sitä kuitenkin olisi tarjolla koko ajan eikä muuta vaihtoehtoa oikein olisikaan. Lisäksi, vaikka muusta lihasta luopuminen ei tunnu vaikealta, ajatus kananlihasta luopumisesta kuulostaa jotenkin hirveän karulta. Se on niin hyvää! Ja sitten on toki näitä kerran vuodessa syötäviä herkkuja, kuten joulukinkku, josta en ikimaailmassa mitenkään pystyisi luopumaan. Ikinä.

Toiseksi minä en oikeastaan tiedä kunnolla kasvissyönnistä, että voisin sitä pikkuhiljaa alkaa kokeilemaan. Esim. mitä kannattaa syödä, että saa tarpeeksi proteiineja ja mitkä ovat helppoja kasvisruokia aloittelijalle ynnä muuta mukavaa. Saa nyt nähdä.