TET (ja työharjoittelut yleensä)

Minulla on jonkin sortin kammo uusien topikkien aloittamiseen mutta päätin kerran elämässä voittaa pelkoni kun en tästä aiheesta keskustelua löytänyt . Eli kokemuksia Tet-jaksoista ja ehkä työharjoitteluista yleisemminkin olisi kivaa lukea.
Viimeisin tet minulla oli 7-11.3. Olin vanhalla ala-asteellani. Tehtäväni olivat monipuolisia eikä todellakaan mitään kahvinkeittoa. Pidin useampiakin matikantunteja, pari ihan 1-2 hengen tuntia (mm. kertotaulupreppausta), lukunopeustesti 6-luokkalaisille, runsaasti askartelua ja muutama välkkävalvonta. Ja tietysti ties mitä muuta. Oli todellakin mukavaa huomata että saa luottamusta vähän vaativampiikin tehtäviin. Miltei ainoa miinus olivat muut kolme tettiläistä samassa paikassa jotka sattuvat olemaan ihan urpoja . Oli kivaa vaihtelua tavalliseen kouluarkeen tavallaan vaihtaa "puolta" oppilaasta opettajaksi.
Seiskaluokan päivä oli omalla tavallaan oikeinkin mukava, olin sellaisessa pikkukaupassa ja istuin puolet päivästä kassalla lukemassa Aku Ankkaa.
Ensi vuodesta taas ei ole mitään tietoa, joten myös pikku vinkit ovat tervetulleita

Humm... Olin kahdeksannella luokalla hautaustoimistossa tet:ssä. Se oli hyvin mielenkiintoista. Rakastin sitä paikkaa. Harmi vain, että siellä sai olla vain viikon. Lähinnä minä siellä kukka-asetelmia tein ja muistovärssyjä tekstasin. Se oli tosi mieleenpainuva työpaikka. Ajatuksena hautaustomisto vaikutti vähän kummalliselta, mutta juuri siksi uskalsin sitä mennä kysymään paikkaa.

Yhdeksännella luokalla olin sitten hautaustoimiston yhteydessä olevassa kukkakaupassa. Eli käytännössä tein samoja hommia, kuin kasillakin. Kukka-asetelmia, tekstausta ja kahvin juontia. Ja pällistelyä.

Siellä taisin vähän enemmän leikkiä niiden kukkien kanssa, mutta se oli tosi ihanaa. Silloin aloin haaveilla omasta kukkakaupasta. Se olisi minusta tosi kiehtova ajatus. Sellainen pieni ja mukava ja kotoisa, jossa olisi paljon vain kauniita ja erikoisia kukkia. Ihanaa.

TET:issä oli kivaa sen muistan...
En kyllä edes muista missä kasilla olin, mutta ysillä olin päiväkodissa ihan pienimpien puolella.. Hommiin kuulu lähinnä vahtimista, syöttämistä ja nukuttamista (joka muutaman päivän jälkeen alko olla hieman tylsää)
Toisaalta se oli tosi mukavaa vaihtelua koululle ja ne lapset oli niin söpöjä.. Siis tosiaan ne oli alle vuoden iästä kolmeen..

Kannattaa mennä työharjoitteluun Pizza Centeriin. Sieltä löytyy paljon sellaisia kokemuksia, joita ei muualta saa!
Sieltä saa helposti hyvän työtodistuksen ja sitten ne vielä laittaa siihen paljon kaikkia kehuja vaikka ei olisi tehnyt mitään... :roll:
Lisäksi siellä on erittäin hupaisa ilmapiiri. Ainoa miinus on eräs turkkilainen työntekijä, joka tulee aina takaapäin puristelemaan toisten niskaa. :yuck:

En ole ikinä nähnyt yhtäkään Pizza Centeriä. Missä moinen paikka mahtaa olla?

Itse olin TKK:lla Viestintätekniikan laboratoriossa. Siellä oli aika tylsää. Paikka muutti viikko tettini jälkeen joten pakkailin 30 vuotta vanhoja mappeja ja kanniskelin käytävään. Lisäksi piirtelin jotain ihme pisteitä ihmisten naamoihin ja otin Canon 10D-digijärkkärillä kuvia talon kronikkakirjaan. Vikana päivänä surffasin ja pelasin pasianssia sihteerin koneella kaksi tuntia. :neko:

Oma kaksiviikkoinen TET-harjoittelu sattui viime vuodelle, ysiluokan syksylle siis. Olin jo ennen itse paikan valintaa aika selvillä, minne halusin, mutta pallottelin muutaman päivä'kodin ja ala-asteen välillä. Kavereiden suuntautuessa oman kouluni viereisiin paikkoihin valitsin yhden kaukaisimmista, sillä halusin olla ainoa harjoittelija paikalla.

Se kaksi viikkoa oli ihanaa aikaa. Olin opettajan apulaisena milloin missäkin joko apu-opettajana, ääneen lukijana, kaappien järjestäjänä tai pihasiivousvalvojana. "Oma" luokkani oli koko koulun hurmaavin, 3-4. luokka. Koulun pienen koon ansiosta ilmipiiri oli mitä mainioin. Nautin kovasti ajastani siellä ja oli kamalaa lähteä pois harjoittelu-ajan lopussa ja palata kouluun. Siksi menikin muutama viikko ennenkuin suostuin palaamaan "normaaliin" opiskelurytmiin marmattamatta.

Ala-aste TET-paikkana voi olla myös painajainen, olen kuullut pahojakin kauhutarinoita. Onneksi omani oli kaukana semmoisesta.

Aika hupaisa tuo Steelsheenin kokemus verrattuna siihen, mitä minä itse olen kokenut parhaillaan jatkuvassa työharjoittelussani. Huolimatta siitä, että minä olen oikeasti jopa kasvatustiedettä ja muuta vähän opiskellut, yläasteikäinen näytti tet -jaksollaan päässeen tekemään enemmän kuin minä. Huh-huh. Paljon on varmaan kiinni kyllä myös omasta aktiivisuudesta ja toisaalta olen kyllä tehnyt ihan vastuullisia ja tarpeellisia avustajan hommia, muuta silti. Kateus.

Hei, onnea muuten, että uskalsit aloittaa topicin!

VP sanoi:

En ole ikinä nähnyt yhtäkään Pizza Centeriä. Missä moinen paikka mahtaa olla?

Click to expand...

Niitä on kai Suomessa kaksi.. Toinen on Helsingin Mannerheimintiellä ja toinen on jossain korvessa. Taisi olla Espoossa mikäli oikein muistan...

Espoosta löytyy kaikkea. Pitääkin katsoa moisen perään joskus.

Kasilla meidän TETissä oltiin vaan ruokalassa yksi aamu.

Olen pieneltä paikkakunnalta, niin että TET-paikan löytäminen oli aika hankalaa. 7. tai 8. luokilla kaikki joutuivat olemaan päivän siivoojan, keittäjän ja talonmiehen apuna. Enpä tiedä.. aika harva työpaikka on sellainen, että sinne voidaan ottaa nuoria ja kouluttamattomia. On jotenkin hassua, että viikossa tai päivässä pitäisi "tutustua työelämään". Eiköhän siihen sitten pakon edessä tule tutustuttua jossakin vaiheessa elämään. TET ei paljon ehdi opettaa, varsinkin, kun tekemistä on usein aika vähän.

Ylaasteella taisin olla ensin yliopiston kirjastossa (isan silloinen tyopaikka), tyovoimatoimistossa (aidin tyopaikka) ja paivakodissa (meidan pihassa). Olin aika huono etsimaan ulkopuolisia tet-paikkoja. Kirjasto oli mielenkiintoinen, varsinkin maanalainen vapaakappelevarasto (yksi kappale jokaista Suomessa painettavaa kirjaa). Kummallista kylla joku tyontekija muisti minut kun myohemmin olin siella kesatoissa. Tyovoimatoimistossa kopioimme ja teimme ammatinvalintatestin. Paivakoti oli hauska paikka.
eruskoulun jalkeen olen harrastanut tyoharjoittelua enemmankin. Lukion jalkeen tyottomana olin ensin taidemuseossa, sitten kuvataidekoulussa tyomarkkinatuella. Ensimmaiseen minulla oli jonkinlaisia kytkoksia, vaikken niiden ansiosta sinne paassytkaan (paikka pyoritettiin orjatyovoimalla), jalkimmaisessa olin ollut itse oppilaana ja tunsin rehtorin. Ammattikoulussa oli viisi kuukautta harjoittelua ja paikka oli todella vaikea loytaa. Lopulta olin ensin kolme kuukautta tutussa kirjapainossa, sitten seuraavana vuonna isani firmassa. Ja tein oikeasti toita. Amk:ssa olen ollut vasta kuukauden harjoittelussa, sen kuvittelin olevan ensimmainen paikka johon ei ollut mitaan suhteita mutta eiko pomoni ollut isani opiskelukaveri. Teimme yhteistyota harjoittelun paattymisenkin jalkeen mutta tuskin tulevaisuudessa, pomon luonteen ja omien virheideni takia. Ensi elokuussa on seuraava harjoittelu, lahinna koska tarvitsen kesopintoviikkoja sadakseni rahaa ja pelkaan eta valmistumiseni kaatuu harjoittelun puutteeseen.
Tyoharjoittelu on oikeasti hydyllista, tyottomana ollessa varsinkin, siita saa tyokokemusta, josta voi olla hyotya jatko-opintoihin hakiessa (usein tyokokemuksesta saa pisteta, oli se milta alalta tahansa). Paikan loytaminen vain tuppaa olemaan vaikeaa.

Onhan noita erilaisia työharjoittelupaikkoja kertynyt...
Yläasteella olin muistaakseni tetissä työvoimatoimistossa (äidin työpaikka), kukkakaupassa ja kirjapainossa. Kukkakaupassa oli mukavaa, pääsin vääntämään jotain kukkakimppujakin. Se oli lisäksi ainoa paikka jonka hankin noista itse. Kirjapainoon pääsin isän suhteilla.
Lukion jälkeen olin työmarkkinatuella töissä ensin Saarijärven kirjakaupassa ja sitten nuorisotalolla. Olisi luullut, että kirjakaupassa olisi ollut mukavampaa, mutta oikeasti se nuokkari oli aika mainio työpaikka. Eihän minulla nuorisotyöhön mitään lahjoja, mutta siellä oli ihan hauskaa lukea Aku Ankkoja ja juoda limpparia. Työajat tosin olivat ikävät: viikolla iltayhdeksään ja perjantaina kahteentoista. Pomo oli kyllä aika mahtava tyyppi, jota tulee nähtyä vielä nykyäänkin aina silloin tällöin. Kirjakaupassa olin sopivasti ennen joulua ja pääsin paketoimaan lahjoja (siitä tykkäsin) ja tekemään inventaariota (en tykännyt, kun tavaraa oli ihankiitettävästi, ja piti laskea kaikki alennuspostikortitkin, joita olikin sitten muutama tuhat). Pääsin vielä kassallekin. Tykkäisin kyllä olla töissä kirjakaupassa, tuo kyseinen puoti vaan ei ollut parhaimmasta päästä. Ongelmana oli lähinnä yli seitsemänkymmentä vuotias omistaja-täti, joka puhui minulle lähinnä huumeista ja kuolemasta. Lisäksi kaupan lämmitys ei pelannut ihan täysillä (mikä ihme, kun pattereiden eteen oli väsätty ties mitä hyllyjä) ja siihen aikaan sattui olemaan aika kovat pakkaset...

Eikä siinä vielä kaikki...
Tämän hetkiseen kouluuni kuuluu kaksi kymmenen kuukauden harjoittelujaksoa, joista ensimmäinen on parhaillaan menossa. Opiskelen siis metalliartesaaniksi. Työharjoittelussa olen paikallisen yläasteen teknisentyön luokassa. Tekemässä puutöitä. Ei ihan vastaa koulutusalaa. Eikä hermoja. Työajat ovat kyllä mukavat, tänäänkin oli vain kaksi tuntia. Huomenna onkin sitten viikon pahin päivä: kahdeksasta neljään, ja viimeiset kuusi tuntia seiskaluokkalaisia. Tuollaiset 12-13-vuotiaat ovat jo siinä iltapäivästä aika hyperaktiivisia, varsinkin, kun mössyttävät kouluruoan sijaan karkkia ruokatunnilla. Ja kun ei niistä kaikkia kiinnosta tekniset työt pätkän vertaa. Sitten vaan mölistään ja häiriköidään ja intetään joku ikiseen asiaan vastaan, ja jos kuunnellaan ohjeita, niin niitä ei aivan taatusti ymmärretä.. Yritä siinä sitten neuvoa sitä yhtä, jota ehkä jopa kiinnostaisi. En minä niitä lapsia mitenkään pahoina pidä. Ottaa vaan päähän sellainen jatkuva testaaminen. Saisivat kyllä lyhentää seiskojen työaikaa. Kolme tuntia kerralla on ihan liikaa, niin oppilaille kuin opettajillekin.

Seuraava työharjoittelu onkin sitten syksyllä. Asiaa olen miettinyt jo nyt, pakkohan se on, ettei käy taas näin.

Niin juu. Yritin minä ensi alkuun päästä ihan metallialan yritykseen harjoitteluun. Soitin sinne ja esittelin itseni ja asiani kohteliaasti. Vastaus oli jotain tällaista "Niin... on meillä ollut noita harjoittelijoita. Ja on ollut naisiakin." Lupasivat soittaa, mutta eipä ole mitään kuulunut. Niin, että tervetuloa vaan tytöt tällaiselle miesvaltaiselle alalle! :roll:


Ja vielä, jos joku tietäisi Jyväskylän ja pohjoisen Keski-Suomen seudulta seppiä, takojia, valureita tai muita metallialan toimijoita, niin ilmoittakaa ihmeessä!

Seitsemännellä luokalla olin yhden päivän TET:ssä päiväkodissa. Päiväkoti oli oikeastaan minulle viimeisin vaihtoehto, kun mihinkään kauppaan en halunnut, ja kirjastoon minua ei huolittu. Ei kuulemma olisi löytynyt mitään tekemistä siellä. Eli yksi perjantai siellä pikkuisten naperoiden kanssa kului. Ihan mukavaa siellä oli toki, olin itse ollut siellä pienenä ja pidän hurjasti siitä rakennuksesta. Mutta en ole kovin tottunut pieniin lapsiin, joten se hieman hankaloitti, pikkuiset taisivat hieman pelätä minua, kun en vaan onnistunut olemaan luonteva heidän seurassaan. Vastuuta oli ihan kiitettävästi, ei oltu holhoamassa jatkuvasti, mutta ei annettu kamalan suuria tehtäviä. Leikin lasten kanssa ulkona, askartelin ja opastelin heitä, paistoin lättyjä, pidin satutunnin jne.

Nyt kahdeksannella ei ole ollut yhtään, ensi vuonna on sitten kaksi kahden viikon mittaista TET:ä. Ei ole mitään aavistusta minne menisin, mutta eipä se nyt niin lähellä olekaan, että paniikkia tulisi. Vaihtoehtoina voisi olla kukkakauppa (kaverin täti omistaa), eräs kyläkoulu (mummolani sijaitsee siellä), Seppälä (serkkuni oli siellä TET:ssä), oma koulu vaikka kuviksen open "avustajana", tai sitten se kirjasto, jos vain löytyisi tekemistä. Minäkin olen melkoisen surkea hakemaan näitä työpaikkoja, ilman suhteita sukulaisten tai kavereiden kautta. Toivoisin saavani kaverini samaan paikkaan, jottei olo tunnu niin orvolta. On se kuitenkin aika pelottavaa.

Täällähän on (minulle) outoja TET-järjestelyjä.
Meidän koululla se "virallinen" TET on yhdeksännellä luokalla, kasilla on sellainen pienempi juttu. Seiskalla ei ole mitään.
Ollaan puoli päivää koulun keittäjien apuna ja toinen puolikas autellaan siivoojia.
Keittiössä oli ihan mukavaa, silppusin koneella kaalia ja tein sämpylöitä jollekin päiväkodille. Ja sain jäätelön
Siivoojien kanssa ei ollut yhtä mukavaa, piti lakaista käytäviä samalla kun kaikki kirjastossa olevat oppilaat tuijottavat ja ihmettelevät "Mitä toi kasi tuolla siivoilee". Ja sitten piti kuunnella niiden siivoojien juoruamista niiden huoneessa. Voi kamalaa.

Meillä on heti syksyllä se "oikea" TET. Ajattelin, että saattaisi olla ihan mukava mennä kirjastoon. Mukavaa hommaa (luultavasti) ja siinä samalla voisi vihjaista, että "Muuten, tuosta kirjasarjasta on ilmestynyt pari kirjaa lisää. Voisikohan ne osat tilata?" Etenkin Weisin ja Hickmanin Kuolemanportti- sarja harmittaa. Kaksi viimeistä osaa puuttuu. En ole sen takia viitsinyt aloittaa lukemaan koko kirjasarjaa.

Jee. Kirjoitinpa pitkästä aikaa Käärmeeseen jotain.

Taisin olla yläasteen pakollisen TET-harjoittelun tässä lähellä sijaitsevassa päiväkodissa. Muistaakseni (siitäkin on kulunut jo niin monta vuotta :wink: ) pidin paikasta kovasti ja viihdyin hyvin. Sain paikan ihan vain marssimalla paikan päälle ja kysymällä. Niin taisivat kaikki muutkin kaverini paikkansa hankkia.

Nykyiseen opinahjooni kuuluu työharjoittelua toisensa perään, yhteensä muistaakseni 9 kappaletta. Nyt on järjestyksessään kolmas harjoittelu menossa. Harjoittelut ovat sellaista 4-6 viikkoa pituudeltaan. Opiskelen sairaanhoitajaksi, joten se selittää harjoitteluiden suuren määrän. Näitä hommia kun ei oikein muuten opi kuin tekemällä. Harjoittelussa viihtymiseni on lähes kokonaan riippuvaista osastosta ja ohjaajasta. Tietysti myös työn mielekkyys vaikuttaa. Pelkän perushoidon tekeminen ei pahemmin kiinnosta, siinä kun ei opi mitään uutta. Tälä hetkellä olen aika valmis palaamaan kouluun vaikka heti, ei jaksa oikein innostaa tämä harjoittelu ja tätä on vielä 2.5 viikkoa jäljellä. :roll:

viime syksynä olin kukkakaupassa. Paikka oli todella mukava ja monipuolinen.
Leikkasin kukkasia, hinnoittelin kortteja( todella hauskaa), vaihdoin vesiä ja kannoin kukkia. Töissä ei tarvinnut olla kuin neljä tuntia(noin 12-16).

Tänä keväänä toivon pääseväni ala-asteelle harjoitteluun.

Eipä varmaan monessa lukiossa harrasteta yhden päivän TETiä. Ei taida ainakaan muissa Lappeenrannan lukioissa olla minkään asteista TETiä, mutta meilläpä on, ruhtinaallisen yhden päivän verran. Mitähän muuta iloa tuosta päivästä on kuin yksi päivä poissa koulun penkkejä kuluttamasta? Ei siinä päivässä ehdi tutustua mihinkään uuteen niin että siitä saisi oikeaa kunnon kuvaa työstä. Eikä ainakaan kuulemani mukaan millään työpaikalla ollut mitään suurta innostusta opettaa työ tehtäviä, mitäpä iloa siitä olisi ollutkaan? Vierestä katselu ja pikku siivoilu oli kai melkoisen monella hommana. Tottahan sitä yhdessä päivässä jotain näkee ja oppii, mutta tuskinpa niin tähdellistä että sillä olisi merkitystä.
Itse en vaivautunut menemään mihinkään ulkopuoliselle, olin hevostallilla auttelemassa hommissa, kuten lähes joka viikonloppu muutenkin.

Itse olin koulun kanttiinissa TET:ssä kaksi päivää ja tylsää oli. En suoraan sanottuna oppinut mitään muuta kuin sen että on hyvä olla pois koulusta. Lyhyttä ja ytimekästä, pitkästä aikaa.

Meillä on nyt kasilla pelkkä lähiTET, toisin sanoen ollaan viikko päivä keittiöllä orjatyössä. Itse asiassa minä olin siellä tämän viikon tiistaina. Parit oli tietysti valittu opettajien toimesta ja sain parikseni uskomattoman urvelon minulle lähes tuntemattoman tyypin, joka ei ruokailussa edes suostunut istumaan samassa pöydässä kanssani. Ihanaa.
Ysin syksyllä meillä onkin sitten jo viikon pituinen TET-jakso. Siitä odotan vähän enemmän ja toivoisin tosissaan pääseväni johonkin kivaan paikkaan missä näkisi vähän uusiakin ihmisiä.

Minulla jäi yläasteen teteistä vain huonoja muistoja, ei niissä ollut oikeastaan mitään järkeä, eikä niistä varsinkaan oppinut juuri mitään. Turha oli odottaa mitään kovin kehittäviä hommia. Ehkä olin vain väärissä paikoissa. Luulenpa kuitenkin että aika harva löytää sellaista paikkaa missä oikeasti jotain uutta työelämästä oppisi.
Lukiossa en työharjoittelussa käynyt, mutta mielestäni siellä kuitenki oli joku mahdollisuus käydä yhtenä päivän jossain tutustamassa työelämään.

Nyt tällä hetkellä olen ensimmäisessä varsinaisessa työharjoittelupaikassani, Lukiolla atk-harjoittelijana. Enää pari viikkoa jäljellä kolmen kuukauden pestistäni, ja voinpa tyytyväisenä sanoa että olen tykännyt. Ilmapiiri on hyvä ja työtoverit mukavia. Opettajien kanssa on mukava jutella, eikä muutenkaan koko ajan vahdata mitä me siellä tehdään. Työaika etenkin on hyvin joustava. Eikä töitä muutenkaan ole niin hirveästi, suurin osa ajasta yleensä meneekin vain surffailemisessa ja muussa ajanvietossa.
Ja ennen kaikkea, ruoka on hyvää ja ilmaista.
Mutta eipä tämäkään mikään unelmapaikka ole. Oikeastaan olisi ollut varmaan aika kamalaa tulla töihin syksyllä kun entisiä vanhempia harjoittelijoita ei ole neuvomassa miten hommat toimii. Sillä siellä ei oikeastaan muita sellaisia ohjaavia henkilöitä ole. Muutenkin paikka on atk-puolelta suht sekaisin. Oikeastaan todella typerää ettei lukiolla ole vakituista atk-tukea, vaihtuvilla harjoittelijoilla homma ei koskaan toimi kovin sulavasti. Kaupungilla ei kuitenkaan sellaiseen kuulemma ole varaa.

Olin oikeastaan todella yllättynyt että yleensä sain paikan. kaksi kuudesta hakijasta valittiin, ilmeisesti ne loput olivat minuakin huonompia. Haastattelussa tuntui siltä että enhän minä mitään osaa, eikä se tietysti kaukana totuudesta ollutkaan. Itse haastattelu ei kyllä pahemmin jännittänyt, olin jo melkein täysin varma että en saa paikkaa, joten mitä sitä turhaan jännittää. Itseasiassa myöhästyin ekasta haastatteluajasta. Minä vetelin vielä siihen aikaan sikeitä. Kahdentoista aikaan Ei siinä mitään, kyllä siitä hyvällä selityksellä selvittiin.