Pikkuveikon syntymäpäivä oli viikko pari sitten ja tämä sai, yllätys yllätys, Skyrimin. Veli oli niin varma lahjastaan, että minun oli ihan pakko "kettuilla" hänen kanssaan ja yllättäen laitoinkin hänelle varaamani joululahjarahat vanhempien lahjarahaan, jotta hän sai suoraan sen julmetun kokoisen collectors edition-boxin pelistä. Voitte kuvitella veljeni ilmettä kun aamulla hänelle tuotiinkin vuoteeseen senkokoista pakettia eikä dvd-kotelon muotoista kääröä, jollaista hän oli odottanut. Kyse oli tietenkin vain muutamasta sekunnista, mutta oli varsin nautinnollista tallentaa kameralle se pieni hetki kun kasvoille hiipinyt lievä epävarmuus ja pettymys vaihtui pakettia avatessa vähin erin yhä riemastuneisemmaksi ilmeeksi.
Jostain minunkin pitää välillä hupini repiä.
Veli ei näyttänyt ollenkaan pettyneeltä kun sanoin että hänen on turha sitten odottaa enää joululahjaa minulta...
...Niin. Ja itse Skyrim...Hrm, noh kaipa minun pitää jossain määrin antaa periksi tälle globaalille Skyrim-hypetykselle ja liittyä siihen, koska kyllä tässä pelissä Betheseda näyttäisi olevan osunut viimein napakymppiin, jossa kaikki nivoutuu yhteen mielenkiintoisella tavalla.
Noiturin tieltä Skyrim ei saa minua aivan kääntymään, sillä kaikessa majestettisuudessaankaan lohikäärmemaa ei näytä aivan yltävän Witcher 2:sen tasolle. Mutta.... Pahus soikoon, kyllä se silti samperin hyvän vastuksen sille tarjoaa. Onhan toisaalta vähän typerää verrata näitä kahta peliä keskenään, koska Noiturin pääpaino on tarinassa ja sen monipuolisuudessa. Pystyin jopa lataamaan noiturissa ykkösosan päätökset ja varusteet kakkososaan suhteellisen tarkkaan, joten tarina oli jo alusta asti omanlainen. Jos Elder scrollit yrittäisivät samaa, ne joutuisivat pihtailemaan maailmoissa ja niiden monipuolisuudessa. Nimenomaan niissä asioissa jotka ovat niiden valttikortti.
Kukin siis omalla tyylillään... tai jotain.
Veli sai sen verran tehokkaasti isosiskotkin ihastumaan Skyrimistä, että itseni on tarvinnut mennä kyllä aika pitkälti pelkästään virran mukana. Sovimme heti aluksi, että omisimme aluksi jokainen yhden neljästä killasta; päätehtäviä sun muita tehtäisiin fiilispohjalta.
Näiden kriteerien puitteissa tuli tehtyä neljä varsin erilaista hahmoa.
Toinen siskoista teki itämaistyylisen Redguardvelhottaren, toinen taas mahdollisimman pienikokoisen Bretontyttösen varkaiden kiltaan ja pikkuveli loi roomalaistyyppisen Imperialin tähtäimenään sotilasura ja dark brotherhood. Itse halusin rikkoa tavanomaisten hahmojeni rajoja, joten tuli luotua isokokoinen Nordiköriläsmettäläinen kirvestä heiluttelemaan erämaihin (hahmoa tehdessä tuli soitettua tietokoneesta taustamusiikkina
Monthy pythonin lumberjack laulua, jotta pääsi oikeaan fiilikseen
. Tuli luotua hupaisa tunnelma pelin ensimmäiseen kohtaukseen kun vanginvartija kysyy kuka olet ja kamera zoomautuu nordimiehen naamaan taustalla juuri soidessa
Im a lumberjack and Im okay, I sleep all night and I work all day).
Nimeksi tuli Gaston (kyllä, nimi otettu suoraan ja mielikuvituksettomasti
Disneyleffasta. Ei tosin tullut tehtyä muita ulkoisia samankaltaisuuksia disneyversion kanssa kuin lähinnä ruumiinrakenne (ja kenties kyky sylkeä nahanpaloja kuin luoteja
)).
Ihan hauskaa että Skyrim on yhdistänyt meitä neljää sisarusta näin. Nykyään on muutenkin varsin vähän asioita mitä me voimme kimpassa tehdä, joten olkoon se pelaaminen jos ei mitään muuta.
Kun peliaika on pitänyt jakaa neljällä niin kukaan ei ole vielä päässyt pintaraapaisua pidemmälle, joten pelaamista pitäisi vielä riittää kuukausiksi.