Kontu Se on hyvä paikka elää ja olla!

The Lays of Beleriand: The Lay of the Children of Húrin

Keskustelu huoneessa 'Lukutupa', aloittanut Lehtokuusama, 25.01.2019.

  1. Lehtokuusama

    Lehtokuusama Lonicera xylosteum

    Túrin Son of Húrin & Glórund the Dragon

    Lukualueena oli parin sivun runomittainen prologi, joka käsitteli Húrinia ja Morgothia, ja runon ensimmäinen osa Túrin´s Fostering eli Túrinin kasvuvuosia käsittelevä vaihe sekä luonnollisesti runon tähän osaan liittyvät Christopherin huomautukset ja kommentit.

    Tässä seuraavaksi Smial Brandagamban lukupiirissä esiintulleita ajatuksia poimittuna punaisesta vihkostamme (toimin tämän kerran kirjurina):
    - Runomitta oli luettavampaa kuin olimme pelänneet, tosin prologi oli vähän mutkikkaampi kuin runon varsinainen ensimmäinen osa.
    - Tarinan pääpiirteet olivat jo tässä olemassa, vain yksityiskohdissa oli eroja Silmarillionissa julkaistuun tarinan myöhempään versioon.
    - Kuten eepoksissa runon prologissa esiintyy kertoja, runonlausuja.
    - Tolkien on hakenut sopivia nimiä, nimet vaihtelevat eri versioissa eikä C. ole lähtenyt yhdenmukaistamaan nimiä tässä painettuunkaan versioon. Tämä sopii sinänsä hyvin, kun eepoksissakin henkilöillä ja paikoilla on useita nimiä.
    - Dorlóminiin ei vielä tässä versiossa ollut tullut itäläisiä, vaan Morwenia huonosti kohtelevat olivat samaa kansaa. Ehkäpä siksikään Morwen ei halunnut / kokenut tarvetta lähteä Doriathiin.
    - Labadalia ei esiinny vielä tässä versiossa.
    - Belegiä on kuvattu iättömäksi ja ei kenenkään alaiseksi: toi mieleen Tom Bombadilin.
    - Beleg toimii Doriathin rajoilla vähän kuin freelancer, alihankkija, palkkasoturien sissitoiminnan johtaja.
    - Sauronin esiaste on tässä Thû: harmittelimme varhaisimman esiasteen Kadonneiden tarinoiden kirjassa Tinúvielin tarinassa esiintyneen kissaruhtinas Tevildon katoamista.
    - Lohikäärmekypäristä kerrotaan sen olleen Húrinin (myöhemmissä versioissa vanhempaa perua), joten tästä heräsi meille kysymys, miksei Húrinilla ollut sitä Lukemattomien kyynelten taistelussa mukana sen suojaavien ominaisuuksien vuoksi. Ylipäänsä pohdiskelimme kypärän lohikäärmekuvan alkuperää Glaurungin ollessa ensimmäinen lohikäärme: teini-Glaurungin surkeat seikkailut, kun Glaurung näyttäytyy jossain varhemmassa taistelussa.
    - Dor-Winionin viini! Jäimme pohdiskelemaan, miten Hobitissa juotiin samaa. Tässä kerrottu sen tulevan etelästä. Hobitissahan viinin alkuperä olisi Rhûnin tietoilla. Onko kyseessä tietyn tyyppinen viini, tietystä Dorwinionin rypälelajikkeesta tehty viini? Voisiko se ollut tuotu "kääpiöiden silkkitietä" yli Sumu- ja Sinivuorten Doriathiin? Viini on jo tuolloin ollut unettava (Beleg antoi sitä Túrille ja saattajilleen näiden saapuessa Doriathin rajoille) ja humalluttava (juoda ryystettiin Thingolin hovin juhlissa, joissa tapahtui Túrinille se onneton sattumus).
    - Haltioiden sukulaisuussuhteet eivä vielä olleet muotoutuneet kuten ne on esitetty julkaistussa Silmarillionissa.
    - Hämmästelimme, miksi Thingolin juhlissa lauletaan haltioiden sukusurmasta, miten Thingol sallii sen. Toisaalta kerrotaan lauletun Ingin (Ingwë) salaisia lauluja. Tosin salaiset laulut saattavat olla vain salaisia alkusoinnun vuoksi (secret songs).
    - Túrinin kiusaaja on tässä nimeltään Orgof. Orgofin kuolema on vielä suoremmin Túrinin syytä kuin myöhemmin, Túrinin voimat ovat hallitsemattomat kuin Kullervon. Orgofin sanoista suuttuneena Túrin heittää juomasarven päin Orgofia. Tämä kaatuu osuman voimasta ja lyö päänsä kivilattiaan. Kaikki tapahtuu Thingolin ja Melianin edessä juhlasalissa kesken juhlien.
    - Vaikka Túrin karkaa, niin Thingol jää selvittämään tapahtunutta Orgofin sukulaisten kanssa antaen näille verirahat korvaukseksi. Thingol kertoo myös, mitä Orgofin sielulle tapahtuu: 3 x 1000 vuotta odottaa ennen kuin syntyisi uudelleen Haltiakodossa. Mistä Thingol tämän tietää? No ainakin Melianilla on sisäpiiritietoa Valinorista.
    - Mieltämme kutkuttava hylätty juonikuvio löytyi huomautuksista: Orgofin sukulaiset olisivat hyökänneet Túrinin kimppuun ja tämän olisi ollut taisteltava tiensä ulos. Jos kertomusta oli jatkettu Hobitti-tyyliin, niin tästähän olisi syntynyt klassinen "kapakkatappelu", jossa lopulta kaikki tappelevat kaikkia vastaan.
     
    Constantine ja Laichalaf tykkäävät tästä.
  2. Luvailin

    Luvailin Kontulainen

    Olen syyllinen osaan em. huomioista, mutta vielä vähän lisää:

    Luulin runoa lukiessani, että tämän runon runomitta ja erityisesti alkusointu ei ole niin tarkkaa kuin Tolkienin "On Translating Béowulf"-essee (The Monsters and the Critics) näyttäisi vaativan. Pääsääntöhän on, että kussakin säkeessä on (yleensä?) neljä painollista kohtaa, joista ensimmäisen ja kolmannen (eli kummankin puolisäkeen ensimmäisen) pitää olla alkusoinnussa, ja kolmas ja neljäs taas eivät saa alkaa samalla. Esim. säkeet 105-106: Lo! the lady Morwin of the Land of Shadows / waited in the woodland for her well-beloved eli alkusoinnut l-m-l-s ja w-w-w-l (ehkä viimeinen voisi olla myös well-beloved). (Toivottavasti olen ymmärtänyt oikein!)

    Mutta nyt kun katsoin muutamia epäilemiäni säkeitä tarkemmin, niistäkin löytyi alkusointua:

    122 had won to wife. He once had known. - tässä once ei näyttänyt sopivan kuvaan, kunnes huomasin, että lausuessa se alkaa samalla äänteellä kuin won (säe 289 on samantapainen)

    136 and he denied her not, for no need him seemed d:tä ei löydy uudelleen, mutta ehkäpä pitää valita sanan painollisempi tavu eli and he denied her not, for no need him seemed (tässä en ole varma muistakaan valinnoistani; ja säe 257 on samantapainen)
     
  3. Laichalaf

    Laichalaf ben enyd

    Kiitos Luvailinille runomuodon avaamisesta, ehkä tällä kertaa jaksan lukea nämä loppuun asti.

    Lohikäärmekypärä oli muistaakseni jossain yhteydessä selitetty palkinnoksi kääpiöruhtinaan pelastamisesta Äkkiliekin Taistelussa. Se olisi siis kääpiöiden tekoa ja haltioiden siunaama. En muista kenelle tuo tehtiin.

    (Kontuwikistä: Seppä Telchar -> Azaghal -> Maedhros -> Fingon -> Hador -> Galdor -> Hurin -> Turin)
     
    Last edited: 28.01.2019
  4. Telimektar

    Telimektar Fundamentalisti

    Toki "On Translating Beowulf" on julkaistu vasta vuonna 1940, joten Tolkien ei välttämättä olisi voinut tietää mitä hän tulee siinä vaatimaan. Toisaalta se, että Tolkien jätti "The Lay of Children of Hurinin" viimeistelemättä ja julkaisematta, voisi johtua myös hänen tyytymättömyydestään runomittojen käsittelyyn.


    Kiinnostavaa, että Christopher Tolkien jätti tämän tarinan kypärän aiemmista vaiheista pois "Húrinin lasten tarinasta", vaikka oli julkaissut sen "Keskeneräisten tarujen kirjan" Túrin-osuudesta. Eli kannattaa omistaa KTK, ellei ole varma siitä että pääsee aina Kontuwikin äärelle.

    Tässä käsiteltävässä runossa Húrinin tosiaan mainitaan aiemmin käyttäneen kyseistä kypärää, joten jää selittämättä miksei sitä ollut hänellä vangiksi joutuessaan. (Jolloin toki Túrin ei olisi voinut saada sitä.) Myöhemmissä teksteissä sitten selitetään että isäänsä ja poikaansa kevytrakenteisempi Húrin piti kypärää liian raskaana. Juvan suomennokset ansaitsevat monessa suhteessa kiitosta, mutta i-päätteinen muoto Lohikäärmekypäri on minusta tarpeettoman arkaisoiva, varsinkin kun alkutekstin "helm" on käsittääkseni sävyltään neutraali (Tolkien ei käyttänyt esimerkiksi arkaaista muotoa "healme").

    Ilmeisesti tämä on Thûn ensiesiintyminen (Thû who was throned/ as thane most mighty/ neath Morgoth Bauglir ). Tässä runossa hänellä ei vielä taida olla susiyhteyksiään? Thû oli lähetetty Doriathin rajoille maagisia voimia vaativiin tehtäviin, sekoittamaan Melianin maagista suojakenttää ("Go...and mar the magic/ of Melian the Queen"). Ilmeisesti fyysinen taistelu ei ollut tässä vaiheessa Thûn vahvimpia kykyjä, koska kerrotaan että hän pelkäsi Túrinia. (säe 390).
     
  5. Lehtokuusama

    Lehtokuusama Lonicera xylosteum

    Runon toinen osa on nimetty Belegin mukaan, kertoen tarinan vaiheet siitä, kun Túrinin lainsuojattomien joukkio vangitsee Belegin, aina Belegin traagiseen kuolemaan.

    Tässä Brandagamban lukupiirin huomioita:
    - Paljon meille vierasta sanastoa, onneksi kirjan takaosan sanasto auttaa. (Tosin ainakin Lehtis joutui käyttämään paljon englanti-suomi-sanakirjaa.)
    - Keskustelimme runomitan hankaluudesta kirjoittajalle. Alkusoinnutukset vaativat laajaa sanavarastoa ja lauserakenteita on käytettävä taiten. Toisaalta muuten runomitta on melko vapaa.
    - Runoissa Tolkien keskittyy joihinkin yksityiskohtiin, paikkoihin tai tapahtumiin, joihin proosaversioissa ei niinkään paneuduta.
    - Túrinin lainsuojatonjoukon pettävällä Blodrinilla on ollut pahaenteinen nimi runon ensimmäisessä versiossa: Bauglir. Pohdiskelimme hetken haltiavihamielistä Blodrinia: kääpiömieli, onko tukholmansyndroomainen, jos tullut lapsena kaapatuksi ja kasvaneeksi kääpiöiden parissa.
    - Flindingin (Belegin Taur-na-Fuinissa kohtaama haltia, joka tarinan myöhemmissä versioissa on nimetty Gwindoriksi) sininen lamppu on merkittävässä roolissa. Siniset lamput esiintyivät jo Kadonneiden tarujen kirjassa Tuorin seikkailuissa ennen Gondolinia. Mutta esiintyvätkö enää missään myöhemmin? Mietimme myös tarvetta kannettaviin lamppuihin Tolkienin elinaikana.
    - Yllättävää, että Beleg ehti Taur-na-Fuinin pohjoislaitaan ennen örkkijoukkoa. Tosin joukon siirtyminen oli hidasta, sillä örkeillä oli vankeja (muitakin kuin Túrin).
    - Ylipäänsä ihmettelimme, kuinka iso joukko onkaan ollut. Sillä Beleg tappoi nuolillaan melko monta vartiosutta, jotta B & F saivat tarpeeksi ison aukon vartiorinkiin pelastaakseen Túrinin. Kuinka isot välimatkat susilla oli, ettei hälytystä pystytty tekemään?
    - Kiinnostavia huomioita örkeistä:
    - puhkesivat laulamaan, kun Thangorodrimin huiput tulivat näkyviin. Ilmeisesti jonkinlainen kotiinsaapumisrituaali.
    - örkit lepäävät yöllä - tai ainakin pysähtyivät ryyppäämään yöksi. Myöhemmissä tarinoissa örkeillä on ollut kykenemättömyyttä tai ainakin haluttomuutta liikkua päiväsaikaan.
    - Tarinan on täytynyt säilyä Flindingin kertomana eteenpäin. Päähenkilöistä Beleg kuoli ja tuskin Túrin kovin mielellään omasta osuudestaan kertoi, tosin osan aikaahan oli tiedottomana.
    - pohdimme myös örkkien kertomia tarinoita ja Pimeää probagandaa.
    - Terävien asioiden nimeäminen (Belegin loitsinta) ja luettelointi on aika kalevalaista loitsintaa.
    - Modernisoiduissa versioissa olisi ehkä tehtävissään epäonnistuneita ja rangaistuksen pelossa maanpaossa eläviä örkkiryhmiä.
    - Myrsky ilmeisesti omalta osaltaan vaikutti positiivisesti Túrinin ja Flindingin pelastumiseen.
     
    Last edited: 23.02.2019
    Luvailin tykkää tästä.
  6. Telimektar

    Telimektar Fundamentalisti

    Keskeneräisten tarujen kirjan tarinassa Tuorista ja hänen tulostaan Gondoliniin on Gondolinin sisäänkäynnin vartijoilla "kirkas haltialamppu". Sen väriä ei kerrota itse tekstissä, mutta tarinan viitteessä (2) mainitaan nimenomaan Túrinin tarinan varhaisempien versioiden siniset haltialamput ("noldorilaisten haltioiden sinivaloiset lyhdyt", KTK, 74) ikäänkuin sillä oletuksella että kyse on samasta asiasta. Ilmaisua "fëanorilaiset lyhdyt" käytetään
    ...In a note on the story of Gwindor they are called 'Fëanorian lamps', of which the Noldor themselves did not know the secret...

    Gondolinin vartijoiden lampulla tuntui olleen muitakin ominaisuuksia:
    Mutta hän ei nähnyt muuta kuin häikäisevän tähden pimeydessä, ja hän tiesi että niin kauan kuin säde osui häneen hän ei voisi liikkua, ei paetakseen, ei rynnätäkseen eteenpäin.
    Hetken aikaa valo piti heitä näin vallassaan ja sitten ääni puhui jälleen ja sanoi. "Näyttäkää kasvonne!"

    (KTK, 65)

    Sormusten herran haltiat yösilmineen eivät kai olisi tarvinneet lamppuja muuten kuin ehkä koristetarkoituksiin; valoa tarvitessaan he olisivat voineet itse hehkua hämärissä. Toki Galadriel saattoi lahjoittaa lampun Frodolle.
     
    Last edited: 23.02.2019

Jaa somessa