The Lays of Beleriand: yleistä

Telimektar

Fundamentalisti
Smial Brandagamban lukupiirissä aloitettiin tänään tämän kirjan käsittely. (HoME, III.) Voisimme ehkä saman tien avata keskustelun tänne Käärmeeseen, jotta muutkin asiasta kiinnostuneet voivat osallistua. Kirjassa on siis kyse Silmarillionin tiettyjen osien runomuotoisista versioista, jotka on valtaosin kirjoitettu 1910-luvun lopun ja 1930-luvun alun välillä. Tarinoiden perusjuonet näyttävät olevan tässä jo melko valmiita. Eräät ideat esiintyvät ensin näissä runomuotoisissa versioissa ja vasta myöhemmin suorasanaisissa versioissa, joitakin yksityiskohtia kuvaillaan vain runomuotoisissa versioissa.

Pääosan The Lays of Beleriand -kirjasta muodostavat useat eri-ikäiset versiot kahdesta tarinasta, "The Lay of the Children of Húrin" ja "The Lay of Leithian" (jälkimmäinen siis Berenin ja Lúthienin tarina). Lisäksi on lyhyitä, ensimmäisten luonnosten jälkeen hylättyjä katkelmia muista tarinoista: The Flight of Noldoli, Lay of Eärendel, ja The Lay of the Fall of Gondolin. Suuren osan kirjasta muodostavat Christopher Tolkienin huomautukset. Osa toimittajan huomautuksista on sisällöllisesti kiinnostavia. Osa huomautuksista taas on "teknisiä", eri käsikirjoitusversioiden pienten erojen käsittelyyn keskittyviä (ja ainakin minulle melko vaikeasti seurattavia).

Húrinin lasten tarinasta on kirjassa kaksi versiota, I ja II. Molemmista näistä on Tolkienin jäämistössä käsinkirjoitettu ja koneella kirjoitettu versio (I A ja I B; II A ja II B.) Kirjaan on otettu koneella kirjoitetut B-versiot, ja A-versioiden eroista näiden suhteen kerrotaan nooteissa. Christopher Tolkien arvelee että I ja II-versioiden kirjoittamisen välillä ei ole ollut pitkää viivettä, II on mahdollisesti aloitettu jo ennenkuin I on lopetettu.

Käsittelimme tänään Children of Húrin -runon I-version prologin (Húrin ja Morgoth) sekä ensimmäisen kolmesta luvusta, "Túrin´s Fostering". Myöhempään käsittelyyn jäivät toinen luku ("Beleg") ja kolmas luku ("Failivrin"). Sisällöllisiä huomautuksia myöhemmin. Kuitenkin jo nyt eräs huomio. I A-versiossa esiintynyt Morgothin nimi Delimorgoth (loppuviitteet säkeisiin 11 ja 51), olisi mitä ihastuttavin nimi Tolkien-harrastajien suosimalle konditorio-kahvilalle.

Keskustelut:
 
Tunnustan näin aluksi tekstintäydenteeksi, että omiin perinteisiini kuuluvat (pyhäinhäväistykselliset) lekseemimuistiinpanoraapustukset joihinkin omistamiini pehmeäkantisiin kirjoihin — epäilemättä karmaiseva tapa, jota en ole häpeäkseni (?) onnistunut rikkomaan LB:nkaan kohdalla. Stephen Pollingtonin Wordcraft-niteeni ykkössisälehdeltä löytyy sentään ilmeisen yleishyödyllisiä amanilaisten haltiakielten sanoja (PE22:n julkaisun aikaisista ensipaljastuskeskusteluista), mutta LB:stani taas jotain tyystin uppo-outoa isäinmatkintaa ja inspiraatioiden sommittelua — olkoonkin että sentään heikolla lyijykynän painojäljellä tehtynä.

Mitä alkuperäissisältöön taas tulee, niin tämä History of Middle-earthin osahan on nimenomaan se, minkä julkaisua ilman maailma olisi jäänyt väistämättä vaille myös itävaltalaisyhtye Summoningin korvia hivelevää tunnelmamusiikkia lyriikoineen. . . Vaan onneksi niin peilimaailmankaikkeudellisesti ei tämänpuoliselle kvanttivaahtokylvyllemme kuitenkaan päässyt käymään. *leuka leuk* *sivel sivel*

Seuraavaksi sitä tajuaa (Kontuwikin suosiollisella muistin avustuksella), että Tolkien merkitsi tosiaan ne tästä kirjasta löytyvät neljä tuhatta riviä runoja muistiin todennäköisesti klassiseen viktoriaanityyliin, s.o. kynällä ja kätensä lihaksilla. Sommiteltuaan niitä ensin mielessään ja muualla mahdollisimman "täydellisiksi". . . Vaan löytyykö tällaisesta legendariumin uskottavaistamis-Urakasta mainintaa miehen tunnetuimpiin teoksiin lisätyissä myyntiteksteissä? Mie vaan kysyn!

Niteen lopussa avautuvat, Lost Tales 1 & 2:n päihittävät miltei viisi sivua arkaaisia ja (joidenkin mukaan) vanhentuneita englanninkielen sanoja ovat pieni konvehtirasian kaltainen osapalvelus historian ja sen väkevyyden unohtumattomuudelle nekin. :heart:
 
Last edited:
Constantine: "Tolkien merkitsi tosiaan ne tästä kirjasta löytyvät neljä tuhatta riviä runoja muistiin todennäköisesti klassiseen viktoriaanityyliin, s.o. kynällä ja kätensä lihaksilla."

HoMEissa toki on joitakin valokuvia näistä Tolkienin käsin kirjoittamista sivuista.

Näitä koskien huomasimme, että HarperCollinsin julkaiseman pokkarilaitoksen (mustaselkäinen John Howen kansikuvalla) kuva samasta käsikirjoitussivusta oli paljon epäselvempi kuin varhaisemmassa Allen & Unwinin pokkarissa (valkoselkäinen Roger Garlandin kansikuvalla). Ilmeisesti varhaisemman laitoksen kuvasta oli yksinkertaisesti otettu valokopio.

Lisäksi tämän mustakantisen version kansikuva esitti Morgothin ja Fingolfinin kaksintaistelua, jota lukupiiriläisten käsityksen mukaan ei löydy kyseisestä HoME kolmosesta.

Eräs nyt käsitellyn tekstin minulle tuntematon arkaainen sana oli (pientä) kilpeä tarkoittava "targe";
"Thus Turin, who trusted to targe und sword"

Jotkin harvinaisemmat ja arkaaisemmat sanat on mitä ilmeisimmin valittu alkusoinnun tai muun runoteknisen syyn takia.
 
Last edited:
Mietimme lukupiirissä myös käytännön toteutusta. Koko kirjan laittaminen tähän samaan keskusteluun lienee liikaa. Mutta jakaminen runon osittain tai smialin lukualueiden mukaan voi taas olla aiheuttaa turhan lyhykäisiä keskusteluja. Pohdimme mahdollisuutta jakaa runoittain, kirjan osittain (Húrinin lapset, varhain hylätyt runot, Leithian), kukin omaan keskusteluunsa. Tosin näistä Leithian olisi ehkä syytä jakaa osiin. Kokeillaan nyt ainakin ensi alkuun tuota runottain jakoa. Vaikka kyllä tässä kirjoittaessani olen pohtinut olisiko sittenkin hyvä mennä lukualuejaolla, jolloin keskustelusta löytäisi helpoiten haluamansa kohdat myöhemminkin.

Jokatapauksessa tämä keskustelu lienee hyvä pitää jonkinlaisena yleiskeskusteluna kirjasta.

Yritän viimeistään huomenna poimia mietteitämme ensimmäisestä lukupiirikerrasta.

Tässä smialin lukupiiriaikataulu ja lukualuejaottelu. Etenemme varsin maltillisesti, koska vuorottelemme toisen kirjan kanssa ja ihmiset (ainakin minä) haluavat lukea välillä jotain aivan muutakin kuin lukupiirikirjoja.

Tolkien: The Lays of Beleriand (HoMe 3)
23.1. The Lay of the Children of Húrin: Prologue & I Túrin's Fostering sivut 1-29 (sivunumerot Unwin Paperbacks 1985)
20.2. The Lay of the Children of Húrin: II Beleg sivut 29-56
20.3. The Lay of the Children of Húrin: III Failivrin sivut 56-94
17.4. Second version of the Lay sivut 94-130
15.5. Poems early abandoned & The Lay of Leithian I sivut 131-161
12.6. The Lay of Leithian II-IV sivut 161-198
(jatkettaneen syksyllä)
The Lay of Leithian V-VI sivut 198-234
The Lay of Leithian VII-IX sivut 234-259
The Lay of Leithian X-XII sivut 259-294
The Lay of Leithian XIII-XIV & Unwritten Cantos & Commentary by C.S. Lewis sivut 294-329
The Lay of Leithian recommenced & notes sivut 230-267
 
Lisäksi tämän mustakantisen version kansikuva esitti Morgothin ja Fingolfinin kaksintaistelua, jota lukupiiriläisten käsityksen mukaan ei löydy kyseisestä HoME kolmosesta.

On se siellä, The Lay of Leithianin Canto XII:n alussa (r. 3538-3631, s. 284-287) ikään kuin pohjustuksena sille, miksi Morgothista tuli paitsi arpinen ja ontuva, myös niin epäluuloinen, että hän teki Carcharothista vahtisuden itselleen.

Sinänsä kyllä hassu valinta kansikuvaksi, kun kyseessä on aivan sivuseikka runon kannalta. Garlandin myrkynvihreä "Sauron sutena"-kansi on mielestäni paljon parempi. Lisäksi Fingolfin on tuossa vahvasti viistoliikkeisessä kuvassa jotenkin äklön keijukaismainen ja Morgoth (pienen oloinen Musta Ritari) on menossa nurin. Anteeksi vain. En kyllä itse osaisi piirtää.

Edit: Tässä vaiheessa kielten kehitystä ei oikeastaan "Sauron sutena" vaan "Thû hukkana".

HoME31987.gif
Home03-pb-2002.gif
 
On se siellä, The Lay of Leithianin Canto XII:n alussa (r. 3538-3631, s. 284-287)

1920-luvun jälkipuoliskolla kirjoitettu The Lay of Leithian edustaa siis myöhempää, myös 1970-luvun Silmarillioniin päätynyttä käsitystä Fingolfinin kuolemasta. Vielä The Lay of the Fall of Gondolin -fragmentti esittää toisenlaisen, varhaisemman käsityksen, jonka mukaan Fingolfin kuoli (kohta noldorin Keski-Maahan paluun jälkeen tapahtuneessa) Lukemattomien kyynelten taistelussa, johon osallistui yhdessä Fëanorin kanssa, ja Fingolfinin kuolemasta vastasivat örkit.

´Twas the bent blades of the Glamhoth that drank Fingolfin´s life as he stood alone by Fëanor...
(HoME, III, s.146)
 
Last edited:
Ylös