Larpin sijaan voisitte kokeilla/kehittää keksimääni leikkiä nimeltä Laiskiaishippa. En tiedä, toimiiko se käytännössä, joten haluaisin kuulla siitä kokemuksia ennen kuin yritän itse leikittää sitä protuleiriläisillä.
Leikin ideana on se, että leikkijät jakautuvat pareihin ja muodostavat piirin. Kukin leikkijä on laiskiainen ja pari on laiskiaisen pesäpuu. Eli siis jokainen leikkijä on sekä eläin että oman parinsa puu, jos ymmärrätte. Pesäpuustaan täytyy kaiken aikaa pitää kiinni vähintään yhdellä kädellä ja jalalla. Kiinnipitopaikka on oksa eli jokin puun raajoista, mutta ei kainalo tai nivunen (eka kutiaa ja toinen on muuten vain herkkä ja intiimi alue). Jalalla nyt ei varsinaisesti pysty pitämään mistään kiinni, mutta pelkkä koskettaminen riittää.
Oikea laiskiainen tyytyisi elämään rauhallista ja hidasta eloa omassa pesäpuussaan, mutta te olette alkaneet miettiä, josko viereisessä puussa olisikin elämä makeampaa. Niinpä te yritätte kurkottaa pesäpuunne viereiseen puuhun kolmisormisella eturaajallanne (sillä, joka ei pidä kiinni omasta puustanne). Jos saatte pidettyä kolmea keskimmäistä sormeanne kiinni kolmen sekunnin ajan (voi laskea vaikka PESÄPUU YKSI, PESÄPUU KAKSI, PESÄPUU KOLME) naapuripuun oksassa, saatte puun itsellenne, mutta parinne täytyy onnistua samassa yrityksessä oman pesäpuunsa viereisen puun kanssa samanaikaisesti. Omitut puut putoavat leikistä ja niiden laiskiaiset muodostavat uuden parin. Tätä jatketaan, kunnes on enää yksi pari jäljellä.
Pesäpuun valtaamisyrityksen voi torjua koskettamalla hetkellisestikin omalla kolmisormisella eturaajallaan tunkeilevaa kolmisormista eturaajaa sanoen vaikkapa MINUN PESÄPUUNI. Puu voi vain väistellä.