The Miitti 2022: Ohjelma ja Vuosijuhla

Totesimme, ettei kuopus sittenkään ole osallistumassa larppiin, koska ei pääse koko miittiin. Finnjamboree Kajo menee nimittäin miitin kanssa päällekkäin, ja partiolaisemme menee mieluummin sinne yhdeksäksi päiväksi hauskaa pitämään.
 
Larppi Tortugan merirosvot
On vuosi 1722. Joukko bukanieereja (https://fi.wikipedia.org/wiki/Karibian_merirosvous), eli siirtokuntien maanpakolaisia on kutsuttu kokoon Tortugan saarelle. He kohtaavat meluisassa ja savuisessa merimieskrouvissa. Joukon on kutsunut kokoon Aatelismies Mateo Molina, joka omistaa hyvän laivan nimeltä Sirena Blanca. Laivan on tarkoitus purjehtia Barbadoksen kautta Cap Verdeen.
Peli alkaa siitä, kun joukko toisilleen tuntemattomia lainsuojattomia kirjoittavat nimensä tai puumerkkinsä miehistöluetteloon ja astuvat laivaan aloittaakseen matkansa. Ensimmäinen tehtävä sen jälkeen, kun miehistö on koottu, on äänestää joukosta kapteeni. Mateo toimii laivanvarustajana ja rahoittaa matkan ja hänellä on kapteeniäänestyksessä kaksi ääntä. Kapteeni nimittää joukosta kokin, lääkärin ja perämiehen. Kapteenilla ja perämiehellä on tiettyjä etuja muihin miehistön jäseniin nähden. Kannattaa siis miettiä tarkkaan ketä äänestää.

Tuohon aikaan vaikuttaneitä merkittäviä henkilöitä, joilla mahdollisesti joku yhteys peliin:

John Rackham (21. joulukuuta 1682 Englannin kuningaskunta17. marraskuuta 1720 Port Royal, Jamaikan siirtomaa) oli merirosvokapteeni Karibialla merirosvouden kultakaudella. Hänet tunnettiin myös nimellä Calico Jack eli Kalikoo-Jack, sillä hän käytti värikkäitä kalikoohousuja. Hänet muistetaan erityisesti siitä, että hänen miehistöönsä kuului kaksi tunnetuinta naismerirosvoa, Anne Bonny ja Mary Read. Myös hänen merirosvolipustaan (pääkallo ja miekat ristissä) on tullut ikoninen.

Jack Rackham kuului merirosvo Charles Vanen Ranger-laivan miehistöön, kun tämä jätti hyökkäämättä lokakuussa 1718 Kuuban lähistöllä kohtaamansa suuren ranskalaisen sotalaivan kimppuun. Miehistö syytti Vanea pelkuruudesta ja äänesti Rackhamin uudeksi kapteenikseen. Vane lähti tukijoidensa kanssa jatkamaan uraansa Hondurasinlahdelle, kunnes jäi kiinni seuraavana vuonna.[2]

Rackham jatkoi 50 miehensä kanssa Leewardsaarten vesien ryöstelyä, siirtyi sitten Jamaikan ja Hispaniolan vesille ja sieltä Bahamalle. Toukokuussa 1719 hän anoi armahdusta kaapparina kun Britannia oli juuri julistanut sodan Espanjalle. Saatuaan armahduksen hän jakoi saaliin miehistönsä kanssa ja myi Rangerin. Elokuussa 1720 Rackham ja 13 miestä, mukaan lukien hänen naisystävänsä Anne Bonny ja mieheksi naamioitunut Mary Read, kaappasivat kuitenkin bahamalaisen sluupin nimeltä William ja pakenivat jatkamaan merirosvousta. Rackham kaappasi vielä muutaman laivan, mutta Jamaikasta lähetettiin hänen peräänsä kapteeni Jonathan Barnet. Hän tavoitti Rackhamin Jamaikan rannikolta, eikä juopunut merirosvojoukkio pystynyt tekemään kunnollista vastarintaa. Ainoastaan Anne Bonny ja Mary Read jäivät taistelemaan kun muut piilottelivat laivan ruumassa.[3]

Rackham hirtettiin Jamaikalla 17. marraskuuta 1720. Raskaana olleita Bonnya ja Readia lukuun ottamatta myös kaikki miehistönjäsenet teloitettiin.[4] Kerrotaan, että Rackham tapasi sellissään hirttopäivänsä aamuna vielä Anne Bonnyn, joka tokaisi hänelle: ”Jos olisit taistellut kuin mies, sinun ei tarvitsisi kohta kiikkua hirressä kuin koira.”[5][6]


Oliver Molina, Syntynyt Sevillassa 13. syyskuuta 1680 kuuluisaan laivanvarustajien sukuun. Omistanut kokonaisen laivaston, joka purjehti Sevillan ja Amerikan väliä kuljettaen matkustajia ja siirtomaan tuotteita.

Heidän laivansa ovat joutuneet usein merirosvojen ja kaapparien väijytysten kohteiksi ja siksi suvussa kytee suuri viha merirosvoja kohtaan.


Mary Read (noin 1690 Lontoo, Englannin kuningaskuntahuhtikuu 1721 Port Royal, Jamaikan siirtomaa) oli englantilaissyntyinen naispuolinen sotilas, merimies ja merirosvo.

Mary lähetettiin palvelijaksi eräälle rikkaalle naiselle, mutta hän karkasi pian Flanderiin värväytyäkseen armeijaan. Armeijassa hän tapasi tulevan aviomiehensä. He muuttivat lähelle Bredaa Alankomaiden tasavallassa ja ostivat sieltä kievarin. Pian tämän jälkeen mies kuitenkin sairastui ja kuoli. Read lähti taas merille, tällä kertaa Karibialle. Elettiin vuotta 1719. Matkalla ”Calico Jack” Rackham kaappasi häntä kuljettaneen laivan, ja Read liittyikin Rackhamin ja Anne Bonnyn joukkoon.[1]

Calico Jack pakotti komean nuorukaisen eräältä kaappaamaltaan kauppalaivalta liittymään joukkoonsa. Seurauksena oli Readin rakastuminen nuorukaiseen. He vannoivat uskollisuusvalat toisilleen. Read kuvaili heidän liittoaan myöhemmin ”omantunnon avioliitoksi.” Read pelasti kerran rakkaansa todennäköiseltä kuolemalta kun hän haastoi miehensä haastaneen merirosvon kaksintaisteluun.[1]

Rackham, Bonny ja Read jäivät kuitenkin kiinni rikoksistaan ja joutuivat oikeudenkäyntiin. Koko miehistö, Readin rakastettu mukaan lukien tuomittiin kuolemaan. Bonnya ja Readia ei hirtetty, koska he olivat raskaana. Read kuoli vankilassa kuumeeseen tai mahdollisesti synnytyksen jälkeisiin komplikaatioihin huhtikuussa 1721. Hautajaisten ajankohdaksi kuolintodistukseen kirjattiin 28. huhtikuuta 1721.


Anne Bonny (noin 1698 Irlannin kuningaskunta25. huhtikuuta 1782 Charleston, Etelä-Carolina, Yhdysvallat) oli naispuolinen merirosvo, joka vaikutti 1700-luvun alkupuolella Karibialla. Hänet tunnettiin myös nimillä Ann Bonn ja Fulford sekä oletettavasti myös nimellä Sarah Bonny.

Bonnyn isä oli irlantilainen lakimies William Cormac ja äiti tämän palvelustyttö Mary tai Peg Brennan. Kun suhde paljastui, Cormac, Brennan ja lapsi muuttivat Etelä-Carolinaan Yhdysvaltoihin. Anne karkasi kotoaan ja meni naimisiin James Bonny -nimisen merimiehen kanssa. James jätti Anne Bonnyn, ja tämä liittyi Jack Rackhamin merirosvojoukkoon.

Myöhemmin Anne kaappasi laivan, jossa oli matkustajana Mary Read -niminen nainen. Tästä tuli Bonnyn rikoskumppani.

Yksi kohutuimmista merirosvo-oikeudenkäynneistä oli Jack Rackhamin ja hänen naispuolisten kumppaniensa Mary Readin ja Anne Bonnyn oikeudenkäynti Spanish Townissa Jamaikalla vuonna 1721. Oikeudenkäynnin tulos oli ennalta selvä, ja Rackham miehistöineen tuomittiin kuolemaan. Naisten kuulustelu käytiin erikseen. Uhrien todistuksen mukaan he käyttivät naisten vaatteita, paitsi taistelussa. Yksi todistajista selitti:

»Nuo kaksi naista... pitivät miesten takkeja, pitkiä housuja ja liinaa päässään... ja kummallakin oli veitsi ja pistooli kädessään, ja kirosivat ja sättivät miehiä...»

Päätöksenä oli molemmille naisille hirttotuomio. Tuomari kuitenkin kysyi, oliko mahdollisesti mitään syytä miksi rangaistusta ei tulisi panna käytäntöön, ja naiset vastasivat: ”Herra, vetoamme vatsoihimme”. Näin oli raskaana olevien naisten tapana sanoa. Koska lain mukaan raskaana olevia naisia ei saanut hirttää, molemmat säilyttivät henkensä. Mary Read kuoli kuumeeseen hieman oikeudenkäynnin jälkeen. Kerrotaan, että Jack Rackham pyysi saada nähdä Anne Bonnyn ennen kuolemaansa. Tämä katsoi miestä halveksivasti ja tiuskaisi: ”Jos olisit taistellut kuin mies, sinun ei tarvitsisi kohta kiikkua hirressä kuin koira.”


Stede Bonnet (n. 168810. joulukuuta 1718) oli englantilainen merirosvo 1700-luvun alkupuolella. Häntä on joskus kutsuttu ”herrasmiesmerirosvoksi”, sillä hän oli suhteellisen varakas maanomistaja Barbadoksella ennen rikollisen uraansa.

Kesällä 1717 Stede Bonnet päätti ryhtyä merirosvoksi, vaikka ei tiennytkään yhtään mitään merimieselämästä. Hän osti 60-tonnisen sluupin, antoi sille nimen Revenge ja laitatti siihen kymmenen tykkiä. Hän palkkasi 70 merimiestä, mikä oli epätavallista, sillä useimmat merirosvot kaappasivat laivansa kapinan tai valtauksen kautta, tai muuttivat kaapparilaivan merirosvolaivaksi. Vielä epätavallisempaa oli, että Bonnet maksoi miehistölleen palkkaa, eikä kuten tavallista antanut miehistölleen vain osuutta ryöstösaaliista.

Syyskuussa 1717 Bonnet otti kurssikseen Nassaun, joka tuolloin oli pahamaineinen merirosvojen piilopaikka New Providencen saarella Bahamalla. Matkalla hän tapasi espanjalaisen sota-aluksen, jolta pääsi pakenemaan. Bonnet haavoittui vakavasti eikä ollut kokonaan parantunut vielä seuraavana vuonna. Nassauhun päästyään hän otti uutta miehistöä kuolleiden tilalle ja varusti Revengen uudelleen kasvattaen sluupin aseistusta 12 tykkiin.

Nassaussa Bonnet tapasi ensi kertaa Edward ”Mustaparta” Teachin, jolla oli suuri vaikutus Bonnetin loppuelämään. Haavoittumisensa takia Bonnet antoi Revengen väliaikaisen päällikkyyden Mustaparralle ollen itse laivalla kokeneemman merirosvokapteenin ”vieraana”. Mustaparta ja Bonnet nostivat ankkurin ja purjehtivat pohjoiseen Delawarenlahdelle, missä he ryöstivät kaksitoista kauppiasta.

Bonnet seurasi isäntäänsä/kaappariaan Etelä-Carolinaan, missä Mustaparran neljä alusta saartoivat Charlestonin sataman myöhäiskeväällä 1718. Mustaparta ja Bonnet pakenivat sitten pohjoiseen Topsailin salmeen, missä Mustaparran lippulaiva sai pohjakosketuksen ja upposi.

Jättäen jäljelle jääneet laivat Topsailin salmeen Mustaparta ja Bonnet nousivat maihin ja matkasivat Bathiin, silloiseen Pohjois-Carolinan pääkaupunkiin, missä molemmat hyväksyivät armahduksen kuvernööri Charles Edeniltä. Mustaparta palasi salassa Topsailin salmeen. Bonnet jäi Bathiin saadakseen luvan viedä laivansa Saint Thomasiin (silloinen Tanskan Länsi-Intian siirtomaa nimeltä Sankt Thomas), missä hän suunnitteli ostavansa kaapparikirjan ja rosvoavansa valtion piikkiin espanjalaisia aluksia. Eden antoi Bonnetille tämän luvan.

Bonnet palasi Topsailin salmeen havaiten, että Mustaparta oli jättänyt suurimman osan miehistöstään rannalle, ryövännyt Revengen ja kaksi muuta alusta laivastosta (joissa oli suurin osa tarvikkeista) ja purjehtinut tuntemattomaan sluuppi Adventurella, jolla oli kaikki ryöstösaalis. Bonnet otti nyt, kesä-heinäkuussa 1718, Revengen takaisin komentoonsa. Hyvin harva hänen alkuperäisestä Barbadoksen miehistöstään oli enää mukana, joten Bonnet palkkasi useita Mustaparran Topsailin salmeen hylkäämiä miehiä.

Marraskuun 10. päivänä 1718 Bonnet tuotiin oikeuteen tuomarina toimineen Sir Nicholas Trottin eteen. Bonnetia syytettiin virallisesti kahdesta merirosvoustapauksesta, sluuppien Francis ja Fortune varastamisesta. Trott antoi tuomitsevan yhteenvedon todisteista ja jury antoi tuomitsevan päätöksen. Kaksi päivää myöhemmin, annettuaan tuomitulle miehelle raudanlujan saarnan kristillisten velvollisuuksiensa laiminlyömisestä, Trott langetti Bonnetille kuolemantuomion.
Bonnet hirtettiin Charlestonin White Pointissa 10. joulukuuta 1718.

Pelin säännöt
  • Laivalla teloitukset hoidetaan aina virallisesti asein. Toinen vaihtoehto on lankulta kävelytys, jossa pelaaja voi jäädä henkiin, mutta poistuu laivalta.
  • Rangaistuksia, esim. kölin ali hiilaaminen tai kannen kuuraaminen, voi antaa myös perämies.
  • Teloituksesta ja lankulta kävelyttämisestä järjestetään äänestys, jossa jokaisella laivalla olijalla (ei siis karkotetuilla) on yksi ääni, paitsi perämiehellä, jolla on kaksi. Kapteenilla ja perämiehellä on oikeus kieltäytyä kävelyttämästä ketään lankulle tai antamasta rangaistusta riippumatta äänestyksen tuloksesta.
  • Jos kapteenin ja perämiehen mielipiteet eriävät toisistaan menee kapteenin sana aina perämiehen sanan edelle.
  • Mainitut kaksi rangaistusta (kölin ali hiilaus ja lankulta kävely) voidaan rangaistavan suostumuksella toteuttaa laiturilta kävelytyksenä ja oikeana sukelluksena (turvallisuus huomioiden). Muutoin laiturilta rantahiekalle.
  • Kaksintaistelut käydään laivalla aina järjestetysti joko molempien osapuolten suostumuksella tai kapteenin käskystä.
  • Kaksintaisteluissa pätevät boffoturnajaisten säännöt haavoittumisesta ja kuolemasta. Kaksintaitelut käydään aina boffereilla.
  • Kaksintaistelun voi käydä joko haavoittumiseen tai kuolemaan asti, mutta mikään suullinen sopimus (tai edes kirjallinen) ei kuitenkaan estä surmaamasta toista taistelun aikana.
  • Maissa eivät päde laivan säännöt vaan siellä voi hyökätä varoittamatta kimppuun.
  • Surmattu pelaaja voi halutessaan pestautua laivaan uudella hahmolla. Joko yli jääneellä tai sitten ihan uudella, jolla ei ole erikseen tehtäviä. Tästä sovitaan pelinjohtajan kanssa.
  • Jos yli puolet miehistöstä (tähän lasketaan myös Mateo ja Andrea) haluaa syrjäyttää kapteenin tai perämiehen, hänelle annetaan musta merkki (mustaksi värjätty pyöreä paperin pala). Merkin saaneella on tällöin oikeus hetki miettiä seuraava askeltaan ja sen jälkeen joko luopua asemastaan, yrittää ympäri puhua miehistö tai kaksintaistella.
  • Näiden sääntöjen rikkomisesta seuraa automaattisesti lankulle kävely ja laivalta poistaminen. Tällöin kyseinen pelaaja voi halutessaan jatkaa peliä, mutta vain maissa. Hänellä ei ole mahdollisuutta palata laivalle loppupelin aikana. Hän voi kuitenkin kohdata pelaajia maissa (jos laiva vielä rantautuu) tai lähettää pullopostia laivalle (heittää laivalle tai sen kupeelle viesti).
  • Jos joku sääntöjen vastaisesti teloitetaan, hän ei kuole vaan haavoittuu niin, ettei pysty liikkumaan tai puhumaan ennen kuin hänet on kursittu kokoon ja hän on sen jälkeen levännyt 5 minuuttia.
  • Ainoastaan tähystäjä voi havaita oikeasti maata.
  • Turvasana on ”hold” ja sen kuullessa kaikki toistavat sen (näin varmistetaan, että kaikki kuulevat) ja peli keskeytetään. Turvasanaa käytetään, jos pelaajalle sattuu oikeasti jotain.
  • Jos pelaaja aikoo pudota laivasta oikeaan veteen, on hänen kerrottava tämä etukäteen lähellä oleville pelaajille, että he tietävät tilanteen kuuluvan peliin.
  • Jos joku keskustelu tai vaikkapa hepulinauru 😉 ei kuulu peliin, käytetään off game-merkkiä=nyrkki viedään otsalle.

Osallistujat
  1. Jaamar (Finn)
  2. Pippin Tuk (Mateo)
  3. Krasus (William)
  4. Rhosgobella (David)
  5. Ilma (Korda)
  6. Olórin (?)
  7. Isilmírë (?)





Vapaita hahmoja on jäljella 6-7 5 ja pelaajia tarvitaan ihan ehdottomasti lisää, jotta peli saataisiin toteutettua.
Te jotka saitte hahmonne jo viime vuonna saatte lähtökohtaisesti pitää hahmonne, mutta jos pelaajia ei saada tarpeeksi voin joutua pyytämään jotakuta myös vaihtamaan hahmoa. Jos näin käy, olen henkilökohtaisestri yhteydessä asiasta.

Edit. listaa. Pelaajia siis mahtuu mukaan ja otan hahmokuvaukset myös miittiin. Tämä peli olisi sitä parempi, mitä enemmän saadaan pelaajia, mutta vähimmäismäärä on nyt täynnä.
 
Last edited:
Tajusin juuri, että koska emme tulekaan suoraan kotoa omalla kyydillä, mölkky ja petankki on painavina ja hankalasti kuljetettavina jätettävä kyydistä. Krokettivälineet kuitenkin saanemne tuotua taistelukroketin alttarilla uhrattaviksi.
 
Tällä pelaajamäärällä larppi ei valitettavasti ole toteutumassa vaikka vähän järjestelisin hahmoja uusiksi. Katselen ensi viikon alussa tilannetta ja teen päätöksen larpista sen perusteella. En voi jättää tätä viime tippaan, koska vaikka hahmot ovat valmiita pitää silti vielä varmistaa, että kaikki toimii teoriassa ja olen taas kotoa poissa ensiviikon puolivälistä viikon loppupuolelle.

Eli jos haluat larpin toteutuvan ja haluat pelata niin ilmiannan itsesi minulle viimeistään 5.6. ennen klo 21.
Jos saadaan kaikille tärkeimmille hahmoille pelaajat niin loput voivat hypätä mukaan vielä miitissäkin.
Näin loma-aivoilla ja nopealla vilkaisulla tarvittaisiin arviolta kolme pelaajaa lisää. Ehkä kaksi, mutta sitten pitää ihan varmasti tehdä hahmoihin muutoksia/Vaihdoksia.
 
Hei rakkaat kontulaiset ja miittaajat! Kuten toisaalla kirjoitin niin Olórinin suostuessa mukaan peliin voisin saada larpin jotenkin toimimaan jos saisimme vielä yhden pelaajan lisää. Toki peli olisi sitä helpompi ja toimivampi mitä enemmän pelaajia saataisiin mukaan. Joutuisin myös todennäköisesti pyytämään joitakuita vaihtamaan hahmoaan, mutta uskoisin että pystyisimme kuitenkin pelaamaan pelin.

Jos larppi toteutuu niin joudun myös valitettavasti kertomaan, että minulle larppien suhteen todella tärkeä aisapari Henane ei tänä vuonna pääse mukaan. Minä olen enemmän pelien kirjoittaja kuin johtaja. Kun nyt olisin mahdollisesti vetämässä larppia yksin niin minä en osaa pelin aikana pitää silmällä kokonaisuutta tai sitä, että kaikilla on kivaa ja kaikilla on tekemistä. Minä en tule osaamaan kesken pelin vetää hatusta mitään hienoja juonenkäänteitä tai todennäköisesti osaa ohjata paikalleen jämähtänyttä peliä eteenpäin.
Siksi toivon, että jos peli toteutuu otatte varsin avoimen suhtautumisen peliin ja hahmoihinne ja teette rohkeasti hahmoista myös oman näköisiänne ja tuette toisianne ja minuakin pelin aikana, että saisimme larpista toimivan ja kivan.
Minä todella haluaisin pelata tämän pelin. ja teen parhaani, että saisimme sen onnistumaan.
 
Voin tulla larppaamaan, varmistin jopa esikoisella ettei ole liian cringe jos äiti on mukana pelissä (lapsi itse hämmästeli, miksi ylipäätään kysyn jotain sellaista). Olen kyllä uteliaana ihmisenä lukenut pikaisesti läpi hänen hahmokuvauksensa silloin kun se käsieni kautta kulki, niin että toivottavasti se ei haittaa.
 
Ei haittaa. Näillä puheilla saisimme larpin jollakin tavoin pelattua :)
 
Taniquetililaiset eivät valitettavasti tule toteutumaan. En ole ylipäätään ihan hirveästi jaksanut niitä suunnitella, ja nyt kun kaikki tarvittava pitäisi vielä saada ahdettua niin pieneen tilaan että saan kaiken kannettua mukana ja säädyllisesti mahdutettua Lehtiksen kyytiin sen sijaan että pakkaisin oman automme takapaksin pullolleen, ideat vain loppuvat kesken. Mutta eipä niitä olympialaisiakaan joka vuosi järjestetä ;)
 
Kaikille larppiin ilmoittautuneille pitäisi nyt olla hahmot lähetettynä. Jos joltain puuttuu niin huikatkaa viimeistään keskiviikkona päivällä.
Tulostan ne vielä paperille ja annan paperin sekä teille kuuluvan määrän kolikoita miitissä ennen pelin alkua.
Jos on kysyttävää niin tulkaa nykäisemään hihasta ja annan tosiaan teille todella vapaat kädet pelata hahmoanne juuri siten kuin itse tahdotte, painottaa hahmossa niitä juttuja mitä itse tahdotte, kehittää uusia juttuja ja kehittää itsellenne lisää tehtäviä.
Hauskaa ja järjestäjän kannalta vähän pelottavaa tässä pelissä on se, että suurin osa hahmoista ei tiedä toisistaan yhtään mitään ennen peliä 😬

Kolme hahmoa on vielä jäljellä. Tulostan myös ne siltä varalta, että joku haluaa vielä miitin aikana ilmoittautua mukaan.
 
Meillä pitäisi olla sekä kroketti, mölkky että petankki, tosin ensinmainittu on tainnut viettää talven ulkokatoksessa ja on siis saattanut hieman kärsiä. Toisaalta, jos tarkoitus on pelata taistelukrokettia, ei ehkä haittaa, jos välineet ovat jo valmiiksi vähän huonossa kunnossa. Sikäli kuin oikein muistan, siinä lajissa on mailoja katkennut ja palloja sekä haljennut että päätynyt järveen.

Onkohan pihapelivälineitä tulossa paikalle joko Isilmírën toimesta tai jonkun muun toimesta? Voi toki olla, että paikan päältäkin löytyy jotain.

Lisäksi pohdin seminaaritallenteiden katsomista. Onko kellään muistikuvaa paikan päältä: minkälaista vehjettä ja piuhaa pitäisi tuoda mukana?
 
Lisäksi pohdin seminaaritallenteiden katsomista. Onko kellään muistikuvaa paikan päältä: minkälaista vehjettä ja piuhaa pitäisi tuoda mukana?
Muistaisikohan @Merri millaista videontoistovälineistöä paikanpäällä oli vai tuotiinko kaikki itse?
 
Miittiraporttia:
  • Päärakennukselle on tullut isompi telkkari pitkän HDMI-kaapelin kera
  • Saunatuvan varustelu on kohentunut, nyt on astianpesukone jos ei ollut vielä viimeksi, sekä leivänpaahdin

Etsimällä löytyi vuoden 2017 miittitopikista tällainen tieto. Eli mahdollisesti tarvittaisiin vain hdmi-portillinen tietokone. 🤔
 
Onkohan pihapelivälineitä tulossa paikalle joko Isilmírën toimesta tai jonkun muun toimesta?

Laitoinkin tästä jo aiemmin viestiä, että koska ei tullakaan omalla autolla vaan Lehtiksen kyydillä, mölkky ja petankki painavina ja/tai tilaa vievinä jäävät valitettavasti kotiin. Krokettikamppeet saanemne kuitenkin tuotua taistelukroketin alttarille uhrattaviksi.
 
Päärakennuksen lisäksi saunarakennuksella oli jo viimeksi nurkassa telkkari, johon myös saa HDMI:llä kuvan näkymään.

Muoks! Ja näitä pikkuinfoja pystyisi varmaan Melloniinkin tehdä mahdolliseksi lisätä, mutta katsoo taas että koska pystyn raivaamaan aikaa ja energiaa. Toki piakoin alkaa olla taas pakko kun seuraava miittikin pitäisi pystyä jossain kohtaa lisäämään (ilman että minä teen sen suoraan tietokantaan käsipelillä).
 
Ylös