Salaisuuksien kattila porisee yhä, kenties täydempänä kuin koskaan -- 53 vuotta yhtyeen perustamisen jälkeen, 13 vuotta (toistaiseksi ja hyvin todennäköisesti) viimeisen esiintymisen jälkeen ja 4 vuotta 9 päivää viimeisen studioalbumin ilmestymisen jälkeen.
Tämän viimeisen albumin saaminen kuultavaksemme oli muuten pieni ihme, edellisen studioalbuminsa he olivat julkaisseet 20 vuotta aiemmin. Oletteko kenties kuunnelleet sitä? Ehkä siinä kuitenkin saatiin sanottua sanomatta jääneet asiat. "Sitähän me teemme", he olisivat voineet ehkä todeta, mutta onhan elämä ja rock-musiikki yhtä vuoksen ja luoteen vaihtelua, yhteensä. Nahat on riisuttava, Laulamattomat laulut laulettava, jotta Sen muistoksi -- turkiksi tai englanniksi, miten vain. Joo, tässä höpötellään pöpötellään mitä sattuu, näet keskustelun kadonnut taito koettaa palata pätkittäin missä sattuu. Se kutsuu sanoja kuuluvammin Nuudelikadulla, yövalon loistaessa. Mennään! Mennään taas! Syksyllä 68 oli aika jännää, muuten. Ei vaan, tajunnanvirta sikseen. Noustaan pintaan, kohotetaan katse helmiin ja niin pois päin.