Tietokilpailu (ei googlaajille yms.)

...Kuningatar seisoi pitkään kalliojyrkänteen reunalla katsellen aivan hiljaa sinistä ulappaa...
 
Aurinkoa on jo tarjottu. Mutta tämä on viimeinen vihje!

...Lopulta hän riisui kruunun päästään ja julisti, että kaunein täällä on...
 
Hyväksyn Eowynin vastauksen.

Kuningatar Blanka nimittäin otti kultakruunun päästään ja nakkasi sen kalliolta mereen. Hoviväen tyrmistykseen hän vastasi vain, että rantakalliolta näkyvä saaristomaisema oli kauneinta, mitä hän oli koskaan nähnyt.

Tieto kuningattaren teosta levisi ja kyseinen saari sai nimen Gullkrona, Kultakruunu.
 
Olen aina luullut että tuon saaren nimi liittyy lokkien jätöksiin. Tiedän kyllä ettei se ole mikään lokkien pesimäluoto, eräs kaveri käy siellä joidenkin vuosien välein kun on ympäristönsuojelun kanssa tekemisissä.
 
Elämä viktoriaanisen ajan kodissa oli vaarallista. Mitkä tavallisina tai vaarattomina pidetyt asiat uhkasivat henkeä ja terveyttä? Mainitse kolme asiaa.
 
Elementit. Vesi (kolera), ilma (tuberkuloosi) ja tuli (valaistuksesta tai lämmityksestä irralleen päässyt). Myös maa oli vaarallinen, sillä huonojen lääkäreiden vuoksi saattoi tulla haudatuksi elävältä.
 
Miten ja miksi vesi olisi mahdollisesti vaarallista? En myöskään hae luetteloa vaarallisista tartuntataudeista. Mistä tuli pääsi irralleen ja mitä se sytytti? Elävältä haudatuksi tuleminen lienee kuitenkin ollut harvinaisempaa :) Pitää olla tarkempia ja yksityiskohtaisempia vastauksia.
 
Ne nyt ovat olleet vaarallisia jo parin tuhannen vuoden ajan.

Lääketiede oli viktoriaanisella ajalla vaarallista terveydelle. Elementtioppiin nojaten sairaasta yritettiin laskea haitallisia nesteitä pois iskemällä suonta ja antamalla oksetus- ja ulostuslääkkeitä. Elohopea oli tavallinen lääkeaine.
 
Vihreä väri. Sitä nimittäin tehtiin arsenikista. Koska arsenikkivihreä on ihanan heleä vihreän sävy, sitä käytettiin kaikkeen mahdolliseen vaatteista tapetteihin ja lasten leluihin. Näin ihmiset myrkyttyivät hienovaraisen hitaasti tavallista arkielämää viettäessään.

Miesten silinterihatut. Niiden valmistukseen käytettiin alkujaan majavannahkaa, mutta kun majavat oli tapettu liki sukupuuttoon, piti tyytyä kaniin. Kaninnahan muokkaaminen hattumateriaaliksi vaati kuitenkin elohopeaa. Liisa Ihmemaassa -kirjan hullu hatuntekijä ei ole oikeasti yhtään hassu hahmo vaan kuvaa kyseisen viktoriaanisen ammattikunnan surullisen yleistä ammattitautia: elohopeamyrkytystä. Hattujen käyttäjät saivat toki myös osansa kyseisestä myrkystä. Jossain päin maailmaa on museossa viktoriaaninen silinterihattu, joka on tänä päivänäkin merkitty varoitusmerkein, koska siinä on niin paljon elohopeaa, että siihen koskeminen on terveydelle haitallista.

Muoks: Lisäisin vielä kosmetiikan, koska se on kautta vuosisatojen ollut varsin myrkyllistä. En kuitenkaan osaa kertoa varsinaisia viktoriaanisia esimerkkejä, koska en tiedä, jatkuiko rokokoon aikana yleinen lyijypohjaisten ihomaalien, arsenikkipohjaisten huuli- ja poskipunien tai myrkkykoisosta valmistettujen silmätippojen käyttö viktoriaaniselle ajalle asti.
 
Last edited:
Yksinvaltiaan oikeudella päättelen kuka saa pisteitä ja kuka ei :lol:

Kointähdelle edelleen zero points, jos et tarkenna :grin: Ensimmäiset vastauksesi kyllä hipovat totuutta. Saatan jopa yhdestä kohdasta harkita päätöksen muuttamista ja pisteen antamista, mutta jos kokeilet vähän tarkentaa...

Pagban vastaus on sinänsä oikea, mutta näitä menetelmiä käytettiin jo paljon ennen viktoriaanista aikaa, muistelen esim. Iivana Julman mahdollisesti kuolleen elohopeamyrkytykseen, jota käytettiin kupan hoitoon (lähde "olen varmaan tämän lukenut jostain). Ja suoneniskentää jne. on ollut iät ajat. Toki lisäperustelut voivat muuttaa tätäkin tilannetta pisteen annon suuntaan.

Sen sijaa Isilmírë saa kaksi pistettä, vihreä väri on aivan oikein! Samoin tieto hattujen ja elohopean yhteydestä. Minun tietojen mukaan elohopeaa käytettiin huopahattujen teossa, mutta en epäile tarkkaa kuvaustasi noista muistakaan. Sen sijaan viktoriaanisella ajalla hienot naiset olivat siveitä ja kosmetiikan käyttöä ei katsottu hyvällä. Ehkä huonomaiset naiset saattoivat käyttää, mutta siitä ei nyt saa pistettä.

Isilmírë on niin lähellä, että kannattaa arvaillakin saadakseen yhden pisteen lisää.
 
Last edited:
Kävin lueskelemassa tarkemmin noista hatuista, kun minuakin alkoi mietityttää se juttu majavan- ja kaninnahoista (lähteenäni tässä asiassa oli vain viime kesän WorldConissa kuultu luento tappavasta muodista kautta aikojen). Jos nyt oikein ymmärsin pikaisen googletuksen perusteella, hattuhuopa tehtiin villieläinten karvoista eikä lampaanvillasta, ja karvojen irrottamiseen taljoista tarvittiin elohopeaa. Muistaisin tosin luennoitsijan maininneen, että hattujen hikinauhat tehtiin niistä samaisista taljoista, joten kyseinen tiiviisti otsan ihoa vasten asettuva kaistale ainakin oli perusteellisesti elohopealla kyllästettyä nahkaa.

Kun kerran kosmetiikka ei pääse pahisten listalle, ehdotan krinoliineja. Naisia kuoli ja loukkaantui vakavasti, kun tuuli tarttui heidän valtaviin pallohameisiinsa ja heitteli heitä mereen ja täyttä vauhtia kiitävien hevosvaunujen alle. Tosin nyt taisi olla kyse kotoisista seikoista, joten osuvampaa lienee mainita ne lukemattomat naiset, jotka paloivat kuoliaiksi tai ainakin saivat vakavia vammoja, kun heidän valtavien hameidensa uloimmat sfäärit osuivat kynttilöihin, takkatuliin ja muihin avoimiin liekkeihin. Varsinkin yläluokan suosimat hienot ohuet kankaat humahtivat soihduiksi surullisen helposti. (Oma lukunsa ovat toki sellofaanitutuissa tanssineet balleriinat, joita kärventyi esiintymislavoille joskus useampikin kerralla ramppivalojen sytyttäminä, mutta se ei ollut varsinaisesti yleinen vaaratekijä).

Muoks: Kävin vielä lueskelemassa viktoriaanisesta kosmetiikasta, ja kyllä sitä silläkin aikakaudella ihan yleisesti käytettiin - mutta salaa. Kauneusihanteeseenhan kuului mahdollisimman vaalea ja virheetön iho, vieno rusotus poskilla ja hempeän kosteat silmät (toisin sanottuna tuberkuloosipotilaiden ulkomuotoa ihannoitiin), mutta harvallapa niitä ainakaan kaikkia oli luonnostaan. Siksi myös ns. siveät naiset keittelivät salaa omia kosmeettisia tuotteitaan ja käyttivät niitä piilossa muiden silmiltä. Ne eivät onneksi olleet kategorisesti vahingollisia, mutta kyllä esimerkiksi näköä ajan mittaan vaurioittavan myrkkykoison eli belladonnan käyttö silmien kaunistamiseen jatkui.

Muoksmuoks: Luin myös silinterihattujen historiaa, ja itseasiassa ne hienot kiiltävät versiot, "silkkipytyt", on tehty perinteisesti nimenomaan majavannahasta ja silkistä. Ilmeisesti nahka toimii hatun runkona, jonka päälle silkki pingotetaan.
 
Last edited:
Vessat ainakin. Ja nimenomaan vesivessat. Niissä kehittyi herkästi räjähtävää tai syttyvää kaasua kun vesilukkoa ei vielä oltu keksitty.

Kaasu muutenkin. Muistaakseni kaasuhellat tulivat viktoriaanisella ajalla ja se aiheutti omat ongelmansa.

Vesi ja kolera liittyvät kyllä toisiinsa. Ainakin Lontoossa kolera levisi saastuneesta kaivosta josta haettiin talousvesiä. Mutta jos tuo ei käy niin sanotaan vielä rappuset. Portaissa ei ollut mitään standardia ja siksi ne saattoivat olla hyvin jyrkät ja askelmasyvyyn pieni. Aina rappuset eivät olleet edes tasakokoisia ainakaan palvelijoidentiloihin mennessä (varakkaammissa kodeissa) ja portaissa kompastuminen koitui monen kohtaloksi.

Edit. myös lyijypohjaisten maalien käyttö kodeissa.

Nova heitti vielä takavasemmalta vauvojen maitopullot, joiden kumitutti oli niin huokoinen että sitä ei saatu puhdistettua ja siellä pesi vaarallisia bakteereja. Ylipäätään pullon puhdistaminen oli hankalaa.
 
Täydet pisteet! Krinoliinit olivat ehdottoman vaarallisia! Sekä tarttumis- että palovaaran takia. Myös muita palovaarallisia kankaita käytettiin ja ne aiheuttivat mm. lasten menehtymisiä ja onnettomuuksia. Kointähti oli jäljillä paloturvallisuutta miettiessään, mutta tällaisia tarkennuksia kaipailin.

Mietin itsekin tuota, että oliko kosmetiikan käytössä eroa siveyssuositusten ja käytännön elämän välillä ? Mutta koska tämä käyttö oli salaista, niin olkoon se sitä myös meille, koska pisteet täyttyivät jo krinoliineista!

Myös Kointähden mainitsema vesi/kolera oli niin lähellä, että siitä voisin näin jälkikäteen antaa pisteen. Kolera-epidemioita kaupungeissa pidettiin pitkään myrkyllisten höyryjen välittäminä. Brittiläinen lääkäri John Snow epäili tätä ja huomasi, että koleraa esiintyi tietyllä alueilla. Thamesjoen yläjuoksulla koleraa esiintyi vähemmän, mutta alajuoksulla enemmän, kun kaupungin likavesia sekoittui siihen. Kun sitten Sohossa puhkesi paikallinen epidemia 1854, niin Snow havaitsi tautitapausten olevan yhden yleisen kaivon lähikortteleissa ja päätteli taudin johtuvan saastuneesta juomavedestä.

Muita tappavan vaarallisia juttuja:
* Isilmírë mainitsi myös lelujen maalauksen ja olin antaa jo siitäkin erillisen pisteen. Niitä tosiaan maalattiin, varmaan sillä arsenikkivihreällä, mutta myös lyijypitoisilla maaleilla. Ne kun eivät maistuneet pahalle, kun kersat niitä mussuttivat.
* Kapean vyötärön ihailu meni liiallisuuksiin. Korsetit vedettiin niin kireälle, että ne saattoivat jopa aiheuttaa sisäisiä verenvuotoja, muista hengitys- ja sisäelinongelmista puhumattakaan. Jotkut jopa poistattivat alimpia kylkiluitaan.
* Kaasuonnettomuudet tulivat kaasulamppujen ja keskuslämmityksen myötä.
* Pikkulapsia tappoivat tuttipullot, joita ei juurikaan pesty...
* ... ja maitoon saatettiin lisätä säilyvyyden parantamiseksi boorihappoa - not good!
* kodin haluttiin olevan puhdas ja monet puhdistusaineet sisälsivät myrkyllisiä ainesosia, kuten fenolia. Kaiken lisäksi nämä puhdistusainelaatikot saattoi helposti sekoittaa vaikkapa leivonnassa käytettävään soodaan - ja huonosti kävi, syyskuussa 1888 peräti 13 ihmistä myrkyttyi kerralla ja heistä 5 kuoli.
* leipiä paranneltiin alumiinipohjaisella aineella, joka ei aiheuttanut vain aliravitsemusta, vaan myös muita ongelmia esim. kroonista ripulia. Huono homma etenkin lapsille.
* vaarallisten kankaiden lisäksi oli muitakin hienoja keksintöjä, kuten radiumin ja asbestin käyttö kaikessa mahdollisessa

Suosikkini ovat kuitenkin:
* kylpyhuoneiden/vessojen räjähtäminen! Viemäreissä muodostui kaasuja, kun metaania ja rikkivetyä ja varhaisissa kylppäreissä se pääsi vuotamaan takaisin. Vähän kynttilän liekkiä ja... PUM!
* tappavat portaat! Portaat saattoivat olla liian kapeita ja syviä, etenkin palvelijoiden käyttämissä portaissa. Portaiden askelväli saattoi vaihdella. Koita sitten siinä kuljettaa tarjottimia ja muuta tavaraa pitkässä hameessasi. Hups vaan, sinne mentiin ja niska poikki!
 
Ah! Jaamarkin sai täydet pisteet! Ja vielä suosikkini olivat joukossa :heart: Kaikki oikein!
Mutta koska Isilmírë ehti ensin, hän jatkakoon!
 
Minun puolestani @Jaamar saa jatkaa, koska hänen faktansa olivat jos nyt eivät varsinaisesti hauskempia (sääliksi käy ihmisparkoja) niin ainakin viihdyttävämpiä. "PUM!"

(Porrasongelmiin voi muuten törmätä jopa nykypäivän Suomessa, jos on esimerkiksi oopperalaulaja. Anna Bolena -oopperassa vankilan portaista oli rakennettu kovin jyrkät, kapea-askelmaiset ja kaiteettomat, ja kun vankilassa viruvaa kuningatarta tervehtimään tulleiden hovinaisten kuoro asteli niitä alas hitaan arvokkaasti surumielistä laulua laulaen raskaissa tudor-puvuissaan, etumainen astui äkkiä harhaan ja tuuskahti rähmälleen lavalle. Onneksi hän oli enää parin portaan päässä lattiatasosta, mutta kokemus ei varmasti ollut miellyttävä.)

Muoks: Korsettien puolesta haluaisin sanoa sen verran, että fiksusti käytettyinä ne eivät tee vahinkoa, ja suurin osa viktoriaanisesta kansastakin käytti niitä nimenomaan fiksusti eli vain viitisen senttiä kiristettynä antamassa tisseille tukea ja kropalle kauniin ryhdin ja muodon. Liiallisesta kiristelystä kärsivät lähinnä yläluokkaiset tytöt, joita yrittettiin varsinkin tyttökouluissa kaikin tavoin survoa mahdollisimman muodikkaaseen muottiin, ja näistä tytöistähän kasvoi (jos kasvoi eikä kuolo korjannut ensin) sitten naisia, joiden vartalo oli korsetin väärinkäytön pilaama. Vähän niin kuin nykyään on naisia, jotka ovat pilanneet jalkansa ja selkänsä liian pienillä ja korkeakorkoisilla kengillä.
 
Last edited:
Sairaanhoidollisista vaaroista ainakin verensiirtokokeilut. On kaikenlaista mielenkiintoista kokeilua
 
Ylös