Luvailin saa tästä pisteet. Kyseessä on tosiaan antiikin Kreikan tarina, tarkemmin sanottuna parodiaeepos, jota on (tietysti) pidetty myös Homeroksen kirjoittamana, vaikka sen tekijästä ei oikeasti ole minkäänlaista varmuutta. Monia nimiä on ehdoteltu, mutta väliäkö tuolla. Parodian kohteena on Ilias eli Troijan sodasta kertova eepos. Kyllä niillä muinaisilla kreikkalaisillakin oli huumorintajua aivan tarpeeksi.
Tässä eivät taistele kreikkalaiset ja troijalaiset, vaan hiiret ja sammakot. Sota saa alkunsa, kun sammakkojen kuningas tutustuu hiiriruhtinaaseen (joka on juuri pelastunut kissan kynsistä) ja lähtee viemään tätä vierailulle kotimaahansa lammen yli. Mutta kesken matkan tulee vastaan vesikäärme ja sammakko sukeltaa sitä pakoon muistamatta, että hiiri istuu sen selässä, ja niin hiiriruhtinas hukkuu. Rannalta toiset hiiret näkevät tämän, suuttuvat ja lähtevät kostoretkelle (vähän niin kuin kreikkalaiset Troijaan mutta hieman eri syistä).
Zeus haluaa, että jumalat valitsevat, kumpaa osapuolta kannattavat. ja käskee erityisesti Pallas Athenea suosimaan hiiriä. Athene ei suostu, koska hiiret ovat tehneet hänelle kiusaa, ja niin jumalat päätyvät lopulta seuraamaan sotaa sivusta (aivan toisin kuin Troijan sodassa, jossa he totisesti puuttuivat peliin joka käänteessä). Hiiret pääsevät lopulta voitolle ja ovat vähällä tuhota sammakot kokonaan, mutta Zeus lähettää ravut niiden avuksi ja hiiret joutuvat perääntymään. Sen pituinen se.
Riitelyä turhanpäiväisistä asioista on myös nimitetty batrakhomyomakhiaksi. Siinäpä oiva sana käytettäväksi sille, ken haluaa osoittaa olevansa hiustuppiaan myöten sivistynyt. Suositellaan käytettäväksi erityisesti Oxfordissa opiskelleiden englantilaisten kanssa keskusteltaessa. Jos kenenkään, tämän ihmislajin pitäisi termi tuntea.
Luvailin jatkakoon. Kunniamaininta myös Telimektarille!